Neljäsosa

Nyt on neljäsosa raskaudesta takana. Neljäsosa on ihan hirmu suuri osa, vaikka viikoissa se on vasta kymmenen. Miten tämä muka voisi mennä enää kesken kun noin suuri osa raskaudesta on jo takana?!

En ole ottanut uutta masukuvaa vielä, jospa tänään sen muistaisin napsaista. Työssä olo on alkanut sujua ja nyt jopa on elämääkin työpäivän jälkeen! Olo on siis huimasti parempi helteistä huolimatta. Eilen oli ryhmänjohtaja töissä käymässä (on vielä virallisesti lomalla) ja päätin kertoa raskaudesta hänelle. Ensi viikolla kun töihin palaa myös suurin osa laboratoriohoitajista, ja he huomaavat kaiken! Ovat nimittäin kaikki keski-ikäisiä naisihmisiä ja äitejä ja näin nuoreen ihmiseen kohdistuu haukansilmät! Niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä tuntuu, että mikään ei jää huomaamatta. Nyt olo on huojentunut, kun ei tarvitse enää huolehtia, että pomo saisi kuulla asiasta kahvipöydässä ennemmin kuin minulta. Vaikkakin hän itse kysyi lopuksi, että tietääkö kukaan muu, ettei hän kahvipöydässä vain ala höpötellä suunsa ohi :D

Nyt ei tarvitse enää miettiä että minkä telttapaidan laittaisin päälleni, joka peittäisi tämän pienoisen pömppiksen. Työkollega toi lainaan parit äitiyshousut ja imetyspaidan tulevaa varten. Aika ihanaa.

Tällä viikolla täytyy käydä laboratoriossa viemässä pissanäyte ja antamassa verinäyte. Merkkasin tämän viikon innoissani kalenteriin, että olisin heti maanantaina siellä valmiina :D Mutta näin ne päivät menee, huomenna täytyy kyllä mennä heti aamusta, ettei tämä vain unohdu ja saa sen pois alta. Onneksi labra on lähes työmatkan varrella ja hoituu varmasti nopeasti. Sitten alan odottaa np-ultraa, joka on kahden viikon päästä.

Olo on ollut mitä mainioin, oireita on juuri sopivasti mutta ei liikaa. Tällä viikolla luulen kokeneeni ensimmäiset pienet supistuksetkin! Toissailtana hermostuin tietokoneelle ja siitäkös mahakin pillastui :D Eivät ole kivuliaita, hieman epämiellyttäviä. Kuitenkin todella mietoja. Liikuntakin on maistunut tällä viikolla. Sain houkuteltua eilen miehen mukaan Fressille (eipä se kamalasti vaatinut) ja hänkin aikoo nyt liittyä sinne. Mukavaa yhdessä käydä liikkumassa, mies kun on vähän huono lähtemään minnekään yksinään. Ensi viikolla taitaa kobudokin jatkua taas, ajattelin jatkaa sitä maha-asukista huolimatta. Kontaktia kun ei ole ja treenit ovat kevyet ja ohjaaja ymmärtää jos en jotain liikkeitä jaksa/pysty tekemään.

Niin se on taas viikko puolessa välissä. Voisin kipaista lounaan jälkeen ruokalan vieressä olevaan kirjastoon, josko sieltä löytyisi kirjallisuutta liittyen lasten ja vauvojen psyykkiseen kehitykseen ym. Asia kiinnostaa kovasti. Alan olla ihan oikea odottaja, olo on ainakin sen mukainen. Vaikka kriittisiä aikoja eletään vielä, olen tässä jo ihan täysillä mukana. Kaikki menee hyvin loppuun asti ja sen jälkeenkin. Olo on luottavainen ja positiivinen. Se vuotokin loppu viikonlopun jälkeen.