torstai 11. elokuuta 2011

Mylhyrin nukkumisesta

Nukahtaminen ja nukkuminen. Ongelma, joka ei ole ollut minulle niin suuri ongelma kuin se muille on tuntunut olevan. Kaikki pitäisi-ihmiset ovat kauhistelleet meidän nukkumista. Meillä kun on alusta alkaen herätty vähintään kolmen tunnin välein syömään, päivin ja öin, kerran olen nukkunut 4,5 tuntia.

Eeliksen pinnasänky on meidän parisängyn ja seinän välissä. Yksi laidoista on otettu pois ja pohja korotettu samalle tasolle meidän patjojen kanssa. Puolet yöstä Eelis nukkuu meidän välissä ja toisen puolen omassa sängyssään. Alusta alkaen Eelis on pääosin nukkunut yön, eikä ole herännyt seurustelemaan (paitsi tällä viikolla kahdesti). Syötän makuultaan, ja vaihdan syönnin päätyttyä Eeliksen puolta, jotta saan tyhjennettyä molempia rintoja, ja jotta minun ei tarvitse miettiä unenpöpperössä kummalta puolelta viimeksi syötin. Alusta alkaen olen nukahtanut helposti takaisin, ja vaikka en olekaan levännyt kunnolla kohta puoleen vuoteen, olen pääosin saanut sen verran unta, että arki sujuu enkä ole zombie. Tämä toimii meillä.

(Lisäksi uskon, että yösyömiset ovat auttaneen maidon tuotannossa, ja siksi meillä on maitoa riittänyt aina.)

Kuulemma PITÄISI nukkua jo enemmän tunteja putkeen öisin.

Päikkäreille meillä on nukahdettu aina helposti ja nopeasti, joko tissille, liikkuviin vaunuihin tai heijaavaan/pompottelevaan syliin. Liikettä ei tarvitse olla paljoa, eikä Eelis sen kummemmpin häiriinny jos hänet siirretään muualle nukkumaan esimerkiksi sylistä. Nukkumapaikka ei vaihdu jatkuvasti vaan meillä on tietyt paikat jossa nukutaan. Öisin pinnasänky/meidän sänky, päivisin sohvan nurkka tai vaunut. Silloin tällöin (nyt harvemmin kuin aiemmin) Eelis alkoi itkeä kesken unien, mutta rauhoittui pian takaisin nukkumaan jos kävi heiluttelemassa vähän, välttämättä aina ei tarvittu mitään toimenpiteitä. (Neuvolan mukaan joku kehitysvaihe.) Tarpeeksi kun on nukuttu, Eelis herää, katselee hetken ympärilleen ja alkaa höpöitellä ja mylhytä.

Kuulemma PITÄISI nukahtaa itsekseen, ei ainakaan syliin tai liikkeeseen, viimeistään puolivuotiaana ainakaan. Muuten ei ikinä opi nukkumaan itsekseen!

Olen kahdesti koittanut pientä unikoulutusta. Vähän päälle kuukausi sitten syötin Eeliksen istuallaan ja lopulta laskin omaan sänkyynsä ennenkuin nukahti tissille. Sängyssä pyöriskeltiin, myllättiin, ja lopulta itkettiin. Tassuttelut tai silittelyt saivat vaan suuremman herneen nenään, syli helpotti mutta ei saanut laskea alas. Eelis nukahti kerran itsekseen. Päätin yrittää uudestaan myöhemmin. Nyt tuo sängyssä mylhyäminen on käynyt pahemmaksi. Heti kierähdetään mahalleen, noustaan konttausasentoon ja altaan myllätä. Sama tapahtuu yöllä jos en anna tissiä kun Eelis havahtuu syömään. Lopulta karjuva (täysin hereillä oleva) vauva täytyy taas rauhoittaa sylillä ja/tai tissillä. Aion jätää unikoulut taas myöhemmälle ja koittaa uudestaan sitten kun Eelis on valmis siihen.

Nyt poden kompleksia, olenko liian mukavuudenhaluinen kun haluaisin nukkumaanmenon olevan rauhallista ja helppoa, meille kaikille? Paaponko pojan pilalle nukuttamalla "väärin"?

6 kommenttia:

  1. Moikka!

    Täällä on saman ikäinen poika ja unihommat kuulostaa niiiin tutuilta! "Unikoulua" yritettiin meilläkin nukutukseen hetki, kun myöskin ulkopuolisten mussutuksiin menin liikaa mukaan. Ei toiminut todellakaan ja todettiin miehen kanssa, että mitähän järkeä tässä kiusaamisessa oikein olikaan..

    Päätin, että pistän korvat kiinni siitä, miten muut tekee tai miten muilla menee, itse en enää halua lastani turhaa itkettää. Niin kauan kuin me vanhemmat jaksetaan, täällä herätään, kun herätään ja nukutaan niin paljon/silloin, kun on lapsella tarve.

    Mielestäni poitsut ovat niin pieniä vielä, ettei tulevaisuus voi olla mitenkään vielä menetetty missään asiassa.
    Itse katselen sitten uudestaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pojan kanssa voi paremmin kommunikoida tarpeista ja toiveistä, (tai kun vanhemmilla tulee mitta täyteen). Ja loppuviimein olen vielä siinä uskossa, että uniasiatkin ajan kuluessa loksahtaa kohdilleen. Onhan tässä vielä edessä kiinteiden kunnollinen aloittaminenkin ja lapsen normaali kehittyminen vanhemmaksi omaksi persoonakseen.

    Välillä jopa hirvittää, miten paljon ja kuinka nopeasti lapsilta (meiltä vanhemmilta) kaikkea vaaditaan. Pitäisi nukkua kellontarkasti, syödä säännöllisesti ja määrällisesti oikein, sekä muutenkin kehittyä mieluiten etuajassa. Olen aina kannattanut lapsilähtöistä kasvatusta, mutta itsekin myönnän uutena äitinä meneväni muiden mielipiteisiin ja tekoihin mukaan liian helposti. Pitäisi varmaan vaan enemmän seurata ihanaa poikaa ja luottaa omaan vaistoon.

    Itse me parhaiten tiedämme ja tunnemme omat lapsemme! Mielestäni kaikki on erinomaisesti, jos lapsi kehittyy kutakuinkin normaalisti, vanhemmat jaksavat hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä oloonsa.

    (Pakko mainita, ettei kukaan tule turhaa viisastelemaan: Tottakai joku roti kaikessa ja unikoulut varmasti ovat joissakin tilanteissa tarpeen. Mutta ihan liian nopeasti ei tarvinne koulutuksiin alkaa.)


    Itse olen (taas hetkellisesti) saanut lisää tyyneyttä ja rentoutta äitiyteeni ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Toivotan sinnekin paljon leppoisuutta!

    Tulipa viestistäni pitkä! Vuodattamisen tarve on näemmä tähän asiaan suuri, siinä määrin itsekin juttuja olen päässäni pyöritellyt. :D

    VastaaPoista
  2. Haha, kiitos kommentista! Samaistuin kyllä täysin sun mielipiteeseen :)

    VastaaPoista
  3. No mun mielestä se on niin, että mikä itteltä parhaimmalta tuntuu. :)

    Meillä mä oon aloittanut vähän aika sitten (tyttö siis 10kk) tämän tassuttelu-unikoulun. Kun meni maku siihe syliinnukkumiseen, kun se ei meillä ole mennyt niin helposti tässä viime kuukausina. Tyttö nukkui vain ja ainoastaan syliin heijaukseen tai maitopullolle, aina se nukutus kesti 1-3 tuntia ja jos menit liian aikaisin laittamaan sänkyyn, tyttö heräsi ja koko rumpa täytyi aloittaa alusta.

    Nyt me juodaan iltamaito sohvalla kainalossa, kun näyttää siltä, että uni tulee. Vähän aikaa kytätään telkkaria sylikkäin. Seuraavaksi vien sänkyyn, annan halit ja pusut, toivotan hyvää yötä ja peittelen.

    Aluksi piti silittää uneen, nykyisin riittää se, että istun sängyn vieressä niin kauan, että tyttö nukahtaa. Syliin nostan jos huuto alkaa ja sänkyyn laitan, kun on rauhoitettu. Tässä menee yleensä se tunti, mutta on vaan meille mukavempaa, rauhallisempaa.

    Eli ihan niinkuin ittestä tuntuu. :D Mitään huudatus-unikoulua en todellakaan suosittele teidän pojalle, kun kuulostaa samanlaiselta sylikissalta kuin meidänkin tyttö. :D

    Yömaidosta en tiedä, kun tyttö nykyisinkin herää sen juomaan. En ole vielä vähään aikaan ajatellut siitä "pois opettamaan", vaan odottelen ainakin tuohon yhden vuoden ikään josko silloin sitten voisi sitä asiaa alkaa miettimään. :)

    Niin ja nuo tissivauvat nyt tuntuu kaikilla olla sellaisia, että heräävät monta kertaa yössä syömään. Don't worry. :)

    VastaaPoista
  4. Nää on niin yksilöllisiä juttuja :) Kaikki riippuu lapsesta ja vanhemmista, että mikä systeemi sopii ja mikä ei. Meillä Liltsu on niin erilainen nukkuja ollut ihan pienestä asti ja olen itse niin mustasukkainen omista yöunistani, etten osaa omasta puolestani neuvoa sen kummemmin, mutta mulle tuli mieleen, että mun kaveri, jonka samanikäisellä vauvalla on ollut vähän samaa taipumusta kuin Eeliksellä, kertoi lukeneensä tätä kirjaa:Pehmeä matka höyhensaarille: hellä tapa saada vauva nukkumaan läpiyön
    Kirjoittaja: "Pantley Elizabeth; Chatterji Rose-Mar" ja heillä se oli auttanut niin, että neiti heräilee paljon harvemmin ja äiti on saanut paremmat unet. Kirjassa ilmeisesti neuvotaan sellainen pehmeä unikoulu ilman huudattamista. Jos siitä olisi apua teillekin :)

    VastaaPoista
  5. Juu, olen kuullut tuosta kirjasta, ilmeisesti siinä sovelletaan sylittelyä, tassuttelua ja silittelyä. Mutta täytyypä tutustua tuohon kirjaan tarkemmin, kiitos Hanna :)

    VastaaPoista