Kevyempää syksyä kohti

Väsymys on alkanut helpottaa, nyt viikon verran olo on ollut suhteellisen normaali. Myös mahakivut ja supistelut ovat helpottaneet. Erityisen energinen olo ei ole vieläkään, mutta nyt en ole jatkuvasti kuoleman väsynyt. Tosin edelleen menen aikaisin nukkumaan, yhdeksän maissa illalla.

Mies oli viime viikon työreissulla, tuli viikonlopuksi kotiin, lähti aamulla taas ja palaa takaisin keskiviikkona. Onneksi arki on mennyt hyvin Eeliksen kanssa, töistä olen mennyt äidille (joka on tehnyt ruoan valmiiksi, nam) ja kuuden maissa ollaan kävelty kotiin. Ilta on mennyt aikalailla rauhallisesti iltapuuhien parissa ja ollaan menty molemmat ajoissa nukkumaan.

Kovasti olen pähkäillyt vaunupolitiikkaa uuden tulokkaan myötä. Uusia vaunuja en halua ostaa, sillä meillä on uutena ostetut ja erinomaisesti toimivat Emmaljungat. Niihin saisi ostettua erikseen istuinosan sisarukselle, mutta sade- ym. suojia siihen ei sitten saa. Eelis ei myöskään jaksa seistä seisomalaudalla (tullee ajankohtaiseksi noin vuoden päästä), tai kävellä pidempiä matkoja. Mummun luokse ostetaan käytettynä matkarattaat, joten ajattelin että kyllä me kaksilla menopeleillä pärjätään. Jos täytyy lähteä jonnekin yksin lasten kanssa, niin laitan vauvan kantoliinaan ja Eeliksen rattaisiin. Mukaan makuupussi niin vauvan saa tarvittaessa siirrettyä rattaisiin (selkänoja makuuasentoon) ja Eeliksen leikkimään tms. Ja jos täytyy lähteä pidemmälle reissulle, niin en mene yksin, otan mummun ja/tai miehen mukaan, ja mummulta matkarattaat Eelikselle.

Autoon täytyy hommata turvaistuin vauvalle (Eeliksen vanha kun myytiin jo vuosi sitten pois), mutta muuten meillä on aikalailla kaikki kasassa. Kävin läpi tässä taannoin Eeliksen vaatteet ja laitoin eteenpäin/myyntiin "liian poikamaiset" (kyllä, haluan jotain tyttömäistä niiden "unisex" vaatteiden rinnalle) ja kävin kirpparilla kahdesti. Nyt onkin sitten uudelle tulokkaalle vaatteet ainakin seuraavaksi vuodeksi varastossa. Haalarit täytynee ostaa erikseen sitten vuoden päästä talveksi.

Eelikselle pitäisi olla tiedossa jo oma sänkykin (ukki lupasi sen hioa ja maalata), täytyy alkaa harjoitella siinä nukkumista kohtapuoliin, että onnistuu sitten ongelmitta kun pinnasänkyyn tulee uusi tuhisija.

Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan äitiyslomaan, ja olen jo alkanut odottaa tulevaa kotiaikaa. (Täytyy kovasti toivoa että saisin olla kotona vielä sen kuukauden ennen uutta vauvaa, ehtisin ehkä saada sen edelleen roikkuvan kirjoitusprojektin valmiiksi!) Vaikka vielähän sitä pitäisi olla töissä kaksi kuukautta ja rapiat päälle :D Katselin jo kansalaisopiston kevään tarjonnankin, ja valitsin itselleni (vauvajoogaa) ja Eelikselle (muksuvoikkaa, jatkoa tämän syksyn muksuvoikasta) kurssit, joille ilmoittaudun. On sitten keväälle jotain ihan itselle (siis se vauvahan vaan tulee siinä kylkiäisinä vauvajoogaan) ja jotain ihan kaksinkeskeistä minulle ja Eelikselle (muksuvoikka matkoineen kestää 1,5 h joten sen aikaa uskallan jättää vauvan mummun hoitoon, vaikka se kovin pieni vielä onkin silloin). On se muuten ihanan vapauutavaa kun mummu on lähellä, ei tarvitse murehtia niin paljoa! Haluan kuitenkin huomauttaa, että emme pidä mummua itsestäänselvyytenä ja osaamme olla kiitollisia siitä, että hän haluaa ja pystyy auttamaan meidän vauva-arjessa! Koitamme olla kuormittamatta mummua liikaa, arkipäivissä on jo riittävästi puuhaa mummulle, joten viikonloppuisin emme mummua laita juurikaan Eeliksen vahdiksi, täytyy mummunkin saada levätä! Ja onneksi mummu on alkanut löytää jo omaa elämäänsä täältä, joten ei myöskään istu yksin kotona viikonloppuja tylsistyneenä :) Ja täytyy myös sanoa, että mummu voi silminnähden paremmin täällä, eikä kuulemma kaipaa takaisin. Win win!

Eeliksen serkkukin voi hyvin, kävi leikkauksessa (joka meni hyvin), vauva siirrettiin sairaalaan lähemmäs kotia ja nyt on jo puheissa ihan kokonaan kotiin siirtyminen. Pää vauvalla on iso, mutta asiasta tietämätön voisi ihan hyvin laittaa sen "vain" isopäisyyden piikkiin.

Alkava (?) syksy vaikuttaa tällä hetkellä paljon kevyemmältä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuin mennyt kesä. Ainakin nyt mieli on varsin positiivinen :)

Kemuja ja arkea

Noniin, kun kerta kotona en ole ehtinyt päivitellä niin päivittelenpä kuulumisia tauolla.

Yksivuotisjuhlat menivät mukavasti. Lauantaina juhlimassa oli isovanhemmat ja kummit, sunnuntaina sitten loput. Tarjottavina oli Kinuskikissan sivuilta poimitut kinkkukeikauskakku (kalkkunalla) ja lohivoileipäkakku (x2), kaksi sienipiirakkaa, porkkanamuffineita, mustikkamuffineita, täytekakku ja läjä keksejä. Muut tein itse, paitsi keksit ostin valmiina.

Ihmetystä (enimmäkseen minussa) aiheutti se, että miehen äiti (eli mummo) ei tullutkaan paikalle. Alunperin suunnitelma oli, että hän ja ukki olisivat tulleetkin sunnuntaina (mummolla oli koulutus lauantaina) mutta ukki pääsikin kummin (miehen siskon) kyydillä lauantaina. Luulin että tulee mummo yksinään (tai ukin kanssa) sunnuntaina. Ukki toi tullessaan mummon leipoman kinkkupiirakan (ja minähän en siis syö punaista lihaa jonka he varsin hyvin tietävät), ja sunnuntaina kun ei mummoa kuulunut, miehen soitettua selvisi ettei mummo ollutkaan tulossa, ei jaksanut lähteä ajamaan. Olisi tullut jos ukki ei olisi tullut silloin lauantaina kummin kyydissä, sillä alunperin kummi (ja hänen avomiehensä) kysyi josko he olisivat voineet tulla jo torstaina tai perjantaina. Tähän vastasin (sisäisesti närkästyneenä), että me ei olla silloin ennen iltaa kotona ja minä valmistelen silloin synttäritarjottavia! Kummi oli siis lomalla ja olisi vain halunnut vanhempiensa luota kotiin jo viikonlopuksi. No en nyt sano mitään tähän enempää.

Toinen mielipahan aiheuttaja oli oma veljeni (Eeliksen toinen kummi), joka ensin arpoi tuleeko vaiko eikö (taustana sen verran, että hän on hieman "epäonnistunut" elämässään, ei ikinä käy missään kotipaikkansa ulkopuolella, ei matkustele, ei seurustele, ei ole töissä jne.) ja lopulta sanoi tulevansa jos kukaan ei pyydä töihin lauantaina (tällä hetkellä hän on työllistettynä). Hän siis pääsi isäni kyydillä tänne ja pois.

No, lauantaina hän ja isä tulivat äidin luo ja sieltä meille. Kysyin sitten että mihin se veli jäi, niin hän oli päättänyt ilmestyä paikalle tuhannen päissään! Oli sitten itse todennut että ei varmaan kannata tulla. En voi sanoa kuinka vihainen ja ennenkaikkea pettynyt olin. Tuli sitten sunnuntaina piipahtamaan ennenkuin lähtivät takaisin isän kanssa. En puhunut enkä katsonut häneen päin, etten vain sanoisi mitään. Lopulta heidän lähtiessä hän kysyi eikö saa halia, ja kävin sen antamassa ja totesin että vahvemminkin olisi voinut mennä.

No kolmas insidenssi oli se täytekakku. Suunnitelmana oli suklaakääretorttupohjalle suklaamoussea, toinen pohja, siihen nougatrouhemousse ja vielä kansi päälle. No eihän se täyte mitään kestänyt vaan koko kakku lässähti kakkupohjavuoalle! Pari(kymmentä) kirosanaa myöhemmin heitin kakun roskiin, onneksi olin tehnyt varmuudeksi toiset pohjat. Tein sitten kuorrutukseen tarkoitetuista kermoista ihan perustäytteen ja seuraavana aamuna mies lähti heti kauppojen auettua hakemaan uusia kuorrutekermoja. Että tällainen ihan perinteinenkin moka.

No mutta juhlat menivät varsin mainiosti, Eelis nukkui aina hyvät päikkärit ennen vieraiden tuloa ja heräsi kun osa vieraista oli jo tullut. Söi hienosti ja seurusteli (äidin sylistä), avasi innoissaan paketteja ja nautti huomion keskipisteenä olosta. Eelis sai mm. kirjoja, keinuhevosen (minun vanha) ja kivoja leluja. Kaikki oltiin kyllä ihan poikki viikonlopun jälkeen!

Niin, ja saatiin kivoja uutisiakin, alkusyksystä Eelis saa serkun! Miehen sisko odottaa ensimmäistä lastaan :)

No sunnuntaina vieraiden lähdettyä haettiin meidän uudet kissat kotiin ja hyvin ovat nyt viikossa kotiutuneet. "Vanha" tyttökissa ei ihan vielä ole kaverina mutta lämpenee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Uudet kissat onneksi antavat tilaa mutta eivät lopeta yrittämistä tutustumiseen. Ovat kovin leikkisiä ja eivät pelkää Eelistä ollenkaan. Öisin onkin pidettävä Eeliksen huoneen ovi kiinni ettei Eeliksen sänkyyn mene ylimääräisiä lämmittäjiä.

Maanantaina sitten oli neuvola ja kaikki on vallan mainiosti. Eelis sai kolme rokotetta ja vaikka mies piti Eelistä, meinasin minä alkaa itkeä! Vaikka Eelis toipuikin rokotuksista nopeasti. Annettiin yöksi särkylääkettä kun Eelis oli vähän nuhjuinen ja selkeästi kipeä jaloistaan pistoskohdista.

Töihinpaluu on sujunut mukavasti, tiistaina kävin eräässä (ei töihin liittyvä) kokouksessa toisella paikkakunnalla ja tulin sieltä kotiin vasta kymmenen aikaan illalla. Mies oli siis hoitanut Eeliksen iltapuuhat ja vaikka iltatissiä ei nyt saanutkaan, niin hyvin oli mennyt nukkumaan. Tästä rohkaistuneena ilmottauduin yhteen kahden päivän kokoukseen tämän kuun puolessa välissä :)

Eelis on siis päivähoidossa äitini luona. Aamuisin viedään Eelis mummulaan ja töistä päästyä haetaan. Tosin äiti on niin mielissään nyt täällä asumisestaan, että on tehnyt meille aina jotain syötävää, joten syödään siellä ja lähdetään sitten iltapuuhiin kotiin. Tosin nyt kun äidin taloon tehdään hissiremonttia (äiti asuu kuudennessa kerroksessa), haettiin tänään äiti meille jotta pääsevät pihalle Eeliksen kanssa. Äiti kun ei jaksa kantaa Eelistä ylös asti, vaikka alas pääseekin. Ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja kaikki ovat järjestelyyn enemmän kuin tyytyväisiä.

Nyt kun Eelis ei enää ole tissillä koko päivää, on pienenä huolena ollut hänen nesteensaanti. Ei juo tuttipullosta tai nokkamukista, hörppyyttämällä ihan pari suullista. No viime viikolla kun ei ollut tissiä saatavilla senkään vertaa, pyysi Eelis isiltä ja mummultakin tissiä. Mutta eihän me ymmärretty kukaan että Eeliksen oli jano! Nyt viikonloppuna alettiin tarjota vettä aina silloin tällöin ja aina ruokailun yhteydessä maitoa, parin suupalan välein. Ja nyt Eelis osaa juoda useammankin suullisen kerrallaan! Ja selkeästi auttoi janoon, lauantaina oli käytännössä koko päivän tissillä mutta sunnuntaina ei enää. Ja pissojakin on alkanut taas tulla normaaliin tahtiin.

Mutta nyt takaisin työn pariin, on tämä ihan mukavaa olla takaisin töissä kun olen ollut kaivattu :) Ja vaikka olen saanut aloittaa ihan rauhassa ja kukaan ei ole ollut painostamassa, olen saanut hyvin aikaan ja juttuja käyntiin. Ainakin näin yhden viikon töissäolon jälkeen voin myöntää, että kotona olo oli paljon väsyttävämpää! Varmaankin sen verran henkisesti "vajaampaa", täällä kun on työkavereita ja nyt kun aivoilla työskentelykin onnistuu, tunnen olevani itseni.

Mutta ihaninta on kyllä palata töistä kotiin (mummolle), kun Eelis tulee aina hymyillen ja nauraen vastaan ja syliin <3

Askeleita eteenpäin

Pikainen päivitys:

Tällä viikolla en ole kuin pari kertaa noussut yöllä laittamaan Eeliksen takaisin makuulleen.

Eelis lähti tänään kävelemään, käveli metrin verran, huterasti mutta varmasti!

Äiti muuttaa huomenna tänne.

Paluuta todellisuuteen

Niin se aika rientää. Viikko taas hujahtanut sekunnissa ohi!

Äitini oli käymässä, käytiin katsomassa ja allekirjoittamassa vuokrasopimus kevään asuntoon. Ja se on täydellinen! Alunperin äidin piti muuttaa vasta kolmen viikon päästä viikonloppuna, mutta pääsin eräälle kurssille, joka alkaa jo kuun lopussa. Joten äiti muuttaakin heti kun saadaan avaimet, kuun viimeinen päivä. Isä sai onneksi pakettiauton ystävältään lainaan ja lupasi ajaa auton tänne ja takaisin, vaikka se täytyykin tehdä saman päivän aikana.

Kahden viikon päästä alkaa pikkuhiljaa paluu työarkeen siis. Vaikka olenkin viralliseseti hoitovapaalla maaliskuun alkuun asti. Mutta aion sitten pitää vapaata helmikuussa käyttämäni tunnit, voin tehdä vajaata päivää hyvällä omallatunnolla. Paluu "arkeen" ei onneksi tunnu pahalta kun Eelistä ei tarvitse viedä vieraalle hoitoon. Ja kun pääsee aloittamaan pikkuhiljaa eikä heti tarvitse olla täyttä päivää poissa.

Paluu todellisuuteen tapahtui myös viikonloppuna. Vaa'asta oli patteri lopussa pitkään ja vihdoin ostimme uuden. No, painoa onkin tullut alkukesästä viisi kiloa! Ei ihme että farkut meinasi tehdä tiukkaa... Paino alkoi kai kertyä heti kun lopetin täysipäiväisen imetyksen. Onhan sitä tullut kyllä herkuteltuakin ihan liikaa, etenkin miehen ollessa kotona. Nyt täytyy päästä takaisin ruotuun!

Salilla ja jumpassa käyntikin on jäänyt, ja asiaa ei auta se että piti käydä irtisanomassa Fressin kortti. Nyt ei ole varaa maksaa niin paljoa kuussa ylimääräisiä menoja ja kun palaan töihin, ei aikaa ole kuin viikonloppuisin lähteä pidemmälle salille. Onneksi työpaikalla on kuntosali, yritän järjestää muutaman kerran viikossa aikaa käydä siellä.

Eiköhän tämä tästä...

Vajaa vuosi synnytyksestä ja nyt tuo mahareppu on sellainen ärsyttävä mahanahkariekale. Nahan kutistumiseen menee aikaa, saa nähdä millaiseen kuntoon ehdin saada vatsani ennenkuin (toivottavasti) alan odottaa toista lasta. Toisaalta, eipä tarvitse sitten venyä niin kamalasti kun on jo valmiiksi tilaa ;) Ehkäisy jäi vajaa viikko sitten pois, saa nähdä koska ne menkat tulee.

Mutta nyt menen jumppailemaan vähän kun Eelis nukkuu vielä. Sohvanpohja houkuttaisi kyllä mutta ei auta, ei nämä läskit makaamalla lähde!

Joulunviettoa

Meillä oli ihana joulu miehen vanhempien luona, yhden sijaan oltiinkin kaksi yötä. Eelis tosin nukkui todella levottomasti kun sai pahahkon nuhan (lattioilla veti). Mutta muuten oli varsin rentouttava ja mukava reissu. Sanoinkin anopille että en muista koska viimeksi olen viettänyt näin mukavan perhejoulun :)

Eelis sai lahjaksi Brion junarataan osia ja yhden pehmeän paketin. Ja Brion magneettisia palikoita (joita ostettiin kotiinkin alennuksesta paketti). Isovanhemmat eivät onneksi menneet liiallisuuksiin, vaikka ukki olikin ostanut viisi pakettia niitä junajuttuja. Mutta Eelis sai vain kaksi niistä (radan paloja joilla voi leikkiä jo nyt), loput on myöhempää varten. Suunnittelinkin jo, että otan ensi jouluksi junaradan pienet osat talteen ja laitan ne joulukalenteriin (jonka olen joskus ala-asteella tehnyt, siinä on pusseja jokaiselle päivälle, joihin laitetaan tavaraa).

Käytiin moikkaamassa isomummiakin matkalla jouluviettoon ja oli taas niin ihanaa nähdä kuinka ilahtunut mummi oli. Surullista oli kuitenkin nähdä missä kunnossa mummi oli. Mutta sitäkin tärkeämpää oli että käytiin. Matkatkin sujuivat hyvin, Eelis jaksoi hyvin olla autossa hereilläkin kun vain oli valoisaa. Takaisin tullessa pikkutiet oli huonossa kunnossa ja tuuli oli kova, mutta ei haitannut meitä. Paluuliikennekään ei ollut vielä huipussaan joten reissu sujui joutuisasti.

Tällä viikolla olen suunnitellut että kun mies kerta on vielä kotona, pestään lattiat!

Ainiin, ja äidille löydettiin kevääksi asunto!

Päikkäreitä ja höpöittelyä

Vähän päivitystä meidän elämästä. Isä on mielessä lähes koko ajan, tosin nyt en enää ajattele asiaa heti herättyäni ja jää murehtimaan tilannetta, mitä tein etenkin öisin. Äidin jaksaminen on mielessä, etenkin kun tiedossa on, että äiti tuskin palaa takaisin "kotiin". Ainakaan toivottavasti. Haluaisin äidin vain olevan onnellinen.

Eelis jätti yhtäkkiä toiset päikkärit pois, ja nyt ollaan sen myötä saatu aikastettua nukkumaanmenoa kahdeksaan illalla kymmenen sijaan. Eelis heräilee edelleen öisin pari-kolme kertaa ja nyt on valvonut kerrallaan parikin tuntia. Sinä aikana on syönyt pari kertaa ja lopun aikaa myllertää sängyssään. Leikkii ja välillä pyytää hetkeksi syliin. Emme enää "väkisin" koita nukuttaa Eelistä takaisin, väsyy kyllä sitten ja jatkaa uniaan. Viime yönä kolmannen kerran syötyään oli vielä hereillä kun laskin takaisin sänkyyn, hetken aikaa näpersi unileluaan ja nukahti sitten. Ihan itse! Ei tarvinnut tassutella tai taputella. Nukkuikin sitten vähän yli yhdeksään.

Mies edelleen hoitaa yöheräilyt, tulee herättämään (tosin yleensä olen jo hereillä) jos Eelis vaikuttaa nälkäiseltä. Ja jos on väsyttänyt vielä kun Eelis aamulla herää, mies hoitaa aamupuuhat ja itse jatkan uniani.

Eelis höpöttää koko ajan, ja paljon. EITÄTÄTÄTÄTÄTÄ kuuluu kun on oikein kovasti asiaa. Ääniskaala vaihtelee kuiskailusta lähes huutoon. Oppi vanhemmilta lapsilta reissussa höpöttämään kovemmalla äänellä niin, että varmasti kuuluu. Eelis leikkii mielellään leikkejä, jossa laittaa kulhoon tavaraa ja heiluttaa sitten kulhoa. Jos tavarat tippuu, laittaa ne uudestaan sisälle. Joskus menee hermo jos tavarat tippuu heti. Pilttipurkkien kannet on ihan parhaita leluja!

Mutta nyt täytyy mennä laittamaan lounasta että Eelis pääsee nukkumaan!

Se reissun huono osa

Eelis nukkuukin pitkään joten ehdin lyhyesti kertoa siitä reissun huonosta osasta.

Kerroin joskus aiemmin isäni olevan alkoholisti. Tähän mennessä aina kun olen vanhemmillani ollut Eeliksen kanssa, on isä ollut selvinpäin. No, nyt loppui se. Perjantaina töistä tultuaan (oli kotona vähän ennen neljää) isä tinttasi kännin päälle. Kun olin saanut Eeliksen nukkumaan, kävin puhumassa isän kanssa. Kerroin miltä isän juominen minusta tuntuu ja miksi en haluaisi isän juovan. Isähän yritti itsemurhaa vuosia sitten työstressin takia, alkoholilla oli osuutta tapahtumiin. Siitä lähtien minua on ahdistanut isän juominen ihan suunnattomasti. Isä myös ajaa humalassa, vaikka kiven kovaa väitti, että eihän hän niin tollo ole. Mutta eihän sitä enää ole humalassa jos on edellisenä päivänä juonut pullon kirkasta ja muutaman tunnin nukkunut. Isä juo "salaa", pitää esillä jotain mietoa alkoholijuomaa, jota mukamas juo, mutta piilossa on pullo. Tai sitten lisäksi esillä on se kirkas pullo mutta toinen piilossa. Tällä kertaa esillä oli yksi lonkero, ja sanoin että tiedän isän juovan salaa. Isä silti jaksoi väittää "Kulta rakas, kun mä en ole juonut kun tuon lonkeron.". En jaksanut alkaa väittää vastaan.

Isä juo stressiin ja vitutukseen. Aina vihaan ja aina on joku syy. Jos ei ole, niin se syy keksitään. "Mä en kestä määräilyä, äitikin aina määräili. Olen niin vanha etten enää keksi muuta rentoutumistapaa. Töissä oli kiire ja muut sössi." Vika ei ole koskaan itsessä.

"Puhuttelun" jälkeen isä kävi syömässä ja meni nukkumaan. Ajattelin, että nyt sai vähän järkeä päähän. Isä herää aamuisin viiden aikaan, on aina herännyt. Me kun herättiin kahdeksan aikaan, oli isä taas kännissä. Joi aamupäivään, meni taas nukkumaan ja heräsi saunaan viideltä iltapäivällä. Sillä välin kävin hakemassa isän (tyhjät) viinapullot esiin "piilosta". Kun isä tuli saunasta, näytin pullot hänelle ja totesin että se siitä salaa juomisesta. Isä vastasi "Aha.".

Annoin isän olla rauhassa (mökötti huoneessaan sängyssä maaten, telkkaria katsoen) kunnes Eelis meni nukkumaan. Sitten koitin käydä juttelemassa isälle, kun hän oli selvinpäin. Mutta isä vain tiuskahteli minulle kun kysyin saanko häiritä. Olin yllättynyt ja kysyin onko hän minulle vihainen? Vastaus oli "Oon!". Ihmettelin huuli pyöreänä että miksi. Vastaus oli "Enkö saa olla täällä ihan rauhassa ja tehdä mitä haluan??". Pyysin anteeksi ja poistuin huoneesta.

Seuraavana aamuna isä tuli halaamaan ja sanoi "Eihän enää riidellä.". Vastasin että en minä ole riidellyt, hän se minulle tiuski. Isä vastasi "Silti". Ja sen myötä hänen mielestään asia oli käsitelty.

Sen jälkeen en mennyt enää hänen huoneeseensa (isä ja äiti on vuosia nukkuneet eri huoneissa, äiti väitti että siksi kun hän kuorsaa ja isä ei saa nukuttua ja käy töissä, todellisuudessa äiti ei pysty nukkumaan viinankäryssä). En pyytänyt meidän seuraan olohuoneeseen enkä muutenkaan keskustellut. Annoin olla ihan rauhassa, niinkuin hän itse tahtoi. Muutaman kerran isä kävi leikkimässä hetken aikaa Eeliksen kanssa ja piti sylissä.

Olin niin ahdistunut, että miehen kanssa katsottiin jo hotelli valmiiksi, mihin seuraavana päivänä mentäisiin. Jos äiti ei olisi ollut paikalla ja jos ei olisi ollut sovittuja menoja, olisimme lähteneet heti kotiin. Eeliskin alkoi selkeästi olla levottomampi öisin ja päivisin, vaikka koitin olla rauhallinen. Vasta kun olimme puolessa välissä kotimatkaa, puristus ja ahdistus sydämessä alkoi hävitä.

Koskaan aiemmin isä ei ole minulle tiuskinut. Tajusin, että minä en voi muuttaa isää ja hän itse tekee valintansa. Niin kauan kun hän ei myönnä että hänellä on alkoholiongelma (pontikka on hänen mukaansa terveellistä, se kun on puhdasta viinaa), en voi tehdä asialle mitään. Itseäni en voi suojella isän käytökseltä mutta Eelistä voin.

Nyt tuntuu, että minulla ei ole kotia vanhempieni luona. Paikka ahdistaa niin paljon, että en tiedä koska seuraavan kerran sinne menen. Tuskin ainakaan ennen töihinmenoa, sen jälkeen en ehdikään. Onneksi äiti tulee tänne hoitamaan Eelistä niin hän ei jää mistään paitsi.

Äitini sanoin: "Suruttaa kun hän ei tajua mistä jää paitsi.".

Olen päättänyt itse olla avoin ja kieltäydyn tuntemasta sitä sosiaalista häpeää, jota tunnen isäni alkoholiongeman vuoksi. Se ei ole minun häpeäni ja minun ei enää tarvitse kantaa sitä sisälläni.

Kotiuduttu!

Eilen tultiin vihdoin kotiin reissusta. Oli ihanaa palata takaisin omaan kotiin, vaikka vastassa olikin rikki mennyt kaappipakastin, jonka kaikki sisältö oli mennyt pahaksi... Sinne meni syksyn marjat ja hirvenlihat, puolet Eeliksen ruuista ja jotain omia ruokia. Onneksi melkein kaikki äidinmaito oli ehditty jo käyttää, se olisi harmittanut eniten, se kun oli korvaamatonta!

Reissu meni hyvin ja huonosti. Eelis nautti kun sai olla huomion keskipisteenä ja tykkäsi olla mummun kanssa. Ja me päästiin miehen kanssa pitkästä aikaa ihan kaksistaan saunaan!

Reissussa Eelis nukkui levottomammin kuin kotona, heräili useammin ja takaisin nukahtaminen kesti parhaillaan puolitoista tuntia. Söi vähän huonommin kun söi pääosin valmisruokia. Tuli pieni nuhakin tuliaisiksi.

Viime yönä heräsi vain kolmasti, tosin aamuyöllä oli taas kukkunut tunnin itkeskellen. Päivällä sitten nukkui ensin kolmen tunnin päikkärit ja nyt on nukkunut toisia päikkyjä tunnin! On ollut kovin sylin- ja läheisyydenkipeä. Taitaa hampaatkin taas vaivata, kuola valuu ja sormi menee suuhun koko ajan.

Kunhan ehdin ja jaksan niin kerron reissusta enemmän.

Päivähoito

Tajusin tässä edellisen postauksen kirjoitettuani että tosiaan olen töissä vain neljä (enkä kolme niinkuin ensin väitin) kuukautta. Tuoksi ajaksi oli tarkoitus laittaa Eelis päiväkotiin, mutta tajusin ajatuksen järjettömyyden. Päiväkotiin meno on kuitenkin niin iso muutos pienen ihmisen elämässä, etenkin kun päiväkoti johon hakisimme on iso. Eelis ehtisi sairastaa ensimmäiset kuukaudet ne pakolliset taudit ja tottua juuri uuteen elämään päiväkodissa, kun taas kiskaisisin pojan takaisin kotiin jäädessäni työttömäksi.

Äitini on sairaseläkkeellä (ollut jo useamman vuoden) ja kysyinkin varovasti voisiko äiti tulla hoitamaan Eelistä tänne. Maksaisimme pienen asunnon vuokran äidille, sillä neljä kuukautta on liian pitkä aika meille kaikille äidin asua meillä. Yön asiaa mietittyään ja isäni kanssa keskusteltuaan tänään äiti soitti, että kyllä, hän tulee hoitamaan ensi kevääksi Eelistä!

Suuri kivi putosi harteilta kun asia järjestyi. Nyt Eeliksellä on tuttu hoitaja ja kun oma äitini on hoitamassa, voin luottaa että Eeliksellä on kaikki hyvin.

Taloudellisestihan olisi halvempaa laittaa Eelis päiväkotiin, nyt kun tosiaan maksamme äidin asunnon vuokran täällä, lisäksi pitää hommata huonekaluja (saamme osan anopilta kun he ovat juuri uusimassa osaa huonekaluistaan). Mutta Eelisken parastahan tässä ajatellaan.

Paremmin ei olisi päivähoito järjestyä!

Oksennuspostaus

Täällä taas.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia, niin ihania, kamalia kuin vähän kauhunkin hetkiä.

Äidin avustuksella (oikeastaan äiti teki suurimman osan töistä kun Eelis roikkui minun puntissa koko ajan) siivottiin koko keittiö, kylppäri ja taka- sekä etupihan kukkapuskat. Shoppailtiin kirppareilla, käytiin anoppilassa ja lapsuudenystäväni tyttären synttäreillä. Katsottiin hömppää ja tehtiin vaunulenkkejä. Sain kerättyä voimia sillä muutamana aamuna mies teki Eeliksen aamupuuhat ja äiti hoiti aamupuurot ja aamupäikyille laitoin, ja minä nukuin korvatulppien kanssa. Eelis kun heräili/heräilee tunnin-kahden välein koko yön ja olin melkoisen väsynyt.

Sain myös ihan omaa aikaa kun pihatalkoiden jälkeen mentiin viettämään iltaa kahden muun nuoren pariskunnan kanssa ja äiti jäi hoitamaan Eelistä. Oltiin naapurissa, kävin antamassa iltatissin ja menin takaisin. Tulin takaisin kyllä jo ysiltä että pääsin ajoissa itsekin nukkumaan. Mutta oli ihanaa olla hetki ihan aikuisten kesken turisemassa, ja kuitenkin sen verran lähellä Eelistä että tarvittaessa olisin ollut paikalla heti. Sain rentouduttua.

Kauhun hetkiä koettiin yksi aamupäivä sekä minä (yläkertaan) että Eelis (ulos) mentiin nukkumaan päikyille. Eelis oli vetänyt suuren satsin aamupuuroa ja tissiä vielä päälle. Kuuntelin itkuhälyttimestä (kuulen sen yläkertaan) että Eelis itkeskeli paljon unissaan, sellaista kipuitkumaista kitinää. Nousin ylös ja samantien kuulin kun ulko-ovi kolahti ja Eelis alkoi itkeä hädissään. Ryntäsin alakertaan jossa äiti riisuu itkevää Eelistä hätäisesti. Eelis oli alkanut oksentaa limaista puuromaitoa (ihana kaurapuuron ominaisuus mennä limaiseksi). Oli ilmeisesti syönyt itsensä liian täyteen. Kauhean tilanteen tästä teki se, että Eelis oli vaunuissa ja suu oli tietysti ihan täynnä oksennusta, siksi äiti oli hätäinen liikkeissään. Onneksi huomasi samantien kun Eelis alkoi oksentaa. Ja Eelis tietysti hätääntyi kun äiti oli hädissään. Tilanteesta selvittiin vajaan tunnin sylittelyllä, muutaman kerran masua vielä kipristi ja vähän oksensi lisää. Söikin sitten seuraavan kerran vasta iltapäivällä, vähän hörppäsi välipalaksi tissiä.

Äiti opetti Eelikselle uusia juttuja taas, ruoan päälle kiitetään nyökkäämällä ja pissan/kakan jälkeen vedetään yhdessä vessa. Eelis alkoi pari päivää sitten ilmoittaa myös pissahädästä.

Loppuajasta äidin täällä ollessa Eelis alkoi jo selkeästi kaivata minun läheisyyttä, oli rauhassa pissalla/kakalla vain minun kanssa ja halusi paljon syliin. Tosin nyt taitaa tulla seuraava hammas/hampaat, pari päivää on ollut todella sylinkipeä poika, selkeästi suuta kutittaa ja vaivaa (hieroo taas korviaan syödessä) ja tänään kuolaa valui solkenaan.

Nyt Eelis on alkanut roikkumaan lahkeissa koko ajan, seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa olla osallisena arkisissa askareissa (tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien laitossa ja lattioiden pyyhkäisyissä). Äidin pikku apulainen. Saattaa alkaa itkemään jos häviän näkyvistä.

Viime yönä Eelis nukkui kuusi tuntia putkeen (joista itse nukuin viitisen tuntia)! Illalla Eelis taas ahmaisi tissiä vähän liikaa, leikki vielä tissin päälle pinnasängyssä liian rajusti (pomppi laitaa vasten) ja oksennushan siinä taas tuli. No, ei kun vaatteet ja petivaatteet vaihtoon. Reippaasti Eelis oli suihkuteltavana, vaikka tulikin vielä vähän oksennusta. Vähän itkusti mutta ei ollut hätääntynyt (kun en itse hätääntynyt). Olin yllättynyt, sillä oksennuskammoisena pysyin ihan rauhallisena eikä tehnyt pahaa ollenkaan. (Ei edes tänä aamuna kun sain puklut suoraan naamalleni :D).

(Onpas nyt paljon oksennusjuttuja. Yöks!)

Luulen, että yöuniin auttoi läheisyyden tankkaus illalla. Iltapesujen jälkeen (ennen oksennusepisodia) oltiin sohvalla, luettiin kirjoja ja vähän leikittiin, Eelis oli kuitenkin koko ajan jossain määrin kiinni minussa. Heräsi ensimmäisen kerran yhden aikaan mutta nukahti ilman toimenpiteitä takaisin. Vasta kahden aikaan tarvitsi apua nukahtamiseen (kun roikkui taas laitaa vasten). Ja söi ensimmäisen kerran vasta neljältä.

Siirsimmekin Eeliksen nukkumaan omaan huoneeseensa, ettei meidän liikkeet ja sängyn natinat häiritse. Alustavasti auttoi, tosin "vain" miehen uniin. Saa nyt nähdä josko yöheräilyt tästä helpottaisivat ja Eelis oppisi taas nukahtamaan itse takaisin.

Yksi uusi juttu joka on vielä pakkoa kertoa: tutti. Sitä alettiin syödä viime viikolla! Eelishän ei ole tähän mennessä hyväksynyt tuttia ollenkaan. Saattoi pureksia sitä kuin purulelua. Mutta nyt yhtäkkiä haki tutin suuhun ja imi sitä. Ei nälkäänsä, sillä tiesin pojan olevan kylläinen. Mutta imun tarve on vielä suuri, varmaankin johtuu kiinteiden määrän lisääntymisestä. Ei jaksa syödä enää tissiä niin paljon, mutta imuttaa vielä. Tutin avulla onkin nyt rauhoituttu monena iltana, viime yönä Eelis haki itse tutin suuhun sängyssä ja jatkoi sen avulla uniaan!

Tällaista meille. Työjututkin on alkaneet selkiytyä minulle, jään hoitovapaalle kunnes Eelis täyttää vuoden, menen muutamaksi kuukaudeksi töihin ja kesästä jään työttömäksi. Helpotti suunnattomasti kun sain selkeän loppumispäivän, ja aiemmin kuin vuoden loppuun. Siinä on sitten kolme kuukautta aikaa kirjoittaa lisuri ja sitten voin avata uuden luvun elämässäni. Haaveena on, että saattaisin loppuvuodesta jäädä äitiyslomalle. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu :)

Mummoilua

Viime yönä Eelis söi vain kahdesti, joista toinenkin kerta taisi olla "turha", unipäissäni tarjosin tissiä... Tosin, muuten heräiltiin noin seitsemän kertaa noiden kahden syönnin lisäksi. Nyt on liikkuminen niin vahvana mielessä että nousee istumaan ja laitaa vasten seisomaan, vaikka silmätkin on ihan kiinni. Ei auta vain laskea takaisin selälleen vaan piti sylitellä poika takaisin uneen. Jos Eelis herää liikaa, sitten taas kukutaan tunnin verran hereillä ja nukahdetaan vain tissin avulla.

Saa nähdä auttaako heräilyihin aika, kun uutuudenviehätys menee ohi seisomaan nousemisesta, vai kiihtyykö tämä vain kun oppii kävelemään tukea vasten...

Yritän nyt kovasti keskittyä etten tarjoaisi tissiä ennenkuin Eeliksen on oikeasti nälkä yöllä. Yritän hoitaa muut heräilyt sylittelyllä ja tassuttelulla.

Mummo ja ukki, eli appivanhemmat, kävivät eilen kylässä. Mummo oli onnessaan kun sai syöttää Eelistä. Naurettiin kun lihasose oli vähän niin ja näin että maistuiko. Välillä piti kakoa kun oli mukamas liian suuria perunanpaloja. Mutta jälkkäriksi oli sitten tuoretta luumua ja kyllä sitten vaan suu aukesi eikä haitannut vaikka oli vähän suurempia paloja mukana :D

Oma äitini (eli mummu) tulee keskiviikkona tänne seurakseni vähän päälle viikoksi. Kivaa :)

Seitsemän!

Kotiuduttiin eilen reissusta vanhempieni luokse. Oli vallan mukavaa, niin minulla, Eeliksellä kuin vanhemmillanikin :)

Paljon tarttui taas uusia taitoja mukaan, meillä kontataan nyt pieniä matkoja (ryömimällä mennään pidempiäkin matkoja), noustaan karhunkävelyasentoon ja otetaanpa siinä silloin tällöin muutama askelkin. Istumaan noustiin loppuviikosta.

Mukaan tarttui myös flunssa, josta on vielä jäljellä pieni nuhanenä.

Unikoulua en varsinaisesti pitänyt reissulla, juurikin tuon flunssan takia. Eelis kun kaipasi kurkulleen kostuketta enkä sitä hennonnut yöllä kieltää. Siitä huolimatta Eelis nukkui yhtenä yönä seitsemän (7!!) tuntia putkeen! Harmi että itse nukuin siitä "vain" nelisen tuntia, sillä tuo unipätkä oli se ensimmäinen ja itse menin siis myöhemmin nukkumaan. Kuitenkin noin kolmella heräämisellä (syömisellä) pääosin päästiin per yö. Ja Eelis siirtyi nyt kokonaan nukkumaan pinnasänkyyn, parantaa omiakin uniani kun ei tarvitse vahtia alitajuisesti Eelistä, ettei jää alle tai tipahda. Enkä herää jokaiseen käännähdykseen ja ölähdykseen.

Kunhan poika tästä tervehtyy, keskityn taas kunnolla unikouluun. On tämä kuitenkin parannusta joka hetki :)

Kesähumputuksia

Hui bloggeri onkin muuttunut poissaoloni aikana.

Täällä ollaan mutta kesähumputukset ovat vieneet kaiken ajan niin, etten ehdi päivitellä tänne kuulumisia. Mieskin on nyt muutaman viikon lomalla joten hiljaiselo jatkunee ainakin elokuun puolelle.

Meillä on arjessa uusi rytmi, enää nukutaan kolmet päikkärit, aamutorkut puoli kymmenen-kymmenen aikaan, päivätorkut yhden-kolmen aikaan ja iltatorkut kuuden-puoli kahdeksan aikaan. Riippuu aina edellisten torkkujen pituudesta (vajaa tunnista kahteen tuntiin) kuinka pitkään Eelis on hereillä, parhaillaan (pahimmillaan) ollaan oltu hereillä viisikin tuntia! Yöunille mennään yhdeksän-kymmenen aikaan ja herätään seitsemän-kahdeksan aikaan. Öisin syödään normaalisti se kolme kertaa kuten aina tähän mennessä, helteillä juotiin useammin.

Eelis on lähtenyt nyt liikkeelle, ryömii aktiivisesti joitakin kymmeniä senttejä (vaikkakin kädet jäävät vielä usein tielle kun niitä ei osata siirtää) ja pyörii väkkäränä kaikkien akseliensa ympäri, tosin mahalta selälleen kääntyminen on vähän hakusessa. Kaikki kiinnostaa, kaikkeen tarrataan kiinni ja viedään suuhun. Nauretaan paljon ja kaivataan seuraa. Syli on paras paikka.

Kävimme taas viikon verran oleilemassa vanhempieni luona, junamatkustelu meni kuin vanhalla tekijällä.

Tänään laitoin pieneksi menneitä vaatteita pois, parhaiten (kestovaippojen kanssa) menee tällä hetkellä koot 68-74. Kasvupyrähdyksiä tuntuu tulevan yön aikana viikottain, samaa sanoi äitini! Nyt on alettu syömään molempia rintoja joten maitoa menee. Eilen maistettiin ensimmäistä kertaa porkkanaa (kurkkua olen antanut natustaa pari kertaa) ja se ei ollut kovin pahaa, aiheutti enemmän ihmetystä että mitäs sille massalle pitäisi suussa tehdä. Alas meni ehkä jopa pari nokaretta! Hieman haikeana aloitellaan maisteluita, se kun tarkoittaa että meillä ei ole enää ihan pientä vauvaa talossa. Kuuteen kuukauteen kuitenkin meinasin täysimettää, maistellaan nyt vain makuja vähän.

Eiköhän siinä ollut meidän suurimmat kuulumiset. Sopivasti ehdin kirjoittaa tämän kun Eelis kuului heräävän.

Ihanaa kesää!

Ensimmäinen pääsiäinen

Me matkustimme Eeliksen kanssa viime lauantaina vähän päälle kolmen tunnin junamatkan päähän vanhempieni luokse. Matkan aikana piti vaihtaa yhteyttäkin kerran. Matkustaminen oli helppoa ja vaivatonta, Intercity junissa kun saa vaunut hyvin penkin eteen (jos saa vaunupaikan, jos ei niin voi istua myös invapaikalla mikäli se ei ole varattu). Vessaa en käynyt kokeilemassa mutta se näytti olevan tilava. Eelis heräsi pari kertaa syömään ja seurustelikin hetken, suuren osan matkasta kuitenkin nukkui kun juna hytkyy mukavasti. Takaisin tullessa pikajuna oli hieman hankalampi mutta toimi ihan ok:sti. Mutta mieluummin matkustin Intercityllä.

Vanhempieni luona minä pääsin lepäämään kunnolla vauvanhoidosta, viiden päivän aikana vaihdoin vaipan vain kerran ja röyhtäytykset ja nukutuksetkin jäivät isovanhemmille (heidän omasta tahdostaan). Vain tissiä ei kukaan muu pystynyt tarjoamaan ;) Hyvin saatiin pidettyä rytmistämme kiinni ja me molemmat (puhumattakaan isovanhemmista) nautimme todella paljon! Äitini kiittikin minua että annan vauvan heidän hoidettavakseen, vaikka kyllähän minulla välillä tuli ihan ikävä kun en pitänyt Eelistä sylissä niin paljon kuin normaalisti. Yöt kuitenkin nukuttiin vierekkäin joten tankkasin läheisyyttä silloin.

Vieraita kävi melkein joka päivä tuvan täydeltä ja sylejä riitti. Piipahdimme yhtenä päivänä kirppareillakin ja Eelis oli sen ajan isäni kanssa autossa. Kun auto pysähtyi, alkoi ähinä ja kitinä, mutta onneksi isäni ei panikoinut, vaan hoiti tilanteen kuntoon keikuttamalla turvakaukaloa. Kauaa emme olleet kaupoissa kerrallaan, mutta tehtiin muutamat kivat löydöt, pari vaatetta, satukirja ja pehmokirjoja.

Takaisin tulimme eilen ja tällä kertaa konduktööri antoi Eelikselle ihan ensimmäisen ja oman junalipunkin! Taisi ilahduttaa äitiä enemmän kuin Eelistä :D

Mummolassa Eelis oppi viihtymään leikkikehän alla itsekseen pitkiäkin aikoja. Kotona Eelis ei vielä ollut tajunnut kunnolla roikkuvia leluja mutta nyt niille jutellaan, naureskellaan ja koitetaan jo vähän tavoitellakin! Äitini opetti minulle myös vessanpönttöön pissattamisen/kakattamisen, ja muutamat pissat mummulassa saatiinkin pönttöön, kotona ei vielä ole onnistuttu mutta jatketaan yrittämistä hyvässä hengessä vielä :)

Nyt kun olen taas puuhaillut Eeliksen kanssa kaksistaan, huomaan kuinka "kaipasin" vauvaa ja jotenkin tuntuu, että rakastan tuota pientä myttystä entistä enemmän. Mieskin sanoi, että alkoi jo olla ikävä meitä molempia, ja että hän huomasi ettei saa yhtään sen enempää aikaan kotona oli Eelis kotona tai ei.

Taisimme molemmat olla väsyneitä matkustelusta, sillä normaalin seitsemän sijaan nukuttiin puoli yhdeksään! Seitsemältä oltiin jo ähisemässä mutta onneksi Eeliskin nukahti vielä takaisin.

Vasen tissi vaivaa taas, huomenna on neuvola ja täytyisi muistaa kysäistä löytyisikö sieltä neuvoja ja apuja tähän kipuiluun.

Kevät on täällä, lumet on jo lähes sulaneet ja kukkapenkistä pilkottaa narsissin varret! Painokin oli tänään 71 kg!

(Nappasin masukuvan pokkarilla, siksi se on vähän erilainen ja huonompi kuin aiemmat masukuvat.)

Isovanhemmat kylässä

Isovanhemmat vierailivat meillä, lähtivät molemmat juuri kotiin, omani olivat yhden yön täällä. Huh huh, vaikka he auttoivat paljon ruoan teossa ja muutenkin, niin kyllä ollaan kaikki ihan poikki. Vauva oli ihmeissään kun oli taas hälyä ja paljon ihmisiä eikä oikein malttanut nukkua, itkeskeli paljon normaalia enemmän (mikäli meille edes mitään normia on vielä syntynyt). Onneksi yöt nukuttiin hyvin kolmen-neljän tunnin pätkissä.

Kaikki oli vauvasta ihan tohkeissaan, jokaista äännähdystä (pieruja myöten) ihasteltiin ja taivasteltiin. Vaipan vaihtoakin piti joka kerta tulla ihmettelemään. Paljon räpsittiin valokuvia ja vertailtiin kellä on suloisin kuva vauvasta puhelimen taustakuvana. No, kai sen ymmärtää kun kyseessä on valtaosalle ensimmäinen lapsenlapsi :)

Nyt loppupäiväksi aion käpertyäs sohvan nurkkaan vauvan kanssa ja katsoa vain Siskoni on noitaa! Onneksi on ruokaa pariksi seuraavaksi päiväksi, ei tarvitse tehdä mitään.

Ensimmäiset päivät kotona

Ensimmäiset päivät kotona ovat nyt takana. Ensimmäisen illan tuntui ihan vieraalta omassa kodissa kun ei ollut vielä tottunut uusiin vanhoihin hajuihin ja rutiinit vauvanhoidossa muuttuivat. Seuraavana päivänä koin varsinaisesti kotiutuvani kun yökin meni ihan hyvin, tissiteltiin vähän useammin mutta luulen että vauva vain tilasi vähän enemmän ruokaa seuraaville päiville. Tänään maitoa tulikin sitten jo ennenkuin ehdin saada edes tissiä pojan suuhun :D

Kissojen reaktio jännitti paljon, mutta eivät ne tunnu vauvasta välttävän. Pienempi juoksi alkuun karkuun aina kun vauva itki mutta nyt vain katsoo vähän kummissaan että voisko sen jo hiljentää! Eivät taida oikein tajuta vauvaa, katsovat sitä ihmetellen kun se pitää jotain ääntä eivätkä mene ihan lähelle, mutta eivät ihan kamalasti pelkääkään. Olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Yöksi laitetaan aina makuuhuoneen ovi kiinni ja kerran yössä isompi käy raapimassa ovea mutta luovuttaa pian. Kovasti aamusta vahditaan oven takana, että koska sinne makuuhuoneeseen taas päästään.

Kotona olen pääosan ajasta viettänyt sohvan nurkassa puoli-istuvassa asennossa kun ei tuo istuminen ole vielä onnistunut. Tänään siirsin koneen pöydän ääreen ja olen ollut enemmän jalkeilla. Mies kyllä passaa minua ihan niin paljon kuin vaan pyydän, mutta täytyy sitä itsekin vähän jotain puuhailla. Aamusta olen noussut aiemmin ja jättänyt vauvan miehen kanssa vielä nukkumaan, syön aamiaisen, käyn suihkussa ja sen lisäksi olen jotain pientä ehtinyt tehdä, ennenkuin on ollut taas tissittelyn aika. Meillä syödään 2-3,5 h välein, päivällä vähän useammin. Öisin imetän makuulteen ja olen todella laiska röyhtäyttämään, tosin harvoin meillä edes röyhtäistään tai puklaillaan. Piereskellään kyllä päivittäin, mutta ei mitenkään ylenmäärin. Päivällä imetän kainalon alta kun tuo rintavarustus on sen kokoinen, että se on paras asento. Välissä röyhtäytyän ja sitten taas tankataan. Viime yönä herättiin vain kolmasti syömään!

Itse olen mennyt vauvan kanssa nukkumaan kahdeksan-yhdeksän aikaan illasta ja nousen kahdeksan-yhdeksän aikaan ylös. Yöllä syöttöjen yhteydessä valvon tunnin verran per syöttö, vähän enemmän jos vaippa täytyy vaihtaa. Lisäksi olen nukkunut yhdet päikkärit vauvan kanssa, joten en ole väsynyt ollenkaan. Vauva nukkuu joko omassa pinnasängyssään (josta yksi laita on otettu pois ja sänky on kiinni meidän sängyssä) tai meidän välissä, riippuen kummasta tissistä olen syöttämässä. Meidän sänky on sen verran leveä, että päälle kierähtäminen ei pelota lainkaan. Mieskin on jättänyt joka yö runsaan turvavälin vauvaan ihan vaistomaisesti.

Vielä opimme toistemme tapoja, mutta sen verran olen oppinut pojasta, että se ei tykkää yhtään kakkavaipasta! Pissavaippoja en ole vaihtanut kotona kertaakaan, mutta jos vaipassa on edes märkä pieru, saa se aikaan mutrunaaman. Vaippoja vaihdetaankin viisi-kuusi päivässä, parissa niistä on suurempi kakka, usein vain pieni löräys. Joten kai se vauva saa tarpeeksi ruokaa, olen mennyt puhtaalla rintaruokinnalla. Vasta kerran olen pumpannut, kun jotenkin tuntuu että täytyy "säästää" vauvalle, vaikka se syökin kerrallaan vain toisesta rinnasta. Vain kerran on pissattu hoitopöydällä, mies oli juuri vaipanvaihtovuorossa ja ehti juuri ajoissa heittää harson päälle, joten suuremmilta sotkuilta vältyttiin :D

Muutenkin mies on osallistunut vauvan hoitoon todella hyvin. Vaihtaa vaippaa ja meidän molempien yllätykseksi kakkavaippa ei tee pahaa, paitsi aamusta jos mies ei ole ehtinyt vielä syödä :D Pukee vaatteet hyvin päälle ja pitää vauvalle seuraa. Tänään koitettiin kantoliinaakin, mutta vauva halusi pian takaisin minun lähelle. Onneksi isä ei loukkaannu vaan ymmärtää tämän symbioosivaiheen. On silti ihanan innokas pitämään vauvaa lähellään. Ainoa mitä ei vielä oikein sisäistä on se, että vauvan kanssa ei ole "ihan kohta" tai "käyn ensin tekemässä tämän jutun loppuun" vaan kaikki on tapahduttava aikalailla juuri sillä hetkellä. Myös se, että minun on aikatulutettava omat syömiseni vauvan mukaan, eli ruokaa on oltava vähän valmistamassa ajoissa, jos meinaan ehtiä sen syödä loppuun asti (ei ole vielä onnistunut pääruoan kanssa).

Tänään vauva on selkeästi seurustellut enemmän kuin aiemmin, huudahteli ihan huvikseen muutaman kerran. Hän on ollut myös läheisyydenkipeä, kokeilin itsekin tänään ensimmäistä kertaa kantopussia, ja se toimi hyvin, paitsi että vauvalle taitaa tulla vähän liian kuuma siinä. Täytyy seuravaalla kerralla vähentää vaatetta. Itsekin elän symbioosivaihetta, olen vauvan lähellä koko ajan. Taidan vielä "paikkalla" niitä kolmea ensimmäistä "menetettyä" päivää. Aamuisin olen kuitenkin jättänyt vauvan isän kanssa vielä nukkumaan, käyn itse suihkussa ja syön aamiaisen, ja ehkä puuhaan jotain pientä ennen seuraavaa tissittelyä. Muutenkin annan vauvan isän hoidettavaksi luottavaisin mielin, mutta samasta asunnosta poistuminen kauhistuttaa. Onneksi sitä ei vielä tarvitse tehdä :)

Huomenna vanhempani tulevat katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa ja ovat yötäkin, kun kotiin on pitkä matka ajaa. Appivanhemmat tulevat sitten sunnuntaina. Ovat ihan innoissaan, kivaa saada heidät tänne mutta vähän jo valmiiksi väsyttää, vaikka lupasivatkin että eivät tule passattavaksi ja tuovat ruokaa mukanaan. Mutta on se seuranpito aina vähän "hankalaa", meillä kun ei ole televisiota jota vanhemmat tykkäävät tuijottaa päivät pitkät :D