Helpotus

Lähdin tänään aamujunalla katsomaan ystävääni sairaalaan. Tapasin äidin keskustassa ja siitä suuntasimme kauppaan ostamaan pieniä tavaroita ystävälleni. Ostoslistaan kuului: dödö, hammasharja ja -tahna, hiusharja, matkakokoinen shampoo ja hiuksiin jätettävä hoitoaine, kokovartalorasva, ponnareita ja muutama pinni, vanulappuja, kynsilakka ja kynsilakan poistoaine, kynsiviila, shaveri, hömppälehti, alushousuja, viinirypäleitä ja pussi nameja. Lisäksi äiti toi mukanaan itsekudotut villasukat ja enkeliheijastimen. Ja minä kotoa pari kirjaa (kevyttä lukemista).

Osa ostoksista oli täyttä turhuutta mutta ei kuitenkaan. Ystävä ilahtui näistä turhanpäiväisistä ja yksinkertaisista tavaroista todella paljon. Kun kasvot ovat todella pahassa kunnossa, kauniit kynnet ja laitettu tukka piristää yllättävän paljon. Myös villasukat ilahduttivat todella paljon.

Oli ilo huomata kuinka ystävä piristyi huomattavasti vierailun aikana. Sai purettua tapahtumia, sai vähän itkettyä ja naurettua ja kävimme myös ihan lyhyellä kävelyllä. Ystäväni oli hyvässä kunnossa, paremmassa kuin odotin. Pää ihan pöhnäinen lääkkeistä mutta muuten ajatus kulki kyllä. Tosiaan kuten eilen jo kirjoitin, ei yhtään murtunutta luuta tai vaurioita sisäelimissä. Nenä oli mennyt rikki, muttei edes murtunut! Hyvin oli korjattu ja varmasti tulee ihan hyväksi nenäksi. Pää oli vielä ihan turvonnut kerääntyneiden nesteiden takia ja kroppa jumissa. Polvet ruhjeilla ja hiuksien seassa oli vielä pieniä lasinsiruja.

Ihan uskomatonta miten kolarista selvittiin näillä vammoilla! Kyllä oli suojelusenkelit paikallaan! En edes halua kirjoittaa mitä olisi tapahtunut jos auto olisi ollut hieman eri kulmassa törmäyshetkellä tai jos se olisi mennyt ruttuun hieman erilailla. Oli henki niin hiuskarvan varassa, että ihan puistattaa!

Olo on todella helpottunut nyt kun kävin katsomassa ystävääni. Näin itse miten hän voi, enkä huolehdi koko ajan. Reissu oli kuitenkin todella rankka, olen tosi väsynyt. Mutta päällimmäisenä ajatuksena on suunnaton onni ja helpotus. Huh huh.

Niin, ja onneksi äitini tuli mukaan. Ystäväni oma äiti ei pääse ollenkaan katsomaan tytärtään. En edes viitsinyt kysyä miksei muka... Mutta ystäväni sanoikin ihan äidilleni sen mitä jo itse sanoin äidille eilen, ystäväni kiitti että äiti oli tullut mukaan äidin korvikkeeksi. Tuli äidillenikin todella hyvä mieli, ja minulle vielä parempi. Sain tehtyä visiitistäni vielä astetta tärkeämmän ystävälleni <3