maanantai 4. lokakuuta 2010

Potkuja

Viikonlopusta tulikin kiireisempi kuin mitä osasin odottaa. Lauantaina saavuin kotiin hieman ennen puolta päivää ja ehdin istua alas puoleksi tunniksi, kun ystäväperhe saapui. Heidän pieni poikansa on nyt 2 kk ja voi että miten suloinen tapaus. Sain heiltä laatikollisen vauvan vaatteita kokoluokkaa 50 - 80 (toinenkin ystäväni oli laittanut pottiin muutaman vaatteen), pyykkikoneellisia tuli kaksi täyttä. Ihania vaatteita paljon, vaikka osa niistä olikin yllättäen aika "poikavoittoisia". Sain myös äitiyspakkauksen kestovaippoja, muutaman lehden, vannaan "telineen" vauvalle, nännikumin ja pestäviä liivinsuojia. Tänään työkaveri toi meille vaunut ja pinnasängyn, joten nyt sitä tavaraa alkaa olla, ja jotenkin se tekee tästä asiasta paljon todentuntuisemman kuin kasvava masu :D

Ystäväperheen lähdettyä siirryimme suoraan pihatalkoisiin ja ehdimme puuhailla siinä vähän päälle tunnin, jonka jälkeen grillailimme ja jutustelimme naapureiden kanssa. Nyt noin puolet talon asukkaista on nuoria (lapsettomia) pariskuntia ja toinen puoli vanhempaa väkeä. Ihan pieniä lapsia ei vielä ole, kaikki talon lapset ovat kouluikäisiä jo. Saa nähdä tuleeko taloon vauvabuumi, en tiedä kuinka perheenperustamisvaiheessa muut pariskunnat ovat.

Ehdimme illalla istua vajaan tunnin kotona, ennenkuin lähdimme hakemaan miehen siskoa juna-asemalta. Kävimme samalla syömässä pitsat, jatkoimme kotiin saunaan ja leffan pariin. Seuraava päivä meni kokkaillessa ja leipoessa, miehen vanhemmat saapuivat kolmen aikaan, joimme kahvit ja kaksi ystäväämme toiselta paikkakunnalta saapuivat myös meille (toisen mies on armeijassa lähellä meitä, joten oli menossa moikkaamaan häntä samalla). Vanhemmat lähtivät kera miehen siskon ja lähdimme toisen ystävän kanssa kävelylle siksi aikaa, kun toinen oli miehensä luona. Illalla kävimme vielä saunassa ja söimme iltapalaa, ystävät lähtivät yhdeksän aikaan kohti kotiaan.

Menin aika pian heidän lähdöstään nukkumaan, ja voi että! Myttynen innostui potkimaan niin paljon, että tunsin potkut jopa paremmin kädellä kuin mahassa! Hihkaisin miehen koittamaan myös, ja hänkin sai muutaman mojovan potkun osakseen :) Oli se kyllä ihmeellistä, varmasti olisi jonkinlainen möykky näkynyt myös ulospäin jos olisi ollut valot päällä ja katsottu, sen verran oli voimakas liike :)
Aamulla tunsin myös muutaman myllerryksen töihin tullessa. Nyt se taitaa alkaa, se jokapäiväinen liikkeiden tunteminen :) Jännittävää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti