sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Odotusta

Eilen käytiin istumassa iltaa kaveripariskunnan kanssa rannalla ja käytiin baarissa yksillä (otin raikkaan pirtelön, joka näytti drinkiltä, ihanaa oli!) ja oli todella mukavaa istuskella ilta-auringossa kun mahakipuilut eivät häirinneet lainkaan! Toivottavasti kipuilut ja paha olo olisi tältä osin taakse jäänyttä ja hyvä oire. Aamuisinkaan ei ole enää kamala kiire vessaan ja syömään, yöllä kun käyn kerran vessassa.
Aamulla kun kävin vessassa, tuli paperiin pyyhkiessä hieman rusehtavaa valkovuotoa. Tietysti huolestuin hieman heti, kun koko ajan olen ollut täysin vuotamaton (lukuunottamatta tietysti valkovuotoa, joka sekin on vähentynyt). Mutta sitten tajusin, että eilen puuhailtiin aamusella sängyssä miehen kanssa, ja kokeilimme uutta asentoa, joka kuitenkaan ei tuntunut hyvälle minusta. Lopetimme sen asennon käyttämisen heti, joskohan siitä olisi tullut jokin pieni nirhauma.

Keskustelimme eilen tatuoinneista, ja mies lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi tatuoinnin!! Illalla kotiin päästyämme mies sitten kysyi, että onkos siihen jotain rajoituksia raskauden suhteen. Asia ei käynytkään minulla mielessä ja olin niin ylpeä miehestäni! Hän on muutenkin alkanut selkeästi ymmärtää, että meillä saattaa olla pian lapsi ja että minä odotan myttystä. Hän on hipustellut olematonta masuani muutaman kerran ja on alkanut muutenkin käyttäytyä jo jossain määrin jopa isällisesti!

Kovasti alan jo odottaa ensimmäistä neuvolakäyntiä, ultraa ja sydänäänten kuulumista. Uskaltaisin itsekin alkaa ihan oikeasti odottaa, vaikka kyllä ajatus on pikkuhiljaa alkanyt pesiytyä mieleni sopukoihin. Vielä kaksi viikkoa ekaan neuvolaan.

Vanhempani eivät ole vieläkään soittaneet. Varmaankin jäivät nauttimaan auringosta mökille. En halua soitella perään ja paljastaa, että kotona odottaa yllätyskortti. Ehkäpä tänään illemmasta saisin puhelun :)

Kuuma päivä tulossa, taidan kuitenkin olla suuren osan päivästä sisällä, auringon paiste kun on ihan tukahduttava. Illemmalla on muutenkin turvallisempaa mennä ulos, aurinkokertoimista huolimatta palan niin helposti. Vielä viikko lomaa, tosin mies palaa töihin jo huomenna. Tuntuu, että olisin ollut ikuisuuden poissa, mutta kuitenkaan en ollenkaan. Aika menee lomallakin liian nopeasti, kello on aina yhtäkkiä ilta ja päivä on vain mennyt. Mutta onneksi se on mennyt pääosin rentoutuessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti