Töihinpaluun myötä ei näemmä enää energia ja aika riitä blogin päivitykseen, lisäksi kun päivät viettää pääosin tietokoneen äärellä töissä, en jaksa enää kotiin tultua avata omaa konetta. Hiljaiselo siis jatkuu...
Muutama kirjoittamisen arvoinen asia:
Eelis kävelee ja opettelee parhaillaan juoksemaan. Äänen eri sävytkin on löytyneet ja kovasti koittaa matkia puhetta ja suun liikkeitä.
Oma "vauvakuume" on nyt jäissä. Työtilanne on jännittävä (hakemuksen deadlinestä kuukausi, vielä ei ole kuulunut juuta taikka jaata, tunneskaala vaihtelee päivittäin jännityksestä epätoivoon) ja jotenkin elämä on muutenkin nyt niin kiireisen oloista, että en tiedä miten sitä ehtisi kahden kanssa! Nyt tuntuu, että yhden kanssa vaan on niin helppoa. Asiaan vaikuttaa myös se, että nyt kun saan nukuttua kunnon yöunia, alan olla taas oma itseni. Töihinpaluun myötä olen löytänyt itseni (=työnarkomaani) uudestaan. Rakastan olla äiti ja Eelis on hienoin ja mahtavin aikaansannokseni ikinä, mutta jotenkin töihinpaluu sai minut taas muistamaan, kuinka tykkään olla töissäkin ja kuinka se on osa minua. Katsotaan nyt miten asiat tästä lutviutuvat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti