Plussan puolella

No niinhän se on, täällä odotetaan toista lasta!

Alkuun vähän hirvitti kun työtilanne ei ole tällä hetkellä kovin hyvä (nykyinen työsopimus loppuu kesällä ja uutta työpaikkaa ei ole tiedossa) ja alan tilanne työllistymisen suhteen ei ole mikään loistava. Mutta toisaalta, eipä tässä ole pitkä aika olla työttömänä jos mihinkään en pääse, ja sittenhän sitä hurahtaa vuosi taas eteenpäin. Ehkä silloin työtilannekin olisi parempi.

Kaikella on tarkoituksensa. Ja jos kaikki menee hyvin, niin Eelis saa sitten sisaruksen pienellä ikäerolla, sitähän minä toivoin :)

Ja eipä muuten meillä toimi "varmoihin päiviin" luottaminen, ja näköjään imetys ei estä raskaaksi tulemista ja toisaalta maidon tuotanto ei lopu raskaaksi tulemiseen. Tulipa todistettua :D

Pääsiäistä

Ollaan pääsiäisloman vietossa. Luvassa on paljon ystäviä ja isovanhempia, rentoutumista ja omasta perheestä nauttimista.

Eelis kävelee nyt valtaosan ajasta, köpöittely onnistuu myös jotenkuten kengät jalassa. Poika tykkää palloista ja niitä heitelläänkin päivittäin. Tyynyt on ihan pop, niitä on oltava lattialla että pääsee köllöttämään jos siltä tuntuu. Eelis myös syö jo itse lusikalla, puurolautaselta häviää ensimmäisenä hedelmä/marjasoseet :D Jonkin verran sottaista puuhaa vielä mutta harjoittelemassahan sitä vielä ollaan! Kovasti Eelis halii ja tulee syliin, hakee usein kirjoja luettavaksi ja selailee niitä itsekseenkin jonkin verran. Hirmuisesti itsenäinen leikkiminen on lisääntynyt! Ja potalla käymisen jälkeen Eelis vie itse vaipan roskiin, laittaa myös likapyykit pyykkikoriin ja pyyhkii pöytiä jos on murusia. Vie myös tavaroita paikalleen pyydettäessä, meillä on siis pieni apulainen täällä :)

Nyt on vähän tullut "takapakkia" pottailun kanssa, nyt kun Eelis kävelee, toimii suolisto ilmeisesti paremmin ja monesti kakka tai pissa on ehtinyt jo tulla vaippaan ennenkuin Eelis huomaa siitä ilmoittaa.

Sanavarasto on kasvanut vaikka Eelis pääosin kommunikoikin ihan omalla puheellaan, ilman varsinaisia sanoja. Jos emme ymmärrä mitä poika tarkoittaa, ottaa hän kädestä kiinni ja näyttää :)

Oma työtilanteeni on edelleen epävarma, en saanut sitä työpaikkaa johon hain, toivuttuani (olin yllättävän vähän pettynyt, ilmeisesti paikka ei ollut minulle) laitoin avoimia hakemuksia useampaan paikkaan. Toivottavasti jostain tärppäisi pian!

Jännitystä elämään lisää se, että menkat on myöhässä kaksi päivää ja päivällä sain haamuplussan raskaustestiin... Huomenna täytyy käydä apteekissa!

Myttynen

Noniin, nyt ehtii vähän paremmin kirjoitella. En edelleenkään osaa uskoa tätä todeksi, vaikka juuri varasin neuvolan kolmen viikon päähän. Neuvolatäti onnitteli heti ja vaikutti todella ystävälliseltä ja herttaiselta. Jotenkin tuli turvallinen olo.

Kuvissa testi jonka tein miehelle, sekä se t-paita jonka ostin. Jotain konreettista. Aion säilyttää tuon testin, kaikki muut meni roskiin. Toisaalta tekisi mieli ostaa se digitaalinen raskaustesti, joka näyttäisi viikot, mutta järki kertoo minulle varsin hyvin, että siinä ei ole järkeä. Rahantuhlausta. Tiedän itse oletetut viikot ja tarkemmat viikot saan myöhemmin. Minulle riittäisi, että tietäisin kaiken olevan kunnossa. Takeitahan mistään ei vielä ole.

Olo ei ole kummoinen. Janottaa lähes koko ajan ja siitä seuraa, että pissattaa jatkuvasti. Lisäksi mahakipu vaivaa. Kipu on jotain erilaista, kovemman menkkajuilinnan ja sekaisin olevan mahan sekoitusta. Se tulee jos en ole syönyt hetkeen tai jos söin liikaa. Siihen auttaa paikoillaan istuminen sekä nälän yllättäessä syöminen, kohtuudella. Kipuiluun liittyy myös hienoinen öllö olo. Öisin en kipuile enkä ole joutunut heräämään vessaan. Päivisin väsyttää hieman, kerran olen torkkunut sohvalle.

Tekisi mieli kertoa vanhemmille mutta pelottaa. Jos jokin menee pieleen, suru olisi jaettu. Mutta en kestä hyysäystä enkä päivittelyä. Toisaalta haluaisin kertoa uutiset jotenkin kivasti, haaveilen kortista, johon voisin liimata ensimmäisen ultran kuvan.

Sanoin miehelle, että hänkin voisi tulla mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Kun kerroin hänelle eilen, että tänään täytyy muistaa soittaa ja varata aika, hän sanoi tyypilliseen tapaansa "Jaa.". Äänensävy oli osittain tympiintynyt, sellainen että ei kiinnosta, hömpötän vain turhuuksia. Mutta mistäpä hän tietäisi vielä mistään mitään. Jos minä en vielä ymmärrä tätä, miten voisin olettaa miehen ymmärtävän? Hän kuuli neuvolatädin kanssa käymäni keskustelun. Puhelun loputtua kerroin miehelle milloin sain ajan ja tuntemukseni tädistä, hän vaikutti vähemmän skeptiseltä. Ehkä hän ymmärsi (niinkuin minäkin melkein), että ehkä tämä alkaa olla totta.

Olen kertonut miehelle kaikki kokemani oireet. Aamulla oli laittanut kahvin kiehumaan ja leivät mikroon sulamaan kun minun tuli kamala vessahätä. Pyysin miestä viimeistelemään aamiaisen. Hän ei ollut käynyt kaupassa hetkeen joten aamiainen ei ollut kummoinen. Hän totesi että olisi voinut käydä ennen aamiaista kaupassa niin olisi ollut jotain syötävää. Totesin hänelle vessasta, että en voi lähteä minnekään ennenkuin olen saanut syötyä, sillä mahakipu oli kova. Hän totesi heti että no sitten syödään ensin, huolehtivalla äänellä. Taisi tajuta, että kyse oli näistä oireista.

Olen hieman sekaisin, en tiedä mitä ajatella. Kuinka paljon uskallan ottaa asioista lisää selvää, kuinka paljon uskallan keskustella näistä asioista miehen kanssa? Entä jos kaikki ei mene hyvin? Pelkään, että ottamalla liikaa selvää ja tajuamalla tämän manaan huonoa karmaa ja innostun liikaa. Ja sitten tippuisin korkealta.  Jos hehkutan tätä miehen kanssa liikaa, hänkin kasvaa tähän mukaan ja tippuu myös liian korkealta.Vaikka samalla en osaa (enkä halua) edes kuvitella, että mikään voisi mennä pieleen.

Onneksi olen kesälomalla, voin rentoutua ja kuunnella kehoani rauhassa. Ei ole mihinkään kiire.

Rv 4+6

Raskaustesti vol 2

Aikataulusyistä tulinkin piipahtamaan kotona jo tänään, huomenna suuntaamme anoppilaan. Keskiviikko aamuna tein testin ennen junalle kiiruhtamista. En nähnyt testissä mitään heti, joten jätin sen odottamaan hetkeksi, söin aamiaisen ja kävin 15 minuutin päästä kurkkaamassa testiä. Olin näkevinäni haamun! Mies sanoi, ettei nähnyt mitään.

No, lähdin reissuun. Keskiviikkona alavatsassa juili menkkamaisesti, mutta kivut olivat tavanomaista hieman alempana ja keskellä, yleensä kivut ovat toispuoleisia. Odottelin menkkojen saapuvan torstaina ja perjantaina. Mahani oli välillä todella kipeä, mutta luulin ja luulen edelleen sen johtuvan ainakin osittain epäsäännöllisistä ruokailuista. Näytin testistä ottamaani kuvaa ystävälle joka sanoi myös näkevänsä siinä haamun. Olo ei ollut yhtään raskautunut.

Perjantaina suuntasin vanhempien luota kolmannelle paikkakunnalle ja minulla oli puolisen tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Bongasin apteekin rautatieaseman vierestä ja ehdin käydä siellä. Ajattelin etten välttämättä ehtisi huomaamatta käydä apteekissa myöhemmin. Ostin kaksoispakkauksen, sillä ajattelin, että testaisin seuraavana aamuna sekä sitten kotiin päästyäni uudestaan jos menkkoja ei kuuluisi. Junassa pohdiskelin asiaa ja testi huusi minua kassissa. Päätin, että käyn junan vessassa jos tulee pissahätä ja teen testin, sitten olisi vielä yksi jäljellä aamupissasta tehtäväksi.

No se pissahätä tuli ja kävin vessassa.

Testi näytti vahvaa plussaa ihan heti, edes kontrolliviiva ei ehtinyt tulla näkyviin! En mitenkään saanut tajuntaani, että se oli ihka oikea plussa!

Laitoin viestiä ystävälleni joka oli jo ennustellut minun olevan raskaana. Kokouksen jälkeen menin toiselle ystävälleni joka hihkui onnesta. Puhuimme asiasta paljon, mutten vieläkään osaa sisäistää tätä. Jotenkin tämä tuli sitten kuitenkin niin yhtäkkiä!

Tulin pari tuntia sitten kotiin, kävin ostamassa kaupasta vauvapaidan (jossa lukee remove baby before washing). Halusin kertoa asian miehelle jotenkin kivasti. Kotona kävin vessassa vielä jäljellä olevan testin kanssa, ja näytin sen miehelle ja annoin paketin.

Mies halasi minua todella lujaa ja lämpimästi, minusta tuntui, että itku oli lähellä. Lopuksi mies totesi "Katsotaan nyt".

Rv 4+3

Uusi kierto

Kyllähän se ennusti uuden alkua, tällä kertaa uuden kierron alkua. Olen kyllä todella tyytyväinen (aamun negasta huolimatta) hetki sitten alkaneista menkoista. Kierto ei venynyt pitkäksi vaan pysyi heti säännöllisenä. Ja vuoto alkoi normaalina, eli runsaahkona, eli hyvältä näyttää :)

Nyt siis kp 1/28.

Sain juuri valmiiksi yhden suuren projektin, loppupäivän valmistelen ensi viikon ja loppuviikon hommia ja otan vähän rennommin. Kotona meitä odottaa suklaajuustokakku. Eilen nimittäin teki mieli suklaajuustokakkua ja käytiin ostamassa kaupasta ainekset, ja 15 minuuttiin pyöräytin jääkaappiin kakun hyytymään. Tajusin, etten tarvinnut reseptejä enkä mitään, teenköhän vähän liikaa juustokakkuja? :D Ei sillä että juustokakkuja olisi edes mitenkään vaikea tehdä.

Tämän päivän suunnitelmissa on käydä töiden jälkeen koeajolla. En ole koskaan käynyt edes autokaupassa, mies kertoo aina kuinka hän kävi isänsä kanssa koeajoilla ja kuinka kivaa se oli. Miehen isä siis kuoli miehen ollessa armeijassa. Eilen vietettiin ilta selaillen erilaisia autoja, suunnitelmissa on jo pidemmän aikaa ollut farmari, jotta saisimme enemmän tilaa. Nykyinen automme on varsin mainio, toimii (paitsi nyt pelkääjän ikkuna ei toimi) ja kuluttaa todella vähän. Ongelma on tilanpuute. Takapenkille ei nimittäin mahdu aikuinen mies istumaan kunnolla (jalkatila loppuu) ja takakontti jäätyy talvisin kiinni. Ja jos tuota perheenlisäystä on tiedossa jossain vaiheessa, tulisi suurempi auto tarpeeseen, varsinkin kun isovanhempien luokse on pidempi matka. Ja me tykkäämme matkustaa autolla.

Auton kriteerit ovat: pieni kulutus, tilava myös takaa, ja ei sininen (jälkimmäinen on minun kriteeri ;). Mies haaveilee myös automaattivaihteista (itse olen aina ajanut vain manuaalilla), automaattisesta ilmastoinnista (en valita) ja mahdollisesti vakionopeuden säätimestä. Jälkimmäinen on vain plussaa jos sellainen on, mutta ei taida olla kriteereissä mukana.

Päädyimme eilen Volkswagenin Passatiin tai Peugeotin 308 Wagoniin (ihan kuin ymmärtäisin automerkeistä mitään). Tänään käymme varmaankin koeajamassa pösön jos ehdimme.

Olemme haaveilleet isommasta autosta jo jonkin aikaa, mutta emme halua ottaa autolainaa. Sovimme jo jokin aika sitten, että kun miehen isovanhemmista aika jättää, ja heidän (eli mieheni lapsuudenkoti) myydään, ostamme niillä rahoilla uuden auton. Ja nyt se on tapahtumassa tämän vuoden puolella, joten annoin luvan, että voimme mennä koeajolle ;) En voi kiistää, ettenkö olisi itsekin vähän innoissani!

Kipeetä

Eilen illalla ilmestyi (tai huomasin) uusi raskausoire: kosketusarat nännit ja nännipihat. Tissit on kipeät usein menkkojen aikaan, mutta nyt ei yhtään. Mutta nännit ja nännipihat tosiaan niin kosketusarat, että tuntuu kuin olisivat vereslihalla. Onneksi ei muuten satu kuin koskettaessa. Ja tietysti silloin tällöin pitää painaa nänniä, että kuvittelinko sen vain? :D

Kävin ostamassa kaksi raskaustestiä. Yritän silti malttaa vielä mieleni, vasta kp 20 menossa, vaikka oireita on nyt ollut kohta viikon verran (alkoivat mielestäni liian aikaisin, vaikka en tuntenutkaan ovulaatiota). Vähän pelottaa, että kuvittelen vain kaiken. Toisaalta mukana on ollut jo muutama tuntemus, jollaista en ole koskaan aiemmin tuntenut, joten en tiedä miten voin kuvitella sellaisia kipuja? Menkkamaiset juilinnat ja selkäkivut on helppo kuvitella kun tiedän miltä ne tuntuvat, mutta entä ne terävät alavatsan vihlaisut ja nyt tämä nännikipu? Ja entä se verituhru? Niin, ja tämä jatkuva paskahätä??? Normaalisti käyn kerran, maksimissaan kahdesti isolla hädällä aamulla. Nyt tulee tavaraa parikin kertaa aamulla, sitten vielä päivällä ja hyvällä lykyllä illallakin! Enkä syö normaalia enempää.

Silti, vasta lopetin pillerit ja keho voi vaan tehdä tepposiaan.

Tänään kerroin oireistani kollegalleni ja hän vastasi, että hän onkin jo vähän kuunnellut että mä voisin ollakin raskaana. Vähän jäin monttu auki, en mielestäni ole puhunut avoimesti oireistani. Käytiin lastenvaateostoksilla, pääsin hyvällä tekosyyllä vähän hipelöimään vauvanvaatteita ;) En ole antanut itseni tehdä vielä sitä julkisesti, vain ihan salaa kotikoneella olen surffaillut lastenvaatteita, pinniksiä, hoitopöytiä, rattaita... :D

Vielä pitäisi malttaa ainakin 10 päivää!

Raskaustesti vol 1 - -

Negatiivistahan se näytti taas, vaikka ei ole menkat vieläkään alkaneet... Mikähän tässä mättää?

Raskaustesti vol 1 -

Negaahan se näytti. Toisaalta, olen aikamoisen ajoissa.

Jos tuntemukset jatkuu, koitetaan uudestaan ensi viikon puolessa välissä ja katsellaan kuuluuko menkkoja :)

***

Nukuin viime yönä 10 tuntia, tosin viimeisen tunnin melkoisen levottomasti epämukavia unia nähden. Oli todella vaikeaa saada silmät auki mutta kamala pissahätä vaivasi. Tein aamiaisen, lorvin ja sitten olikin jo lounaan aika. Syötyämme mentiin päikkäreille, jotka venyivätkin kahden tunnin mittaisiksi. Meni tunti sen pöhnän selvittämiseen.

Maha on ollut hieman epätavallinen, turvottaa edelleen mutta ilmaakin tulee. Liekö nämä oirehdinnat olleet vain jumiin jäänyttä ilmaa? Mutta kummastuttaa että se viikon jaksaisi kestää... Yleensä minun myös tekee mieli jotain (herkkuja), mutta nyt olo on jatkuvasti sellainen kuin olisin jo syönyt vatsani täyteen eikä tee mieli kertakaikkisesti mitään. Yritän silti syödä normaaliin tapaan, sillä väsyn kovasti jos en syö ja tulen huonolle tuulelle.

Olen katsellut vauva- ja lastenvaatteita. Itse haluaisin persoonallisia, käytännöllisiä ja mukavia vaatteita lapselleni. Vaatteiden tekeminen itse ei ole ongelma, tosin en ole taitava monimutkaisiin ratkaisuihin. Olen pohdiskellut yksivärisiä vaatteita, joihin voisi itse tuunata kuvia. Kovasti tekisi mieli mennä hypistelemään kaikkea :)

Lorvimislauantai jatkukoon Täydellisten Naisten parissa.

Raskaustesti vol 1

Tänään kävin ostamassa Clear Bluen raskaustestin (2 kpl/pakkaus) mutta ajattelin malttaa mieleni aamuun. Jos silloin ei näy mitään (testeissä > 50% plussanneet neljää päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää, ja huomenna on se maaginen raja), onpa vielä toinen testi tarvittaessa myöhemmälle.

Menkkamaiset olot jatkuneet, koko viikon tuntunut ihan siltä että menkat voisi alkaa ihan nyt juuri, samalta tuntuu muutamaa tuntia ennen menkkoja. Ennenkun aloitin syömään e-pillereitä minulla oli todella kivuliaat ja runsaat kuukautiset. Pillereiden myötä niagaran putoukset ja kamalat kivut on hävinneet. Nykyään en juurikaan menkkakipuile, juuri ennen menkkojen alkamista samana päivänä on pieniä tuntemuksia alavatsassa. Siksi nyt tuntuukin niin kummalliselle, että tätä menkkajuilintaa on jatkunut jo viikon ja ajoittan jopa voimakkaampana kuin vuosiin.

Mies huokaili kun sanoin kauppareissulla että nyt käyn kyllä ostamassa sen testin. Mutta eilen illalla jopa itse sanoi "Sitten kun meillä on lapsi niin..." :)

Mutta saa nyt nähdä miten käy :)

Raskaanako?

Olen tehnyt raskaustestin kahdesti elämäni aikana.

Ensimmäisellä kerralla menkat viivyttivät itseään neljä kuukautta. Elin hyvin hektistä aikaa silloin ja olin todella stressaantunut. Menkat alkoivat heti seuraavana päivänä kun olin tehnyt testin (joka näytti negatiivista).

(Tuli muuten mieleeni, että itseasiassa olen tehnyt testin kolmasti, tai siis minulle on tehty. Teininä kun hain e-pillereitä, pyysivät virtsanäytteen sukupuolitauteja varten [rutiinitarkastus] ja terkka käveli sisälle huoneeseen heiluttaen raskaustestiä kuivaksi ja tokaisi "Et ole raskaana". Kyllä nauratti.)

Toinen kerta oli vajaa vuosi sitten kun menkat antoivat taas odottaa itseään. Ilmeisesti kroppani meni sekaisin tapaturmasta johtuneesta leikkauksesta ja yhtäkkisestä liikunnan puutteesta. Jälleen menkat alkoivat muutama päivä testauksen jälkeen, tosin kunnolla vasta kun palasin treenailun pariin. Ei tarvinne sanoa, että negatiivista näytti jälleen.

Tuona jälkimmäisellä kerralla muistan sen tunteen kun kävin ostamassa testin apteekissa ja farmaseutti tuli kysymään minulta voiko auttaa. Kun kerroin mitä hain, tuntui, että olin jollain tavalla ylpeä asiasta. Ensimmäisellä kerralla testiä ostaessa päälimmäisenä tunteena oli pelonsekainen paniikki, mutta nyt olin täysin rauhallinen. Jotenkin koin nyt, että vaikka se testi olisi ollut positiivinen, kukaan (se farmaseutti) ei olisi tuominnut minua.