maanantai 1. marraskuuta 2010

Pimeäajo

Nonni, nyt on pimeäajo suoritettu. Kävin ajelemassa sen vanhalla simulaattorilla ja voi että se oli kamalaa! Vaikka meilläkin on jo aika vanha auto, niin onneksi meiltä sentään löytyy ajonvakautusjärjestelmät ja muut "herkut"! Rattia sai kääntää oikein olan takaa kun taas polkimet olivat ihan lörpät. Vaihdettakin sai runnoa paikoilleen. Mutta menihän se silti ihan hyvin, vain merkinannot (ohitustilateissa) vaativat lisäharjoittelua. En nimittäin tiennyt, tai en ainakaan myönnä tietäneeni, että valoja pitää pimeällä väläyttää ennen kuin lähden ohittamaan. Eipä ole kukaan koskaan niin tehnyt...
Huomenna sitten ajoanalyysi :)

Kävelin kaupungilta töihin ja vähän menin liian rivakkaa vauhtia. Sen lisäksi että tuli kuuma, alkoi alavatsaan koskea. Nyt kun pääsin istumaan kipu helpotti, mutta ei kyllä tunnu mukavalle jos ja kun nousen ylös. Tämä päivä menee siis lepäillessä. En myöskään ehtinyt hobitteilemaan (eli toiselle aamiaiselle) joten nyt on jo huutava nälkä. Onneksi tunnin päästä pääsee syömään.

Näin viime yönä muistaakseni taas jotain vauvaunta. Nyt olen unissani aina raskaana, paitsi ehkä silloin kun näen unta itse vauvasta. En osaa sanoa olenko raskaana silloin vai en, en ole kiinnittänyt asiaan huomiota :D

Kävi muuten hassusti tässä, aamulla ihmettelin missä toinen kissoista on kun ei tullut tavalliseen tapaansa pyörimään jalkoihin aamupalaa laitettaessa. Joskus kissat vain ovat niin väsyneitä vielä aamulla etteivät jaksa tulla, mutta ihmettelin sitä silti ääneen miehelle kun hän tuli alakertaan. Mies kalpeni heti ja meni katsomaan ulos, meidän möllykkäparka oli ollut koko yön ulkona! Mies ei yhtään muistanut päästäneensä kissaa ulos illalla. Onneksi ei ollut kylmä yö, ja onneksi piha on suojaisa ja siinä on suojaisia paikkoja. Ja onneksi sillä paralla ei näyttänyt olevan kuin nälkä. Meni heti syömään edellisen päivän ruuantähteet ja vähän raksuja päälle, ja oli sitten ihan oma itsensä. Kyllä tuli vähän paha mieli aamulla, mutta nyt on jo parempi mieli kun selvittiin säikäyksestä. Möllykäinen ei onneksi näyttänyt olevansa moksiskaan, kävi vähän kiusaamassa siskoaan ja vilkuili ovelle siihen malliin, että olisi voinut mennä heti takaisin :D

Mutta nyt kun olen saanut vedettyä henkeä, menen taas puuhiin. Kyllä väsytti aamulla, ja on vähän maanantaifiilis. Vielä olisi voinut levätä yhden päivän lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti