...tai entä jos lapsia tulee monta kerralla? Jos jo yhden lapsen hoitaminen on uutta, niin miten sitä selviytyisi kahdesta, saati kolmesta tai useammasta?? Liittyen edellisiin pohdiskeluihini.
Itse olen syntynyt viikolla 30 hätäsektiolla. Minulla oli noin 10 % mahdollisuus selvitä. Äidin kohtu ei kestänyt. Äidin ei enää pitänyt pystyä saamaan lapsia, olin yllätysvauva. Aika oli todella rankkaa vanhemmilleni. En voi kuin ihailla vanhempien voimaa ja rohkeutta selvitä niistä tilanteista kun oma lapsi on sairas. Huoli on suuri mutta silti lapselle ei saa näyttää pelkoaan.
Olin niin pieni, että kun pääsin kotiin vanhemmat olivat saaneet ohjeeksi ettei minua saanut itkettää, jotta kaikki voimani menisivät kasvamiseen ja vahvistumiseen. Minun kaksi velipuoltani asuivat vielä silloin kotona vanhempien luona. He olivat kuulemma sitä mieltä, että ohje tarkoitti sitä, että minun kuului saada kaikki mitä halusin, aina. Minun kuului olla prinsessa.
Haluaisin olla äitini kaltainen Äiti. Äidin huoli minusta oli varmasti suurin, mutta silti äiti sanoi tiukat säännöt. Minua ei saa itkettää, mutta en minä voi aina saada kaiken mitä haluan, elämä ei toimi niin. Äiti on aina ollut tiukka. Muistan erään posterin joka roikkui yläasteen seinällä. "Rajat on rakkautta". Olin aina sitä mieltä, että posteri oli täysin oikeassa. Olen aina tuntenut olevani rakastettu. Minulla oli tiukat kotiintuloajat ja läksyt piti aina, AINA tehdä ennenkuin sain lähteä ulos. Täytyy sanoa, että jo lapsena nämä olivat mielestäni hyviä sääntöjä vaikka tottakai niistä piti nurista.
Mutta palatakseni pieneen huolenaiheeseeni. Entä jos lapseni syntyy liian aikaisin? Lääketiede nykyään on paljon kehittyneempi 80-luvun lääketieteestä ja pienillä keskosilla on jo huomattavasti paremmat ennusteet. Mutta silti, entä jos lapsi olisi täysin terve jos olisi täysiaikainen mutta oma kroppani pettää kesken raskauden tai sattuu tapaturma ja vauva tulee maailmaan alikehittyneenä? Entä jos vauvalle sattuu jotain ja se ei enää olekaan täysin terve lapsi?
Olenko hyvä äiti jos haluaisin täysin terveen lapsen? Olenko huono ihminen jos (nyt tällä hetkellä) voisin tehdä abortin vain siksi, että sikiöllä on havaittu poikkeamia? Jos en tunne olevani kykenevä huolehtimaan vammaisesta lapsesta, olenko kykenevä huolehtimaan terveestä lapsesta? Onko minulla oikeus valita?
[Kissamunakello on jälleen yksi pakko ostaa -ostos, kutsumme sitä möllykkäkelloksi. Sen ilme on ihan samanlainen kuin kissamme kun se on epätyytyväinen (lue: haluaa ruokaa).]
Itse olen syntynyt viikolla 30 hätäsektiolla. Minulla oli noin 10 % mahdollisuus selvitä. Äidin kohtu ei kestänyt. Äidin ei enää pitänyt pystyä saamaan lapsia, olin yllätysvauva. Aika oli todella rankkaa vanhemmilleni. En voi kuin ihailla vanhempien voimaa ja rohkeutta selvitä niistä tilanteista kun oma lapsi on sairas. Huoli on suuri mutta silti lapselle ei saa näyttää pelkoaan.
Olin niin pieni, että kun pääsin kotiin vanhemmat olivat saaneet ohjeeksi ettei minua saanut itkettää, jotta kaikki voimani menisivät kasvamiseen ja vahvistumiseen. Minun kaksi velipuoltani asuivat vielä silloin kotona vanhempien luona. He olivat kuulemma sitä mieltä, että ohje tarkoitti sitä, että minun kuului saada kaikki mitä halusin, aina. Minun kuului olla prinsessa.
Haluaisin olla äitini kaltainen Äiti. Äidin huoli minusta oli varmasti suurin, mutta silti äiti sanoi tiukat säännöt. Minua ei saa itkettää, mutta en minä voi aina saada kaiken mitä haluan, elämä ei toimi niin. Äiti on aina ollut tiukka. Muistan erään posterin joka roikkui yläasteen seinällä. "Rajat on rakkautta". Olin aina sitä mieltä, että posteri oli täysin oikeassa. Olen aina tuntenut olevani rakastettu. Minulla oli tiukat kotiintuloajat ja läksyt piti aina, AINA tehdä ennenkuin sain lähteä ulos. Täytyy sanoa, että jo lapsena nämä olivat mielestäni hyviä sääntöjä vaikka tottakai niistä piti nurista.
Mutta palatakseni pieneen huolenaiheeseeni. Entä jos lapseni syntyy liian aikaisin? Lääketiede nykyään on paljon kehittyneempi 80-luvun lääketieteestä ja pienillä keskosilla on jo huomattavasti paremmat ennusteet. Mutta silti, entä jos lapsi olisi täysin terve jos olisi täysiaikainen mutta oma kroppani pettää kesken raskauden tai sattuu tapaturma ja vauva tulee maailmaan alikehittyneenä? Entä jos vauvalle sattuu jotain ja se ei enää olekaan täysin terve lapsi?
Olenko hyvä äiti jos haluaisin täysin terveen lapsen? Olenko huono ihminen jos (nyt tällä hetkellä) voisin tehdä abortin vain siksi, että sikiöllä on havaittu poikkeamia? Jos en tunne olevani kykenevä huolehtimaan vammaisesta lapsesta, olenko kykenevä huolehtimaan terveestä lapsesta? Onko minulla oikeus valita?
[Kissamunakello on jälleen yksi pakko ostaa -ostos, kutsumme sitä möllykkäkelloksi. Sen ilme on ihan samanlainen kuin kissamme kun se on epätyytyväinen (lue: haluaa ruokaa).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti