Numeroita

Olen ollut nyt alkuviikon töissä niin tuottelias, että ihan hirvittää. Lähinnä vain sen takia, että pelkään tämän tarmonpuuskan jäävän taas taakse liian pian. No, yritän nauttia siitä niin pitkään kuin voin! Tänään tuli postissa uusi kalenteri ensi vuodelle, ja merkkaillessani äitiyslomia ja muita tulevia tapahtumia tajusin, että vaikka juuri kauhistelin sitä, että vielä täytyy jaksaa 3 kk töissä, ei se ole ihan oikeasti kuin viisi viikkoa (plus tämä viikko) töitä, kolme viikkoa lomaa ja puolitoista viikkoa vielä pakerrusta ensi vuoden puolella. Ja se on vähän se!

En tiedä kummin päin ajatella: vielä 3 kk, jolloin se vaikuttaa siltä, että äitiyslomaan on vielä ikuisuus, en tiedä kuinka jaksan ja toisaalta aikaa on vielä saada projektit päätökseen. Vai 5 + 1,5 viikkoa, jolloin se on ihan älyttömän vähän, vähän ahdistaa ehdinkö saada kaiken valmiiksi ja se menee todella nopeasti. Toisaalta, ahdistusta lieventää se kolmen viikon loma, jolloin voin tarvittaessa koittaa saada vähän aikaan. Ehkä jos ajattelen jälkimmäisellä tavalla, saan itsestäni enemmän irti.

Samalla tavalla ajateltuna, masuasukin parasta ennen päiväys on vähän päälle 3 kuukauden päässä, tai 15 viikon päässä. Tässä taas viikot tuntuvat paljon pidemmältä ajalta. Minulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa valmistautua (ainakin yrittää valmistautua), etenkin henkisesti, uuteen tulokkaaseen. Mutta 3 kk tässä tapauksessa on todella vähän, etenkin kun puoli vuotta meni hujauksessa!

Niin se numeroiden maailma on ihmeellinen. Kuten myös suhteellisuudentaju.

Tänään oli taas masukuvan aika, ja tajusin vasta kuvia katsoessani, että minullahan ON linea negra! Äärimmäisen himmeä sellainen, mutta kyllä se siinä vaan on. Raskausarvet onneksi uupuvat vielä (mahasta, rinnoissa niitä on ollut aina, ja raskauden aikana niitä on tullut muutama sisäreisiin). Olen rasvaillut näitä kaikkia alueita Vichyn raskausarpivoiteella aina suihkun jälkeen. Ainakin rintojen arpia se on mielestäni haalistanut. Kuvaa katosessani tajusin myös, että vyötäröni on hävinnyt. Hmph.

Huomenna on sokerirasitustesti heti aamulla. Piti jättää tänään venyttely väliin paaston takia. Venyttely kun saa nesteet liikkeelle ja tuppaa janottamaan, enkä saa juoda kuin aamulla lasin vettä. Toivottavasti itse testi menee hyvin, vähän pelottaa, että a) se litku on pahaa ja b) tulee huono olo. Vaihtoehto b pelottaa eniten, sillä olen oksennuskammoinen (tervetuloa vaan pieni puklaileva myttynen!), enkä ole oksentanut kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän sitten ekaluokkien oksennustaudin. *Kop kop* puuta. No, enköhän selviä.

Huomaan kirjoittavani samaan lauseeseen yksittäisiä sanoja sinne tänne useaan kertaan. Taitaa ajatukset vähän karkailla. Vahdin kelloa haukkana, puolen tunnin päästä saan syödä riisifruttini ja sitten taidan suunnata peiton alle lueskelemaan ja odottamaan unta.

Rv 25+0

ps. päivitin uuden tunnisteen "masu". Samalla selasin kaikki masukuvapostaukset ja niin sitä vaan unohtaa kuinka pieni maha sitä oli ennen raskautta. Jotenkin se iski tajuntaan aika lujaa, ja jälleen en ihmettele raskauskiloja!