torstai 13. joulukuuta 2012

Vauvahuuruja

Pikaisesti muutama asia meidän tämänhetkisestä arjesta:

Sikkura syö noin kolmen tunnin välein, herää öhisemään ja itkee vain jos tissi ei tule tarpeeksi nopeasti suuhun. Sitten pitää vartin mietiskelytauon, syö uudestaan, kakkaa, (sitten vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Vaipanvaihdon yhteydessä kuikuilee ja lopulta nukahtaa taas.

Sikkura nukkuu hyvin sohvan nurkassa äitiyspakkauksen vanupussissa lämpimän kauratyynyn kanssa. Välillä toki isin tai äidin sylissä. Ja öisin perhepedissä.

Sikkura osaa syödä todella reippaasti tissiä, oikean imuotteen harjoitteluun meni vain pari päivää. Tosin jos on ihan kamala nälkä, ei tissi meinaa mennä oikein suuhun kun on liian kiire päästä imemään.

Nyt imetys ei sattunut kuin pari päivää ja maidon nousukaan ei tehnyt yhtä kipeää kuin esikoisesta.

Kestoilu aloitettiin heti kotiin päästyä, koska kestot falskasi vähemmän kuin kertakäyttöiset. (Napatyngän takia vaipat oli pidettävä löysemmällä ja kertikset aina valuivat liian alas kun taas kestot ovat jämäkämpiä ja pysyivät paremmin paikallaan. Lisäksi Sikkura on niin pieni rimppakinttu, että kertikset falskasivat reisistäkin herkästi.). Kestoja menee noin kymmenen päivässä, Eelikseltä tulee noin kaksi kestovaippaa ja päälle puklu- ja vaipanvaihtoharsot, joten vaippapyykkiä on pestävä päivittäin.

Eelis on ollut todella reipas tulokkaan suhteen. Haluaa tulla mukaan katsomaan kun vaihdetaan vaippaa, tuo puhtaita vaippoja ja antaa Sikkuran vaatteita. Lisäksi Eelis huolehtii aina että Sikkuralla on tumput kädessä. Jos Sikkura itkee, sanoo Eelis "Mää mää" (syömään). Pari kertaa on käynyt silittämässä Sikkuran päätä ja käy nuuskuttelemassa unilelullaan.

Öisin Sikkuran (lyhyet) itkut ei ole haitanneet Eeliksen unia.

Olen käynyt joka päivä ulkona lyhyellä kävelyllä kun nukutan Eeliksen vaunuihin päikyille. Tuo ulkoilu on pitänyt mielen virkeänä ja saanut mukavasti kropassa nesteet liikkeelle. Olo on pireähkö (huomattavasti pirteämpi kuin raskausaikana) ja tuntuu että pystyn taas liikkumaan ja toimimaan. Mahareppua on reilusti vielä, paino on pudonnut viitisen kiloa. Turvotus alkaa selkeästi hävitä.

Isi on käynyt Eeliksen kanssa päivittäin joko kaupoilla (ostettiin TV ja pieni hyllykkö leluille kun vaihdettiin olohuoneessa järjestystä) tai ulkona leikkimässä. Sairaalassaoloni aikana Eelis vietti niin mainiota aikaa isin kanssa, että nyt isi kelpaa paljon paremmin kaikkeen. Näiden hetkien aikana hoidan Sikkuraa ja kotia. Eeliksen päikkyjen aikaan taas en tee mitään muuta kuin lepään!

Nyt kun meitä on kaksi vanhempaa kotona, arki sujuu joutuisasti ja helposti. Näköjään pienen vauvan kanssa elo on hyvin muistissa kun kaikki sujuu rutiininomaisesti. Kun ei ole tarvinnut käyttää energiaa uuden opetteluun, jää aikaa vain nauttia näistä vauvantuoksuisista hetkistä ja Eeliksen touhuista. Niinpä blogikin on aika hiljainen kun haluan keskittyä vain nauttimaan näistä hetkistä.

Olemme todella onnellisia toisistamme <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti