Talohaaveissa

Eelis lähti muksuvoikkaan mummun kanssa, joten äkkiä käytän (hetken) rauhan hyväkseni ja päivittelen meidän kuulumisia.

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, asuntokuume poiki yhden potentiaalisen talon meille, nyt on hoppu saada oma asunto myytyä, jotta päästäisiin kiinni kohteeseen. Kyseisestä talosta kun on tehty toinenkin vastaava tarjous, eli oma asunto on saatava myytyä ensin. Periaatteessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet olla nopeampia, mutta saa nyt nähdä miten käy. Kaikilla peukut pystyyn että joku kiinnostuisi meidän kolmiosta nopeasti ja päästäisiin pian muuttamaan! Talo kun on tyhjillään niin sinne pääsee heti :)

Alkaa nämä rappuset rasittaa koko ajan vain enemmän, ja tilanpuutekin aiheuttaa mustelmia itse kullekin lähes päivittäin...

No, johtuen oman asunnon myyntiin laittamisesta, piti tällä viikolla suorittaa isomman skaalan siivous tulevaa asunnon näyttöä varten. Mies palasi maanantaina töihin mutta onneksi mummu riensi päivisin apuun. Saatiinkin hyvin siivottua koko kämppä. Ja siinähän ne päivät sitten kuluikin, olen ihan poikki!

Muuten meidän arki rullaa varsin mainiosti, vaikka lepoa ja armoa ei paljoa tunneta äidin kohdalla. Eelis on edelleen todella reipas eikä vauva ole aiheuttanut suurempia mustasukkaisuuksia. Nyt kun mies on töissä taas, kiukuttelee Eelis vähän enemmän (pääosin isille ja mummulle), mutta muuta protestointia ei ole ollut vielä havaittavissa. Vauva on pääosin edelleen aika leppoisa tapaus, mutta iltaisin huutaa koliikkimaisesti noin puolisen tuntia ennen kuin nukahtaa pidemmille yöunille (3- 3,5 h). Koitan päästä nukkumaan yhdentoista maissa illalla ja usein vauva onkin pitänyt herätellä puoli kymmenen, kymmenen aikaan, jotta saadaan vaatteet ja vaippa vaihdettua sekä seurustelut seurusteltua. Vauva herää yöllä syömään kahdesti (nukkuu siis 2x3h + 2h) ja aamulla noustaan seitsemän aikaan vauvan syötyä.

Olen saanut aika hyvin rytmitettyä vauvan Eeliksen rutiineihin, aamupalan aikaan vauvakin usein syö vielä ennen kuin alkaa nukkua, vauvan uinuessa hoidetaan aamupuuhat (vaatteiden vaihto ja pyykit) ja touhutaan vähän yhdessä. Vauva herää usein syömään vähän ennen lounasta, joten taas syödään yhdessä koko porukka. Eeliksen mennessä päikyille vauva on pääosin nukkunut, joten olen päässyt pienelle happihyppelylle kun Eelis nukkuu vaunuihin. Vauva ei oikein vielä vaunuissa ulkona viihdy, joten aamupäivän ulkoilut on jääneet (myös siivouksen takia) vähälle tällä viikolla. Päikkyjen aikaan vauva joko syö taas tai nukkuu, Eeliksen herättyä päikyiltä syödään välipalaa ja taas vauva joko syö tai nukkuu. Pikku Kakkosen aikaan vauva usein syö, ja isin tultua kotiin ja vauvan syötyä, pääsen itse suihkuun ja tekemään hetken omia juttuja. Iltapuuron aikaan vauva taas heräilee syömään ja Eeliksen mentyä nukkumaan kahdeksan maissa vauvakin nukahtaa, jolloin jää pari tuntia aikaa miehen kanssa touhuta (eli katsella sohvalla telkkaria tai suunnitella uuden kodin juttuja).

Minä itse voin varsin mainiosti, vaikka siivous onkin nyt väsyttänyt tämän mamman, jaksan paljon paremmin kuin raskausaikana. Saan yössä nukuttua ihan tarpeeksi vaikka vauva herättääkin yön aikana kahdesti. Jos (ja pääosin kun) vauva ei kakkaa syönnin aikana, en vaihda vaippaa öisin (käytetään kertiksiä) joten nukahdan syötön päälle nopeasti. En myöskään nouse röyhtäyttämään vauvaa, vauvan syötyä vaihdan sen toiselle puolelle kylkeä, hörppään vettä ja kaikki jatketaan unia. Ehdin syödäkin ihan hyvin päivän aikana ja pääsen haukkaamaan päivittäin raitista ilmaa. Ehdin päivisin olla ihan kahden kesken Eeliksen kanssa vauvan nukkuessa, ja Eelis antaa minun hoitaa vauvaa rauhassa. Iltaisin ehdin myös levähtää ja nauttia miehen kanssa yhteisolosta. Ehdin siis huomioida kaikkia, joten huono omatunto ei ole päässyt iskemään.

Eelis pitää niin hyvin meidät kiinni rutiineissa ja puuhaa riittää päivisin, joten en ehdi pitkästyä enkä tylsistyä. Kunhan taloasiat rauhoittuvat ja vauva alkaa viihtyä ulkona, päästään vähän liikkeellekin ja ihmisten ilmoille.

Edelleen olen aina vain onnellisempi ja onnellisempi, vaikka se toinen lapsi ei mene "Ihan siinä sivussa", on kahden pienen kanssa elon helppous yllättänyt. Tosin, apu on ollut hyvinkin lähellä ja olen viettänyt kahden lapsen kanssa yksin aikaa vain muutamia tunteja päivässä. Enää en kuitenkaan ole huolissani miten pärjään, vaan uskon asioiden lutviutuvan kun vain osaa joustaa ja pitää pään kylmänä (kyllä, joskus on kestettävä jomman kumman huutoa että saa toisen hoidettua, ja joskus molempien huutoa samaan aikaan). Toivottavasti vuosi tulee sujumaan yhtä hyvin vastaisuudessakin :)

Uudet kujeet

Oikein hyvää uutta vuotta!

Meidän uusi vuosi vaihtui arkisissa merkeissä, päivä oli täysin normaali, käytiin vain illalla katsomassa muutamat raketit ennen Eeliksen nukkumaanmenoa.

Vauvakin on päässyt ulkoilemaan kun ilmat lauhtuivat. Ollaan käyty porukalla puistossa ja vauvan kanssa (ruoka)kaupoilla. Turvaistuimessa istuminen on ihan ok niin kauan kuin ollaan liikkeessä. Vaunuissa olo ei ihan älyttömästi vielä hotsita mutta eiköhän siihenkin totuta.

Eelis haluaa ottaa vauvaa monta kertaa päivässä, pusuttelee ja hipustelee varpaista. Huolehtii että vauva saa maitoa ja että muistetaan vaihtaa vaippaa. Vetää soittolelun soimaan ja haluaisi aina laittaa tutin nähdessään sen vauvan suuhun. Osaa varoa vauvaa touhuillessaan, vaikka välillä pitääkin muistuttaa missä se vauva on.

Kuukaudessa tytölle on kertynyt painoa yhteensä neljä kiloa ja senttejäkin on tullut pituuteen lisää kolme! Meidän neuvolatäti vaihtuu edellisen jäätyä eläkkeelle (jes!). Vauva on alkanut olla hereillä useamman kerran päivässä, killitttelee suurilla silmillään jopa puolisenkin tuntia ihan rauhassa. Syö paljon ja usein (edelleen syö, miettii, syö ja miettii (jossain mietintätauossa vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Nukkuu parhaimmillaan 3-4 h putkeen, joista ainakin yksi on onnistuttu saamaan ajoittumaan yöhön. Vauva alkaa yöunille usein puolenyön maissa (ennen pidempiä yöunia itkeskelee enemmän, rauhoittuu kuitenkin asennon vaihtoon tai tissiin tai röyhtäyttämiseen) ja yöunia jatketaan seitsemään-kahdeksaan asti. Tänä aikana vauva syö pari kertaa, viime yönä vain kerran! Öisin ollaan siirrytty vauvallakin kertakäyttöisiin vaippoihin, tällä viikolla vauva kun ei ole kakannut yöllä jos en ole alkanut jumppaamaan (eli vaihtamaan vaippaa).

Mies menee takaisin töihin ensi viikosta alkaen, sitten saa nähdä miten arki alkaa sujua.

Ollaan alettu (taas) tosissaan haaveilla uudesta asunnosta, tässä alkaa jo nyt mennä totaalisesti järki kun täytyy ravata monesti päivässä portaita ylös-alas. Eelis kun tulee perässä ja ihan valvomatta ei poikaa voi portaisiin vielä päästää, vaikka osaakin ne kulkea itsekin. Kun vauvaa pitää kuitenkin kantaa, on aika kuluttavaa rampata rappusia kädet ja syli täys tavaraa. Etuovestakaan kun ei pääse minnekään ilman menemättä rappusiin, ja vaunut on takapihalla, joten ulkoiluvaatteet on aina haettava eteisestä olohuoneeseen ja kuljettava takapihan kautta (jonka ovea ei saa lukkoon tai edes kiinni kuin sisäpuolelta). Portaikon lisäksi tilanpuute iskee vasten kasvoja. Jopa minä törmäilen päivittäin huonekaluihin kun ei vaan ole tilaa kulkea!

Löydettiinkin jo yksi unelmakoti, saa nähdä mitä tästä kehkeytyy, oma asunto kun ei ole vielä myynnissä eikä uutta lainalupaa haettu pankista. Ensi viikolla selvinnee monia asioita. Myös mummu etsii asuntoa, joten voi olla että kevään aikana päästään nauttimaan (?) useammastakin muuttorumbasta!

Lunkkia elämää

Viime viikko meni ihanasti ihan oman perheen kesken, tällä viikolla riittääkin sitten vauvan nuuskuttelijoita lähes jokaiselle päivälle. Emme kuitenkaan ota yhdelle päivälle kuin yhdet vieraat vastaan, jotta ei mene ihan hulinaksi.

Vauva syö enemmän tai vähemmän kolmen tunnin välein, vähän on meinannut masu vaivata mutta mahan hierominen, kunnolla röyhtäyttäminen (vaikka sikkura ei siitä tykkääkään erityisesti) ja kakkajumppa (eli jalkojen pumppaaminen) vaipanvaihdon yhteydessä on tuntuneet auttavan.

Sikkura viettää jo pidempiä aikoja hereillä ja tapittaa välillä hetken suoraa silmiinkin! Neuvolatäti kävi eilen kotikäynnillä, painoa neiti on kerryttänyt hurjat 0,5 kg! Nyt ollaan siis yli kolmen kilon (sairaalasta lähtiessä paino oli 2700 g). Vielä on kuitenkin vähän liian kylmää ulkoilla, kunhan pakkanen lauhtuu alle kymmenen asteen, voidaan aloittaa raittiin ilman haistelu. Onneksi sillä välin pääsen itse haukkaaman happea Eeliksen päikkyjen aikaan. Pääsisinhän toki muutenkin mutta se on sellainen sopiva "tekosyy".

Mies on ollut hurjan paljon apuna, kaitsee ja viihdyttää Eelistä kun olen vauvassa kiinni, ja ottaa vauvan hoitoonsa kun olen imettänyt sen kylläiseksi. Vaihtaa mielellään vaippaa ja vaatetta, ja on muutenkin mukana paljon enemmän kuin Eeliksen vauva-aikana. Kaikki on miehellekin nyt niin paljon helpompaa kun vauva-arki on tuttua.

Useimpina päivinä olen saanut aamupäivän olla kahdestaan vauvan kanssa, mies on joko asioilla tai ulkoilemassa Eeliksen kanssa. Eilen Eelis oli mummulla hoidossa ja menee taas huomenna sinne leipomaan pipareita. Eelis osoittaa enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, nyt vauvaa pitäisi hoitaa välillä sen nukkuessakin! Eelis silittää vauvan päätä ja käsiä, ja röyhtäytettäessä taputtaa pepulle. Vielä kun isikin on kotona, ei haittaa vaikka äiti on kiinni vauvassa vaan haetaan sitten apua isiltä. Välillä pitää päästä ihan viereen istumaan kun imetän. Eelis ojentaa imetystyynyn kun tarvitsen sitä ja siirtää sen pois tieltä kun olen valmis. Eelis myös lämmittää kaurapussin sikkuralle ja avaa tarvittaessa unipussin (äp vanupussin) vetoketjun. Eelis myös tietää missä on vauvan kestovaipat ja osaa viedä puhtaat vaipat oikealle paikalleen.

Vaiposta puheenollen, otettiin käyttöön Baby Landin (Baby Cityn) vaipat myös vauvalla, ja hyvin toimivat! Kaikki vaipat kuitenkin falskaavat useasti päivässä, meillä on yksi (vielä liian iso) villakuori (mummun Eelikselle kutoma) jota pidetään öisin, jotta sillon pysyy yövaatteet ja petivaatteet kuivina. Odotan että saan ystävältä lainaan pari pienempää villakuorta jotta saataisiin päivälläkin vaatteet pysymään kuivina.

Muuten päivät täyttyy edelleen vauvasta ja taaperosta sekä pyykin pesusta (ja ruoan laitosta ja siivouksesta). Ei huhkita vaan kaikessa otetaan rennosti. Nautitaan yhteisistä hetkistä (myös miehen kanssa iltaisin kun Eelis on nukkumassa ja vauvakin on imetetty) ja ollaan vaan. Joulukin saa tulla, mummu lupasi hoitaa jouluruoat (en itse ole koskaan tehnyt jouluruokia kun emme erityisesti joulua vietä miehen kanssa) ja sain joululahjatkin paketoitua viimein. Pappakin saapuu tänne viikonloppuna, joulua vietetään sitten meillä mummun ja papan kanssa, syödään ruokaa ja ollaan vaan.

Vauvahuuruja

Pikaisesti muutama asia meidän tämänhetkisestä arjesta:

Sikkura syö noin kolmen tunnin välein, herää öhisemään ja itkee vain jos tissi ei tule tarpeeksi nopeasti suuhun. Sitten pitää vartin mietiskelytauon, syö uudestaan, kakkaa, (sitten vaihdetaan vaippa) ja syö taas. Vaipanvaihdon yhteydessä kuikuilee ja lopulta nukahtaa taas.

Sikkura nukkuu hyvin sohvan nurkassa äitiyspakkauksen vanupussissa lämpimän kauratyynyn kanssa. Välillä toki isin tai äidin sylissä. Ja öisin perhepedissä.

Sikkura osaa syödä todella reippaasti tissiä, oikean imuotteen harjoitteluun meni vain pari päivää. Tosin jos on ihan kamala nälkä, ei tissi meinaa mennä oikein suuhun kun on liian kiire päästä imemään.

Nyt imetys ei sattunut kuin pari päivää ja maidon nousukaan ei tehnyt yhtä kipeää kuin esikoisesta.

Kestoilu aloitettiin heti kotiin päästyä, koska kestot falskasi vähemmän kuin kertakäyttöiset. (Napatyngän takia vaipat oli pidettävä löysemmällä ja kertikset aina valuivat liian alas kun taas kestot ovat jämäkämpiä ja pysyivät paremmin paikallaan. Lisäksi Sikkura on niin pieni rimppakinttu, että kertikset falskasivat reisistäkin herkästi.). Kestoja menee noin kymmenen päivässä, Eelikseltä tulee noin kaksi kestovaippaa ja päälle puklu- ja vaipanvaihtoharsot, joten vaippapyykkiä on pestävä päivittäin.

Eelis on ollut todella reipas tulokkaan suhteen. Haluaa tulla mukaan katsomaan kun vaihdetaan vaippaa, tuo puhtaita vaippoja ja antaa Sikkuran vaatteita. Lisäksi Eelis huolehtii aina että Sikkuralla on tumput kädessä. Jos Sikkura itkee, sanoo Eelis "Mää mää" (syömään). Pari kertaa on käynyt silittämässä Sikkuran päätä ja käy nuuskuttelemassa unilelullaan.

Öisin Sikkuran (lyhyet) itkut ei ole haitanneet Eeliksen unia.

Olen käynyt joka päivä ulkona lyhyellä kävelyllä kun nukutan Eeliksen vaunuihin päikyille. Tuo ulkoilu on pitänyt mielen virkeänä ja saanut mukavasti kropassa nesteet liikkeelle. Olo on pireähkö (huomattavasti pirteämpi kuin raskausaikana) ja tuntuu että pystyn taas liikkumaan ja toimimaan. Mahareppua on reilusti vielä, paino on pudonnut viitisen kiloa. Turvotus alkaa selkeästi hävitä.

Isi on käynyt Eeliksen kanssa päivittäin joko kaupoilla (ostettiin TV ja pieni hyllykkö leluille kun vaihdettiin olohuoneessa järjestystä) tai ulkona leikkimässä. Sairaalassaoloni aikana Eelis vietti niin mainiota aikaa isin kanssa, että nyt isi kelpaa paljon paremmin kaikkeen. Näiden hetkien aikana hoidan Sikkuraa ja kotia. Eeliksen päikkyjen aikaan taas en tee mitään muuta kuin lepään!

Nyt kun meitä on kaksi vanhempaa kotona, arki sujuu joutuisasti ja helposti. Näköjään pienen vauvan kanssa elo on hyvin muistissa kun kaikki sujuu rutiininomaisesti. Kun ei ole tarvinnut käyttää energiaa uuden opetteluun, jää aikaa vain nauttia näistä vauvantuoksuisista hetkistä ja Eeliksen touhuista. Niinpä blogikin on aika hiljainen kun haluan keskittyä vain nauttimaan näistä hetkistä.

Olemme todella onnellisia toisistamme <3

PAM!

Lyhyitä päivityksiä lisää:

Eelis dippasi nachoa miedosti tuliseen salsakastikkeeseen kun käytiin mummun kanssa syömässä. Mummu katseli silmät pyöreinä kun Eelis ei ollut moksiskaan minimaalisesta määrästä kastiketta (Eelishän maistoi tässä taannoin chilipähkinää ja söi vielä toisenkin päälle, eikä mennyt edes maha sekaisin!). Muutaman nachon maistelun jälkeen sipsiin tuli vähän enemmän kastiketta, ja sillä kertaa taisi vähän polttaa, Eelis katsoi minua kauhistuneen näköisenä, ojensi äkkiä nachon pois ja totesi "PAM!" :D

Mietteitä

Kiirettä pitää taas, mukamas. Mitään en ehdi tekemään mutta mitään ei tapahdukaan. Eelis on pääosin arkipäivisin viitisen tuntia mummulassa mutta silti ehdin hädintuskin tehdä lounasta (ja nukkua päikkärit), satunnaisesti pesen pyykkiä. Mitään en ole saanut aikaan kirjoitusprojektin eteen. Motivaatiotakaan ei ole tippaakaan.

Eeliksen läpsiminen jatkuu, välillä vähän vähemmän ja kiukkupäivinä enemmän. Eelis kyllä tietää jo että läpsiä ei saa ja tuleekin usein heti halaamaan kiellon päälle, välillä jatkaa vielä. Silloin sanotaan että seuraavasta isi/äiti lähtee pois vierestä ja jos vielä läpsäisee, noustaan napakasti pois ja lähdetään tekemään jotain muuta. Eelis alkaa usein itkeä ja hetken itkettyään rauhoittuu, jolloin mennään takaisin ja Eelis pyytää anteeksi. Tarvittaessa tätä toistetaan kunnes läpsiminen loppuu. Isin kanssa jaksetaan vielä jatkaa tappelua pidempään mutta äidin kanssa riittää usein kaksi kertaa maksimissaan. Yritetään keskustella miehen kanssa ja päivittää toisiamme (pääosin minä kerron miten olen toiminut ja mikä toimii) käyttäytymisessä niin, että toimimme molemmat samalla lailla ja konsistentisti näissä tilanteissa. Kun kiukuttelu on loppunut pyritään ohjaamaan mielenkiinto muualle ja mahdollisimman pian unohdetaan kiukuttelut, vaikka itseä ärsyttää, koitan muistuttaa itseäni että ei siihen asiaan kannata jäädä vellomaan vaan jatkaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ja löytää se kehun aihe jolloin tulee kaikille hyvä mieli.

Eelis on palannut taas normaaliin (?) rytmiinsä ja on alkanut herätä taas aiemmin. Monta viikkoa meillä nukuttiinkin ysiin saakka, nyt Eelis heräilee taas seitsemän maissa. Vaikka ylimääräinen tunti-pari unta aamuisin (jos kissa ei vaan aloittaisi riehumista 7-8 aikaan) maistuisi, on tämä silti mukavampaa herätä hyvissä ajoin. Ehtii rauhassa puuhailla aamutouhut ja jos olisi jotain menoa (vielä kerran muksuvoikkaa tälle vuodelle), ehtii sinnekin ilman kiireen tuntua.

Nukuin toissayön älyttömän levottomasti ja huonosti. Toisella kyljellä ei voinut olla kun tuli huono olo, ja toisella kyljellä ollessa puutui lonkat ja jalat. Selälläänkin tuli nopeasti huono olo. Yölliset supistukset on kuitenkin jääneet toistaiseksi pois ja muutenkin supparit on laimentuneet mahan kiristelyiksi. Vessassakaan ei ole nyt muutamaan yöhön tarvinnut käydä kuin kerran. Edelleen turvottaa, usein kuitenkin vähemmän jos olen syönyt vähän jotain epäterveellistä (??!) kuten pullan päiväkahvin kanssa.

Huomenna on äitiyspolilla kontrollikäynti ja synnytystapa-arvio. Vaikka olen aika rauhallisin mielin vauvan koosta, on neuvolan täti saanut pienen pelon takaraivoon, että vauva onkin jo niin iso, että jos ei itsekseen ala pian syntyä, on synnytys käynnistettävä. Samaan syssyyn pelkään sektiota. Ajattelin toivoa ronskimpaa sisätutkimusta, sillä se tilanne saatiin käyntiin viimeksikin. Nyt kuitenkin ollaan ihan täysiaikaisia jo. Vähän jänskättää se, miten tämä synnytys menee; kuinka pitkään se kestää, kuinka kipeä olen, onko se kuinka samankaltainen kuin edellinen ja kuinka pitkään voin olla kotona.

Olen myös miettinyt kuinka pitkään haluan pitää Eeliksen kotona, en halua että pieni poika näkee minua kovin tuskissani (koska Eelis on kovin empaattinen ja huolestuisi varmasti) mutta toisaalta tiedän, että Eelis antaa voimaa jaksaa olla kotona pidempään ja sietämään kivun, sekä tietysti auttaa keskittymään johonkin muuhun. Mummu on onneksi lähellä ja nopeasti saatavilla, mihin vuorokauden aikaan tahansa tarvittaessa. En kuitenkaan halua äitiäni tänne vaan Eelis vietäisiin mummulaan hoitoon, paitsi tietysti jos sairaalaan lähtö tulee keskellä yötä.

Koitan kuitenkin olla ylimiettimättä asiaa, antaa kaiken mennä taas omalla painollaan. Eiköhän kaikki lutviudu parhain päin!

Syliä ja halia

Maha on löysällä jo toista päivää, en tiedä syyttäisinkö Subwayn kanaleipää, hiilareita vai masuasukkia. Turvotus vaivaa aamusta iltaan, öisin tuntuu helpottuvan. Juon vettä runsaasti mutta se ei tunnu auttavan turvotukseen, vessassa täytyy vaan ravata jatkuvasti. Öisin herään kahdesti pissalle, kolmatta kertaa koitan vältellä kun ei vaan jaksaisi nousta ylös. Asentoa täytyy vaihtaa öisin useasti, sillä jalkoja ja lonkkia alkaa nopeasti särkeä. Eilen supisteli napakasti mutta kivuttomasti koko päivän. En saa juuri mitään aikaan vaikka Eelis on mummulassa hoidossa arkena noin klo 10-15. Edelleen väsyttää koko ajan vaikka nukun enemmän tai vähemmän säännöllisesti sen klo 22-08, enkä kovin paljoa valvoskele yöllä.

Eelikseltä meni ääni käheäksi sairastelun päätteeksi, voi olla että osansa teki myös se kiukkurääkynä sairastelun ohessa. Nyt kiukuttelu on helpottunut ja tänä aamuna poika oli jo normaali itsensä. Toissayönä havahtui useaan otteeseen itkeskelemään, mutta rauhoittui itsekseen takaisin nukkumaan. Nyt aamuisin Eeliksen huoneesta kuuluu "Äitiii, äitiii!". Jos minä menen hakemaan Eelistä, ei poika malta tulla köllöttämään sänkyymme enää vaan heti täytyy mennä "Kko, kko!" eli kokkailemaan aamiaista. Jos taas isi hakee, tullaan hetkeksi köllähtämään vanhempien sänkyyn.

Syli on ollut kova sana sairastelun jälkeen. Kiukuttelun ohessa Eelis alkoi läpsiä ja lyödä. Asiaan suhtauduttiin tiukalla Eillä ja piti tulla pyytämään anteeksi (eli halimaan). Kahden läpsimispäivän jälkeen lyöminen vähentyi mutta sitten piti opetella että syliin ja haliin pääsee ilman läpsimistäkin. Nyt Eelis on viime päivinä tullut hakemaan harmistuksiinsa halia ja syliä avuksi jo niin nopeasti, että harmistukset on jääneet hyvin miedoiksi. Paras syli on äidin syli, mutta onneksi isi ja mummukin kelpaavat. Jos iskee oikein kova kiukku, niin ensin annetaan Eeliksen rauhoittua sen verran, että sylissä ei enää venkoilla ja riuhtoilla.

Toivottavasti etenkin tämä läpsiminen on joku ohimenevä juttu, että vauvan kanssa vältyttäisiin lyömisiltä.

Eka kuume

Eelis oli kipeänä viikonlopun, ensimmäistä kertaa siis Ihan Oikeasti kipeänä!

Torstaina aamulla Eelis oli kovin sylinkipeä ja hieman lämmin mutta kuitenkin ihan pirteä ollut koko aamun. Mummu tuli parturin jälkeen hakemaan poikaa hoitoon jotta sain itse vähän kirjoitushommia tehtyä (ei onnistunut kun olin itse pihalla kuin lumiukko öisen migreenin seurauksena). Eelis oli ollut tosi väsy ja mennyt päikyille hieman normaalia aiemmin ja nukkui kolme tuntia! Menin hakemaan Eelistä ja poika rukka oli ihan kuuma ja syli oli ainoa paikka missä oli hyvä. Kuume alkoi selkeästi nousta, joten jätettiin Eelis vielä mummulle hetkeksi kun käytiin miehen kanssa ruokakaupassa. Samalla käytiin apteekissa hakemassa lisää särkylääkettä (Panadolin nestemäistä kun saa laittaa ainakin litratolkulla jo! Löysin banaanin makuisia särkylääkkeitä, joita Eelis ei kuitenkaan suostu syömään kun ne liukenevat suuhun heti, täytyy piilottaa tabletti aina johonkin ruokaan.).

Kuuntelin koko yön Eeliksen öhinöitä, olin huolissani että kuinka korkealle kuume nousee. Eelis kuitenkin nukkui ihan hyvin vaikkakin hieman levottomasti. Aamulla poika oli ihan kuuma mutta kuume laski hieman aamutouhujen aikana. Nousi taas puolen päivän aikaan (Eelis nukahti sohvasängylle kainaloon) ja pikatorkkujen jälkeen annoin särkylääkettä. Kuume laski ja saatiin syötyä vähän (onneksi Eelis kuitenkin joi koko ajan mielellään maitoa ja vettä), päikyt ei meinanneet maistua vaikka Eelis oli selkeästi väsy. Koitin nukahtamista sohvalla mutta lopulta oli lähdettävä "kävelylle", eli nukkumaan päikyt vaunuihin ulos (nukkuu paremmin päikyt ulkona kuin sisällä, mummulassa matkasängyssä parvekkeella, kotona vaunuissa). Eelis nukahti lähes samantien mutta ei nukkunut kuin vajaan tunnin ja välissä piti käydä rauhoittelemassakin (melko hasardia meinasi olla kun yritin samalla tehdä lasagnea). Kuume alkoi taas nousta ja annoin särkylääkettä. Isin tultua kotiin syötiin taas (Eelikselle ei maistunut) ja Eelis meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa (särkylääkkeen kera). Koko päivän Eelis oli tosi kovassa kuumeessa, särkylääke onneksi vähän laski pahimpia huippuja.

Seuraavana yönä Eelis nukkui lähes 14 tuntia putkeen! Oli lauantaina aamulla lämmin mutta lämpö laski aamupuuhien aikana taas eikä särkylääkettä tarvittu koko päivänä. Pääosa päivästä kuitenkin vietettiin edelleen sohvasängyn uumenissa. Päikyt oli taas yhtä huonot kuin edellisenä päivänä, joten illalla Eelis oli taas tosi väsynyt ja meni aikaisin nukkumaan (särkylääkkeen kera). Käväistiin miehen kanssa ystävän tupareissa, mummu oli sillä välin meillä. Tultiin kuitenkin aikaisin kotiin, sillä itsekin olen ollut flunssassa ja halusin ehtiä nukkuakin yöllä. Eelis nukkuikin levottomasti ja yöllä piti muutamaan kertaan käydä rauhoittamassa poika takaisin nukkumaan. Lopulta Eelis heräsi itkuisena seitsemän aikaan, kuumetta ei tosin enää ollut.

Sunnuntaina otettiin edelleen rauhallisesti, Eeliksellä kuitenkin alkoi olla jo energiaa ja parin päivän makoilu purkautui kiukutteluna. Päikyt oli jälleen huonot ja aamuyö levoton. Mutta muuten Eelis on jo normaali itsensä, koitan kovasti pitää silmällä tuleeko jälkitauteja vai selvittiinkö "vain" kovalla kuumeella. Korvatulehdustakaan (kop kop) meillä ei ole koskaan vielä ollut, joten olen tiiraillut Eeliksen korvia ja kuullostellut kiukutteleeko Eelis mahdollisesti korvakipua, turhautumista neljään seinään vai uhmaansa. Tähän mennessä olen päätynyt jälkimmäisiin vaihtoehtoihin.

Lisätty myöhemmin: mummu kertoi että Eelikselle nousi punaisia näppyjä aamupäivän aikana (ei ollut aamulla) ja päikkyjen jälkeen ne alkoivat hävitä. Eeliksellä oli siis vauvarokko.

***

No, se siitä Eeliksen ekasta Oikeasta Sairastelusta. Itsellekin teki hyvää pääosin maata kaksi päivää, vaikka varsinaisesti en levännytkään. Oli uuvuttavaa kun mitään ei pystynyt tekemään ilman että Eelis vaati syliin ja tietysti oma huoli oli kova. Etenkin perjantaina kun kuume oli koko ajan niin korkealla.

Makaamisen tuloksena oma maha laski ja selkä meinaa vetää jumiin. Eilen supisteli enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Öisin olen huomannut muutaman kerran että supistelut aiheuttaa hikoilua, vaikka öisin en supisteluihin herääkään (synnytysunia olen nähnyt kuitenkin lähes joka yö). Kääntyminen yöllä on tuskaa, nyt lantio usein napsahtaa ensimmäiseen kääntymiseen ja vaikka se helpottaa oloa, tuntuu se tosi epämiellyttävältä. Aamuyöstä olen monesti jäänyt valvomaan hetkeksi kun uni ei tule heti takaisin. Lantion ja lonkan kivut kuitenkin helpottavat aamuyöstä ja kääntyminen helpottuu. Eilen särki alaselkää, mutta en tiedä johtuiko se makaamisesta, yläselän yrityksestä mennä jumiin, huonosta istuma-asennosta tupareissa vai päivän supisteluista.

RV 36+4 (salama peittää hyvin kasvot :D)

Vertailun vuoksi masu Eeliksestä

Sokeriarvoissa on ollut edelleen aamuisin heittoa aina silloin tällöin. Nyt en enää ole niin tiukasti VHH-dieetillä kun iltaisin täytyy tankata hiilareita (ja pähkinöitä!). Koko raskausajan kestänyt himo turkin jogurttiin marjojen kera on väistynyt ja aamuisin jotta aamupalan saa alas, olen alkanut syödä smoothieta. Varmaankin ainakin osittain hiilareiden lisääntymisestä johtuen turvotus on alkanut vaivata, vaikkakaan ei vielä yhtä pahasti kuin Eeliksestä. Sormet ja jalat tuntuu kuitenkin selkeästi turvonneilta, eikä liikkuminen tai runsas nesteen juonti tunnu tuovan helpotusta. Nyt en enää ota niin rauhallisesti vaan liikun rivakampaan tahtiin, tällä viikolla aletaan olla jo täysiaikaisia.

Maitoa on alkanut erittyä jo sen verran paljon, että on pakko pitää liivinsuojia ja jopa mies haistaa jo maidon (itse olen haistanut sen jo jonkun aikaa). Epäilen tämänkin liittyvän ainakin osittain hiilareihin.

