perjantai 19. elokuuta 2011

Neljä

Viimeyönä ei nukuttu ihan yhtä paljon unta putkeen kuin eilen, vaikka sainkin lapsen kitusista oletettavasti vähän enemmän puuroa alas. Seiskan maissa Eelis sammui, ja itse sammuin sohvalle ysin maissa (olin todella uupunut, aamupäivästä meinasi pukata migreeniä, ehdin syödä särkylääkkeen niin, että näköhäiriöt hävisivät, mutta päänsärky jäi loppupäiväksi, enkä pystynyt kirjoittamaan ilman suurta määrää typoja pariin tuntiin, enkä lukemaan). Kymmeneltä Eelis heräsi, en antanut tissiä vaan sylittelin takaisin uneen. Mies tuli samalla nukkumaan, ja kun laskin mukamas nukkuvan pojan sänkyy, olikin se pim! hereillä. Siinä sitten myllättiin vähän vajaa tunti, ennenkuin malttoi rauhoittua. Annoin tissiä ja yhdentoista maissa oltiin unessa.

Hyvä uutinen on, että viime yönä jäi yksi syöttökerta pois, nyt herättiin yhteensä neljästi syömään! Joista viimeinen syöttö oli juuri ennen ylösnousua. Yleensä unia jatketaan vielä seiskaan asti, mutta minkäs teet kun on kakkahätä. Noustiin sitten ylös ja saatiinkin hienosti suuren suuri kakka pottaan :) Ja nyt se kakka on muuten ihan oikean kakan näköistä! Ollut siitä lähtien kun lisäsin kiinteiden määrää iltapuurolla.

Tänään koitan ensimmäistä kertaa nauhavaippoja (ja villakuoria), on ainakin vähän kevyemmän oloinen. Tosin villakuori täytyy laittaa oikein huolella ja kunnolla ylös, muuten tahtoo jäädä (ne olemattomat) puntit polvien tielle, eikä Eelis pääse kunnolla polvilleen keikkumaan. Täytyy siis vielä opetella ja optimoida miten nauhavaipan saa niin, ettei täytettä jaa ihan noin kamalasti jalkojen ympärille.

Kirjastoon on saapunut varaamani kirja unikoulusta (se pehmeä matka höyhensaarille), täytyy käydä hakemassa se ja lukaista läpi. Tosin ihan vielä(kään) en meinannut unikouluilla, me kun lähdemme vanhempieni luokse puoleksitoista viikkoa keskiviikkona, ja siellä ei ole omaa huonetta vaan nukumme olkkarissa, samassa sängyssä.

Pitäisi päästä kampaajalle. Hiukseni ovat ohentuneet ihan kamalasti (suuren hiustenlähdön takia) imetyksestä johtuen. Nyt hiustenlähtö on vähän tasoittunut, ja vaikka pehkoni ei ihan ohut ole nytkään, on se jotenkin vaikea. Minulla on pitkä tukka (vähän yli puolen selän), jota on pidettävä ihan koko ajan kiinni nyt. Ja pitkä tukka on ohuena ihan kamalan näköinen ja vaikea laittaa, joten taidan aloittaa kasvatuksen taas lyhyemmästä kuontalosta. Saisi kunnolla kaikki kaksihaaraiset pois. Kun vaan löytyisi aikaa käydä kampaajalla, eli kun vaan saisi vauvan hoitoon siksi aikaa...

2 kommenttia:

  1. "Ihana" kuulla että samanlaisia ongelmia on muillakin kuin meillä! Tai ei sinänsä ihanaa, mutta jotenkin... lohdullista! :)

    Meillä 5 kk pojan kanssa taistellaan nukkumisesta. Pikku hiljaa nukahtaminen alkaa olla iisimpää (ennen piti kannella, heijata ja hyssytellä, nyt riittää sängyssä vieressä makoilu sekä mahdollinen laulu/hyssytys), mutta yöllä touhutaan hirveää vauhtia. Kädet ja jalat vispaa ja sängystä kuuluu vaikka minkälaista huudahtelua ja kiljuntaa. Välillä asettuu tutin kanssa, välillä syömällä, välillä vain ajan kanssa (useimmiten silloin minun viereeni kuin omaan sänkyynsä).

    Ja se toinen: hiusten ohentuminen! Täällä on myös mietinnässä miten ja milloin pääsisi kampaajalle. Suunnittelen käyttäväni hyväksi miehen liukuvaa työaikaa ja varastavani häneltä muutaman aamutunnin itselleni hiustenleikkuuta varten. :)

    Tsemppiä teille! Jatkan kivan blogisi seuraamista (vertaistuki rules!) :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mary :)

    Sain tuon Elizabeth Pantleyn unikirjan jo melkein luettua, suosittelen lämpimästi! Itse pidän kovasti sen filosofiasta, katsotaan nyt mitä tapahtuu kirjan oppien avulla.

    Itse menen parturoitavaksi vanhempieni paikkakunnalla, äitini lupasi katsoa poikaa sen aikaa ;)

    Voimia vilkkaan pojan kanssa!

    VastaaPoista