Viikon löpinät

Jostain syystä minulla on ollut ongelmia Bloggerin kanssa edelleen, en ole päässyt kirjautumaan tänne sisälle... Vielä vähän on ongelmaa, täytyy selvitellä.

No, enpä ole ehtinyt kirjoitellakaan, äitini oli täällä meidän seurana viikon, lähti eilen takaisin kotiin. Oli kyllä todella mukavaa olla äidin kanssa, laitoimme (eli siis pääasiassa äiti laittoi) pihan kuntoon, kävimme kirpparilla tekemässä Eelikselle vaatelöytöjä ja lenkkeilimme rauhalliseen tahtiin. Äitini oli Eeliksen kanssa muutamana iltana niin, että pääsimme miehen kanssa kaksistaan salillekin.

Eilen kun äitini lähti, minulle jäi todella orpo olo. Tajusin kuinka yksinäistä puuhaa vauvan kanssa kotona oleminen onkaan. Kyllä sitä vain kaipaa aikuisen seuraa. No tänään olo on ollut jo normaali, tosin ystäväni tuli pariksi tunniksi päivällä käymään. Olen tässä ajatellut kerääväni rohkeutta, jos vaikka menisin käymään MLL:n perhekahvilassa ensi viikolla. Yksin vain on niin vaikeaa lähteä uusiin paikkoihin tutustumaan ihmisiin. Saa nähdä.

Viikon aikana Eelis on löytänyt äänensä. Enää lattialla ei huudella pienellä vauvan äänellä vaan ääntä käytetään niin, että välillä itseäkin ihmetyttää. Sormet on suussa koko ajan, välillä niitä työnnetään niin syvälle, että tulee kakomista ja välillä niitä purraan niin lujaa että sattuu, ja sitten harmittaa. Peilistä Eelis katselee jo itseään ja sylissäpitelijää. Nyt on myös alettu tarttua esineisiin ja ihan tavoitellaan leluja.

Se kolmen kuukauden tiheän imun kausi tuli taas ihan kuin kellon lyömällä, toissayönä Eelis söi tunnin välein. Päivälläkään ei nukkunut kuin yhdet kahden tunnin unet, loput tunnin pätkissä. Ilta meni aikalailla tissitellessä kokonaan. Mutta viime yö oli taas normaali, kolmella syötöllä (plus aamusyöttö, jonka jälkeen torkuttiin enää puoli tuntia ja sitten herättiin, joten sitä ei lasketa) mentiin. Neuvola on ensi viikolla, saa nähdä paljonko poika on kasvanut, vaikka olen vauvan kanssa päivittäin, niin silti hetkittäin havahdun että herranjumala se on kasvanut!

Kertakäyttövaippakuurikin on vihdoin ohi, on jotenkin kotoisampi olo (äidillä) kun ollaan palattu taas kestovaippoihin. Ja piti taas käydä vaatekaappi (tai siis laatikko) läpi ja laittaa pienimpiä bodeja pois, eivät mene enää kestovaippojen kanssa. Samalla laitoin kaikki vaaleat värit pois, Eelikselle kun sopii paremmin tummat ja kirkkaat värit. Ja nyt tätä menossa olevaa kokoakin on niin paljon, että ei ole pakko käyttää vaaleita vaan voi olla valikoiva. Onneksi lähes kaikki Eeliksen vaatteet on kirpparilta ostettu, niin ei harmita vaikka jotain vaatetta ei ehtisi käyttää yhtä kertaa enempää.

Mutta nyt yritän selvittää mikä tässä mättää kun en pääse omalla koneellani kirjautumaan tänne... Pitäisi käydä etupihan orvokitkin nyppimässä nyt kun Eelis nukkuu.