Onnistunut lauantai

Eilinen vierailu meni niin hyvin että ihan vieläkin hymyilyttää :)

Pieni mies oli aivan haltioissaan kissoista, meidän kisut eivät oikein välittäneet mutta käyttäytyivät silti ihan mallikelpoisesti. Normaaliin tapaan molemmat juoksivat ovikellon soidessa karkuun, mutta kun käytiin porukalla kurkistelemassa päiväpeiton alle (voi niitä riemun kiljahduksia kun peiton alta paljastui kissa!), rohkaistui meidän kollipoika sen verran, että uskalsi jo tulla alaskin. Meidän möllykkä jopa tuli tavalliseen tapaan makailemaan olohuoneeseen eikä noussut siitä tasan tarkkaan yhtään aiemmin kuin oli pakko. Ja pakko oli silloin kun pieni mies oli kosketusetäisyydellä. Samalla lailla se tekee ihan aikuisillekin :) Kovin oli utelias ja pakko oli tulla uudestaan ja uudestaan katsomaan että mikäs se tämän mittainen pieni mies oikein on.

Meidän pieni kissa taas pysyi koko ajan makuuhuoneessa yläkerrassa päiväpeiton alla. Käytiin kyllä kurkkaamassa moneen kertaan siellä, vähän piti suhista ja murista mutta ei mitään kummempaa. Pieni mies kun kävi vähän kurkkimassa peiton alle ja laittoi kätensäkin sinne. Olin vahtimassa ettei mitään tapahdu, mutta eipä meidän tyttö yhtään edes yrittänyt huitaista tassulla.

Olin niin ylpeä meidän kisulista :) Ehkä ne sittenkin voisivat tottua pieniin ihmisiin.

Olin kaivanut esille jumppapalloni ja pyyhkinyt sen pölyistä poikaa varten, kun se kuulemma tykkää isoista palloista. Meillä kun ei oikein muuta puuhailutavaraa ole pienimmille ihmisille. Pallosta riittikin kissojen lisäksi hyvin puuhaa vähän päälle tunniksi, jonka jälkeen lähdin vielä pihalle puistoon äidin seuraksi. Käytiin laskemassa liukumäkeä ja keinumassa, sekä vähän surffaamassa laudalla. Vähän alkoi väsy iskeä pieneen mieheen; kun kävely alkoi väsyttää, kaaduttiin mukamas maahan ja sitten piti nostaa ylös.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi onnistunut päivä. Vähän vauvaterapiaa miehelle ja kissoillekin ;) Meillä kun ei ole ystäväpiirissä yhtään poikavauvaa, niin taisi tehdä ihan hyvää etenkin miehelle. Totesin vierailun jälkeen miehelle, että "Eikös ollut aika suloinen vauhtipeppu?", niin vastaus oli "Joo, niin kauan kuin ei ole oma." Avainsana tässä on tuo "Joo". Aiemmin kun on vaan hymähdelty pienille ihmisille ;)

Illalla oli vuorossa kaverin pippalot, suunnitelmana oli mennä sinne ja lähteä kotiin jos kaupungissa oltaisiin menossa baariin, jonne olisi sisäänpääsymaksu. Onneksi kuitenkin menimme "ilmaiseen" baariin, tilasin itselleni drinkin "jotain kirpakkaa" ja oli kyllä hyvää. En juonut paljoakaan illan aikana, hyvin sain kulutettua ajan Singstarsin ja höpöttelyn merkeissä.

Vaikka raskaustesti näytti negatiivista, menkat ei vieläkään ole alkaneet ja nyt on jo niiden aika ohi. Huomenna alkaa uusi laatta pillereissä... Vieläkin vähän ihmetyttää mutta seuraillaan nyt tilannetta. Jos ensi viikosta alkaen taas ryhdistätyisi ja alkaisi taas treenailla kun töissäkin on tiedossa vähän helpompi viikko.

Tämän viikon musiikkilöytöni oli The Cranberries. Olen kuunnellut bändiä aiemminkin mutta nyt löysin sen uudelleen. Erityisesti Zombie iskee suoraa sydämeen. Muistan kuunnelleeni tätä biisiä ensimmäisen kerran ala-asteella ollessani ja aina vaan sen sanat saa minut lähes kyyneliin. Lauloin biisiä eilen myös Singstarsissa, ja vaikka olen ujo laulamaan uusissa piireissä, tämän biisin lauloin ihan suoraan sydämestä. En osaa mielestäni varsinaisesti laulaa, pysyn kyllä nuotissa, mutta kyllä tuntui hyvälle kun kaveri vieressä toetesi "Meni ihan kylmät väreet,vau!" :) Taisi biisin henki välittyä eteenpäin.

[Sain kuvan enkelin äidiltäni joskus joululahjaksi. En välitä enkelipatsaista mutta tämä jotenkin iski minuun heti. Piirre, joka pisti heti silmääni patsaan saatuani, oli enkelin raskausmaha (tosin selkä on notkolla), liekö äiti tajunnut tätä...]