Aamun virkku

Tämä viikko joko alkaa lupaavasti, tai sitten ei niin lupaavasti. Nukuin yön aika levottomasti ja puoli kuudelta huomasin, etten enää saa unta. Nousin ylös, söin aamiaisen ja nyt olen tyhjentänyt/täyttänyt tiskikoneen ja hoitanut paljon sähköpostijuttuja ja pankkiasiat kuntoon. Nämä asiat olisivat vieneet töissä sen aamun ensimmäisen tunnin, joten nyt ne on tehty. Kunhan mies kohtapuoliin herää, voin jatkaa aamupuuhia ja suunnata töissä suoraan puuhiin. Täytyy vaan toivoa että energiaa riittää sinne iltapäivän lopputunneille asti, sillä töissä olisi tekemistä.

Kun uusi kalenteri saapui viime viikolla, merkkasin sinne joka viikolle sen viikon työtehtävät. Jospa sen avulla saisin pidettyä langat käsissäni, ainakin graduaikaan se auttoi. Tämän viikon henkilökohtainen tavoite on juoda enemmän vettä. Viikonloppuna oli turvotusta ilmassa ja huomasin etten juonut niin paljon kuin yleensä. Viikon päästä on taas neuvola ja se painon nousu kauhistuttaa! Aamuvaaka näytti tänäaamuna 77,8 kg, joten ihan hirmuisesti enempää en soisi painon nousevan tällä viikolla.

Kunpa tällä viikolla energia riittäisi myös jumpalle! Liikaa en kuitenkaan halua suunnitella viikkoa ettei tule stressiä siitä. Töissä on kiirus viikko, joten kohdistan suurimman osan energiastani sinne. Viisi viikkoa töitä jäljellä!

En edelleenkään ainakaan tietoisesti herää öisin myttysen myllerrykseen, mutta jos olen hereillä, ollaan myös masussa silloin tällöin hereillä. Selällään olo luonnistuu edellisviikkoa paremmin, mutta paras asento nukkuessa on edelleen kyljellään, vaikka usein nukahdankin selälleen. Muutenkin nyt tuntuu, että myttynen on aktiivisempi, tai no, todennäköisemmin potkut tuntuvat enemmän.

Ystävälläni oli neuvola viime viikolla, ja häneltä oli kysytty miten hän suhtautuu tulevaan vauvaan ja mitä hän siitä ajattelee. Ystäväni ei oikein osannut vastata kysymykseen, mietittiin yhdessä että miten tässä nyt pitäisi suhtautua? Aamulla sängyssä odottaessani tulisiko uni vielä simmuun pidin molempia käsiä mahakummun ympärillä ja tunnustelin myttysen liikkeitä. Siellä se on ja myllertää, mutten osaa luoda suhdetta sisälläni kasvavaan vauvaan. Pitäisikö minun jotenkin erityisesti jo rakastaa sitä? Tuntea hellyyttä sitä kohtaan? Se on minulle tärkeä, tottakai, mutten osaa sanoa mitä tunnen sitä kohtaan. Enhän yhtään osaa edes ajatella vielä tulevaa vauvaa! No, eiköhän tässä kasveta yhdessä myttysen kanssa tuntemaan toisemme :)