Toisaalta pelkään, että tahdonvoimalla ja omalla kropallani on suuri valta näissä asioissa. Jos kerta luonto on tarkoittanut naisen lisääntyvän viimeistään näillä ikävuosilla, alkaa väistämätön vauvakuume ja hormonitoiminta ehkäisystä huolimatta. Pelkästään toivomalla pamahdan paksuksi.
Siksi yritän hillitä itseäni järkeilemällä. Nyt ei ole oikea aika (no koska sitten?). Et ole valmis vielä (mutta kun tuntuu että voisin olla). Mies ei halua vielä lapsia (jos miehen vauvakuumetta aletaan odottaa, tuleeko vauvaa koskaan?).
Viikonlopun olin vain rauhassa enkä tuntenut oloani kipeäksi. Mies paistoi meille kanaa ja raa'an kanan haju oli paha (vain minun nenään). Myös miehen paistama pekoni (en itse syö punaista lihaa) suorastaan kuvotti, koskaan aiemmin ei ole tapahtunut vastaavaa, ei se punainen liha hyvälle ole koskaan haissut mutta kyllä se paistettu pekoni vaan on tuoksunut ihanan rasvaiselle! Tänään aamulla olin ihan tukkoinen ja räkää tuli ainakin litratolkulla. Herääminen oli jostain syystä ihan tuskaa, vaikka viikonloppuna nukuin 10h/yö. Tosin nukuin yön hieman huonosti, heräilin monta kertaa (yleensä en heräile öisin). Aamulla töihin kävellessä tuli huono olo. Tuntui, että kohta muuten lentää. Puolen päivän aikaan huono olo palasi ja tuntui, etten uskaltaisi syödä mitään. Söin kuitenkin ja olo helpotti. Mahassa kuitenkin kipristeli ja tuntui menkkamaista kipuilua, vaikka ne ei ala kuin vasta ensi viikon lopulla. Koko päivän olo on ollut hieman kummallinen. Oksennustaudista olen kärsinyt viimeksi alaluokilla. Edelliset menkat tulivat normaalisti, tosin tavallista hieman runsaimpana.
Ensimmäinen ajatus oli "Raskausoireita!". Sitten ajattelin, että kuvittelenko vain? Vauvakuumeilen itsekseni ja kehitän itselleni raskausoireet? Seuraavaksi pohdin asiaa ja mietin pitäisikö hillitä itseään ja lakata hömpöttämästä, jotain muuta tämä vaan on. Sitten päädyin, että hömpötän vain hiljaa. Kuvittelen, että jos sittenkin, mutta kun menkat alkavat ensi viikolla, en pety. Halu ostaa raskaustesti on kova. Tiedän mitä pitäisi syödä, että ehkäisyn teho saattaisi laskea. Tämä tieto on vain haaveilun pohjalla, minusta olisi epäreilua huijata. Lapsen hankinta on yhteinen päätös, en voi yksin manipuloida itselleni lasta.
Tästä huolimatta aion jatkaa hömpöttelyäni ja vauvahaaveilla, eihän sitä koskaan tiedä. Jos sitä vaikka tulisi tahdolla raskaaksi. Jos vaikka saisin isän tähän mukaan. Miehen tavoin hän on hitaasti lämpiävää sorttia, ja ajatus täytyy varovasti tuoda ilmi. Ei sitä voi vaan pamauttaa "Mä tahdon raskaaksi, lopetetaan ehkäisy.", silloin tulee vain täysi selibaatti :D En voi sanoa "Ei tää sun elämään vaikuta, mähän se oon vuoden poissa töistä, mähän se kannan sitä 9kk.". Mies on joka hetki siinä mukana, seuraavat 20 vuotta ja enemmänkin. Ei asiaa voi vähätellä "Eihän se muuta meidän elämää, se on vaan pikkujuttu.". Kyse on valtavan suuresta asiasta jolla on suuri vaikutus meidän elämään. Mikään ei ole enää niinkuin ennen.
Mutta se, että se ei ole huono asia on oivaltamisen arvoinen juttu.
Siksi yritän hillitä itseäni järkeilemällä. Nyt ei ole oikea aika (no koska sitten?). Et ole valmis vielä (mutta kun tuntuu että voisin olla). Mies ei halua vielä lapsia (jos miehen vauvakuumetta aletaan odottaa, tuleeko vauvaa koskaan?).
Viikonlopun olin vain rauhassa enkä tuntenut oloani kipeäksi. Mies paistoi meille kanaa ja raa'an kanan haju oli paha (vain minun nenään). Myös miehen paistama pekoni (en itse syö punaista lihaa) suorastaan kuvotti, koskaan aiemmin ei ole tapahtunut vastaavaa, ei se punainen liha hyvälle ole koskaan haissut mutta kyllä se paistettu pekoni vaan on tuoksunut ihanan rasvaiselle! Tänään aamulla olin ihan tukkoinen ja räkää tuli ainakin litratolkulla. Herääminen oli jostain syystä ihan tuskaa, vaikka viikonloppuna nukuin 10h/yö. Tosin nukuin yön hieman huonosti, heräilin monta kertaa (yleensä en heräile öisin). Aamulla töihin kävellessä tuli huono olo. Tuntui, että kohta muuten lentää. Puolen päivän aikaan huono olo palasi ja tuntui, etten uskaltaisi syödä mitään. Söin kuitenkin ja olo helpotti. Mahassa kuitenkin kipristeli ja tuntui menkkamaista kipuilua, vaikka ne ei ala kuin vasta ensi viikon lopulla. Koko päivän olo on ollut hieman kummallinen. Oksennustaudista olen kärsinyt viimeksi alaluokilla. Edelliset menkat tulivat normaalisti, tosin tavallista hieman runsaimpana.
Ensimmäinen ajatus oli "Raskausoireita!". Sitten ajattelin, että kuvittelenko vain? Vauvakuumeilen itsekseni ja kehitän itselleni raskausoireet? Seuraavaksi pohdin asiaa ja mietin pitäisikö hillitä itseään ja lakata hömpöttämästä, jotain muuta tämä vaan on. Sitten päädyin, että hömpötän vain hiljaa. Kuvittelen, että jos sittenkin, mutta kun menkat alkavat ensi viikolla, en pety. Halu ostaa raskaustesti on kova. Tiedän mitä pitäisi syödä, että ehkäisyn teho saattaisi laskea. Tämä tieto on vain haaveilun pohjalla, minusta olisi epäreilua huijata. Lapsen hankinta on yhteinen päätös, en voi yksin manipuloida itselleni lasta.
Tästä huolimatta aion jatkaa hömpöttelyäni ja vauvahaaveilla, eihän sitä koskaan tiedä. Jos sitä vaikka tulisi tahdolla raskaaksi. Jos vaikka saisin isän tähän mukaan. Miehen tavoin hän on hitaasti lämpiävää sorttia, ja ajatus täytyy varovasti tuoda ilmi. Ei sitä voi vaan pamauttaa "Mä tahdon raskaaksi, lopetetaan ehkäisy.", silloin tulee vain täysi selibaatti :D En voi sanoa "Ei tää sun elämään vaikuta, mähän se oon vuoden poissa töistä, mähän se kannan sitä 9kk.". Mies on joka hetki siinä mukana, seuraavat 20 vuotta ja enemmänkin. Ei asiaa voi vähätellä "Eihän se muuta meidän elämää, se on vaan pikkujuttu.". Kyse on valtavan suuresta asiasta jolla on suuri vaikutus meidän elämään. Mikään ei ole enää niinkuin ennen.
Mutta se, että se ei ole huono asia on oivaltamisen arvoinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti