Turinoita

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Väsymys on ollut aika hurjissa sfääreissä joten en ole edes avannut konetta töiden jälkeen, ei vaan ole jaksanut edes netissä smurffailla Eeliksen nukkumaanmenon jälkeen. Nyt olenkin sairaslomalla loppuviikon, jospa tässä saisi sen verran levättyä, että jaksaisi loppuun saakka. Vielä kuukausi töitä. 

 

Motivaatiokin on hieman hukassa töiden suhteen, koska yleinen ilmapiiri töissä on huono, olen päässyt osalliseksi elämäni ensimmäisiä YT-neuvotteluita. Vaikka asia ei minua koske, vähintäänkin sen takia että jään jokatapauksessa ihan juuri pois, vaikuttaa se silti negatiivisesti omaan panostushaluun. Ihmiset ovat edelleen ystävällisiä ja työntekijöiden kesken henki on hyvä, kaikki ovat kuitenkin samassa veneessä. Valtaosalla vaan alkaa olla raja vastassa, kyseessä kun ei ole ensimmäiset YT:t yrityksessä ja vähän tuntuu siltä, että neuvotteluiden aikana ollaan menty jo asiattomuuksiin, nimenomaan työnantajan päässä. Stressi on kaikilla kova.

No, katsotaan nyt mikä soppa tästä syntyy, voin vain itsekkäästi todeta, että onneksi olen jäämässä yrityksestä pois samalla hetkellä kun lomautukset ja mahdolliset irtisanomiset tulevat ajankohtaisiksi. Työsopparikin ehtii loppua ennen äitiysloman loppua, toisaalta koskaan ei tiedä mikä yrityksen tilanne kevään ja kesän jälkeen on. Itselläni ei kuitenkaan ole varsinaisesti antipatioita työpaikkaa kohtaan, jos paikka on edelleen avoinna minulle kun työelämä taas kutsuu, tulen todennäköisesti ottamaan sen ilomielin vastaan. Työllistyminen alallani kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

Toisaalta, mietin tässä jo myyntikonsultin töitäkin äitiysloman loputtua, voisi olla kotona kodinhoidontuella lasten kanssa ja tehdä kuitenkin vähän töitä, ihan erilaista sellaista. Mutta tulothan siinä tippuisi huomattavasti, ja toisaalta, vuoden jälkeen kaikki on taas toisin. Avoimin mielin siis eteenpäin!

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin toteuttamaan yllätyksen jota olen suunnitellut viime maaliskuusta saakka! Mies täyttää tänä vuonna 30, ja varasin meille Tukholman risteilyn. Itse synttärit on vasta marraskuun lopulla, mutta alunperin ajattelin, että silloin saattaa olla kovat myrskyt merellä, ja toisaalta hieman etukäteen matka tulee varmasti yllätyksenä. En siis tuolloin tiennyt vielä että mahassa olisi asukki, joten hyvä että vähän ennakoin :D

Reissu oli ihana, ensimmäinen yhteinen reissu miehen kanssa ilman Eelistä. Nautittiin toisistamme ja rauhallisesta tahdista. Syötiin paljon ja hyvin (siis hyvin huonosti jos miettii mitä ja miten sitä PITÄISI syödä), vaikka reissun jälkeen oltiin molemmat ihan poikki, oli viikonloppu silti ihan mahtava. Ja yllätys onnistunut, mies ei aavistanut mitään! :)

Mutta nyt ehdin vetäistä päikyt ennenkuin haen Eeliksen mummulasta kotiin. Mummulle vähän lyhyempiä "työpäiviä" (olin aamun Eeliksen kanssa) ja toisaalta enemmän aikaa Eeliksen kanssa, kaikille win win :)