maanantai 15. lokakuuta 2012

Mahan romahdus

Neuvolantätin kehoituksesta kävin tänään töissä sen verran, että hain lisää sairaslomaa. No, paahdoin kyllä sen pari tuntia töitä niin, että voin jättää työt pois ajatuksista toistaiseksi.

Lääkäri oli sama kuin viimeksi (no okei, valitsin sen saman lääkärin) ja selkävaivoja ei tarvinnut edes valittaa. Mainitsin kuitenkin supistuksista ja siitä, kuinka maha laskeutui viikonloppuna.

Niin, koko lauantain olo oli ihan ihmeellinen, kuin olisin ollut flunssassa, mutten ollut. Niinpä viikonloppuna en saanut pestyä pesuhuonetta vaikka sitä suuresti suunnittelinkin. Lauantaina illalla tuntui kuin alavatsassa olisi joku revähtänyt, sellainen ilkeä repeämisen tunne. No, aamulla tajusin peiliin katsoessani että maha oli laskeutunut. Nyt rintojen ja vatsakummun väliin mahtuu kämmen.
Nyt pystynkin taas hengittämään enkä hengästy jokaisesta pienestä ponnistuksesta. Vastapainoksi vessassa saa ravata koko ajan vaikka pissaa ei aina tule edes kuin liraus. Lisäksi paineen tunne alapäässä kasvoi.

Kerroin lääkärille että vähän huolettaa kohdunsuun tilanne, sitä kun ei ole ihan hetkeen katsottu ja kaikenmoisia tuntemuksia on ollut. Lääkäri kurkkasikin ystävällisesti alakerran tilanteen ja onneksi paikat ovat vielä tiukat, tosin kohdunkaula on lyhentynyt puolisen senttiä. Mutta syytä huoleen ei ole. Sain kuitenkin kahden viikon sairasloman yhden viikon sijaan. Lääkäri totesi että ei se lannerangan kipu mihinkään enää häviä kuitenkaan. Sitten onkin jo seuraavan neuvolan aika, ehkä jopa äitiyspolilla käynti.

Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu kipaista synnyinkaupungissa moikkaamassa kavereita, mummun kun pitää lähteä sinne hoitamaan asioita joka tapauksessa. Enkä täällä saa/jaksa mitään erityistä tehdä Eeliksen kanssa päivisin kuitenkaan, syyslomaa vietetään muksuvoikastakin. Ja eipä sitä tiedä koska sitä seuraavan kerran pääsee matkustamaan niille konnuille, edellisestäkin visiitistä on jo aikaa.

Mummu vähän toiveikkaana kysyi että jaksanko ajaa (jolloin olisi saanut tavaraa tuotua tänne vähän) mutta totesin että en enää pysty istumaan sitä neljää tuntia, etenkään autossa, joten junalla se on mentävä. Ja onhan se huomattavasti helpompaa mennä leikkivaunussa jossa pääsee itsekin jaloittelemaan välillä! Vaikka kalliimmaksihan se tulee junalla suhata kuin autolla (niin typerää kuin se onkin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti