Öistä

Pitkään on pitänyt kertoa meidän yöllisistä kuulumisista, tässä pyykkikoneen valmistumista odotellessa on hyvä kirjoittaa pikaisesti aiheesta.

Eelishän on nukkunut omassa huoneessaan puolivuotiaasta saakka, sillä minun yöuntani häiritsi Eeliksen öiset ölinät (isäänsä tullut) ja kääntyilyt, ja Eelistä häiritsi äidin maidontuoksu ja kääntyilyt (eli nukkumaan tuleminen ja öisin vessassa käyminen). Yöt rauhoittuivat (ainakin pääosin, kausittaisia tiheän syömisen aikoja lukuunottamatta) ja yöunet paranivat. Bonuksena tuli myös se, että Eelis on tottunut nukkumaan omassa huoneessa eikä pinnsänkyä ole tarvinnut siirtää nyt myöhemmällä iällä mihinkään.

Kun Eelis saatiin unikoulun avulla oppimaan nukahtamaan itsekseen, on myös nukkumaanmeno helpottunut. Pitkään tehtiin niin, että iltasatu luettiin alakerrassa ja sitten vain vietiin Eelis sänkyyn. Siellä poika höpötteli ja uinahti lopulta itsekseen. Muutama kuukausi takaperin tuli viikon kausi, että äiti ei saanut lähteä huoneesta ennenkuin Eelis oli nukahtanut. Sitten helpotti.

Sitten tuli kausi, että tapeltiin pitkään nukkumaanmenosta. Ratkaisuna tähän toimi se, että iltasadun lukeminen siirrettiin vanhempien sänkyyn, johon mennään unilelujen kanssa pötkähtämään ja rauhoitutaan kuuntelemaan iltasatu. Siitä Eelis käveli itse omaan huoneeseen ja jäi tyytyväisenä nukahtelemaan itsekseen.

Nyt on taas pienoinen tappelukausi menossa, tosin tuntuu että alkaa nyt helpottaa. Iltasadun jälkeen halitaan ja kerrataan päivän tapahtumia, lasketaan poika sänkyyn unilelujen sekaan, peitellään, sammutetaan valot ja vielä vähän aikaa pitää "hipustella", eli silitellä. Usein kuuluu yksi-muutama protestointiälinä kun äitikin lopulta lähtee huoneesta, mutta nyt se on jäänyt siihen ja Eelis nukahtaa tyytyväisenä itsekseen. Tosin aikaa pitää varata sen verran, että Eelis ensin rauhoittuu täysin meidän sänkyyn, eli on pidemmän aikaa ihan paikallaan kainalossa kuuntelemassa satua (alkuun möyritään ympäriinsä).

No, se nukkumaanmenosta. Pari kuukautta takaperin meillä alkoi yölliset itkukohtaukset. Eelis on kyllä aiemminkin herännyt yöllä itkeskelemään mutta on rauhoittunut pian itsekseen ja jatkanut heti unia. Mutta nyt piti nousta ihan sylittelemään. Eelis oli siis ihan unessa mutta ei rauhoittunut ilman syliä (tassuttelu ei auttanut). En muistanut kuin vasta viime viikolla, että tosiaan nämä yölliset itkukohtaukset taitavat kuulua tähän ikään, ystävä kun kyseli (hänellä on myös Eeliksen ikäinen poika) onko meillä näitä ollut.

Muuten yöt sujuvat varsin rauhallisesti ja Eelis nukkuu täydet unet öisin. Meillä on edelleen käytössä pinnasänky, sillä Eelis viihtyy sängyssään äärimmäisen hyvin ja pyörii öisin niin paljon, että ei ole toivoakaan että poika pysyisi tavallisen sängyn kyydissä. Eikä edes yritä kiivetä laidan yli.

Saa nähdä jatkuuko hyvät yöunet Eeliksellä kun sikkura saapuu katkomaan äidin unet taas ;) Samaan huoneeseen lapsia ei toki laiteta heti vaan sikkurakin saa olla perhepedissä (pinnasänky on taas laitettu vaunuksi meidän sänkyyn kiinni) ainakin sen täysimetyksen ajan. (Siis sikälimikäli, toivottavasti, se imetys onnistuu). Ja ainahan me voidaan vauvan kanssa nukkua alakerran sohvalla jos yöt meinaa mennä hulinaksi. Elän kovasti toivossa että sikkura tulisi Eelikseen siinä, että öisin ei seurustella vaan syödään ja nukutaan!