Vaivoja

Mikähän siinä on, että vaikka aamulla herää ennen herätyskelloa ja on ihan pirteänä, töihin tultua alkaa väsyttää ihan tuhottomasti? Tuli tässä samalla mieleeni pari uutta oiretta jotka ovat ilmaantuneet kuvioihin raskauden myötä.

Lämmön nousu. Nyt paleltaa paljon vähemmän kuin normaalisti ja öisin nukun suuren osan yöstä puoliksi peiton ulkopuolella. Tulee kuuma ja hiki paljon nopeammin kuin aiemmin (mikä kyllä saattaa johtua myös liikunnan aika suuresta vähentymisestä verrattuna parin vuoden takaiseen tahtiin).

Selkäkivut. Tajusin tässä eilen, että se kipu mikä on nyt alaselästä säteillyt toisen pakaran kautta takareiteen lienee iskiaskipua. Vaikka selkäkivut vaivaavatkin tämän tästä (johtuen muuhun vartaloon nähden ylipitkästä selästä), on tämä kipu minulle uusi tuttavuus.

Päänsärky. Päätä särkee, etenkin aamuisin. Nyt ne on hieman helpottaneet, mutta silti se on jokapäiväistä. Ei niin kovaa, että ottaisin siihen mitään lääkettä, mutta tarpeeksi että se toisinaan häiritsee, etenkin jos ja kun pitäisi tehdä ajattelutyötä.

Ja koskee muuten pohkeeseen vieläkin. Ja vatsalihaksiin, liekö syynä kasvava maha ja siellä myllertävä myttynen, vai viikonlopun nauruvatsalihastreeni. Myllerryksestä tuli mieleeni, että potkut ovat selvästi voimistuneet viimeisen viikon aikana. Jos laitan makuullaan käden vatsan päälle, tuntuu potkut jo todella selvästi. Tunne on jostain syystä jopa pelottava, sillä mahassa potkut eivät tunnu samanlaisilta kuin omaan käteen, olen tottunut niihin jo jossain määrin, ja vaikka rekisteröinkin jokaisen hetken kun myttysellä on jumppa meneillään, ei se enää pysäytä samalla lailla.

Mutta vaikka vaivaa alkaa olla jo moneen lähtöön, en ole missään vaiheessa edes hetken aikaa miettinyt "hiton raskaus". En ole varsinaisesti nauttimalla nauttinutkaan raskaudesta, jotenkin minun on vieläkin vaikea käsittää, että tässä ollaan ihan oikeasti pullat uunissa ja vaikka tämä pulla paisuukin hyvin tässä uunissa, en vain käsitä sitä. En voi täysin ymmärtää, että meille ihan oikeasti tulee lapsi muutaman kuukauden päästä. Vaikka koitan ihan ajattelemalla ajatella sitä ja kuvitella lapsiarkea, en vain pysty siihen. Jotenkin se on vain niin utopistista.