Talohaaveissa

Eelis lähti muksuvoikkaan mummun kanssa, joten äkkiä käytän (hetken) rauhan hyväkseni ja päivittelen meidän kuulumisia.

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, asuntokuume poiki yhden potentiaalisen talon meille, nyt on hoppu saada oma asunto myytyä, jotta päästäisiin kiinni kohteeseen. Kyseisestä talosta kun on tehty toinenkin vastaava tarjous, eli oma asunto on saatava myytyä ensin. Periaatteessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet olla nopeampia, mutta saa nyt nähdä miten käy. Kaikilla peukut pystyyn että joku kiinnostuisi meidän kolmiosta nopeasti ja päästäisiin pian muuttamaan! Talo kun on tyhjillään niin sinne pääsee heti :)

Alkaa nämä rappuset rasittaa koko ajan vain enemmän, ja tilanpuutekin aiheuttaa mustelmia itse kullekin lähes päivittäin...

No, johtuen oman asunnon myyntiin laittamisesta, piti tällä viikolla suorittaa isomman skaalan siivous tulevaa asunnon näyttöä varten. Mies palasi maanantaina töihin mutta onneksi mummu riensi päivisin apuun. Saatiinkin hyvin siivottua koko kämppä. Ja siinähän ne päivät sitten kuluikin, olen ihan poikki!

Muuten meidän arki rullaa varsin mainiosti, vaikka lepoa ja armoa ei paljoa tunneta äidin kohdalla. Eelis on edelleen todella reipas eikä vauva ole aiheuttanut suurempia mustasukkaisuuksia. Nyt kun mies on töissä taas, kiukuttelee Eelis vähän enemmän (pääosin isille ja mummulle), mutta muuta protestointia ei ole ollut vielä havaittavissa. Vauva on pääosin edelleen aika leppoisa tapaus, mutta iltaisin huutaa koliikkimaisesti noin puolisen tuntia ennen kuin nukahtaa pidemmille yöunille (3- 3,5 h). Koitan päästä nukkumaan yhdentoista maissa illalla ja usein vauva onkin pitänyt herätellä puoli kymmenen, kymmenen aikaan, jotta saadaan vaatteet ja vaippa vaihdettua sekä seurustelut seurusteltua. Vauva herää yöllä syömään kahdesti (nukkuu siis 2x3h + 2h) ja aamulla noustaan seitsemän aikaan vauvan syötyä.

Olen saanut aika hyvin rytmitettyä vauvan Eeliksen rutiineihin, aamupalan aikaan vauvakin usein syö vielä ennen kuin alkaa nukkua, vauvan uinuessa hoidetaan aamupuuhat (vaatteiden vaihto ja pyykit) ja touhutaan vähän yhdessä. Vauva herää usein syömään vähän ennen lounasta, joten taas syödään yhdessä koko porukka. Eeliksen mennessä päikyille vauva on pääosin nukkunut, joten olen päässyt pienelle happihyppelylle kun Eelis nukkuu vaunuihin. Vauva ei oikein vielä vaunuissa ulkona viihdy, joten aamupäivän ulkoilut on jääneet (myös siivouksen takia) vähälle tällä viikolla. Päikkyjen aikaan vauva joko syö taas tai nukkuu, Eeliksen herättyä päikyiltä syödään välipalaa ja taas vauva joko syö tai nukkuu. Pikku Kakkosen aikaan vauva usein syö, ja isin tultua kotiin ja vauvan syötyä, pääsen itse suihkuun ja tekemään hetken omia juttuja. Iltapuuron aikaan vauva taas heräilee syömään ja Eeliksen mentyä nukkumaan kahdeksan maissa vauvakin nukahtaa, jolloin jää pari tuntia aikaa miehen kanssa touhuta (eli katsella sohvalla telkkaria tai suunnitella uuden kodin juttuja).

Minä itse voin varsin mainiosti, vaikka siivous onkin nyt väsyttänyt tämän mamman, jaksan paljon paremmin kuin raskausaikana. Saan yössä nukuttua ihan tarpeeksi vaikka vauva herättääkin yön aikana kahdesti. Jos (ja pääosin kun) vauva ei kakkaa syönnin aikana, en vaihda vaippaa öisin (käytetään kertiksiä) joten nukahdan syötön päälle nopeasti. En myöskään nouse röyhtäyttämään vauvaa, vauvan syötyä vaihdan sen toiselle puolelle kylkeä, hörppään vettä ja kaikki jatketaan unia. Ehdin syödäkin ihan hyvin päivän aikana ja pääsen haukkaamaan päivittäin raitista ilmaa. Ehdin päivisin olla ihan kahden kesken Eeliksen kanssa vauvan nukkuessa, ja Eelis antaa minun hoitaa vauvaa rauhassa. Iltaisin ehdin myös levähtää ja nauttia miehen kanssa yhteisolosta. Ehdin siis huomioida kaikkia, joten huono omatunto ei ole päässyt iskemään.

Eelis pitää niin hyvin meidät kiinni rutiineissa ja puuhaa riittää päivisin, joten en ehdi pitkästyä enkä tylsistyä. Kunhan taloasiat rauhoittuvat ja vauva alkaa viihtyä ulkona, päästään vähän liikkeellekin ja ihmisten ilmoille.

Edelleen olen aina vain onnellisempi ja onnellisempi, vaikka se toinen lapsi ei mene "Ihan siinä sivussa", on kahden pienen kanssa elon helppous yllättänyt. Tosin, apu on ollut hyvinkin lähellä ja olen viettänyt kahden lapsen kanssa yksin aikaa vain muutamia tunteja päivässä. Enää en kuitenkaan ole huolissani miten pärjään, vaan uskon asioiden lutviutuvan kun vain osaa joustaa ja pitää pään kylmänä (kyllä, joskus on kestettävä jomman kumman huutoa että saa toisen hoidettua, ja joskus molempien huutoa samaan aikaan). Toivottavasti vuosi tulee sujumaan yhtä hyvin vastaisuudessakin :)

Uudet kujeet

Oikein hyvää uutta vuotta!

Meidän uusi vuosi vaihtui arkisissa merkeissä, päivä oli täysin normaali, käytiin vain illalla katsomassa muutamat raketit ennen Eeliksen nukkumaanmenoa.

Vauvakin on päässyt ulkoilemaan kun ilmat lauhtuivat. Ollaan käyty porukalla puistossa ja vauvan kanssa (ruoka)kaupoilla. Turvaistuimessa istuminen on ihan ok niin kauan kuin ollaan liikkeessä. Vaunuissa olo ei ihan älyttömästi vielä hotsita mutta eiköhän siihenkin totuta.

Eelis haluaa ottaa vauvaa monta kertaa päivässä, pusuttelee ja hipustelee varpaista. Huolehtii että vauva saa maitoa ja että muistetaan vaihtaa vaippaa. Vetää soittolelun soimaan ja haluaisi aina laittaa tutin nähdessään sen vauvan suuhun. Osaa varoa vauvaa touhuillessaan, vaikka välillä pitääkin muistuttaa missä se vauva on.

Kuukaudessa tytölle on kertynyt painoa yhteensä neljä kiloa ja senttejäkin on tullut pituuteen lisää kolme! Meidän neuvolatäti vaihtuu edellisen jäätyä eläkkeelle (jes!). Vauva on alkanut olla hereillä useamman kerran päivässä, killitttelee suurilla silmillään jopa puolisenkin tuntia ihan rauhassa. Syö paljon ja usein (edelleen syö, miettii, syö ja miettii (jossain mietintätauossa vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Nukkuu parhaimmillaan 3-4 h putkeen, joista ainakin yksi on onnistuttu saamaan ajoittumaan yöhön. Vauva alkaa yöunille usein puolenyön maissa (ennen pidempiä yöunia itkeskelee enemmän, rauhoittuu kuitenkin asennon vaihtoon tai tissiin tai röyhtäyttämiseen) ja yöunia jatketaan seitsemään-kahdeksaan asti. Tänä aikana vauva syö pari kertaa, viime yönä vain kerran! Öisin ollaan siirrytty vauvallakin kertakäyttöisiin vaippoihin, tällä viikolla vauva kun ei ole kakannut yöllä jos en ole alkanut jumppaamaan (eli vaihtamaan vaippaa).

Mies menee takaisin töihin ensi viikosta alkaen, sitten saa nähdä miten arki alkaa sujua.

Ollaan alettu (taas) tosissaan haaveilla uudesta asunnosta, tässä alkaa jo nyt mennä totaalisesti järki kun täytyy ravata monesti päivässä portaita ylös-alas. Eelis kun tulee perässä ja ihan valvomatta ei poikaa voi portaisiin vielä päästää, vaikka osaakin ne kulkea itsekin. Kun vauvaa pitää kuitenkin kantaa, on aika kuluttavaa rampata rappusia kädet ja syli täys tavaraa. Etuovestakaan kun ei pääse minnekään ilman menemättä rappusiin, ja vaunut on takapihalla, joten ulkoiluvaatteet on aina haettava eteisestä olohuoneeseen ja kuljettava takapihan kautta (jonka ovea ei saa lukkoon tai edes kiinni kuin sisäpuolelta). Portaikon lisäksi tilanpuute iskee vasten kasvoja. Jopa minä törmäilen päivittäin huonekaluihin kun ei vaan ole tilaa kulkea!

Löydettiinkin jo yksi unelmakoti, saa nähdä mitä tästä kehkeytyy, oma asunto kun ei ole vielä myynnissä eikä uutta lainalupaa haettu pankista. Ensi viikolla selvinnee monia asioita. Myös mummu etsii asuntoa, joten voi olla että kevään aikana päästään nauttimaan (?) useammastakin muuttorumbasta!

Lunkkia elämää

Viime viikko meni ihanasti ihan oman perheen kesken, tällä viikolla riittääkin sitten vauvan nuuskuttelijoita lähes jokaiselle päivälle. Emme kuitenkaan ota yhdelle päivälle kuin yhdet vieraat vastaan, jotta ei mene ihan hulinaksi.

Vauva syö enemmän tai vähemmän kolmen tunnin välein, vähän on meinannut masu vaivata mutta mahan hierominen, kunnolla röyhtäyttäminen (vaikka sikkura ei siitä tykkääkään erityisesti) ja kakkajumppa (eli jalkojen pumppaaminen) vaipanvaihdon yhteydessä on tuntuneet auttavan.

Sikkura viettää jo pidempiä aikoja hereillä ja tapittaa välillä hetken suoraa silmiinkin! Neuvolatäti kävi eilen kotikäynnillä, painoa neiti on kerryttänyt hurjat 0,5 kg! Nyt ollaan siis yli kolmen kilon (sairaalasta lähtiessä paino oli 2700 g). Vielä on kuitenkin vähän liian kylmää ulkoilla, kunhan pakkanen lauhtuu alle kymmenen asteen, voidaan aloittaa raittiin ilman haistelu. Onneksi sillä välin pääsen itse haukkaaman happea Eeliksen päikkyjen aikaan. Pääsisinhän toki muutenkin mutta se on sellainen sopiva "tekosyy".

Mies on ollut hurjan paljon apuna, kaitsee ja viihdyttää Eelistä kun olen vauvassa kiinni, ja ottaa vauvan hoitoonsa kun olen imettänyt sen kylläiseksi. Vaihtaa mielellään vaippaa ja vaatetta, ja on muutenkin mukana paljon enemmän kuin Eeliksen vauva-aikana. Kaikki on miehellekin nyt niin paljon helpompaa kun vauva-arki on tuttua.

Useimpina päivinä olen saanut aamupäivän olla kahdestaan vauvan kanssa, mies on joko asioilla tai ulkoilemassa Eeliksen kanssa. Eilen Eelis oli mummulla hoidossa ja menee taas huomenna sinne leipomaan pipareita. Eelis osoittaa enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, nyt vauvaa pitäisi hoitaa välillä sen nukkuessakin! Eelis silittää vauvan päätä ja käsiä, ja röyhtäytettäessä taputtaa pepulle. Vielä kun isikin on kotona, ei haittaa vaikka äiti on kiinni vauvassa vaan haetaan sitten apua isiltä. Välillä pitää päästä ihan viereen istumaan kun imetän. Eelis ojentaa imetystyynyn kun tarvitsen sitä ja siirtää sen pois tieltä kun olen valmis. Eelis myös lämmittää kaurapussin sikkuralle ja avaa tarvittaessa unipussin (äp vanupussin) vetoketjun. Eelis myös tietää missä on vauvan kestovaipat ja osaa viedä puhtaat vaipat oikealle paikalleen.

Vaiposta puheenollen, otettiin käyttöön Baby Landin (Baby Cityn) vaipat myös vauvalla, ja hyvin toimivat! Kaikki vaipat kuitenkin falskaavat useasti päivässä, meillä on yksi (vielä liian iso) villakuori (mummun Eelikselle kutoma) jota pidetään öisin, jotta sillon pysyy yövaatteet ja petivaatteet kuivina. Odotan että saan ystävältä lainaan pari pienempää villakuorta jotta saataisiin päivälläkin vaatteet pysymään kuivina.

Muuten päivät täyttyy edelleen vauvasta ja taaperosta sekä pyykin pesusta (ja ruoan laitosta ja siivouksesta). Ei huhkita vaan kaikessa otetaan rennosti. Nautitaan yhteisistä hetkistä (myös miehen kanssa iltaisin kun Eelis on nukkumassa ja vauvakin on imetetty) ja ollaan vaan. Joulukin saa tulla, mummu lupasi hoitaa jouluruoat (en itse ole koskaan tehnyt jouluruokia kun emme erityisesti joulua vietä miehen kanssa) ja sain joululahjatkin paketoitua viimein. Pappakin saapuu tänne viikonloppuna, joulua vietetään sitten meillä mummun ja papan kanssa, syödään ruokaa ja ollaan vaan.

Vauvahuuruja

Pikaisesti muutama asia meidän tämänhetkisestä arjesta:

Sikkura syö noin kolmen tunnin välein, herää öhisemään ja itkee vain jos tissi ei tule tarpeeksi nopeasti suuhun. Sitten pitää vartin mietiskelytauon, syö uudestaan, kakkaa, (sitten vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Vaipanvaihdon yhteydessä kuikuilee ja lopulta nukahtaa taas.

Sikkura nukkuu hyvin sohvan nurkassa äitiyspakkauksen vanupussissa lämpimän kauratyynyn kanssa. Välillä toki isin tai äidin sylissä. Ja öisin perhepedissä.

Sikkura osaa syödä todella reippaasti tissiä, oikean imuotteen harjoitteluun meni vain pari päivää. Tosin jos on ihan kamala nälkä, ei tissi meinaa mennä oikein suuhun kun on liian kiire päästä imemään.

Nyt imetys ei sattunut kuin pari päivää ja maidon nousukaan ei tehnyt yhtä kipeää kuin esikoisesta.

Kestoilu aloitettiin heti kotiin päästyä, koska kestot falskasi vähemmän kuin kertakäyttöiset. (Napatyngän takia vaipat oli pidettävä löysemmällä ja kertikset aina valuivat liian alas kun taas kestot ovat jämäkämpiä ja pysyivät paremmin paikallaan. Lisäksi Sikkura on niin pieni rimppakinttu, että kertikset falskasivat reisistäkin herkästi.). Kestoja menee noin kymmenen päivässä, Eelikseltä tulee noin kaksi kestovaippaa ja päälle puklu- ja vaipanvaihtoharsot, joten vaippapyykkiä on pestävä päivittäin.

Eelis on ollut todella reipas tulokkaan suhteen. Haluaa tulla mukaan katsomaan kun vaihdetaan vaippaa, tuo puhtaita vaippoja ja antaa Sikkuran vaatteita. Lisäksi Eelis huolehtii aina että Sikkuralla on tumput kädessä. Jos Sikkura itkee, sanoo Eelis "Mää mää" (syömään). Pari kertaa on käynyt silittämässä Sikkuran päätä ja käy nuuskuttelemassa unilelullaan.

Öisin Sikkuran (lyhyet) itkut ei ole haitanneet Eeliksen unia.

Olen käynyt joka päivä ulkona lyhyellä kävelyllä kun nukutan Eeliksen vaunuihin päikyille. Tuo ulkoilu on pitänyt mielen virkeänä ja saanut mukavasti kropassa nesteet liikkeelle. Olo on pireähkö (huomattavasti pirteämpi kuin raskausaikana) ja tuntuu että pystyn taas liikkumaan ja toimimaan. Mahareppua on reilusti vielä, paino on pudonnut viitisen kiloa. Turvotus alkaa selkeästi hävitä.

Isi on käynyt Eeliksen kanssa päivittäin joko kaupoilla (ostettiin TV ja pieni hyllykkö leluille kun vaihdettiin olohuoneessa järjestystä) tai ulkona leikkimässä. Sairaalassaoloni aikana Eelis vietti niin mainiota aikaa isin kanssa, että nyt isi kelpaa paljon paremmin kaikkeen. Näiden hetkien aikana hoidan Sikkuraa ja kotia. Eeliksen päikkyjen aikaan taas en tee mitään muuta kuin lepään!

Nyt kun meitä on kaksi vanhempaa kotona, arki sujuu joutuisasti ja helposti. Näköjään pienen vauvan kanssa elo on hyvin muistissa kun kaikki sujuu rutiininomaisesti. Kun ei ole tarvinnut käyttää energiaa uuden opetteluun, jää aikaa vain nauttia näistä vauvantuoksuisista hetkistä ja Eeliksen touhuista. Niinpä blogikin on aika hiljainen kun haluan keskittyä vain nauttimaan näistä hetkistä.

Olemme todella onnellisia toisistamme <3

"Lomalla"

Eilen kävin töissä viimeistä kertaa ihan hetkeen. Sairalomaa tuli äitiyslomaan saakka, eli ensi viikon keskiviikosta alkaen alkaa sekin huvi :) Vielä ei kukaan tiedä onko työpaikkaa mihin palata, mutta se on sitten murhe vasta vuoden päästä, onneksi. Vielä en jaksa enkä viitsi asialla stressata.

Edellisen kaksiviikkoisen sairasloman aikana en paljoa ehtinyt lepäillä. Kävin äidin kanssa siivoilemassa vanhempieni asunnon (voi tsiisus missä kunnossa se asunto oli, kun äiti ei ole siellä ollut puoleen vuoteen, no olisihan se pahempikin voinut olla mutta piti ensin kuurata vessa ja keittiö lähes katosta lattiaan, että siellä pystyi edes olemaan) ja siinä meni ensimmäinen viikko. Toisella viikolla olin kotona Eeliksen kanssa, jotta äiti sai levättyä ja mieskin oli loppuviikon lomalla meidän kanssa. Tehokkaasti käytettiin aika siivoamiseen, mies höyrypesi lattiat ja kylppärin. Nyt on taas siistiä!

Kävin viikko sitten äitiyspolillakin diabeteksen takia, masussa asustaa ihan keskikäyrällä kasvava vauva ja kaikki on niinkuin pitääkin. Insuliinia en tarvitse mutta jos aamupaastoarvoissa on vielä kohoamisia niin täytyy alkaa syömään yöllä (nukun "liian pitkiä" yöunia ja se 10-12h paasto joka tulee on liian kauan). Seuraava kontrolli sitten raskausviikolla 38, paitsi jos tulee jotain muuta. Neuvolassakin kävin eilen ja terkka oli ihmeissään, että no kyllä siellä luulisi kyllä olevan isomman vauvan kun kerta mahakin on niin iso... En jaksanut edes kommentoida asiaa.

Maha ja selkä on olleet kipeinä, etenkin iltaisin ei tahdo enää missään asennossa olla hyvä ja öisin kääntyminen on tuskaa. Supistuksetkin on napakoituneet. Olen taas alkanut satunnaisen säännöllisesti valvomaan öisin. Ruokahalu on vähentynyt, pääosin olen edelleen ollut VHH-ruokavaliolla mutta olen sallinut itselleni satunnaiset herkuttelut. Ne kyllä huomaa heti seuraavana päivänä kun mahassa on ilmaa ja välillä turvottaa. Olen kuitenkin ottanut ohjelmaan päivittäiset kävelyt, Eelis nukkuu ulkona vaunuissa parhaiten ja helpoimmalla pääsen kun tyrkkään pojan lämpöpussiin ja lähden pienelle lenkille. Poika nukahtaa helposti ja saan itsekin pienen happihyppelyn. Kävelyä vaan ei voi liian pitkään jatkaa, tai Eelis ei jatka enää uniaan vaunujen pysähdyttyä. Mutta onpahan edes jotain liikunnanomaista.

Opiskelun viimeistelyyn liittyviä kirjoitushommia pitäisi alkaa tehdä, en ole ehtinyt tehdä tekstin eteen mitään. Ja nyt mummu lähti taas hoitamaan asuntoasioita täksi viikoksi, joten enpä mitään ehdi tehdäkään. En Eeliksen aikana voi istua tietokoneella ja päikkyjen aikaan lepään itsekin. Saa nähdä kuinka paljon ehdin saamaankaan aikaan, istuminen tietokoneella kun on aika rajoitettua, senhän takia sairaslomalla olenkin.

Tänään jostain syystä vähän jänskätti jäädä kotiin, olin eilen illalla todella kipeä ja aamulla ikkunasta näkyi vain myrskyssä heiluvat puut, joten ajattelin että uloskaan ei oikein viitsi lähteä. Mummu lähti asioilleen ja mies töihin ja vietän siis Eeliksen kanssa ihan kaksitaan piiiiitkästä aikaa koko päivän kotona, mitään sen erityisempää tehden. No ihan hyvinhän tämä on mennyt, ollaan pesty vaippapyykkiä ja kokattu lounasta, vietetty aikaa sohvalla autoilla leikkien ja istuttu potalla satuja lukien. Ei ole ollut mihinkään kiire ja ollaan nautittu toistemme seurasta, ihan lähekkäin.

Loppuviikosta onkin ohjelmaa päiville, on muksuvoikkaa (jossa Eelis käy mummun kanssa mutta nyt mummu ei ole paikkakunnalla) ja erään kauppakeskuksen avajaiset (jonne mennään kaverin lasten kanssa), pitäisi käydä ostamassa joululahjat Eeliksen serkulle ja kummitytölleni ja lisäksi ajattelin askarrella Eeliksen kanssa isänpäiväkortit isille, ukille ja papalle. Joulukortitikin pitäisi saada kuntoon, kuten myös hankkia ne muutkin joululahjat... Puuhaa siis riittää!

Äidinrakkaus

Olen tässä miettinyt rakkauden tunteitani lapsia(ni) kohtaan. Eelistä odottaessa olo oli vähän epätodellinen, vauvaa oli vaikea kuvitella, vielä vaikeampaa oli kuvitella kuinka tunnen vielä mahassa olevaa myttystä kohtaan. Välittäminen ja huolehtiminen olivat päällimmäisiä tunteita, mutta en osannut sanoa rakastinko masuasukkia.

Eeliksen synnyttyä huoli oli kova ja huolehtimisen tarve suuri. En pystynyt huolehtimaan pienestä vauvasta ensimmäisiin päiviin, joten olo oli riittämätön. Ensimmäisen yön olin kaavinnassa ja ensimmäisen päivän toivuin lääketokkurasta. Molemmissa käsissäni oli kanyylit, jotka tekivät kipeää käsiin, joten hädintuskin pystyin nostamaan vauvaa, saati huolehtimaan vaipan vaihdosta. Pihkakakkakin jäi näkemättä ja kokematta. Toisena yönä olin edelleen tokkurassa ja kovin väsynyt, ja vauva oli itkuinen. Seuraavana aamuna Eelis sitten joutuikin teholle kohonneiden tulehdusarvojen takia, joten en saanut vieläkään vauvaa ihan lähelle koko ajaksi. En pystynyt imettämään, koska teholla ei ollut kuin istumamahdollisuus, ja minä en pystynyt istumaan kaavinnan takia. Kun lopulta sain vauvan yöksi viereeni, oli helpotus suuri ja omakin toipumiseni lähti käyntiin.

Tein sairaalan sängylle yöksi pesän meille kahdelle. Nostin toisen sängyn laidan ylös. vuorasin reunan tyynyillä ja peitoilla ja nukuttiin vauvan kanssa vierekkäin. Imetys onnistui vain makuulteen, joten aina imetettyäni nousin vaihtamaan pesän toiselle puolelle sänkyä. Muuta en oikein enää muistakaan noista päivistä/öistä.

Kotiin tuleminen oli pelottavaa, sen kymmenen minuuttia, jotka kesti ajaa sairaalalta kotiin, toivoin vain koko ajan että olisimme jo perillä. Kaikki hajut, äänet ja värit olivat niin voimakkaina, että kauhistutti olla ulkona! Suojeluvaisto pientä vauvaa kohtaan oli korkealla, eikä asiaa auttanut se, että pelkäsin ensimmäiset viikot Eeliksen saavan jonkun tulehduksen ja joutuvan taas teholle.

Kaikista näistä äidillisistä tunteista kuitenkin rakkaus puuttui. En tuntenut rakkautta Eelistä kohtaan, kuin vasta 1-2 kk jälkeen pojan syntymästä. Onneksi olin lukenut, että rakkautta ei aina tunne heti, enkä siis panikoinut asiaa (en yhtään ihmettele äitejä jotka tuntevat olevansa epäonnistuneita tai huonoja äitejä kun eivät rakasta lastaan heti tämän synnyttyä, ja jopa masentuvat sen takia! Olenkin maininnut tästä kaikille odottaville ystävilleni, jotta tarvittaessa hekin tietävät tämän olevan mahdollista ja ihan "okei" tunne.). Tutustuimme rauhassa toisiimme ja opettelimme elämään pienen vauvan kanssa.

Muistan kun olin petaamassa sänkyä kun se yhtäkkiä iski. Eelis taisi olla päikkäreillä silloin ja levitin lakanaa petauspatjan päälle. Tajusin, että minähän rakastan pientä poikaani. Helpotuksen tunne oli valtava kun "vihdoin" tunsin rakkautta! Taisin tirauttaa kyyneleen tai parikin. Siitä hetkestä lähtien äidinrakkaus vain vahvistuu päivä päivältä, vaikka en ymmärrä miten ihmeessä tästä enempää voi enää rakastaa jotakuta? Kun rakkauden tunne on niin voimakas kun se nyt on, miten ihmeessä sydämeen voi mahtua vieläkin enemmän rakkautta, etenkin samaa kohdetta kohtaan??

Viime aikoina olen alkanut miettiä, että miten tunnen sikkuraa kohtaan. En epäile yhtään, etteikö sydämeeni mahtuisi yhtä paljon rakkautta tulevaa vauvaa kohtaan, kuin mitä sinne mahtuu nyt Eelistä kohtaan. Toista lasta odottaessa sen tulevan vauvan kuvitteleminen on ollut minulle helpompaa, kun tietää jo vähän mitä odottaa. En osaa kuvitella miltä sikkura näyttää enkä voi sanoa että varsinaisesti rakastan masuvauvaa vielä, mutta tunteet ovat selkeästi erilaiset kuin Eelistä odottaessa. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa pääsisin vauvanhuuruisiin hetkiin kiinni heti alusta alkaen, en haluaisi jäädä niistä paitsi kokonaan. Se aika sairaalassa on kuitenkin niin uniikkia ja siellä voin keskittyä vain vauvaan, kun kotiin palatessa meitä odottaa ihan erilainen arki, joka ei enää pysähdy ihmettelemään vauvantuoksua tuntikausiksi.

Haluaisin niin kovasti, että saisin sikkuran lähelleni heti ja koko ajaksi. En haluaisi jakaa vauvaa kenenkään kanssa (ehkä ihan vähän ja hetkeksi miehen kanssa ;) ja kuvittelen miten lapsivuodeosastolla istun keinutuolissa tai sohvalla katsellen telkkaria vauvaa. Maattaisiin yhdessä sairaalan sängyllä, heijaisin vauvaa sylissä yöt pitkin sairaalan osaston käytävää. Nauttisin siitä mistä jäin paitsi Eeliksen kanssa.

Kotiin palatessa pitäisi toki keskittyä Eelikseenkin, jotta toinen ei jää syrjään, vaan saisi kokea olevansa edelleen yhtä tärkeä. Odotan jo niitä haasteita, jotka toinen pieni lapsi tuo tullessaan. Minulla on jo suunnitelma, jonka avulla voin puuhailla Eeliksen kanssa ja samalla pitää sikkuran lähellä: kantoliina. Sen pidemmälle en ole vielä päässyt arjen haasteiden voittamis-mielikuvissani :D

Tätä kaikkea miettiessäni koen samalla huonoa omaatuntoa siitä, että rakastanko jo nyt sikkuraa enemmän, kuin rakastin Eelistä? En osannut kuvitella Eelistä odottaessani lapsivuodeaikaa ollenkaan, mutta nyt jo haluan pitää tulevan vauvan ihan lähellä, ja ajoittain tunnen pieniä rakkaudentunteen pilkahduksia. Onko epäreilua, jos koen sen äärettömän rakkaudentunteen sikkuraa kohtaan heti kun vauva syntyy, vaikka en tuntenut sitä Eelistä kohtaan? Tekeekö nämä tunteet lapsistani eriarvoiset, ainakin lähtökohtaisesti? Tai entä jos sikkuraakin kohtaan rakkaudentunteiden tuleminen kestää, laiminlyönkö sitten tulevan vauvan, kun kuitenkin rakastan Eelistä äärettömän paljon ja ehkä vastaisin Eeliksen tarpeisiin valppaammin kuin sikkuran tarpeisiin?

