Neukku

Eilen oli se ihan ensimmäinen neuvola-aika. Neuvola sijaitsi samassa rakennuksessa peruskoulun kanssa. Rakennus oli ilmeisesti 70-80-luvun taitteessa rakennettu ja sisustettu ulkonäön perusteella. Mieleeni tuli ala-asterakennus jossa kävin luokat 1-4. Mies tuli mukaani.

Meidät kutsui sisään nuori nainen, hieman pullea, puhui välillä kuin lapselle. Oli todella mukava ja ystävällinen. Ei teeskennellyt sydämellisyyttään. Keskusteltiin kuinka kauan yritimme lasta, kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja perhetaustoista (liittyen sairauksiin). Miehen puolella on ainakin yhdet kaksoset ja dysfasiaa. Meidän puolella ei mitään. Olin 161 cm pitkä ja painoin 72,2 kg (!!!). Hemoglobiini oli 129 ja verenpaineet 131/67.

Käytiin läpi ravintojuttuja, päihdejuttuja ja seulontajuttuja. Sain ajan seulontoihin kahden viikon päähän, siitä kahden viikon päästä on ultra ja siitä kahden viikon päästä neuvolalääkäri. Sydänääniä ei kuunneltu vaikka varovaisesti pyysin. En kuitenkaan pettynyt sillä ymmärrän kyllä syyn miksei niitä kuunneltu. Kaiken kaikkiaan ensimmäiseen neuvolakertaan meni tunnin verran aikaa.

Olin hieman yllättynyt (vaikka ystäväni sanoikin siitä jo minulle), että raskautta ei varmennettu mitenkään. Miten ihmeessä ne voivat uskoa minun sanaani vaikka ihan kaikkeen muuhun tarvitsee aina todistella vaikka kuinka paljon? Miten ne voivat uskoa niin vilpittömästi tähän raskauteen, kun en itsekään uskalla vielä uskoa?

Mukaan tarttui iso kasa papereita ja selailimme niitä kotona miehen kanssa. Erityisen kiva tällä hetkellä on Vau.fi:n kirjanen johon voi itse täytellä asioita. Innoissani täyttelin sitä eilen illalla jumpan jälkeen. Mies luki siitä oman osuutensa. Sain mukaan myös virtsanäytettä varten näyteputket ja pissa-astian ja jätin ne pöydälle. Mies sanoi että täytyy laittaa ne pois siitä ettei ne putket vain mene rikki. Totesin että ne ovat muovia, mutta hyvä kun huolehdit. Mies totesi siihen silmät nallekarhuina "No kun sanottiin että pitää pitää huolta." :D Ihana mies! <3

Muuten en sitten saanutkaan eilen mitään aikaan. Ilma oli niin tukahduttava, että en jaskanut ajatella. Olo oli kovin vetämätön vaikka varsinaisesti ei väsyttänytkään. Kävin neukun jälkeen Power Stretchissä. Se oli jotain ihan muuta kuin mitä ajattelin, mutta hurjan hauskaa (ja vaikeaa!). Siinäpä taas yksi jumppa enemmän missä tulen käymään.

Tänään tulin taas töihin. Ilma on todella kostea ja tukahduttava, edelleen. Työkone sanoi tilt 3,5 tunnin työskentelyn jälkeen, luultavasti tunnin sisään jumiutuu taas. Mutta olen saanut jonkin verran töitä aikaan tänään. Huomenna jatkan taas kotona, perjantaina voisin taas tulla tänne. Kysyin kollegalta olisiko hänellä minulle labrahommia hänen lomansa ajaksi. Hän sanoi että oli, mutta ei näillä ilmoilla halua laittaa minua tuonne kuumaan labraan kärsimään. Tehdään sitten syksyllä :)

Toivottavasti ilmat viilenisivät ensi viikolla, niin voisin tehdä jotain muuta labrassa... Saas nähdä. Kyllä tätä tietokonehommaakin riittää.

Latasin myös Spotifyn itselleni eilen ja sain kaverilta koodin siihen. Osasin jopa kikkailla sen niin, että voin nyt kuunnella musiikkia sen kautta työkoneellakin. Vähän myöhään heräsin tähänkin ohjelmaan, mutta taidan kuulua nyt sen vankkumattomaan fanikuntaan. Todella kätevä ohjelma.

Mutta nyt yritän vielä tehdä jotain, lounaan jälkeen iski ihan kamala väsymys joka helpotti hieman kun söin hetki sitten omenan.

Rv 8+1