Jumppailua

Eelis taitaa elää ihan kellon mukaan. Kellojen siirrosta huolimatta herätys oli kuudelta. Paitsi tänään viideltä, jostain syystä viime tiistainakin herättiin aikaisin (neljältä!). Sinänsä ihan hyvä, Eelis ehtii nukkua kunnon unet ennen vauvajumppaa. Sen jälkeen kun aina väsyttää, niin ei mene päivän unet ihan sekaisin, ehtii nukkua kolmet päikkärit.

En olekaan vielä ehtinyt raportoida vauvajumpasta. Aikalailla perusjumppaa, lämmittely ja rauhoittuminen tapahtuu yksinkertaisilla salsa-askelilla musiikin tahtiin, vauvat sylissä. Lämmittelyn jälkeen tehdään lihaskuntoa, joko vauva tai kahvakuula painona. Itse käytän valtaosaan liikkeistä kahvakuulaa, Eelis kun haluaa mennä ja möyrytä omia menojaan, ja toisaalta esim. käsiliikkeisiin Eelis on ihan liian painava!

Eelistäkin kiinnostaa aina kahvakuula kovasti ja mielellään touhuaa itsekseen tai käy vähän tutustamassa muihin vauvoihin. Sikäli mikäli ne muut äidit antavat vauvojensa seurustella. Siis ihan oikeasti, valtaosa jumpan äideistä tuntuu takakireiltä, jotka näkevät vain sen oman vauvansa. En nyt tarkoita sitä että muiden pitäisi aina ihastella ja taivastella Eelistä, vaan sitä, että he eivät anna vauvojensa seurustella. Ensimmäisellä kerralla Eelis leikki vierelläni ja eräs vauva olisi lähtenyt katsomaan meitä ja meidän leluja mutta äitinsä tuli ja nappasi vauvan puolimatkassa ja kuiskutteli "älä mene sinne". Ja kun Eelis olisi mennyt tutkimaan jonkun muun lelua, nappasi äiti sen nopeasti pois. Siis mitä ihmettä??? Meinasin sanoa että ei nämä tän ikäiset vielä tajua "sun ja mun lelut" juttua ja jos se lelu on niin arvokas ettei sillä muut saa leikkiä niin voisi suosiolla jättää sellaiset kotiin! Ja jälleen eräs vauva olisi tullut kurkkimaan meidän leluja ja taas äiti tuli nappaamaan vauvan kesken matkan "älä älä mene sinne", vaikka sanoin että kyllä niillä leluilla saa leikkiä ja Eelis ei ole ollut kipeänä.

Ainoastaan jumpan vetäjä vastasi Eeliksen seurusteluyrityksiin, onneksi, sillä Eelis oli sitten tyytyväinen kun joku edes vastaa. No viime kerralla mukaan tuli eräs äiti, jonka kanssa sitten juttelinkin jumpan lomassa ja pojat (hänen poikansa on Eeliksen ikäinen) seurustelivat vähän ja leikkivät meidän leluilla. Huh, vihdoinkin joku täysipäinen :D

Jumppa sinänsä ei ole ihan mieleistäni, kaipaan enemmän toimintaa, mutta tottakai käyn jumpassa, se tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti, iltaisin kun en enää jaksa lähteä mihinkään. Ja niin se vaan on, että kotona ei itsekseen tule kyllä yhtään tehtyä lihaskuntoa! Ja pääsee vähän seurustelemaan muiden äitien (äidin) kanssa ja Eelis näkee muita lapsia.

Nyt ehdin vielä syödä jotain pientä ennenkuin täytyy lähteä jumppailemaan.