Ehkä tässä on se arjen haaste. Miten selviän henkisesti näistä mielen myllerryksistäni?

Kotiviikonloppu

Viikonloppuna meillä asusti pieni nuhanenä (kun en edellisenä viikonloppuna osannut pukea lasta tarpeeksi lämpimästi, vieläkin omatunto kolkuttaa) ja ilmakin oli niin kurja, että oltiin sisällä aikalailla koko viikonloppu. Onneksi Eelis ei kaivannutkaan pihalle vaan vietti aamupäivät mielellään enemmän tai vähän vähemmän köllötellen ja pikkukakkosta katsoen.

Meillähän ei siis edelleenkään ole televisiota (ei ole ollut sitten vuoden 2006, eikä olla kaivattu), vaan katsotaan netistä se mitä halutaan, leffat katsotaan tietokoneen/pleikkarin ja tykin kautta. Kotona tykki ei ole ollut juurikaan auki, mummulassa telkkari on taustahälynä silloin tällöin (muttei onneksi koko aikaa) päällä, vaikka Eeliskin sen osaa (minua paremmin) laittaa päälle. Viikonloppuna tykki oli kuitenkin ahkerassa käytössä, vaikka Eelis ei varsinaisesti sitä koko aikaa katsonutkaan, kaipasi vaan jotain taustamölyä ja värejä seinälle. (Radio meillä sen sijaan on lähes aina päällä.)

Kake eli kaukosäädin on Eelikselle tärkeä (ja sitä hoetaan paljon). Sillä Eelis koittaa ohjata kovasti telkkarin tapahtumia. Kotona meillä ei ole toimivia kaukosäätimiä mutta Eelikselle on otettu esille pari jonkun laitteen kaukosäädintä, joilla Eelis mukamas saa laittaa ohjelmia näkyviin. Mummulassa Eelis piilottelee kaken sohvan nurkkiin, sillä sinne mummukin aina koittaa piilottaa kakea :D

Eelis nukkui jostain syystä päikyt levottomasti, normaalistikin Eelis havahtuu usein tunnin nukahtamisen jälkeen mutta jatkaa lyhyen uniölinän jälkeen uniaan vielä. Viikonloppuna Eelis havahtui tunnin unijakson jälkeen, ja sen jälkeen vartin välein itkeskelemään. Oli vähän nuhjuinen kyllä, mutta ei mikään ihan kamala räkänokka. Yksi hammas oli kyllä tullut läpi viikonlopun aikana joten voi olla että ne hampaatkin vaivaavat (taas ja vieläkin).

Ikea-reissulta mukaan tarttui Eelikselle nalle, johon Eelis rakastui kaupassa ensi silmäyksellä. Kotona nallea halitaan ja suukotellaan kovasti, ja tarjotaan isille ja äidillekin halittavaksi. Ja nallen jälkeen pitää halia Eelistäkin. Eelis oli koko viikonlopun kovin hellyydenkipeä ja koitinkin panostaa läheisyyteen. Levitettiin sohvakin sängyksi olkkarissa mutta se saavutti suuren suosion vain vanhemmissa :D

(Voi voi kun nuo kännykkäkameran kuvat on niin huonolaatuisia, mutta en ole jaksanut nyt panostaa järkkärin käyttöön, on vaan niin paljon nopeampaa saada kuvat puhelimesta tänne sähköpostiliitteinä kuin ladata ne ensin kamerasta koneelle ja sieltä siirtää blogiin. Onnistuu tämä blogin päivitys "kahvitauoillakin" (krhm)... Ehkäpä sitten taas kun kotona jaksaa edes avata sen oman koneen kun ei töissä vietä valtaosaa päivästä päätteen ääressä.)

Deittisivusto lapsiperheille

Eilen uutisoitiin lapsiperheille tarkoitetusta deittisivustosta. Kävin heti kurkkaamassa mistä on kyse, sillä meillä ei ole kovin montaa kaveriperhettä, joissa olisi etenkin Eeliksen ikäisiä lapsia. Eelis kuitenkin on selkeästi kiinnostunut muista lapsista ja haluaisin tarjota Eelikselle kontaktimahdollisuuksia muihin ikäisiinsä lapsiin. Nuoremmista kun ei ole vielä seuraa ja kovasti vanhempien leikit ovat vähän liian edistyneitä jo. Eikä niitä vanhempia lapsia kiinnosta leikkiä "pikkuvauvan" kanssa, joka ei varsinaisesti osaa edes vielä leikkiä yhdessä. Kieltämättä kaipaan itsekin seuraa.

Vaikka hiekkalaatikolla tulee oltua (vähän vähemmän vielä) päivittäin ja siellä satunnaisesti kohtaamme Eeliksen ikäisiä muita touhuajia, olen itse kovin arka ottamaan kontaktia äiteihin livenä. Eeliksen ollessa vauva kahden kuukauden sisällä möllöttämisen jälkeen seinät kaatuivat päälle ja pakotin itseni lähtemään MLL:n perhekahvilaan, josta sainkin hyvän ystävän (jolla on Eeliksen ikäinen poika). Samankaltaista seuraa kaipaan jo nyt (kun jään äitiyslomalle), mummun kanssa en varmasti jaksa olla päivittäin ja se yksi ystävä joka on nyt äitiyslomalla, palaa töihin keväällä (ja asuu toisella puolella kaupunkia).

Etenkin kaipaisin seuraa ihan meidän läheltä, olisi helppoa tavata hiekkalaatikolla, tai piipahtaa vaikka päiväkahvilla muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

En tiedä toivonko liikoja, mutta yrittänyttä ei laiteta. Liityin heti LapselleKaveri.fi sivustoon (klikkaa kuvaa), katsotaan mitä tästä tulee :)

Kantokiertue vol 2.

Meillä Eeliksen ollessa ihan pieni vauva lainasin ystävältä pari kudottua liinaa ja yhden puuvillaisen kantopussin. Käytin niitä pari kertaa ja mieskin innostui pitämään pientä vauvaa lähellään niiden avulla. Ei tarvinnut käyttää käsiä vaan sai jatkaa puuhiaan (eli tietokoneen ääressä istumista). Sainkin sitten työporukalta puuvillaisen kantorepun lahjaksi ja sitä käytettiin jonkin verran ensimmäisen puolen vuoden aikana. Oli tosi kätevä kipaista kaupassa ja autoreissuilla hengailla ulkona kun ei tarvinnut vaunuja.

Sitten aloin käymään bussilla keskustan suunnalla, ja koska kantovälineen kanssa täytyy maksaa matkasta, mutta vaunujen kanssa ei, niin valitsin vaunut. Sitten se liinailu jäi, mutta nyt luulen että kantoliinalle tulee taas käyttöä, ehkä jopa suuremmassa määrin. Kohta meillä kun on kaksi pientä, mutta vain yhdet vaunut.

Viime vuonna seurasin puolella silmällä Kantokiertuetta, nyt koitan päästä seuraamaan sen kokonaisuudessaan.

Tässä tämän vuoden aikataulu:

1.9.–9.9. But I'm a human, not a sandwich
11.9.–23.9. Äitilandia
25.9.–7.10. Isyyspakkaus
9.10.–21.10. CloVer
23.10.–4.11. Vauva, älä itke tänä yönä
5.11.–18.11. Lähiömutsi

1,5 veen vessassakäynti

Meillä alettiin pissittää Eelistä parin kuukauden ikäisestä ja käytimme pääosin kestovaippoja ensimmäisen vuoden. Heti kun Eelis oppi istumaan, aloimme käyttää pottaa. Pottailusta ei koskaan ole tehty suurta numeroa ja pääosin Eelis on mielellään tai ainakin suurempia vastustelematta käynyt potalla. Pienenä taka-ajatuksena on koko ajan ollut, että näin Eelis oppisi nopeasti kuivaksi.

No, kyllähän meillä pottailut onnistuu edelleen ihan ok:sti. Sanotaan että noin joka kolmas kerta pottailu ei kiinnosta ja Eelistä alkaa kiukuttaa kun pitäisi mennä vessaan. Valtaosan ajasta kun kysytään "Onko vessahätä/pissahätä/kakkahätä?", Eelis pudistaa päätään ja lähtee karkuun. Ja aina silloin tällöin se pissa/kakka tulee minuutin päästä sinne vaippaan.

Eelis toki tunnistaa usein pissahädän ja kakkahädän ja onhan se ihan ymmärrettävää että kesken leikin pieni poika ei hätää huomaa. Pääosin kakat saadaan pottaan (kun käydään vessassa lounaan/päivällisen jälkeen) mutta silloin tällöin kakkakoneen ajantaju on hukassa ja kakka tulee päikkyjen/ulkoleikkien aikaan. Tai tulee kerran tai harvoin ei ollenkaan.

Silloin tällöin Eelis sanoo itse "Kakkka" (joka täytyy osata erottaa "kka kka":sta, joka taas tarkoittaa hiekkakakkuja) ja silloin on noin 15-30 sekuntia aikaa päästä potalle. Mummulassa Eelis on hakenut mummun pari kertaa vessaan ja silloin on ollut pissahätä. Kotona Eelis ei ole hetkeen ilmaissut vessahätäänsä, ei edes viikonloppuisin.

Jossain vaiheessa Eelis oli lähes kuiva aamulla herätessään ja täysin kuiva päikyiltä herätessään, nyt vaipassa usein on enemmän tai vähemmän pissiä. Yövaipan lisäksi päivällä menee yleensä noin 2-3 housuvaippaa päivässä.

Olisihan se niin paljon helpompaa (etenkin sitten kun vaipatettavia on kaksi) kun ne pissat ja kakat tulisivat sinne pottaan/pönttöön, mutta en ole kuitenkaan ottanut asiasta sen suurempaa paniikkia. Asia on niin paljon itsestäkin kiinni, aina ei vaan ehdi/muista viedä Eelistä potalle parin tunnin välein. Kyllä se poika alkaa siellä vessassa käymään sitten kun on siihen valmis. Sanomattakin lienee selvää että muut harppaukset kehityksessä vievät tilaa vessaopettelusta. En edes tiedä mikä on se "normaali" aika näiden asioiden oppimiselle.

Tulevat yövaipoitukset

Tajusin tässä jokin aika sitten että vauvojen vaipathan vaihdettiin myös öisin. Melkein aloin saamaan harmaita hiuksia kun tajusin samassa, että hoitopöytä (lipasto, jonka päälle laitetaan hoitotaso) on Eeliksen huoneessa. Eeliksen huoneen ovi on öisin kiinni ettei kissat mene sinne riehumaan ja että Eelis saa nukuttua rauhassa (havahtuu helposti vaikkakin nukahtaa vielä helpommin takaisin). Itselleni vaihtoehto, että menisin yöllä hiippailemaan Eeliksen huoneeseen vauvan kanssa vaippaa vaihtamaan on automaagisesti poissuljettu.

Yläkerran minimaaliseen käytävään ei mahdu hoitotasoa ja vessassa ainoa käypä taso on saunan lauteet. No jälkimmäinen ei ole ihan huono vaihtoehto, täytyy vaan hommata laatikko johon kaikki tarvittava saa kissoilta piiloon ja turvaan, ja helposti siirrettyä kun saunaa käytetään. Täytyy vaan laittaa jotain saunan valon eteen, jotta valo ei ole liian kirkas. (Eeliksen aikaan yöt sujuivat helpommin kun yöllisten puuhailujen aikaan oli hämärää, pysyi päivän ja yön ero.)

No, sitten tajusin, että miksi yritän tehdä asiasta vaikeaa, kun voin laittaa makuuhuoneen kirjahyllyyn laatikon, johon laitan kaiken tarvittavan (yövalo on oltava päällä anyway jotta näen imettää). Hoitotasona toimikoon sänky ja hoitoalustana jokuvaan. Samahan se on vaihdanko vaipan seisaalleen vai istualleen/kontilleen, kunhan ei liikoja tarvitse liikkua ja kolistella.

Problem solved.

1,5 vuotiaan päivärytmi

Eipä ole pitkään aikaan tullut päivitettyä meidän päivärytmiä, joka on ollut nyt lähes puoli vuotta aikalailla stabiilina.

Herääminen (alkaa kuulua höpöittelyä Eeliksen huoneesta) ja aamupesut

 

klo 7     arkiaamuina: vähän rahkaa/jogurttia

             viikonloppuisin: aamupuuro

klo 8     arkiaamuina: aamupuuro mummun luona

klo 9     ulos leikkimään

klo 10   tarvittaessa pieni välipala

klo 11   lounas

klo 12   päikkärit

klo 15   välipala

klo 15:30 ulos leikkimään

klo 17   päivällinen

(klo 18  ulos leikkimään)

klo 19   iltapesut

klo 20   nukkumaan

Meidän arki rytmittyy siis syömisten ja nukkumisten ympärille. Eelis nukkuukin todella hyvin (yössä noin 11 h ja yleensä noin 2 h päikyt) ja syö innokkaasti. Nukkumaanmenokin sujuu nykyään pääosin mutkattomasti, niin päikyille kuin yöunillekin mennään kissoille/isälle/mummulle/äidille heiluttaen ja Eelis jää unileluineen sänkyyn hakemaan unta. Joskus nukahtaa samantien, usein jää höpöttelemään ja ölisemään (meillä Eelis on aina pitänyt uniölinää nukahtaessaan), nukahtamiseen menee 5-30 min. Mutta tämän ajan Eelis on itsekseen huoneessaan, ei vaadi meidän läsnäoloa.

Pääosin energia pyritään purkaa pojasta ulkona hiekkalaatikolla ja palloa potkimalla. Pyritään siihen, että Eelis saisi olla ulkona leikkimässä vähintään sen kaksi tuntia päivässä. Mummulassa samat rutiinit pätevät. Aina tähän kahteen tuntiin ulkoleikkejä ei päästä, jos vaikka on asiaa kaupungille niin sinne mennään aamupäivästä ennen päikkyjä ja kauppareissuille taas lähdetään päivällisen jälkeen. Sateisina keleinä sisällä täytyy tosissaan koittaa keksiä puuhaa pojalle että ei iske kovin suuri turhautuminen kun ei pääsekään hiekkalaatikolle (jossa Eeliskään ei viihdy jos hiekka on liian märkää). Eelis on alkanut olla leikeissään itsenäisempi, tosin jos äiti on näkyvissä, pitää se hakea usein sormesta vetämällä ja hokemalla "tänne, tänne".

Vaikka Eelis hyvin tietää mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, täytyy vähän kiukutella, etenkin isille.

Itse rutiinien orjana on ihanaa kun oma lapsikin tykkää rutiineista ja tietää jo mitä tapahtuu seuraavaksi. Helpottaa omaa elämää huomattavasti ja sinisilmäisen avoimesti koitan pitää rutiineista tiukasti kiinni myös vauvan tultua maailmaan. Vauvallahan ei rytmiä ole joten saa nähdä kuinka haastavaa rutiinien kiinnipidosta tulee...

Kesän kuulumiset

Jospa sitä taas päivittelisi hieman meidän perheen kuulumisia. Kesä on vilahtanut ohi, itsellä oli viikon (palkaton) loma, mies vietti kotona lähes viisi viikkoa. Teki kyllä pojille hyvää olla keskenään, huomasi selkeästi miten Eelis alkoi olla isänsä perään enemmän ja välillä äiti ei kelvannut vaan pelkkä isi!

Eelis onkin kehittynyt huimasti taas kesän aikana. Nyt hiekkalaatikkoleikit ja pallon potkiminen on ihan must. Heti aamupalan jälkeen pitää olla jo menossa hiekkalaatikolle, tulee itku jos ei heti pääse, iltapäivän ulkoleikkeihin koitetaan saada pallon potkimiset jotta saataisiin viimeisetkin energiat pojasta ulos. Tulee sitä "ihan oikeaa" liikuntaakin sitten. Hienomotoriikka alkaa toimia ja Eelis on alkanut kiinnostua duploista. Juo itse maitomukista (oppi puolessa päivässä) ja haarukoi itse ruokaa suuhun. Lusikalla syöminen ei oikein onnistu. Otettiin syöttötuolista turvakaari pois ja nyt Eelis kiipeää korokkeen avulla itse tuoliin ja pois siitä. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu hienosti. Eelis tapailee sanoja mutta ei varsinaisesti puhu sanoilla vielä. Ymmärtää älyttömän hyvin mitä sanotaan ja saa asiansa jollain tavalla selväksi. Kertoo usein päivän tapahtumista ääntein ja elein. Kovasti koittaa jo pukea itse päälle ja on aina auttamassa, kova poika Eelis on siivoamaan! Aikalailla kaikkeen vastataan puistamalla päätä ja omaa tahtoa alkaa olla jo aika lailla. Välillä kiukuttaa enemmän, usein Eelis kuitenkin on hyväntuulinen ja yhteistyöhön haluava. Pottailut onnistuu enemmän tai vähemmän hienosti, Eelis ei oikein malttaisi istua potalla ja kiukku tulee herkästi vaikka olisikin vessahätä. Päivässä kuitenkin tulee edes pissa tai pari pottaan, usein kakkakin. Vaippoja kuitenkin menee useampi päivässä. Satuhetket on kutistuneet ihan minimiin, nyt pitää olla menossa koko ajan ja vasta illalla Eelis rauhoittuu kuuntelemaan iltasatua, jos silloinkaan malttaa. Rutiinit on kuitenkin onneksi kaikilla hallussa ja Eelis menee kiltisti nukkumaan ja nukkuu todella hyvin. Öisin sellaiset 10 tuntia ja päivällä 2-3h päikyt. Nukahtaa itsekseen eikä jää itkemään sänkyyn vietäessä. Päikyillä useimmiten herää tunnin kuluttua nukahtamisesta ja itkeskelee hetken, mutta nukahtaa pian takaisin. Hampaita tehdään koko ajan ja kyllä niitä puhkeaakin. Välillä on suu kipeä ja ruoka ei maistu ja kiukuttaa, mutta ei olla edes särkylääkettä vielä tarvittu. Katsotaan sitten kun ne kulmahampaat alkavat tulla...

Ihan pelkkää juhlaa ei ollut tämä kesä, mummi haudattiin viime viikonloppuna ja miehen siskon lapsella todettiin hydroencephalus (vesipää). Onneksi toissapäivänä selvisi, että todennäköisyys siihen, että lapsi on kehitysvammainen, on kuitenkin pieni. Kuitenkin lapsi syntyy keisarinleikkauksella ja päähän asennetaan suntti heti syntymän jälkeen, joten leikkaukseen pieni tulokas joutuu heti. Kuitenkin on hyvä, että asia huomattiin nyt, eikä lapsen synnyttyä. On lääkärit ja kaikki valmiina. Uutiset antoivat taas vähän uutta perspektiiviä omaan odotukseen ja siihen, miten onnekas sitä on kun on olemassa jo terve lapsi.

No töissä on edelleen mukavaa, oli aika tylsistyttävää olla lähes yksin kolmisen viikkoa. Koitin ottaa rauhassa aika onnistuneesti, mutta enpä sitten saanutkaan paljoa aikaan. Vähän sain edistettyä kirjoitusprojektia kuitenkin töiden ohessa. Väsymys painaa edelleen vaan päälle, loman aikana nukuin päikkäreitä ja ne auttoivat asiaa, harmi ettei arkena kuitenkaan päikkyjä ehdi ottaa. Töissä energia alkaa ihan täysin loppua kahden aikaan. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, nyt alkaa maha painaa sen verran, että liikkuminen alkaa olla vaappumista. Sain ystävältä tukivyön lainaan ja se auttaa asiaa hieman, mutta pidemmät kävelylenkit, ja näyttää siltä että myös pyöräily töihin on poissuljettuja. Huomaa miten lihaksisto ei ole palautunut edellisestä raskaudesta, maha on jo aikamoisen kokoinen kun ei ole vatsalihaksia pitämään sitä aisoissa, eikä kannattamaan sen painoa. Maha kipeytyy helposti ja supistelee, välillä jopa ihan epämiellyttävästi. Rauhallisesti siis täytyy mennä.

Heräilen edelleen yö aikaan kaikenmaailman ääniin ja jään usein valvomaan, mikä ei auta väsymykseen ollenkaan. Vaikka määrällisesti nukun ihan riittävästi valvomisesta huolimatta (menen nukkumaan yhdeksän aikaan ja herään puoli seitsemän, ja vaikka valvoisin yöllä niin tulee unta silti seitsemän-kahdeksan tuntia), ei mikään määrä unta tunnu riittävän. Ystävä ehdotti jo verikokeissa käymistä, jos raskaus on vaikka sekoittanut kilpirauhasarvot. Täytyy selvittää asia.

Pääosin meillä arki sujuu moitteetta ja olen jo alkanut odottaa kotiin jäämistä. Kahden pienen lapsen kanssa oleminen ei ainakaan vielä pelota, nyt äiti on kuitenkin niin lähellä että apua saa heti ja pyytämättäkin. Katsoin jo seuraavaksi vuodeksi Eelikselle kansalaisopistosta liikuntakurssit nyt syksylle ja ensi keväälle, jossa saa käydä syksyllä mummun kanssa ja keväällä sitten minun kanssa, niin on jotan yhteistä juttua jossa käydään ihan vain kaksistaan. Keväälle ajattelin itse ilmoittautua vauvajoogaan. Tässä lähellä järjestetään kolmesti viikossa avoimen päiväkodin puolesta toimintaa, joissa ajattelin käydä Eeliksen kanssa (vauva kulkenee mukana) jaksamisen ja ehtimisen mukaan, jotta on jotain toimintaa viikoille.

Mutta kohta on kahvia ja rahkaa tarjolla, eiköhän tämä taas riitä kuulumisista.

Niin, sen verran piti vielä sanoa että itsellä on pääosan raskaudesta ollut ihan poikaolo, en voinut pahoin ja maha on iso ja edessä. Mutta niin meille vaan on tyttö tulossa :)

Arkea, mahaa ja onnettomuuksia

Kuukausi takana uudessa työpaikassa. Olen tykännyt valtavasti, ihmiset on ystävällisiä ja olo on tervetullut. Vihdoin olen päässyt tekemään Ihan Oikeita Töitäkin ja koen olevan hyödyllinen. Työ on ihan erilaista kuin mitä olen aiemmin tehnyt. Raskausuutisiinkin suhtauduttiin hyvin positiivisesti, vaikka itse olinkin todella hermostunut. Vähän jo puhuttiin esimiehen kanssa, että jos virkaa jatketaan määräajan päätyttyä (ensi keväänä), jolloin se muuttuu vakituiseksi, valitaan minut siihen joka tapauksessa. Tämä kevensi mieltä valtavasti.

Maha kasvaa hurjaa vauhtia kun kudokset antaa nopeasti periksi. Tuntuu että tämä raskaus menee hujauksessa ohi, en oikein ehdi mukaan. Jotenkin olen nyt vasta alkanut tajuamaan ihan oikeasti, että meille on tulossa vielä tänä vuonna pieni vauva, ja olen jo toisella kolmanneksella! Asensin puhelimeen raskausohjelman, jotta pysyn edes vähän kärryillä millä viikoilla olen menossa. Kuukauden päästä on jo rakenneultra!

Liikettä ei masussa ihan kamalasti vielä tunnu. Jokin aika sitten kävin katsomassa balettia ja siitäkös Kippari-Kalle innostui (niin, ensimmäisessä ultrassa leukaluut ja käden asento muistuttivat meitä Kippari-Kallesta, tästä työnimi ;) ja myllersi illalla ihan kunnolla mahassa niin, että napa vain pomppi! :D Muuten liikkeet on vielä aika yksittäisiä nippaisuja. Istukka on taas edessä, joten se vaimentaa liikkeitä.

Olo on ollut normaalihko, nyt olen huomannut mahan kipeytyvän jos en osaa ottaa tarpeeksi rauhassa. Tosin liikunnan puute aiheuttaa myös niin henkistä kuin fyysistä huonoa oloa, joten kävin ostamassa uuden pyörän ja aloitin työmatkojen pyöräilyn (6 km suuntaansa). Jos en pidä huolta lihaksista, tulee iso maha aiheuttamaan ongelmia. Muuta kuin hyötyliikuntaa en ole jaksanut harrastaa ollenkaan.

Arki on niin kiireisen oloista. Äiti muutti tähän meidän lähelle kuukausi sitten, joten siitä kaksi viikkoa eteenpäin menimme sinne suoraan töistä auttamaan pintaremontissa, siivouksessa ja tavaroiden paikalleen laittamisessa. Usein olin kotona vasta iltayhdeksän aikaan ja sanomattakin lienee selvää että olin todella väsynyt. Nytkään arkena ilta-aika ei tahdo oikein riittää monenkaan asiaan. Töistä mennään kauppaan tai hoitamaan jotain pikkuasiaa. Ja vaikka mentäisiinkin suoraan hakemaan Eelistä kotiin, on kello jo usein kuuden pintaan kun ollaan kotona. Ja Eelis menee nukkumaan puoli kahdeksan-kahdeksan aikaan, ja ilta-aikaan on varattava aikaa rauhoittumiselle. Ja itsekin olen ihan poikki ja menen usein nukkumaan yhdeksältä.

Varmasti raskaus tekee osansa, mutta olen väsynyt. En ole nukkunut sitten Eeliksen syntymän yhtään yötä niin pitkään kuin oikeasti nukuttaisi, heräämättä yöllä kertaakaan. Vaikka Eelis nukkuukin nykyään yöt rauhallisesti, on haasteita nukkumiseen tuonut kissanpentu, joka onneksi sekin alkaa nyt rauhoittua yöaikaan. No, jotta heräisin edes johonkin, niin nyt on alkanut se vessassa öisin käyminen (normaalisti en nouse yöllä kertaakaan vessaan). Ongelman tästä tekee se, että ilmeisesti joku hormonihäiriö on vielä menossa, sillä usein jään valvomaan tunniksi-pariksi ylösnoustua. Jostain syystä jään kuuntelemaan yön ääniä, tai muuten vaan, ihan oikeasti ilman syytä, valvon.

Eelis herää aamuisin kuuden-kahdeksan aikaan. Viikonloppuisin tietenkin kuudelta. Mies nousee Eeliksen kanssa aina toisena päivänä ja minä toisena. Niinä aamuina kun saisin nukkua vielä, laitan korvatulpat korviini ja niistä huolimatta kuulen kaiken. Eelis jostain syystä tappelee usein isänsä kanssa ja en saa nukuttua itkun läpi. Koitan nukahtaa uudestaan mutta usein ne aamun tunnit menevät siihen, että valvon joka tapauksessa, olen vain puoliunessa tai keikun valvomisen ja nukkumisen välillä, mistä seuraa päänsärky. Alan olla siinä pisteessä, että ihan sama olla nukkumatta ollenkaan, kun uusi vauva on kuitenkin tulossa ja yöt muuttuvat taas katkonaisiksi. Turha edes tottua parempaan vielä. Samalla kadehdin (siis ihan rehellisesti olen kateellinen) miestä, joka nukkua posottaa yöt läpeensä ja aamuisinkaan omana nukkuvuorollaan ei häiriinny vaikka alakerrasta kuuluisi pientä meteliä. Öisin jos nousee vaikka laittamaan kissaa pihalle (kun se riehuu), tulee takaisin nukkumaan ja nukahtaa heti.

Aika marttyyrimäistä.

Meidän piti saada yksi viikonloppu tässä taannoin "vapaata", ystävän häät olivat toisella paikkakunnalla ja olimme varanneet hotellin viikonlopuksi sieltä. Eelis olisi mennyt mummulle hoitoon. Mutta lopulta häät peruuntuivat ja se viikonloppu peruuntui. Arvaa harmittiko! Ja niin, siis ystävä meni lopulta kuitenkin naimisiin, esteenä alkuperäisile suunnitelmille oli sulhon viisumin evääminen, ei sen traagisempaa, ja loppu meni heidän puoleltaan hyvin :)

Mutta se MINUN viikonloppu meni pilalle, eikä ole tullut vielä uutta mahdollisuutta uusia suunnitelmia. Ihan "turhaankaan" en hotelliin tai muualle halua mennä, ja toisaalta en halua vaivata äitiäni kun hän kuitenkin hoitaa Eelistä jo viikot, ja väsyy. Edes viikonlopun täytyy antaa lepoaikaa. Ja se hotelliyö maksaakin :D

No, ongelmahan on loppujen lopuksi aika pieni, väsyneenä sitä vaan turhautuu niin helposti.

Eelis on edelleen pieni touhupakkaus. Varsinaisia sanoja ei tule mutta matkii monia eri ääniä ja tapailee kyllä sanoja. Nyt uusimpana juttuna on pyöriminen paikallaan. Vähän kiukuttelee, pudistaa päätään vastauksena kaikkeen ja tekee pieniä koiruuksia, ja nauraa räkäisesti päälle :D Tykkää kovasti leikkiä hiekkalaatikolla ja takapihalla, ja nauttii hurjasti pyörän kyydissä olosta! On alkanut kiipeillä ja juoksee joka paikkaan. Vie pyykit pyykkikoriin ja kokoaa tavaroitaan paikoilleen. Suoristaa maton reunat ja kerää roskat lattialta (ja usein jopa vie ihan itse roskiin asti). Pieni apulainen :) Valtaosan ajasta kovin reipas pieni poika.

Mistä tuli mieleeni, että meillä käytiin ekan kerran jo päivystyksessäkin. Eräs ilta Eelis oli todella väsynyt ja meno oli sen mukaista. Oltiin jo syöty iltapalat ja käyty iltapesulla, ja odoteltiin vauhdin hiljentymistä, jotta päästäisiin lukemaan iltasatua ja nukkumaan. No Eelis juostessaan kompastui maton reunaan ja lensi pää edellä päin olohuoneen pöydän jalkaa. Otsaan tuli syvä haava ja vertakin tuli, niinkuin aina pään haavoista. Näin tilanteen ja olin onneksi lähellä, nappasin pojan syliin, juoksin keittiöön hakemaan paperia ja huusin miehelle että nyt lähdetään päivystykseen, nappaa viltti mukaan! Eelis rauhottui jo autossa matkalla sairaalaan (jonne meiltä ajaa vajaa kymmenen minuuttia). Verta tuli edelleen ja sekä minä että Eelis oltiin ihan veressä. Päivystyksessä päästiin ilmoittautumiseen sisälle nopeasti (alkuillasta siellä oli vain yksi asiakas ennen meitä ja hänkin jo sisällä), ja siitä lääkintävahtimestari tuli nopeasti tikkaamaan pojan otsaa. Kutsui lääkärin paikalle auttamaan ja haavan puhdistuksen jälkeen totesivat, että saatettaisiinkin selvitä ilman tikkejä kun on niin siisti haava eikä vuoda enää. Laitettiin liimaa ja teippiä, ja jo puolisen tuntia kotoa lähdöstä oltiin takaisin matkalla kotiin. Annettiin vielä maitoa ja särkylääkettä Eelikselle ja laitettiin nukkumaan. Sain ohjeeksi käydä herättämässä kerran yöllä ja katsoa että kaikki on kunnossa.

Eelis toipui nopeasti ja pian meno oli jo edellisen mallista :D Nyt haava on jo siisti, vaikka arpihan siitä varmasti jää.

Mutta eiköhän tämä taas riitä meidän kuulumisista. Tänään mennään katsomaan ystävän tuoretta pikkuneitiä, kunhan Eelis herää päikkäreiltään :)

Aallon pohjasta pintaan

Niin se vaan pitää käydä siellä aallon pohjalla että pääsee taas pintaan.

Sain sen haluamani työpaikan ja aloitan siellä piakkoin!!! Ihan mahtavaa, en voi edes sanoin ilmaista kuinka helpottunut olen :) Kirjoitushomma jää nyt hieman vaiheeseen, mutta viimeistelen sen sitten jollain ajalla. Kiire sen valmiiksi saattamisella ei ole, jos nyt tämän vuoden loppuun mennessä saisi sen valmiiksi niin kiva.

Yksi asia jäi mainitsematta edellisestä postauksesta, imetys nimittäin. Eelis jätti iltatissinkin pois viikko sitten, joten imetys jatkui meillä 1v 3kk ikään asti. Olen erittäin tyytyväinen. Nyt Eelis meneekin pääosin rauhallisesti nukkumaan suoraan iltasadulta, jää tyytyväisenä unilelunsa kanssa sänkyynsä, peittelen ja suukotan hyvät yöt. Sinne Eelis sitten nukahtaa omia aikojaan, usein alle 15 minuuttiin. Silloin höpötys hiljenee.

Nyt on taas asiat hyvin, saa vain nähdä millaisen reaktion aiheutan työpaikalla kun sitten aikanaan kerron olevani raskaana! Olen kuitenkin optimistinen, että uutisen (ja äitiyslomankin) jälkeen saan jatkaa paikassa, kunhan vain näytän siellä ensin osaamiseni. Toivottavasti siis pärjään uusissa haasteissa!

Alkukesän mietteitä

Edellisen postauksen ahdistukset helpottivat, sillä seuraavana päivänä sain työpaikkahaastatteluun kutsun, kahteen paikkaan! Näiden myötä sain hieman lisämotivaatiota töissä käymiseen ja asioiden loppuun saattamiseen ja en ole lomaillut enää niin paljoa.

Läheinen ystävä tosin joutui sairaalaan selkävaivojen takia viime viikolla ja ravasinkin koko viikon sairaalassa oleilemassa hänen sauranaan ja tukenaan, hän kun ei puhu sujuvaa suomea ja hoitajat taas englantia, niin toimin tulkkinakin. Siihen meni hyvin ne lomapäivät jotka oli pitämättä mutta merkattuina.

Nyt olen häärinyt käytännön töitä ja saanut kirjoitusprojektia eteenpäin. Välillä masentaa ja ahdistaa, edelleenkään haastattaluista huolimatta mitään uutta töiden suhteen heinäkuusta alkaen ei ole tiedossa. Mahdollisuuksia edelleen, mutta ei mitään varmaa. Epätietoisuus on alkanut taas nostaa sitä ahdistuksen taakkaa harteille, olen alkanut menettää motivaatiota kirjoittamisen suhteen, tuntuu ettei mikään valmistu ikinä.

Yritän olla jämäkkänä niin itselleni kuin muillekin, minun on saatava kirjoitusprojekti hyvään kuosiin ensikuun puoleenväliin mennessä. Kolmessa viikossa siis. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ohjaajani hyväksyy päätökseni etten anna enää kuin yhden osion hänen korjattavakseen. Kirjoitus on saatava myös kahden muun ohjaajan luettavaksi, ennenkuin saan sen viimeisen version valmiiksi, joka lähetetään kahdelle arvioijalle ja kielitarkastukseen. Kun näiden jälkimmäistenkin korjauksia on odotettava, kesä tulossa lomineen, on aikalailla sanomattakin selvää että kirjoitusurakka ei ole ohi ennen syksyä. Mutta haluan saada tämän isoimman urakan valmiiksi vielä kun se on mahdollista suorittaa päiväsaikaan työskentelemällä. Jos jään työttömäksi, en voi kirjoittaa lapsen ollessa kotona, ja toisaalta jos laitan Eeliksen hoitoon, ei minulla ole pääsyä alan artikkeleihin kotoa, ja muutenkin resurssit ovat äärimmäisen rajalliset. Jos taas saan töitä, ei minulla ole senkään vertaa aikaa kirjoittaa.

Niin tai näin, yritän saada työasiat järjestykseen. Ajoittain katsellessani aurinkoista keliä ja vihreää ruohoa ulkona ahdistus mahdollisesta työttömyydestä häviää, ehkä se ei olekaan niin kamalaa olla kotona kesä. Mutta entä sitten kun syksy tulee? Ehkä siihen on sitten jo tottunut.

Maha näkyy jo ja on aika ilmiselvä. Ilmeisesti ei ollut vatsapaketti ihan kuosissaan edellisestä raskaudesta kun nyt jo pömpöttää. Olo on onneksi ollut ihan hyvä. JOS saan niitä töitä, täytyy keskittyä vaatevalintoihin niin, että asia ei tule ihan heti ensimmäisenä työviikkoina ilmi. Sitten voin teeskennellä yllättynyttä. Aion siis kirkkain silmin valehdella etten tiennyt asiasta. Jos kertoisin asiasta etukäteen, saisin varmasti heittää hyvästit kaikille työmahdollisuuksille. Surullista ja epäreilua, mutta valitettavan totta.

No sitten siihen jo olemassa olevaan pieneen ihmiseen. Eeliksestä on kuoriutunut oikea isin ja äidin pikku apulainen. Siivouspuuhissa avustaa ahkerasti, isin kanssa imuroi, suoristaa matot ja kerää lelut pois tieltä. Laittaa tavaroita pyydettäessä paikoilleen ja kerää roskat pois lattialta. Vie pyykit pyykkikoriin ja poimii märkiä pyykkejä yksitellen, ravistaa ja antaa laitettavaksi kuivumaan.

Imuri on niin suosikkivehje, että se on piilotettava arkena. Muuten Eelis viettää KOKO päivän sen parissa, leikkii ja raivoaa. Raahaa ympäri kämppää, purkaa johtoa ja kelaa takaisin. Pitää imurointi-ääntä ja sahaa edestakaisin imurin letkua. Kiipeää imurin päälle, vääntää ja painelee nappuloita. Huonon asian tästä tekee se, että pelkäämme imurin hajoavan ja toisaalta Eelis ei malta tehdä sitten mitään muuta, kuten käydä potalla tai hädintuskin syödä. Ulkonakin pitäisi käydä.

Eelis on myös keksinyt itkupotkuraivarit. Heittäytyy joko spagetiksi tai tikku-ukoksi lattialle, vuodattaa krokotiilin kyyneleitä ja huutaa pää punasena. Aiheeksi riittää niin kielto, lelun väärä leikkiminen kuin kengän väärä asento. Onneksi useimmin Eelis rauhoittuu varsin nopeasti. Olemme ottaneet strategiaksi että annamme raivota suuremmat höyryt pois, sitten selitetään miksi harmistuttaa ja otetaan syliin jos Eelis on rauhoittunut. Jos herne on edelleen nenässä, annetaan raivota vielä hetki. Ei kiinnitetä raivoamiseen huomiota, mutta ei myöskään kielletä raivoamasta. Lopuksi taas selitetään miksi Eelistä mahdollisesti suututti ja sitten touhutaan muuta.

Kieltojen yhteydessä pyrimme aina perustelemaan ja tämän avulla Eelis usein hyväksyykin kiellon mukisematta ja siirtyy puuhaamaan muuta. Eelis ymmärtää puhetta niin hyvin, että yllättää vanhemmat ja mummun päivittäin! Vaikka puhetta ei Eelikseltä tule (selvien sanojen muodossa), osaa Eelis usein näyttää mitä tahtoo.

Eelis juoksee, osaa potkaista palloa ja mennä pieniä askelmia alas. Pysyy jo epätasaisellakin maalla pystyssä, tykkää touhuta leikkipuistoissa (ja väsyttyään kerää lelunsa vaunujen koriin ja pyytää vaunuihin) ja nauttii kun ei tarvitse laittaa sataa kerrosta vaatetta päälle enää. Autoilukin onnistuu hyvin ja Eelis viihtyy itseksiin takapenkillä tunninkin verran! Herra on äärimmäisen tarkka käsistään ja jos pyllähtää ulkona, pitää jonkun auttaa ylös ettei käsiin vain mene likaa! Ja jos käsiin menee likaa, on ne pyyhittävä ennenkuin Eelis pystyy jatkamaan touhuaan :D

Imetyksen lopetin tällä viikolla. Kävimme viikonloppuna mökillä ja siellä Eelis ei halunnut iltatissiä ja kun ei muutenkaan ole sitä enää joka kerta halunnut nukkumaan mennessä, aloin laittamaan Eeliksen iltasadun jälkeen suoraan omaan sänkyynsä unilelun kanssa. Valtaosan ajasta jääkin sinne tyytyväisenä ja nukahtaa pian omia aikojaan, kun ei tarvitse enää rampata meidän sängyn kautta.

Tällaista meidän arkeen tällä kertaa. Edelleen peukut pystyyn, että töiden suhteen saisin hyviä uutisia mahdollisimman pian!

Pääsiäistä

Ollaan pääsiäisloman vietossa. Luvassa on paljon ystäviä ja isovanhempia, rentoutumista ja omasta perheestä nauttimista.

Eelis kävelee nyt valtaosan ajasta, köpöittely onnistuu myös jotenkuten kengät jalassa. Poika tykkää palloista ja niitä heitelläänkin päivittäin. Tyynyt on ihan pop, niitä on oltava lattialla että pääsee köllöttämään jos siltä tuntuu. Eelis myös syö jo itse lusikalla, puurolautaselta häviää ensimmäisenä hedelmä/marjasoseet :D Jonkin verran sottaista puuhaa vielä mutta harjoittelemassahan sitä vielä ollaan! Kovasti Eelis halii ja tulee syliin, hakee usein kirjoja luettavaksi ja selailee niitä itsekseenkin jonkin verran. Hirmuisesti itsenäinen leikkiminen on lisääntynyt! Ja potalla käymisen jälkeen Eelis vie itse vaipan roskiin, laittaa myös likapyykit pyykkikoriin ja pyyhkii pöytiä jos on murusia. Vie myös tavaroita paikalleen pyydettäessä, meillä on siis pieni apulainen täällä :)

Nyt on vähän tullut "takapakkia" pottailun kanssa, nyt kun Eelis kävelee, toimii suolisto ilmeisesti paremmin ja monesti kakka tai pissa on ehtinyt jo tulla vaippaan ennenkuin Eelis huomaa siitä ilmoittaa.

Sanavarasto on kasvanut vaikka Eelis pääosin kommunikoikin ihan omalla puheellaan, ilman varsinaisia sanoja. Jos emme ymmärrä mitä poika tarkoittaa, ottaa hän kädestä kiinni ja näyttää :)

Oma työtilanteeni on edelleen epävarma, en saanut sitä työpaikkaa johon hain, toivuttuani (olin yllättävän vähän pettynyt, ilmeisesti paikka ei ollut minulle) laitoin avoimia hakemuksia useampaan paikkaan. Toivottavasti jostain tärppäisi pian!

Jännitystä elämään lisää se, että menkat on myöhässä kaksi päivää ja päivällä sain haamuplussan raskaustestiin... Huomenna täytyy käydä apteekissa!

Hiljaiseloa...

Töihinpaluun myötä ei näemmä enää energia ja aika riitä blogin päivitykseen, lisäksi kun päivät viettää pääosin tietokoneen äärellä töissä, en jaksa enää kotiin tultua avata omaa konetta. Hiljaiselo siis jatkuu...

Muutama kirjoittamisen arvoinen asia:

Eelis kävelee ja opettelee parhaillaan juoksemaan. Äänen eri sävytkin on löytyneet ja kovasti koittaa matkia puhetta ja suun liikkeitä.

Oma "vauvakuume" on nyt jäissä. Työtilanne on jännittävä (hakemuksen deadlinestä kuukausi, vielä ei ole kuulunut juuta taikka jaata, tunneskaala vaihtelee päivittäin jännityksestä epätoivoon) ja jotenkin elämä on muutenkin nyt niin kiireisen oloista, että en tiedä miten sitä ehtisi kahden kanssa! Nyt tuntuu, että yhden kanssa vaan on niin helppoa. Asiaan vaikuttaa myös se, että nyt kun saan nukuttua kunnon yöunia, alan olla taas oma itseni. Töihinpaluun myötä olen löytänyt itseni (=työnarkomaani) uudestaan. Rakastan olla äiti ja Eelis on hienoin ja mahtavin aikaansannokseni ikinä, mutta jotenkin töihinpaluu sai minut taas muistamaan, kuinka tykkään olla töissäkin ja kuinka se on osa minua. Katsotaan nyt miten asiat tästä lutviutuvat...

Lusikka käteen

Niin ne viikot vierii.

Tällä viikolla Eelis lähti kävelemään. Ei ole kävellyt nyt paljoa kuin yhtenä päivänä (käveli useampaan otteeseen muutaman metrin matkoja) mutta seisoskelee ilman tukea paljon ja nousee lattialta seisomaan ilman tukea. Ottaa paljon parin askeleen pyrähdyksiä.

On alkanut harjoitella itse syömistä. Ollaan annettu lusikkaa käteen aina, nyt alkaa keskittyä itse syömiseen mutta pari päivää meni uutuudenviehätyksissä lusikan kanssa leikkiessä. Eelis osaa hahmottaa miten päin lusikkaa käytetään oikein (jos sanotaan että lusikka on väärin päin, kääntää sen toisin päin), laittaa lusikan lautaselle (tai maitomukiin) ja suuhun. Vähän täytyy auttaa lusikan ohjaamisessa suuhun että ruokanokareet pysyy matkassa.

Eelis osaa sanoa röhröh sialle ja kotkot kanalle. Paperihylsyt on töttöttöttö (töttörö) ja isoon leikkikulhoon pitää sanoa tööt tööt tai tuut tuut (se kaikuu). Eelis tuo kirjoja luettavaksi ja halii lelujaan. Tykkää kellahdella tyynyjen päällä lattialla ja "vikuroi" (niinkuin varsa laitumella :D). Vessasta pois tullessa täytyy saada itse sammuttaa valo ja useimmiten haluaa vetää vessanpöntönkin.

Potalla käydään monta kertaa päivässä ja edelleen pääosa kakoista tulee pottaan. Nyt Eelis on keksinyt että ähkimällä saa huomiota ja pääsee pois esim. ruokapöydästä jos syöminen ei enää kiinnosta :D Ollaankin nyt sitten aina ensimmäisellä kerralla viety potalle ja jos sinne ei tule mitään (tai Eelis alkaa tapella), palataan takaisin missä oltiinkin ja seuraaviin (yleensä heti alkaviin) ähkäisyihin ei reagoida. Nyt valeähkäilyt onkin vähentyneet huomattavasti.

Eelis nukkuu nykyään aikalailla koko yön heräämättä. Menee nukkumaan seitsemän aikaan ja yleensä herää kuuden aikaan. Parina aamuna heräili viideltä, lopulta puoli viideltä johon kävin toteamassa pojalle että nyt kyllä nukutaan vielä ja kippasin makaamaan. Jatkoikin sitten hetken huutelun jälkeen uniaan kuuteen.

Herää virkeänä höpöttelemään ja vaikka itsellä nouseminen kestää jonkin aikaa (jään yleensä kuuntelemaan hetkeksi heräsikö Eelis oikeasti, katson mitä kello on ja viruttelen ja yritän heräillä), leikkii Eelis sängyssään tyytyväisenä. Yleensä ottaa sukkia pois sillä välin.

Kun huoneeseen menee, hakee Eelis usein unilelun ja antaa sen minulle :)

Vielä viikko "äitiyslomaa", täytyy leivoskella ensi viikolla äidin avustuksella. Viikon päästä vietetäänkin ensimmäisiä synttäreitä!

Toinen viikko

Tämäkään viikko ei ole ollut sen kiireettömämpi.

Yhtenä päivänä olin poissa kokonaisen työpäivän verran ja mummulla ja Eeliksellä oli mennyt hyvin. Eelis oli kävellyt ilman tukea metrin verran mutta ei näyttänyt taitojaan uudelleen. Nousee kuitenkin tuetta ylös ja seisoskelee hetken aikaa ilman tukea ja laskeutuu hallitusti alas.

Eelis hakee kirjoja luettavaksi ja istuu mielellään sylissä kuuntelemassa satuja. Mummulassa leikkii paljon itsekseen mutta jos äiti on paikalla, pitää äitin olla saatavilla ja lähellä. Syö reippaasti isoja annoksia mutta maitoa ei vieläkään juo. Kuitenkin huuhtelee suunsa mielellään lusikallisella, parilla maitoa. Välillä ottaa itse mukin ja hörppää.

Nukkuu usein koko yön putkeen, herää ensimmäisen kerran viiden aikaan mutta jatkaa yleensä vielä kuuteen nukkumista. Ja menee nukkumaan seitsemän aikaan. Mahtava parannus siis kuukaudessa!

Synttäreitä pitää alkaa suunnitella, äitini lupasi auttaa leipomusten tekemisessä.

Ainiin, ja menkat alkoivat loppuviikosta! Ei kyllä yhtään ole ollut ikävä, vaikka onhan se kiva toisaalta että kroppa alkaa palautua. Ja, ehkäisyähän ei edelleenkään käytetä...