Näin muuten unta toissayönä ensimmäistä kertaa, että meillä oli vauva. Olin pukemassa pientä myttyä sängyllä ja se itkeskeli ja kitisi kun laitoin sukkia jalkaan sille. Lopulta rauhottui kun otin mytyn rinnalle ja annoin maitoa. Tämä uni tuli varmaankin nevolakäynnistä, odotushuoneessa ollessamme sinne tuli tuore perhe pienen vauvan kanssa ja vauva loukkaantui kun se laskettiin pöydälle pukemista varten. Molempia vanhempia selvästi vähän hävetti lapsen kitinä siinä ja he toistivat koko ajan "Ei mitään hätää". Kun vauva oli puettu ja nostettiin syliin, se tietysti rauhottui heti.
Sanoin tuosta miehelle, sillä itse tajusin vasta jokin aika sitten, että vauvat itkee ja kitisee jos niitä harmittaa. Ei välttämättä tarvitse olla mikään varsinainen hätä. Yritän muistaa tämän myös puolen vuoden päästä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuinka hermoraunio olen sen oman vauvan kanssa :D
Kävelin eilen sinne töihin, ilma oli todella kaunis ja oli mukavaa kävellä. Yhteensä aikaa meni noin 75 min. Tuskin tulen huvikseni kävelemään tuota matkaa ainakaan ihan heti, vatsaa pakotti puolessa välissä matkaa ja loppuillasta en päässyt enää sohvalta ylös suorassa vaan piti käytännössä kierähtää sohvalta alas ja siitä mytystä suoristua hiljalleen. Myös jaloissa tuntui, jalkapohjissa oli loppupäivän tunne, että hetkenä minä hyvänsä alkaa vetää suonta. Siksi söinkin pähkinöitä illasta että saisin vähän lisää magnesiumia ja nyt tunnetta ei enää ole :) BodyBalance helpotti jumeja ja rentoutti mukavasti. Nyt jäljellä on enää vain jaloissa tunne, että eilen olen kävellyt ja alavatsalihakset (??) tuntuvat hieman kipeiltä mutta nyt sentään pääsen normaalisti ylös.
Ja eilen vielä jaksoin vähän jauhaa painosta muutamalle ystävälle joiden kanssa juttelin ja kaikki käskivät jättää asian omaan arvoonsa. Yritän parhaani, ainakin yritän olla enää stressaamatta siitä.
Tänään on puhdas kotityöpäivä, ei tarvitse mennä edes piipahtamaan töissä. Toivottavasti saisin nuo loput artikkelit luettua kansiosta, niin voisin kirjoittaa huomenna ja lauantaina töissä labrahommien välissä.
Sanoin tuosta miehelle, sillä itse tajusin vasta jokin aika sitten, että vauvat itkee ja kitisee jos niitä harmittaa. Ei välttämättä tarvitse olla mikään varsinainen hätä. Yritän muistaa tämän myös puolen vuoden päästä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuinka hermoraunio olen sen oman vauvan kanssa :D
Kävelin eilen sinne töihin, ilma oli todella kaunis ja oli mukavaa kävellä. Yhteensä aikaa meni noin 75 min. Tuskin tulen huvikseni kävelemään tuota matkaa ainakaan ihan heti, vatsaa pakotti puolessa välissä matkaa ja loppuillasta en päässyt enää sohvalta ylös suorassa vaan piti käytännössä kierähtää sohvalta alas ja siitä mytystä suoristua hiljalleen. Myös jaloissa tuntui, jalkapohjissa oli loppupäivän tunne, että hetkenä minä hyvänsä alkaa vetää suonta. Siksi söinkin pähkinöitä illasta että saisin vähän lisää magnesiumia ja nyt tunnetta ei enää ole :) BodyBalance helpotti jumeja ja rentoutti mukavasti. Nyt jäljellä on enää vain jaloissa tunne, että eilen olen kävellyt ja alavatsalihakset (??) tuntuvat hieman kipeiltä mutta nyt sentään pääsen normaalisti ylös.
Ja eilen vielä jaksoin vähän jauhaa painosta muutamalle ystävälle joiden kanssa juttelin ja kaikki käskivät jättää asian omaan arvoonsa. Yritän parhaani, ainakin yritän olla enää stressaamatta siitä.
Tänään on puhdas kotityöpäivä, ei tarvitse mennä edes piipahtamaan töissä. Toivottavasti saisin nuo loput artikkelit luettua kansiosta, niin voisin kirjoittaa huomenna ja lauantaina töissä labrahommien välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti