Hiljaiseloa...

Töihinpaluun myötä ei näemmä enää energia ja aika riitä blogin päivitykseen, lisäksi kun päivät viettää pääosin tietokoneen äärellä töissä, en jaksa enää kotiin tultua avata omaa konetta. Hiljaiselo siis jatkuu...

Muutama kirjoittamisen arvoinen asia:

Eelis kävelee ja opettelee parhaillaan juoksemaan. Äänen eri sävytkin on löytyneet ja kovasti koittaa matkia puhetta ja suun liikkeitä.

Oma "vauvakuume" on nyt jäissä. Työtilanne on jännittävä (hakemuksen deadlinestä kuukausi, vielä ei ole kuulunut juuta taikka jaata, tunneskaala vaihtelee päivittäin jännityksestä epätoivoon) ja jotenkin elämä on muutenkin nyt niin kiireisen oloista, että en tiedä miten sitä ehtisi kahden kanssa! Nyt tuntuu, että yhden kanssa vaan on niin helppoa. Asiaan vaikuttaa myös se, että nyt kun saan nukuttua kunnon yöunia, alan olla taas oma itseni. Töihinpaluun myötä olen löytänyt itseni (=työnarkomaani) uudestaan. Rakastan olla äiti ja Eelis on hienoin ja mahtavin aikaansannokseni ikinä, mutta jotenkin töihinpaluu sai minut taas muistamaan, kuinka tykkään olla töissäkin ja kuinka se on osa minua. Katsotaan nyt miten asiat tästä lutviutuvat...

Olen syntynyt alkavalla viikolla 30 äidin eteisistukan repeämisen takia.

Hui!

Vaatteita

Oli tänään puhetta ruokapöydässä hauskoista t-paidoista.

Kuva täältä.

Expecting a little monster.

Loput kuvat täältä.

Raskaustesti vol 2

Aikataulusyistä tulinkin piipahtamaan kotona jo tänään, huomenna suuntaamme anoppilaan. Keskiviikko aamuna tein testin ennen junalle kiiruhtamista. En nähnyt testissä mitään heti, joten jätin sen odottamaan hetkeksi, söin aamiaisen ja kävin 15 minuutin päästä kurkkaamassa testiä. Olin näkevinäni haamun! Mies sanoi, ettei nähnyt mitään.

No, lähdin reissuun. Keskiviikkona alavatsassa juili menkkamaisesti, mutta kivut olivat tavanomaista hieman alempana ja keskellä, yleensä kivut ovat toispuoleisia. Odottelin menkkojen saapuvan torstaina ja perjantaina. Mahani oli välillä todella kipeä, mutta luulin ja luulen edelleen sen johtuvan ainakin osittain epäsäännöllisistä ruokailuista. Näytin testistä ottamaani kuvaa ystävälle joka sanoi myös näkevänsä siinä haamun. Olo ei ollut yhtään raskautunut.

Perjantaina suuntasin vanhempien luota kolmannelle paikkakunnalle ja minulla oli puolisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Bongasin apteekin rautatieaseman vierestä ja ehdin käydä siellä. Ajattelin etten välttämättä ehtisi huomaamatta käydä apteekissa myöhemmin. Ostin kaksoispakkauksen, sillä ajattelin, että testaisin seuraavana aamuna sekä sitten kotiin päästyäni uudestaan jos menkkoja ei kuuluisi. Junassa pohdiskelin asiaa ja testi huusi minua kassissa. Päätin, että käyn junan vessassa jos tulee pissahätä ja teen testin, sitten olisi vielä yksi jäljellä aamupissasta tehtäväksi.

No se pissahätä tuli ja kävin vessassa.

Testi näytti vahvaa plussaa ihan heti, edes kontrolliviiva ei ehtinyt tulla näkyviin! En mitenkään saanut tajuntaani, että se oli ihka oikea plussa!

Laitoin viestiä ystävälleni joka oli jo ennustellut minun olevan raskaana. Kokouksen jälkeen menin toiselle ystävälleni joka hihkui onnesta. Puhuimme asiasta paljon, mutten vieläkään osaa sisäistää tätä. Jotenkin tämä tuli sitten kuitenkin niin yhtäkkiä!

Tulin pari tuntia sitten kotiin, kävin ostamassa kaupasta vauvapaidan (jossa lukee remove baby before washing). Halusin kertoa asian miehelle jotenkin kivasti. Kotona kävin vessassa vielä jäljellä olevan testin kanssa, ja näytin sen miehelle ja annoin paketin.

Mies halasi minua todella lujaa ja lämpimästi, minusta tuntui, että itku oli lähellä. Lopuksi mies totesi "Katsotaan nyt".

Rv 4+3

Painavaa asiaa

Olipas oikein ihanaa torkkua siihen asti, että mies lähti töihin. Jatkoin rauhassa heräämistä. Nousin ylös ja tulin koneen äärelle syömään aamupalan. Sen jälkeen kirjoitin valmiiksi sen kurssiesseen ja palautin sen hetki sitten. Nyt loma voi ihan oikeasti alkaa :)

Vähän suunnittelin lähteväni lenkille, mutta ilma muuttui kovin sateisen oloiseksi. Ehkä se paranee iltaa myöten ja voisi käydä lenkillä ennen saunaa miehen kanssa.

Eilinen vaa'an näyttämä lukema kauhistutti. Toisaalta, en mielestäni ole lihonut vaan kasvattanut lihasmassaa. Kuntosalilla olen nostanut painoja 5-10 kg enemmän kuin aiemmin eri liikkeissä. Pieni pömppis minulla on ollut aina ja se ahdistaa aina silloin tällöin. Olen noin 164 cm pitkä ja painan nyt 69,4 kg. Kuitenkin esimerkiksi kolme vuotta sitten kun palasin Yhdysvalloista painoin 70 kg, mutta en ole nyt yhtään samanlailla hyllyvä kuin silloin. Treenasin tuona keväänä paljon, aloitin silloin taekwondon ja kävin päivittäin jossain jumpassa. Kirjoitin gradua kotona ja kävin välillä tuulettamassa päätä liikkumalla. Olin yyber hyvässä kunnossa. Alimmillaan painoni oli tuolloin 65 kg. Sittemmin painoni on ollut 67,2 kg lähes koko ajan. Siksi hämmästyinkin vaa'an lukemaa eilen. En ole mielestäni lihava mutten laihakaan. Sellainen normaali. Olen jo tottunut ajatukseen, että minusta ei koskaan saa laihaa sillä olen aina ollut kokooni nähden paljon painavampi (muistan tämän teiniajan traumoista jolloin terkkarit ja sukulaiset ihmettelivät "Et sä voi olla noin painava!" jos näkivät vaa'an lukeman). Luulin olevani lihava. Nykyään suuret rintani pelastavat paljon, saan maharöllykkäni anteeksi kun tissit "tasapainottavat" kroppaa siltä osin. Päätin ottaa kuvat röllykästäni, jos sitä vaikka joskus raskautuisi niin olisi kiva muistaa millainen sitä oli ennen masuasukkia.

Tässä kuvat täysin muokkaamattomina, vain mustavalkoisiksi muutettuina. Otin kuvat lemppariyöppäri päällä (paita käärittynä tissien päälle), sillä jos saan sen raskausmasun, tulen pitämään näitä samoja vaatteita oloasuna. Yöhousut ovat noin kymmenen vuotta vanhat ja edelleen lempparit. Ihanan kevyet ja pehmoisiksi kuluneet. Mahassa oleva luomi on yksityiskohta josta itse pidän. Joskus luomia oli kolme, täydellisen kolmion muodossa, mutta sittemmin ne kaksi muuta ovat hävinneet.

Kissat pyörivät koko ajan jaloissa. Ovat tyytyväisiä kun jäin kotiin :) Mistä tuli mieleen, että purimme kissojen ison kiipeilypuun pihalle häkkiin. Se ei oikein istunut väriltään minnekään ja alkoi olla aika kenollaan.

Purettuamme kiipeilypuun tuli työhuoneesta paljon isomman oloinen kun vaihdoin työpöydän paikkaa toiselle seinälle.

Halusimme kuitenkin pienen raapimapuun sisällekin. Ostimme eilen pienen ruskean pömpelin kissoille ja he tykkäsivät siitä heti. Laitoimme häkkyrän parvelle, kissojen lempipaikkaan.

Nyt taidan siirtyä tekemään ei mitään. Pitäisi kyllä ehkä pakata jo valmiiksi loppuviikkoa varten. Ehkä teen sen myöhemmin, minulla on koko päivä aikaa :) Sinänsä ihanaa että ulkona on sateinen ilma, voin hyvällä omallatunnolla löhöillä kotona ja vain nauttia siitä, että voin olla kotona. Rakastan kotona olemista. Koti on paras paikka <3

Tein muuten loppuviikolle automaagisia postauksia kun en muuten ehdi kirjoitella tänne mitään :) Ei mitään ihmeellistä, jotain pientä kivaa kuitenkin.

LOMA

Se alkoi tänään! Ihanaa!

Töissä oli niin kiire, että aika meni kuin siivillä. Sain paketinkin laitettua lähettämistä vaille valmiiksi, laborantti lupasi laittaa sen menemään huomenna. Se analyysivehje ei toiminut, joten saavat vastaanottajan puolella sitten tehdä analyysit valmiiksi.

Yksi kurssiessee jäi kirjoittamatta, ehdin väkertää sitä sivun verran aamulla, vielä täytyy tuottaa toinen sivu. Teen sen huomenna.

Huomenna käyn iltapäivällä lukemassa isännöitsijän luona talon papereita toisen uuden hallituslaisen kanssa. Keskiviikkona suuntaan heti aamusta vanhempieni luokse ja olen siellä perjantaihin asti. Sieltä menen erääseen kokoukseen kolmannelle paikkakunnalle ja jään viikonlopuksi kaverin luokse. Suunnitelmissa on tyttöjen ilta :)

Palaan kotiin sunnuntaina sopivasti kun miehen loma alkaa.

Tänään on kp 27/28. Nännit ei ole edellenkään kipeät, mutta alavatsassa tuntui todella mietoa menkkajuilintaa. Yleensä juilinta on ollut toispuoleista, mutta nyt en osannut oikein sanoa kummalle puolelle se keskittyi. Ja se oli todella alavatsassa. Ehdin testailla vielä keskiviikkona ennen vanhempien luokse lähtöä, jos en ole raskaana niin ainakaan en pohdi asiaa sen enempää ja osaan varautua menkkojen alkamiseen :)

Mutta nyt ruokaa, kamala nälkä!

IHANAA, LOMA!

ps. Unohdin lisätä "oireisiin" jatkuvan janon eilisestä lähtien! Ja piti kauhistella sitä, että pillereiden jättämisestä (eli 2 kk aikana) on kertynyt 2,5 kg!!! Ei näin!

Peliä ja illanviettoa

Olipas kyllä varsinaisen hauska ilta eilen. Viiden aikaan pojat (miehet) saapuivat meille ja pelasimme viime viikolla aloittamaamme seikkailua.

Kyse on siis roolipeleistä, niistä joita pelataan noppien ja paperin avulla. Yksi on pelinjohtaja, joka on joko itse keksinyt tarinan seikkailuun tai käyttää valmiita seikkailuita (löytyy kirjoista ja netistä) ja toimii tarinankertojana. Pelinjohtaja myös pelaa NPC (non-player character) hahmoja. Pelaajat luovat hahmot lomakkeiden avulla, joissa on erilaisia ominaisuuksia hahmolle. Pelaaja saa usein keksiä hahmonsa menneisyyden ja kehitellä hahmon luonteen. Hahmon ominaisuudet päätetään noppaa heittämällä. Ja sitten pelataan. Pelien myötä hahmot kehittyvät tasoja, ja silloin saa lisää pisteitä käytettäväksi ominaisuuksiin.

Eilen pelasimme DD:tä (Dungeon & Dragons), joka perustuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Oma hahmoni on ihminen ja bardi eli muusikko. Pelissä on mukana myös mm. kääpiö taistelija ja puolituinen metsästäjä. Oma hahmoni on 16-vuotias orpo tyttö, joka adoptoitiin maatilaperheeseen. Hahmollani on kuitenkin sormus, jossa on mäyrävaakuna, mutta kukaan ei tiedä mistä sormus on peräisin, se on ollut hahmollani aina. Eilen lähdimme viemään kylämme taikajuomien keittäjää muutaman päivän matkan päässä olevaan isompaan kaupunkiin, jonne hänen oli määrä toimittaa jokin keitos. Matkalla törmäsimme apua kaipaavaan pikkupoikaan. Hänen perheensä asui suon laidalla ja heitä vaivasi liskomiehet, jotka olivat terrorisoineet heidän asuinaluettaan. Kävimme hoitamassa asian, hahmoni joka ei ole tappelija, lauloi ja soitti huilua ja antoi näin bonuksia tappelijahahmoille. Kiitokseksi saimme köyhältä perheeltä kartan, jonka alkuperää he eivät tienneet. Kartassa oli rasti erään saaren kohdalla ja seurueemme kääpiö tiesi kuulleensa joskus huhun, että saarella olisi muinainen kääpiökaivanto = aarre.

 Jatkoimme matkaa kaupunkiin ja törmäsimme vanhaan aarrearkkuun, joka makasi ojan pohjassa. Avasimme sen ja sieltä ilmestyi savun keskellä oleva hahmo, joka sanoi olevansa arkun henki ja kiitti vapauttamistaan. Palkaksi hän lupasi kohentaa aseidemme ominaisuuksia. Annoimme aseet hänelle ja odottelimme. Kun henkeä ei kuulunut avasimme arkun luukun vain huomataksemme että meitä oli huijattu! "Henki" oli vienyt aseemme ja arkusta paljastui kuoppa, jossa oli tikapuut ja sen reunoilla oli pulloja, joista savu oli tullut. Lähdimme "hengen" perään ja löysimme hänet soutamassa kuopan alla olevan luolaston järvellä. Saimme pienen kikkailun jälkeen huijarin kiinni ja aseemme takaisin. Annoimme huijarin mukana olleelle taikajuomien keittäjälle ja hän testasi huijariin mukana ollutta keitosta. Huijarille kasvoi aasin korvat (ja myöhemmin ankan nokka).

Pääsimme kaupunkiin ja siellä oli markkinat menossa. Veimme taikajuomien keittäjämme paikallisen maagin luokse ja lähdimme kiertämään markkinoita. Löysimme kojun, joka möi tauluja ja huomasimme taulun, johon oli maalattu nainen. Naisella oli kaulakoru, jossa oli sama mäyrävaakuna kuin sormuksessani! Myyjä kiskoi todella kovaa hintaa taulusta ja meillä ei ollut rahaa ostaa sitä. Kävimme taikajuomien keittäjän luona ja itkin hänelle taulua, ja hänen mukana ollut maagi sanoi asian järjestyvän. Kävimme uudestaan kauppiaan luona ja hän möi taulun meille todella halvalla. Kauppiaan posket olivat täynnä pieniä lepakon puremajälkiä. Kauppias kertoi myös mistä oli taulun ostanut (toinen suuri kaupunki muutaman päivämatkan päässä).

Seikkailu päättyi, ja meillä oli nyt kaksi paikkaa mihin lähteä seuraavaksi, saarelle, jossa on ollut kääpiökaivanto, tai kaupunkiin selvittämään taulun ja hahmoni alkuperä. Yhteensä pelaamisen meni nelisen tuntia.

Roolipelien pelaaminen on ihan mahtavaa, kun pääsee käyttämään omaa mielikuvitusta lapsenomaisesti. Fantasian lisäksi olemme pelanneet pelejä jotka perustuvat tulevaisuuteen (kyberpunk) ja kauhupelejä jotka perustuvat 1920-luvulle (call of cthulhu). Itse olen kehittämässä tällä hetkellä syksyksi peliä, joka perustuu mainittuun kauhupeliin, mutta se sijoittuu nykyajan Suomeen. Näiden pelisysteemien lisäksi on lukemattomia muita systeemejä joita olemme kokeilleet ja joita emme ole pelanneet. Tämä on sitä aikuisten sadunkerrontaa :)

Pelin päätyttyä jatkoimme illan viettoa ja mukaan tuli myös yhden pojan kaveri. Oli hauska heittää huulta poikien kanssa. Lopuksi kävin viemässä pojat kaupunkiin baariin. Oli kerrassaan mukavan rento ilta.

Päälläni oli tällä hetkellä lempisukkikseni, pitsisukkahousut. Käytän enimmäkseen hameita (minulla on tällä hetkellä vain yhdet farkut ja yhdet housut) joten käytän paljon myös sukkahousuja. Äitini tietää minun tykkäävän hieman erilaisista sukkahousuista. Vanhempieni paikkakunnalla on Sidosteen tehtaanmyymälä, jossa äitini käy ostamassa sidosteen tuotteita halvalla ja ottaa minulle sieltä aina jotain. Nämä sukkahousut sain joululahjaksi ja ne iskivät heti.

Päälläni oli myös juuri ostamani minifrakkuhame, joka ei ole niin mini minun päällä, koska olen niin lyhyt. Ostin sen Espritiltä kun olin hakemassa shortseja. En koskaan löydä muuta kuin hameita :D No, löysin myös ne shortsit silloin.

Tänään on kp 26/28. Hui! Tämä kierto on mennyt ihan hujauksessa! Mitään erityisiä tuntemuksia ei ole ollut. Itseasiassa myös viime kierron menkkoja edeltäneet nännien ja nännipihojen kosketurarkuus puuttuu. Vähän nostaa toiveita pinnalle tämän oireen puutos, mutta saa nyt nähdä. Koitan olla ajattelematta asiaa vielä kovin paljoa.

Huomenna on (ehkä) viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se intialainen ei laittanut sähköpostia, joten en tiedä toimiiko laite vai ei. Huomenna se selvinnee. Kunpa vain muistaisin hakea ne avaimet töihin mennessä.

Onneksi siivosimme eilen, tänään voi siis vain olla. Ihanaa sunnuntaita!

Hujahdus

Niin se viikonloppu hujahti hetkessä. Samoin tämä päivä. Töissä olin kovin kiireinen ja yhtäkkiä kello olikin neljä. Vähän joku öllötysolo on vaivannut tänään. Mutta söin kyllä ruisleipää ja papuista ruokaa aika vauhdilla tänään, ja se turvotti mahan. Johtunee samasta asiasta tämä hienoinen öklöolo.

Käytin tänään töissä ensimmäistä kertaa laitetta, joka on viimeisintä huutoa. Olin ihan innoissani laitteen piirtämistä käppyröistä :D

Tasan viikko kesälomaan!

kp 20. Vaavihaave nostaa taas päätään korkeammalle... En silti haluaisi pettyä, joten en haluaisi odottaa liikoja.

Ovistelusta

Se on taas viikonloppu. Ihanaa.

En yhtään ihmettele edellisen oviksen aikaisia raskausluulojani. Samat oireet ovat täällä taas, tällä kertaa vain lievempinä. Menkkajuilintaa, hieman vihlontaa, maha turvonnut, jatkuva p*skahätä ja nännipihat hellinä. Enää puuttuu alaselän särky ja yksi tuhruvuoto. (Ei sillä että niiden tarvitsisi taas tulla.)

Luulen, että edellisen kierron ovulaatio oli sen verran voimakas, kun olin vasta jättänyt hormonaalisen ehkäisyn, joten kaikki pukkasi päälle 120 % teholla.

Nyt kipuilut tuntuvat pääasiassa oikealla puolella, viimeksi vasemmalla :) kp 18/28

On tämä kyllä aika hauskaa seurata oman kropan kiertoa.

Kävin tällä viikolla salilla kolmesti, ja ai että teki hyvää. Ensi viikko on taas sen verran kiireinen, etten taida ehtiä kuin ehkä kahdesti salille. Tänään piti lähteä uimaan ystävän kanssa, mutta minua ei huvita tippaakaan, joten peruin sen. Nyt on sellainen kotipäivä-olo. Ja meidän kollipoika on tyytyväinen päätökseeni, tuli heti läppärini viereen makaamaan ja hurisemaan, ja laittoi päänsä käteni päälle <3

Katsottiin eilen (taas) Kuninkaan Paluu (LOTR). Olemme nyt katsoneet trilogian kaksi aiempaa elokuvaa, ensin normaalina versiona ja seuraavana päivänä tuottajan ja käsikirjoittajien kommenttiraidalla. Tämän jälkeen on ollut vuorossa levyt extrat. Ensimmäisen elokuvan extrat katsoimme vuosia sitten, joten jätimme sen tällä kertaa väliin. Meillä ei ole LOTR trilogian kirjoja (vain Silmarillion, Hurinin lapset ja Hobitti) joten tilasimme ne adlibriksestä. Jotenkin olemme nyt todella innostuneita tarinasta. Siis todella innostuneita, molemmat olemme lukeneet kirjan joskus ja leffat olemme katsoneet yhdessä ainakin viisi-kuusi kertaa. Tälläkin kertaa huomasin elokuvissa jonkin kohdan, mitä en ollut aiemmin huomannut.

The Sims 3:n uusi lisäosakin julkaistiin toissapäivänä, mutta en ainakaan vielä ostanut sitä...

Mutta nyt menen vaihtamaan yöppärin kotiolovaatteisiin! Ihanaa viikonloppua!

Ajattelua

Haaveiluistani inspiroituneena suunnittelin mielessäni (toivottavasti) tulevaa lastenhuonetta. Koska en edelleenkään halua muuttaa, suunnittelin lastenhuoneen pieneen tilaan. Olen myös sen verran pihi, että mitään kovin kallista en aio hankkia. Tosin en mitään sekundaakaan, ja silmää pitää miellyttää myös.

Olen ajatellut, että haluaisin ensin ihan peruspinniksen, josta saisi säädettyä pohjan ja laidan korkeutta, ja otettua toisen laidan kokonaan pois yöksi. Olen ajatellut, että pinnis tulisi meidän makkariin sängyn viereen niin, että vauvaa olisi helppo imettää tällaisesta pinniksestä nousematta sängystä. Pinniksen päälle tulisi liikuteltava hoitopöytä, sillä meillä ei ole keittiötä lukuunottamatta vaipanvaihtoon sopivaa tasoa. Olen myös ajatellut, että ostaisin pinniksen mahdollisesti huuto.netistä, sillä sen käyttöikä on kuitenkin huomattavan pieni, (olettaen että meille tulee vain yksi vauva nyt tähän syssyyn). Syöttötuoliksi haaveilen kuitenkin vähän kalliimpaa investointia, Stokke Tripp Trappia... Tosin sehän ei ole pelkkä syöttötuoli vaan jatkaa elämäänsä tavallisena lapsen mukana kasvavana tuolina.

Mutta niin, siihen lastenhuoneeseen. Meillä on pienehkö työhuone, jossa on tällä hetkellä iso kirjahylli, iso kirjoituspöytä ja iso kissojen kiipeilypuu. Yhdellä seinällä on ikkuna, jonka molemmin puolin on metrin verran seinää. Yhdellä seinällä on kaksi ovea, toinen portaikkoon ja toinen vaatehuoneeseen. Ikkuna ja ovet ovat vastakkaisilla seinillä, joten kokonaisille seinille ei voi laittaa mitään kovin pitkää tavaraa. Kirjahylly ei ole kovin syvä ja mahtuu täydellisesti paikalleen, eikä sovi muun asunnon sisustukseen (koska se on vaaleaa puuta) joten en aio siirtää sitä muualle (edes suunnitelmissani). Kissankiipeilypuun saa siirrettyä joko ulos kissanhäkkiin tai parvelle, joten sille on vaihtoehtoinen paikka. Työpöydästä en ihan heti olisi luopumassa, tosin se on aivan valtava, joten se täytyy joko mahduttaa meidän makuuhuoneeseen, tai varastoida. Joten nyt meillä on yksi lastenhuone kalustusta (ja lasta) vaille.

Ajattelin ensin pinnikseksi tavalliseksi sängyksi muuntuvaa sänkyä, mutta haluaisin käyttää myöhemmin lattiatilaa enemmän hyödyksi. Joten päädyin puoliparvisänkyyn:

Sängyn alle mahtuisi siis esimerkiksi lelulaatikko:

Ja joku tuoli tai tämä aivan mahtava Dodo-kiikkutuoli:

Tosin parvisängyn pitäisi oikeasti olla vaaleaa puuta tai valkoinen huoneen kirjahyllyn takia. Ja joku ratkaisu pitäisi keksiä koululaisen työpöydäksi, tosin onhan niitä pieniäkin koulupöytiä olemassa. Ja teini-iässä lapselle pitäisi ostaa taas uusi sänky parven jäädessä pieneksi. Mutta sitten voisi ostaa kunnon joustinpatjan, joka kestäisi opiskeluajankin.

Näiden lisäksi löysin yhden MustHave jutun, Nido-luolan:

Kaikki kuvat lastenhuone.fi

Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Joskus aloin katsella myös rattaita, mutta pian turhauduin tuotteiden määrään. Yllättäen Stokken rattaat miellyttivät eniten, mutta hinta on päätä huimaava... Jokin yhdistelmä, johon saisi kantokopan ja myöhemmin tavallisen kopan ja sitten rattaat kiinnostaisi, mutta miten lie kestää monen vuoden käyttöä, ja mikähän mahtaa olla hinta? Tulleekohan sen halvemmaksi kuin ostaa erikseen, kun kuitenkin olen ajatellut myös kantoliinojen käyttöä. Sekä kestovaippailua.

Suuret on suunnitelmat.

Haaveiluja

Ajattelin tässä, että nyt se kipein vauvakuume (lapsikuume) olisi ohi, kun yritys on ihan oikeasti lähtenyt käyntiin. Enää raskausmasujen näkeminen ei saanut aikaan samanlailla haikeuden tunteita, vaikka kyllä edelleenkin katselen niitä hieman haaveillen. Mutta se pahin "Minullekin!" on ohi. Luulin, että sama koskisi vauvoja.

Työkollegani sai pienen pojan toissapäivänä. Näin tänään aamulla heidän kuvansa naamakirjassa ja voi että! Pojalla oli ihan musta tukka ja niin mustat nappisilmät. Ihan sydän pakahtui.

Työkuvioiden takia aloin jo ajatella ihan salaa, että toivottavasti ei tärppäisikään ihan vielä vaan vähän myöhemmin. Mutta pienen nyttysen näkeminen sai ne perhehaaveilijan tunteet nousemaan taas esiin. Kyllä minulle perhe on niin tärkeä, että haluaisin sen jo perustaa. Jo nyt elän mentaliteetilla "Perhe ensin, sitten työ" ja se taitaa päteä tässäkin tapauksessa. Kyllä se oma lapsi olisi tervetullut. Sitten kun on tullakseen.

Edelleen tuntuu siltä, että lapsikuume on helpottanut siinä mielessä, että se haave on yhtä askelta lähempänä. Vaikka mukamas kovasti seurailenkin kiertopäiviä ja tärppipäiviä, en kuitenkaa koe olevan kovin obsessoitunut asian kanssa. Tapahtukoon sitten kun tapahtuu, vaikka tietysti haluaisin kaikkimullehetinyt. (kp 16/29)

Näin viimeyönä unta, että yksi mummeliini meidän naapurista joutui muuttamaan pois, koska hän joutui mielisairaalaan. Satuimme kulkemaan hänen asuntonsa ohi ja hän pyysi meitä sisälle katsomaan asuntoa, jos haluaisimme vaikka ostaa sen. Talossamme suurin osa asunnoista on kolmioita, mutta mukana on myös kaksi neliötä. Olenkin joskus sanonut leikilläni miehelle, että en halua muuttaa pois talostamme, mutta jos tarvitsemme isompaa asuntoa, niin kytätään talon neliöitä. No, eniveis, mummelin asunto oli uskomaton lukaali. Neliöitä oli 133 ja lähes kaikki oli uusittu. Asunnossa oli myös kodinhoitohuone, mitä itse hieman haaveilen. Olohuone oli yhdistetty keittiöön ja ikkunat olivat maasta lattiaan. Lattia oli massiivipuuta ja kaikkia kodinkoneita oli kaksin kappalein (sähkö- ja kaasuhella). Makuuhuoneet olivat vähän pienempiä. Asunnon vieressä oli pieniä putiikkeja ja mummo sanoi, että viikonloppuöisin on vähän rauhatonta, kun putiikkien läheisyyteen tulee känniläisiä hengailemaan. Asunto oli muuten tiptop, mutta kylpyhuone piti rempata (niinkuin meilläkin) ja mummo aikoi rempata sen ennen asunnon myymistä. Mummo olisi myynyt asunnon meille 2000 €/kk hintaan. Tämän lisäksi yhtiövastike asunnossa oli 500 €/kk (meillä 200 €/kk). Unessa harmittelin kovasti sitä, että asunto olisi ollut lähes täydellinen, mutta hinta oli aika kova. Ilmeisesti päädyimme olla ottamatta tarjousta vastaan.

Taidankin vähän fiilistellä ja tsekata paikkakuntamme asuntotarjonnan, ei sillä, en halua muuttaa pois nykyisestä asunnosta. Se on liian ihana.

Reissaamista

Palasin eilen kahden päivän työreissulta ja vieläkin väsyttää. Ajoin ihan itse vähän vajaa neljän tunnin matkan (sisältäen pysähdyksen) ja tuli kyllä todella hyvää harjoitusta etenkin ohittelusta. Vastaantulevaa liikennettä ei juurikaan ollut ja rekkoja oli liikenteessä, joten sain turvallisesti harjoiteltua miten auton saa nopeasti liikkeelle ohittaessa. Ja oli tuo pitkään ajaminen yllättävän kivutonta, vaikka olin ihan varma että vähintään selkä menee rikkipoikki. Kyllähän se vähän jomotti, mutta ei pahasti.

Työn ohessa käytiin vähän viiniä juomassa ja syötiin hyvin. Yö nukuttiin yllättävän hyvin ja päästiin suhteellisen ajoissa takaisin.

Huomenna on taas uusi reissu, tällä kertaa miehen isoisän hautajaisia varten. Mennään anoppilaan jo aiemmin, että ehditään sumplia asioita. Yllättävän paljon kaikkea hoidettavaa. Takaisin tullaan lauantaina. Rankka viikko, mutta onneksi se on pian lopuillaan.

Tänään kp 8, pian ollaan taas puolessa välissä ja odottelen josko tunnistaisin ovulaation tällä kertaa, enkä luulisi raskausoireiksi. Olen aika neutraalilla olotilalla tällä kertaa, kaikki muu on vieneet ajatukset muualle.

Uusi kierto

Kyllähän se ennusti uuden alkua, tällä kertaa uuden kierron alkua. Olen kyllä todella tyytyväinen (aamun negasta huolimatta) hetki sitten alkaneista menkoista. Kierto ei venynyt pitkäksi vaan pysyi heti säännöllisenä. Ja vuoto alkoi normaalina, eli runsaahkona, eli hyvältä näyttää :)

Nyt siis kp 1/28.

Sain juuri valmiiksi yhden suuren projektin, loppupäivän valmistelen ensi viikon ja loppuviikon hommia ja otan vähän rennommin. Kotona meitä odottaa suklaajuustokakku. Eilen nimittäin teki mieli suklaajuustokakkua ja käytiin ostamassa kaupasta ainekset, ja 15 minuuttiin pyöräytin jääkaappiin kakun hyytymään. Tajusin, etten tarvinnut reseptejä enkä mitään, teenköhän vähän liikaa juustokakkuja? :D Ei sillä että juustokakkuja olisi edes mitenkään vaikea tehdä.

Tämän päivän suunnitelmissa on käydä töiden jälkeen koeajolla. En ole koskaan käynyt edes autokaupassa, mies kertoo aina kuinka hän kävi isänsä kanssa koeajoilla ja kuinka kivaa se oli. Miehen isä siis kuoli miehen ollessa armeijassa. Eilen vietettiin ilta selaillen erilaisia autoja, suunnitelmissa on jo pidemmän aikaa ollut farmari, jotta saisimme enemmän tilaa. Nykyinen automme on varsin mainio, toimii (paitsi nyt pelkääjän ikkuna ei toimi) ja kuluttaa todella vähän. Ongelma on tilanpuute. Takapenkille ei nimittäin mahdu aikuinen mies istumaan kunnolla (jalkatila loppuu) ja takakontti jäätyy talvisin kiinni. Ja jos tuota perheenlisäystä on tiedossa jossain vaiheessa, tulisi suurempi auto tarpeeseen, varsinkin kun isovanhempien luokse on pidempi matka. Ja me tykkäämme matkustaa autolla.

Auton kriteerit ovat: pieni kulutus, tilava myös takaa, ja ei sininen (jälkimmäinen on minun kriteeri ;). Mies haaveilee myös automaattivaihteista (itse olen aina ajanut vain manuaalilla), automaattisesta ilmastoinnista (en valita) ja mahdollisesti vakionopeuden säätimestä. Jälkimmäinen on vain plussaa jos sellainen on, mutta ei taida olla kriteereissä mukana.

Päädyimme eilen Volkswagenin Passatiin tai Peugeotin 308 Wagoniin (ihan kuin ymmärtäisin automerkeistä mitään). Tänään käymme varmaankin koeajamassa pösön jos ehdimme.

Olemme haaveilleet isommasta autosta jo jonkin aikaa, mutta emme halua ottaa autolainaa. Sovimme jo jokin aika sitten, että kun miehen isovanhemmista aika jättää, ja heidän (eli mieheni lapsuudenkoti) myydään, ostamme niillä rahoilla uuden auton. Ja nyt se on tapahtumassa tämän vuoden puolella, joten annoin luvan, että voimme mennä koeajolle ;) En voi kiistää, ettenkö olisi itsekin vähän innoissani!

Uuden alku

On taas ollut kiireinen aloitus viikolle. Päivät on hujahtaneet töissä ja töiden jälkeen lomaolo on palannut heti kun pääsee työpihasta pois. Tämä ilma on ollut ihan mahtava! Tänään ei enää ole paistanut aurinko mutta on silti lämmintä. Odottelen kunnon ukonilmaa, päätä särkee siihen malliin. Onhan se joka päivä jyristänyt kovastikin, mutta hädintuskin on edes satanut.

Muutama asia on varjostanut mieltä. Miehen isoisä kuoli eilen aamunkoitteessa. Sinänsä tieto ei tullut yllätyksenä, hän oli ollut todella huonona jo pitemmän aikaa. Veljeni tyttö on joutunut "lastenkotiin" vanhempien toiveesta. Veljeni ja veljentyttöni äiti eivät ole olleet yli kymmeneen vuoteen enää yhdessä, molemmilla on uudet perheet. Veljentytöllä on pahoja henkisiä ongelmia. Mutta tieto siitä, että hän on nyt turvassa ja etenkin perhe saa olla rauhassa, helpottaa mieltä. Kolmas asia on äitini paras ystävä, hän sairastui haimasyöpään ja on nyt todella huonoa. Tämä on erityisen rankkaa äidille, sillä äidin äiti kuoli haimasyöpään ja äiti on jo kerran elänyt tämän läpi.

Jotenkin haluaisin niin, että tämä kaikki tarkoittaisi jonkin uuden alkamista. Jotain hyvää, joka auttaisi läheisiäni jaksamaan. Se saattaisi olla uusi elämä. Huomenna on ensimmäinen järkevä testiaamu, vähän jänskättää.

Kipeetä

Eilen illalla ilmestyi (tai huomasin) uusi raskausoire: kosketusarat nännit ja nännipihat. Tissit on kipeät usein menkkojen aikaan, mutta nyt ei yhtään. Mutta nännit ja nännipihat tosiaan niin kosketusarat, että tuntuu kuin olisivat vereslihalla. Onneksi ei muuten satu kuin koskettaessa. Ja tietysti silloin tällöin pitää painaa nänniä, että kuvittelinko sen vain? :D

Kävin ostamassa kaksi raskaustestiä. Yritän silti malttaa vielä mieleni, vasta kp 20 menossa, vaikka oireita on nyt ollut kohta viikon verran (alkoivat mielestäni liian aikaisin, vaikka en tuntenutkaan ovulaatiota). Vähän pelottaa, että kuvittelen vain kaiken. Toisaalta mukana on ollut jo muutama tuntemus, jollaista en ole koskaan aiemmin tuntenut, joten en tiedä miten voin kuvitella sellaisia kipuja? Menkkamaiset juilinnat ja selkäkivut on helppo kuvitella kun tiedän miltä ne tuntuvat, mutta entä ne terävät alavatsan vihlaisut ja nyt tämä nännikipu? Ja entä se verituhru? Niin, ja tämä jatkuva paskahätä??? Normaalisti käyn kerran, maksimissaan kahdesti isolla hädällä aamulla. Nyt tulee tavaraa parikin kertaa aamulla, sitten vielä päivällä ja hyvällä lykyllä illallakin! Enkä syö normaalia enempää.

Silti, vasta lopetin pillerit ja keho voi vaan tehdä tepposiaan.

Tänään kerroin oireistani kollegalleni ja hän vastasi, että hän onkin jo vähän kuunnellut että mä voisin ollakin raskaana. Vähän jäin monttu auki, en mielestäni ole puhunut avoimesti oireistani. Käytiin lastenvaateostoksilla, pääsin hyvällä tekosyyllä vähän hipelöimään vauvanvaatteita ;) En ole antanut itseni tehdä vielä sitä julkisesti, vain ihan salaa kotikoneella olen surffaillut lastenvaatteita, pinniksiä, hoitopöytiä, rattaita... :D

Vielä pitäisi malttaa ainakin 10 päivää!

Kummittelua

Ja taas on maanantai. Ja väsyttää niin vietävästi, oltiin kotona vasta kymmenen jälkeen. Kissojen mielenosoitusten siivoamisen jälkeen mentiin heti nukkumaan. Tosin kesti hetken ennenkuin saimme nukahdettua, kissat kun olivat niiiiin hellyydenkipeitä :)

Oli kyllä kerrassaan ihanan kummallinen viikonloppu. Jo perjantaina alkaneet menkkajuilimiset voimistuivat vain, lauantaina oli illemmasta jo ihan kunnon alaselän särkyä. Mukaan astuivat myös mulle aiemmin tuntemattomat alavatsan vihlaisut. Oikein terävät piikkiset vihlaisut. Ravasin koko ajan vessassa, tosin kyllä sitä syötiinkin taas äidin pöperöitä. Sunnuntaina kaikki oireet tyssäsivät kuin seinään puolenpäivän jälkeen. Ja menkkoja ei tullut. Ainakaan vielä.

