torstai 25. helmikuuta 2010

Ilmanparantajat

Eilen koneeni temppuillessa ehdin väsätä tällaisen postauksen, mutta viimeistelin sen vasta nyt aamulla. Kartoitin mullanvaihdon tarvetta kasveilleni ja näpsäisin samalla kuvia tylsyyksissäni :)

Kun olin yläasteella raahasin kotiini paljon viherkasveja eräästä kukkakaupasta, jossa kävin lähes viikottain. Harmi etteivät suurin osa kasveista kestäneet eloa vanhempieni asunnossa. Äiti on kyllä uskomaton viherpeukalo, mutta enhän minä valinnut kasveja muuta kuin ulkonäön perusteella.


Ensimmäiseen omaan kotiini soluasuntoon vein mukanani äidin minulle ostaman zamioculcaksen (aka. tikapuukukka tai palmuvehka, kuvaan oli pakko saada sen hieman resuinen olemus). Se viihtyi huoneessani erinomaisesti, huone oli viileä ja sinne ei paistanut ikkunasta kuin aamuaurinko. Seuraavassa asunnossa se joutui evakkoon kissanpentujen tieltä ja suutahti hieman. Kolmannessa asunnossa se vain oli, ei tykännyt kyttyrää muttei saanut uutta intoa kasvuunkaan. Nykyisessä asunnossa en ole vielä löytänyt sille hyvää paikkaa. Ajattelin vaihtaa sen pienempään ruukkuun, jos se vaikka siitä innostuisi. Tämä kasvi on ehkä yksi minun rakkaimmista kasveistani, sillä se on nähnyt minun itsenäistymisen ja kasvun. Siksi en halua luopua siitä vaan yritän saada sen taas viihtymään.


Toinen minulle rakas kasvi on enkelinsiipi. Nyt minulla oleva yksilö taitaa olla jo kolmas, kaikki muut olen tappanut, tosin kaikki ovat peräisin samasta yksilöstä äidiltäni. Tämä kasvi on minulle siksi tärkeä, että minun hoitotädilläni (olin perhepäivähoitajalla) oli valtava enkelinsiipi ja ihastelin sitä aina. Rakastan kasvin lehtien hopeisia pilkkuja ja leiskuvan punaista lehden alapintaa. Suureksi onnekseni enkelinsiipeni rakastui meidän asuntoomme ja kasvaa ja voi hyvin. Olen kasvistani todella ylpeä :)


Kolmas minulle tärkeä viherkasvi on apostolinmiekkani. Opiskeluaikana kävin kastelemassa ystäväni kukkia hänen ollessa muualla kesäloman ja kiitokseksi hän toi pistokkaan apostolinmiekastaan. Myös tämä kasvi on ihastunut uuteen paikkaansa asunnossamme ja on kasvanut aivan valtavaksi. Koskaan en kuitenkaan ole saanut sitä kukkimaan.


Muihin viherkasveihini minulla ei ole tunnesiteitä (ainakaan vielä). Molemmat olen ottanut pistokkaina työpaikaltani, toinen on kahvihuoneestamme ja toinen työhuoneestani. Toisen nimeä en tiedä (jos sinä tiedät, niin kerrotko minullekin?), uusin tulokas on peikonlehti joka vielä juurruttaa isteään.


Näiden lisäksi meiltä löytyy miehen chilejä.


Mitäs ilmanparantajia teiltä löytyy ja onko teillä samanlaisia tunnesiteitä kasveihinne kuin minulla on? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti