Rutiinien orja

Meillä mies sairastaa edelleen, itse tulin töihin ainakin muutamaksi tunniksi. Pitäisi vääntää esitystä perjantain palaveriin. Onneksi tiedän saavani sen valmiiksi nopeastikin kun vain saan ajatuksen mukaan touhuun. Eli hyvin ehtii ensin tyhjentää pään päivän ajatuksesta :)

Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee rutiineja elämäänsä. Olen mielelläni tehokas ja pystyn siihen nimenomaan muodostuneiden rutiinien kautta.

Meillä minä nousen arkiaamuisin ensin. Menen vessaan, laitan kahvin tippumaan, keitän puuron ja laitan miehelle jogurttia ja mysliä. Jos on tarvis, tässä välissä tyhjennän tai täytän tiskikoneen ja siistin keittiötä. Sitten laitan kaiken valmiiksi pöytään ja siinä vaiheessa mies yleensä on saanut itsensäs alakertaan. Minulla menee hieman kauemmin aamupalan syömisessä kuin miehellä, joten mies yleensä putsaa kissojen yöllä aiheuttamat sotkut (tiputetut tavarat ja kollipojan kakan). Sitten hän menee suihkuun ja minä petaan sängyn, puen päälleni ja laitan tukan. Aamuisin meillä menee ylösnousemisesta noin 30-45 minuuttia siihen, että olemme lähtövalmiit.

Jos jokin menee pieleen tässä aamuisessa rutiinissa, olen koko aamun ihan sekaisin. Eräs aamu laitoin puurohiutaleita kahvinkeittimeen. Päivä ei lähtenyt hyvin käyntiin. Töissä mokasin myös, tosin aamukahvilla sanoinkin jo työkavereille, että katsokaahan nyt tarkkaan minun perään, ihan varmasti teen jotain väärin.

Työpäivän jälkeen käymme joko kaupassa tai menemme suoraan kotiin. Syömme jotain ja levähdämme hetken, illasta käymme treeneissä, tulemme kotiin, menemme saunaan ja taas syödään. Nukkumaan mennään ajoissa jotta aamulla jaksaa taas.

Myös mies pitää rutiineista. Tässä jokin aamu päivittelimme yhdessä miten roska-auto tulee nykyisin ihan mihin aikaan sattuu ja ei minään tiettynä päivänä. Kesäisin kun se tuli aina torstaisin viiden-kuuden aikaan iltapäivästä. Ihan kuin asialla olisi jotain merkitystä :D

Vaikka meidän arki koostuu pääasiassa rutiineista, tuo päivään vaihtelua aina erilainen työpäivä, treenien skippaaminen sekä viikonloput, jolloin teemme ihan mitä tykkäämme. Paitsi siivous ja pyykkäys pitää tehdä aamusta jotta sen saa aikaan.

Myös meidän kissat ovat rutinoituneita. Ruoka tulee joka päivä illalla kahdeksan aikaan ja kollipoika tietää alkaa vaatia sitä seitsemän jälkeen. Kissat tietävät että aamuisin lähdemme pois kahdeksalta ja palaamme viideltä (ovat aina ovella odottamassa). Saamme käydä rauhassa treeneissä, mutta jos ilta venähtää, saatika jos olemme yön pois kotoa, saamme satikutia. Jossain on varmasti kakka ja kollipoika maukuu syyttävästi.

Vaikka joskus tuntuu rasittavalta olla rutiinien orja (etenkin silloin kun jokin menee aamusta väärässä järjestyksessä jolloin aamuun menee enmmän aikaa, en tykkää ajatella heti aamusta!), en silti lähtisi missään nimessä muuttamaan elämäntyyliäni. Etenkin jos ja kun meille tulee joskus lapsi/lapsia, ovat jo valmiit rutiinit tärkeitä. Niistä myös lapsi saa turvaa.

[Muistan saaneeni lasiankan kotipihani ystävältä kun täytin kuusi vuotta. Ystäväni oli hieman pullea ja kutsuimme häntä iso-Niinaksi. Emme koon takia, vaan siksi, että pihapiirissa oli myös pikku-Niina, joka oli pari vuotta iso-Niinaa nuorempi. Iso viittasi siis vain ikään, mutta iso-Niina silti aina pyysi että kutsuisimme häntä vain Niinaksi. En juurikaan välitä krääsästä tai lasiesineistä, mutta tämä ankka on ollut aina esillä.]