Ensimmäiset päivät kotona

Ensimmäiset päivät kotona ovat nyt takana. Ensimmäisen illan tuntui ihan vieraalta omassa kodissa kun ei ollut vielä tottunut uusiin vanhoihin hajuihin ja rutiinit vauvanhoidossa muuttuivat. Seuraavana päivänä koin varsinaisesti kotiutuvani kun yökin meni ihan hyvin, tissiteltiin vähän useammin mutta luulen että vauva vain tilasi vähän enemmän ruokaa seuraaville päiville. Tänään maitoa tulikin sitten jo ennenkuin ehdin saada edes tissiä pojan suuhun :D

Kissojen reaktio jännitti paljon, mutta eivät ne tunnu vauvasta välttävän. Pienempi juoksi alkuun karkuun aina kun vauva itki mutta nyt vain katsoo vähän kummissaan että voisko sen jo hiljentää! Eivät taida oikein tajuta vauvaa, katsovat sitä ihmetellen kun se pitää jotain ääntä eivätkä mene ihan lähelle, mutta eivät ihan kamalasti pelkääkään. Olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Yöksi laitetaan aina makuuhuoneen ovi kiinni ja kerran yössä isompi käy raapimassa ovea mutta luovuttaa pian. Kovasti aamusta vahditaan oven takana, että koska sinne makuuhuoneeseen taas päästään.

Kotona olen pääosan ajasta viettänyt sohvan nurkassa puoli-istuvassa asennossa kun ei tuo istuminen ole vielä onnistunut. Tänään siirsin koneen pöydän ääreen ja olen ollut enemmän jalkeilla. Mies kyllä passaa minua ihan niin paljon kuin vaan pyydän, mutta täytyy sitä itsekin vähän jotain puuhailla. Aamusta olen noussut aiemmin ja jättänyt vauvan miehen kanssa vielä nukkumaan, syön aamiaisen, käyn suihkussa ja sen lisäksi olen jotain pientä ehtinyt tehdä, ennenkuin on ollut taas tissittelyn aika. Meillä syödään 2-3,5 h välein, päivällä vähän useammin. Öisin imetän makuulteen ja olen todella laiska röyhtäyttämään, tosin harvoin meillä edes röyhtäistään tai puklaillaan. Piereskellään kyllä päivittäin, mutta ei mitenkään ylenmäärin. Päivällä imetän kainalon alta kun tuo rintavarustus on sen kokoinen, että se on paras asento. Välissä röyhtäytyän ja sitten taas tankataan. Viime yönä herättiin vain kolmasti syömään!

Itse olen mennyt vauvan kanssa nukkumaan kahdeksan-yhdeksän aikaan illasta ja nousen kahdeksan-yhdeksän aikaan ylös. Yöllä syöttöjen yhteydessä valvon tunnin verran per syöttö, vähän enemmän jos vaippa täytyy vaihtaa. Lisäksi olen nukkunut yhdet päikkärit vauvan kanssa, joten en ole väsynyt ollenkaan. Vauva nukkuu joko omassa pinnasängyssään (josta yksi laita on otettu pois ja sänky on kiinni meidän sängyssä) tai meidän välissä, riippuen kummasta tissistä olen syöttämässä. Meidän sänky on sen verran leveä, että päälle kierähtäminen ei pelota lainkaan. Mieskin on jättänyt joka yö runsaan turvavälin vauvaan ihan vaistomaisesti.

Vielä opimme toistemme tapoja, mutta sen verran olen oppinut pojasta, että se ei tykkää yhtään kakkavaipasta! Pissavaippoja en ole vaihtanut kotona kertaakaan, mutta jos vaipassa on edes märkä pieru, saa se aikaan mutrunaaman. Vaippoja vaihdetaankin viisi-kuusi päivässä, parissa niistä on suurempi kakka, usein vain pieni löräys. Joten kai se vauva saa tarpeeksi ruokaa, olen mennyt puhtaalla rintaruokinnalla. Vasta kerran olen pumpannut, kun jotenkin tuntuu että täytyy "säästää" vauvalle, vaikka se syökin kerrallaan vain toisesta rinnasta. Vain kerran on pissattu hoitopöydällä, mies oli juuri vaipanvaihtovuorossa ja ehti juuri ajoissa heittää harson päälle, joten suuremmilta sotkuilta vältyttiin :D

Muutenkin mies on osallistunut vauvan hoitoon todella hyvin. Vaihtaa vaippaa ja meidän molempien yllätykseksi kakkavaippa ei tee pahaa, paitsi aamusta jos mies ei ole ehtinyt vielä syödä :D Pukee vaatteet hyvin päälle ja pitää vauvalle seuraa. Tänään koitettiin kantoliinaakin, mutta vauva halusi pian takaisin minun lähelle. Onneksi isä ei loukkaannu vaan ymmärtää tämän symbioosivaiheen. On silti ihanan innokas pitämään vauvaa lähellään. Ainoa mitä ei vielä oikein sisäistä on se, että vauvan kanssa ei ole "ihan kohta" tai "käyn ensin tekemässä tämän jutun loppuun" vaan kaikki on tapahduttava aikalailla juuri sillä hetkellä. Myös se, että minun on aikatulutettava omat syömiseni vauvan mukaan, eli ruokaa on oltava vähän valmistamassa ajoissa, jos meinaan ehtiä sen syödä loppuun asti (ei ole vielä onnistunut pääruoan kanssa).

Tänään vauva on selkeästi seurustellut enemmän kuin aiemmin, huudahteli ihan huvikseen muutaman kerran. Hän on ollut myös läheisyydenkipeä, kokeilin itsekin tänään ensimmäistä kertaa kantopussia, ja se toimi hyvin, paitsi että vauvalle taitaa tulla vähän liian kuuma siinä. Täytyy seuravaalla kerralla vähentää vaatetta. Itsekin elän symbioosivaihetta, olen vauvan lähellä koko ajan. Taidan vielä "paikkalla" niitä kolmea ensimmäistä "menetettyä" päivää. Aamuisin olen kuitenkin jättänyt vauvan isän kanssa vielä nukkumaan, käyn itse suihkussa ja syön aamiaisen, ja ehkä puuhaan jotain pientä ennen seuraavaa tissittelyä. Muutenkin annan vauvan isän hoidettavaksi luottavaisin mielin, mutta samasta asunnosta poistuminen kauhistuttaa. Onneksi sitä ei vielä tarvitse tehdä :)

Huomenna vanhempani tulevat katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa ja ovat yötäkin, kun kotiin on pitkä matka ajaa. Appivanhemmat tulevat sitten sunnuntaina. Ovat ihan innoissaan, kivaa saada heidät tänne mutta vähän jo valmiiksi väsyttää, vaikka lupasivatkin että eivät tule passattavaksi ja tuovat ruokaa mukanaan. Mutta on se seuranpito aina vähän "hankalaa", meillä kun ei ole televisiota jota vanhemmat tykkäävät tuijottaa päivät pitkät :D