Olimme lauantaina vähän laiskoja ja pääsimme liikkeelle tuntia oletettua myöhemmin. Matka sujui kuitenkin joutuisasti ja olimme vanhempieni luona neljän tunnin ajon jälkeen. Lauantai meni syödessä ja juorutessa. Sunnuntaina veli tuli käymään ja kävimme äidin äidin haudalla. Isän äidin hauta on sen verran kaukana, ettemme ehtineet sinne. Päivällä oli ihanan kummityttöni ristiäiset. Olimme paikan päällä ajoissa. Autoin kummityttöni äitiä vaihtamaan sankarille kastemekon ja minusta sitten tulikin sylikummi, kun kerta se lapsi nukkui tyytyväisenä siinä sylissä jo valmiiksi. Itse tilaisuus oli yksinkertainen ja kaunis. Pieni patteri teki tehtävänsä sylissä ja oli aika kuuma. Luin evankeliumin, laulaa luikautin virsiä (melkein muistin sävelen, onneksi papillakaan ei ollut lauluääntä niin ei se mun piipitys varmaan niin kamalalta kuullostanut, ainakin sankari nukahti syliin hyvin laulun aikana, hetken hereillä oltuaan :D) ja melkein muistin rukouksetkin.

Kirkon kappelista siirryimme vanhempien luokse kahvittelemaan. Sankari nukkui ensimmäisen tunnin joten kaikki saivat syötyä ja juotua kahvit rauhassa. Äiti tuskaili kun lapsi vain nukkui. Tietää minun vauvakuumeestani ja olisi kovasti halunnut että olisin saanut touhuta vaavelin kanssa. No kyllähän se neitokainen heräsi, kiukkuisena kun oli niin nälkä. Ruokailun jälkeen sain sitten tylleröisen syliini, siinä röyhtäyttelin pienokaisen ja pienelle tuli kamala hikka. Siitä selvittyä oltiin kiltisti sylissä ja seurustelin äidin ja vieraiden kanssa.

Ensimmäistä kertaa mulla oli sellainen fiilis, että ei se vauva mene rikki. Että uskallan pitää sitä sylissä ja vaihtaa asentoa ilman, että se tippuu ja särjen sen. En edes panikoinut puklusta tai itkukohtauksista. Täytyy myöntää, että olin aika ylpeä itsestäni! :D Jopa mies sanoi, että ei se vauvan itku käynyt yhtään hermoon, ja se on jo paljon se!

Vauvan lämpö ja pehmoinen iho, jatkuvasti tököttelevä untuvainen pää ja pieni tuhina. Kyllä se vain sai pieniä rakkauden tunteita heti aikaan minussa :) Kitinästä ja itkusta huolimatta minusta tuntui, että kyllä minäkin tahtoisin. Ymmärrän kyllä, että ei se ole yhtä ruusuilla tanssimista ja muutaman tunnin olo ei millään lailla vastaa totuutta vauvan kanssa elämisestä. Mutta kyllä se tuntuu olevan sen arvoista :)

kp19 menossa, vielä kaksi viikkoa menkkojen odottelua, jos kierto olisi säännöllinen.

Tulevaisuutta

Lisää ei niin hyviä uutisia. Tänään se varmistui, työpaikka ei tule olemaan pysyvä. Minulla on kuitenkin kolme vaihtoehtoa ja kaikki ovat toimivia. Harmittaa silti, kun tämä työpaikka oli täydellinen, Ihan mahtava ilmapiiri, mahtavat kollegat ja mahtava pomo. Kunpa löytäisin tulevaisuudessakin edes jotain tähän suuntaan... Mutta nyt suunnitelmani siinä järjestyksessä, jossa yritän niitä toteuttaa.

A) Yritän saada nykyisen ensisijaisen projektini valmiiksi ensi syksynä. Toisen projektini yritän työstää siinä sivussa johonkin kuntoon ja ensi keväänä aloittaisin kolmannen tarvittavan projektin. Ainoa ongelma on rahoitus projekteihin. Ensimmäinen onnistuu ehkä jos saadaan avustusta kollegan työryhmän puolelta. Toinen projekti menee hyvin eteenpäin jos kollegani saa oman henkilökohtaisen rahoituksen. Kolmas on vasta suunnitteluasteella. Tähän kaikkeen menisi hyvällä lykyllä noin kaksi vuotta. Toinen ongelma rahoituksen rinnalla on nämä nykyiset perhehaaveet... Ei tule onnistumaan töiden teko jos olen äitiyslomalla.

B) Integroidun johonkin naapurityöryhmistä, joissa voisin käyttää hyväksi osaamistani ja nyt meneillään olevia projektejani. Tässä ei olisi ongelmaa (ainakaan vielä) rahoituksen eikä äitiysloman kanssa. Mutta jälleen pitäisi tutustua uusiin ihmisiin ja opetella uudet nimet ja paikat. Mutta ei mikään mahdoton juttu.

C) Vaihdan kokonaan työpaikkaa. Olen katsonut jo kohteenkin johon ensisijaisesti yrittäisin. Pääsisin jatkamaan samantapaisilla hommilla ja voisin käyttää hyväkseni osaamistani ja tietotaitoani. Tässäkin haittapuolena ihmisten ja paikkojen uudelleen opettelu. Eikä tämä ole välttämättä sitä mistä olen aina haaveillut (mitä teen nyt).

Onneksi olen kaikissa vaihtoehdoissa aika vahvoilla osaamiseni ansiosta. Ja osaamiseni olen saanut nykyisestä työryhmästä, joten hukkaan heitettyä aikaa tämä ei ole ollut missään nimessä. Olen edelleen aika optimistinen oman tulevaisuuteni kanssa. Minun ei ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin joten ihan oikeasti ne eivät ole ongelmia. Ja vaikka ensisijainen suunnitelmani A) toteutuisi, olisi se vain askel B):hen tai C):hen. Joten muutos olisi väistämätön.

En siis aio heittää romukoppaan perheenlisäyshaaveitani. Enkä muitakaan unelmiani. Tätä se elämä on.

Ja perheenlisäyksestä vaavihaaveeseen... Tällä viikolla on ollut ovulaatiomaisia (tai niin ainakin luulen) merkkejä. Mutta tänään töissä vessassa käydessä paperiin tuli verituhru. Verta ei ole ollut pikkuhousuissa, eikä ole tullut uudestaan tämän jälkeen. Eilisestä asti on ollut mietoja menkkamaisia olotiloja alavatsassa, tänään vähän enemmän. Nyt on kuitenkin vasta kp16 menossa! Joten en oikein tiedä mitä ajatella. Joko tämä on todella lyhyen kierron loppu, mikä ei ole mahdotonta, vastahan jätin pillerit pois ja kroppa ei välttämättä ole vielä ihan kuosissaan. Kuitenkaan en muista mitään tällaista tapahtuneen kun aikoinaan jätin pillerit pois.  Tähän mennessä menkat ovat myös alkaneet kerralla kunnolla. Tai tämä oli kiinnittymisvuotoa, mutta vastahan se ovis ehkä oli? No niin tai näin, asia selviää vain odottamalla :)

Huomenna on tiedossa paljon ajamista. Lähdemme vanhempieni luokse, sunnuntaina on sitten kummityttöni ristiäiset. Onneksi ei tarvitse ajaa yksin.

Oikein aurinkoista viikonloppua ja ihanaa äitienpäivää äideille!

Sunnuntai

Se oli sitten viikonloppu siinä. Nukuin paljon ja hyvin, siivosin, kävin töissä, katselin elokuvan ja netti-tv:tä, ja pelasin SimCity 4:sta. Koko viikonlopun on ollut ihan harmaata ja sateista, tosin tänään taisi paistaa aurinko 15 minuutin verran. No ei haittaa, on saanut olla sisällä hyvällä omallatunnolla ;)

Eilen huomasin, että puissa alkaa olla hiirenkorvien alut! Pian se kesä tulee :)

Ensi viikolla pitäisi olla ne hedelmälliset päivät. Tosin yritän kovasti suhtautua tähän maltillisesti ja realistisesti, lähinnä odotan innolla sitä, että huomaanko itse ovulaation. Ja sitten sitä että koska ne menkat tulee. Vaikka eihän sitä tiedä tuleeko ;)

Taidan mennä takaisin tekemään ei mitään. Onneksi seuraava viikko on kohtuullisen leppoisa töissä, viime viikko oli taas aika rankka. Ja viikon päästä on kummitytön ristiäisetkin! Viikonloppuna siis tiedossa 800 km ajoa... Tuleepa taas huristeltua, onneksi ei tarvitse yksin ajaa.

Aurinkoista toukokuuta!

Vappu!

Huh huh mikä viikko. Onneksi se on pian takana. Töissä oli taas aika vaativia puuhia, ylitöiksi ei onneksi kuitenkaan mennyt. Mutta olen silti aika poikki. Enää ihan pieni rutistus ja sitten suuntaan kuntosalin kautta kotiin. Vappuaaton suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä grillailu omalla patiolla ja löhöily omalla sohvalla. Emme aio lähteä minnekään, sillä ilma on kovin harmaa, sateinen ja kylmä, ja tämän lisäksi tulen huomennakin piipahtamaan töissä.

Mutta rauhallinen vappu sopii meille oikein hyvin, opiskeluaikojen villit vappumeiningit ovat taakse jäänyttä aikaa, enkä katso sitä pahalla. Muutenkin tuo alkoholi on maistunut minulle aika huonosti viimeisen kolmen vuoden aikana, koko ajan vain vähenee. Pari viikonloppua sitten päätettiin miehen kanssa, että nyt ryypätään kavereiden kanssa. Alku alkoi hyvin, juoma maistui, tosin join aina välissä lasin vettä, ettei tule nestehukka. Baariin kun lähdettiin, huomasin olevani vain pienessä hiprakassa eikä juoma maistunut. Kotiin tullessa tuntui, etten ollut enää edes humalassa. Aamulla nousin pirteänä pyykin pesuun ja olin tyytyväinen, ettei ollut edes väsymystä. Nytkin mietin ostaisinko pullon valkkaria seuraavan parin viikonlopun tarpeiksi, tai yhden saunasiiderin. Ei tehnyt mieli kumpaakaan, joten en ostanut mitään.

En valita. Olen vain tyytyväinen ettei alkoholi maistu. Olen kuitenkin joskus elänyt pelossa, että minusta tulee alkoholisti. Onneksi vielä toistaiseksi näyttää hyvältä. Olen myös sortunut miehen ylianalysoimiseen, tosin en koskaan sano kuin aiheesta ja mies tietää taustani. Ja onneksi ymmärtää.

Höpöttelin töiden tuoksinnassa kollegan kanssa teini-ikäisten ryyppäämisestä, hänellä kun on teini-ikäisiä sisaruksia. Itse en koskaan harrastanut sitä (teini-ikäilyä kylläkin ;), enkä halunnutkaan. Olinhan silloin sitä mieltä, että minusta tulee absolutisti.

Mies taas kertoo, että hänen ollessaan 15-16 -vuotias hänen vanhempansa ostivat hänelle ja kavereillensa juotavaa ja ne juotiin kotona. Mielestäni todella hyvä menetelmä, se kokeilunhalu tulee tyydytettyä turvallisissa olosuhteissa aikuisen läsnäollessa.

Miten teillä on toimittu nuorten alkoholin käytön kanssa? Miten itse toimit ollessasi teini?

Mutta nyt vielä viimeiset työt tälle päivälle, 

Oikein hyvää vappua kaikille!

ps. kp 5 ekaa luomukiertoa, ei ihmeellisempiä tuntemuksia, kuin että seksi tuntuu maistuvan :D Jos kierto olisikin normaalihko, viikon päästä olisi hedelmälliset päivät käsillä!

EDIT. Tai siis niin kp 9:hän se oikeasti on kun ihan oikeasti ajattelen asiaa! :D Odotin vain niin innolla sitä päivää, kun olisin aloittanut uuden pillerilaatan, vaikka sehän oli tyhjennysvuodon viimeinen päivä! Mutta hyppäsi viikolla tämä odottelu eteenpäin, kannatti sekoilla!!

THE Day

Nonni, se olisi nyt sitten tosi kyseessä. Tänään OLISI ollut Se päivä, kun olisi pitänyt aloittaa uusi pillerilaatta.

Vähän jännityksellä odotan, että miten kroppa lähtee tästä käyntiin :)

Vähän vaan tuohduttaa, etten tiedä vielä sitä oikeaa kiertoani, pakko odottaa ja katsoa. Ihan vähän salaa toivon, että kaikki lähtisi niin sutjakkaasti liikkeelle, että saataisiin pieni ihme kyytiin jo pian... Mutta en halua liikaa toivoa etten pety. Yritän antaa tilaa ja aikaa, se tapahtuu sitten kun tapahtuu.

Aurinkoinen päivä kutsui tänään lukemaan lehteä puoleksi tunniksi patiolle kisujen kera (olivat valjaissa ja narun päässä). Tuuli vähän viimasi, siksi en viittinyt pidempään olla. Mutta pian siellä pystyy taas olemaan vaikka koko päivän! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kissat maistelee ruohoa.

Ainiin ne kukat piti kastella jo eilen! Pakko mennä tekemään se nyt heti etten unohdu smurffailemaan nettiin...

Kaunista viikonalkua!