Raskausdiabetes huolettaa sen verran, että toivoisin sikkuran syntyvän aiemmin, kammoksun käynnistystä. Toisaalta, helpottavaa tietää että kovin paljoa yliaikaiseksi ei ainakaan päästetä menemään. Alakerran tilannettahan ei ole lääkäri kurkannut ikuisuuksiin, näemmä viimeinen neuvolalääkäri jää pois RV 38 äitiyspoliklinikan kontrollikäynnin takia. Painetta tuntuu kuitenkin jo jonkin verran ja paikat tuntuu turpeilta. Ajattelin toivoa tuolla kontrollikäynnillä (taas) vähän ronskimpaa sisätutkimusta, jos sillä saataisiin synnytys käynnistymään itsekseen. Edellisellä kerralla synnytys käynnistyi kahden vuorokauden sisään siitä (olin raskausmyrkytysepäilyn takia polilla).

Vaikka kuullostelen oloani jo vähän tarkemmin, en usko vielä mitään tapahtuvan. Raskausaika on mennyt niin nopeasti, että vaikka tiedostan että noin kolmen viikon päästä meillä on toinen vauva, en Ihan Oikeasti tajua sitä. Koitan kuvitella arkea kahden pienen kanssa ja ajoittain meinaa iskeä paniikki kun näen mielessäni uhmaavan Eeliksen ja samaan aikaan huutavan sikkuran. Miten sitä ehtii reagoida kaikkeen? Vastaanko tarpeeksi hyvin molempien lapsien tarpeisiin? Miten Eelis reagoi tulokkaaseen? Taantuuko poika vai tuleeko esimerkiksi puheeseen yhtäkkinen kehityspyrähdys (Eelis kun ei edelleenkään puhu paljoa vaan viestii enemmän eleillä ja sanojen sijaan käyttää "mitä ääntä joku pitää")? Saako Eelis nukuttua öisin vaikka vauva itkisi? Miten itse jaksan päivisin jos valvon öisin?

Onneksi mummu on nyt lähellä. Ja onneksi asioilla on tapana järjestyä.

Öistä

Pitkään on pitänyt kertoa meidän yöllisistä kuulumisista, tässä pyykkikoneen valmistumista odotellessa on hyvä kirjoittaa pikaisesti aiheesta.

Eelishän on nukkunut omassa huoneessaan puolivuotiaasta saakka, sillä minun yöuntani häiritsi Eeliksen öiset ölinät (isäänsä tullut) ja kääntyilyt, ja Eelistä häiritsi äidin maidontuoksu ja kääntyilyt (eli nukkumaan tuleminen ja öisin vessassa käyminen). Yöt rauhoittuivat (ainakin pääosin, kausittaisia tiheän syömisen aikoja lukuunottamatta) ja yöunet paranivat. Bonuksena tuli myös se, että Eelis on tottunut nukkumaan omassa huoneessa eikä pinnsänkyä ole tarvinnut siirtää nyt myöhemmällä iällä mihinkään.

Kun Eelis saatiin unikoulun avulla oppimaan nukahtamaan itsekseen, on myös nukkumaanmeno helpottunut. Pitkään tehtiin niin, että iltasatu luettiin alakerrassa ja sitten vain vietiin Eelis sänkyyn. Siellä poika höpötteli ja uinahti lopulta itsekseen. Muutama kuukausi takaperin tuli viikon kausi, että äiti ei saanut lähteä huoneesta ennenkuin Eelis oli nukahtanut. Sitten helpotti.

Sitten tuli kausi, että tapeltiin pitkään nukkumaanmenosta. Ratkaisuna tähän toimi se, että iltasadun lukeminen siirrettiin vanhempien sänkyyn, johon mennään unilelujen kanssa pötkähtämään ja rauhoitutaan kuuntelemaan iltasatu. Siitä Eelis käveli itse omaan huoneeseen ja jäi tyytyväisenä nukahtelemaan itsekseen.

Nyt on taas pienoinen tappelukausi menossa, tosin tuntuu että alkaa nyt helpottaa. Iltasadun jälkeen halitaan ja kerrataan päivän tapahtumia, lasketaan poika sänkyyn unilelujen sekaan, peitellään, sammutetaan valot ja vielä vähän aikaa pitää "hipustella", eli silitellä. Usein kuuluu yksi-muutama protestointiälinä kun äitikin lopulta lähtee huoneesta, mutta nyt se on jäänyt siihen ja Eelis nukahtaa tyytyväisenä itsekseen. Tosin aikaa pitää varata sen verran, että Eelis ensin rauhoittuu täysin meidän sänkyyn, eli on pidemmän aikaa ihan paikallaan kainalossa kuuntelemassa satua (alkuun möyritään ympäriinsä).

No, se nukkumaanmenosta. Pari kuukautta takaperin meillä alkoi yölliset itkukohtaukset. Eelis on kyllä aiemminkin herännyt yöllä itkeskelemään mutta on rauhoittunut pian itsekseen ja jatkanut heti unia. Mutta nyt piti nousta ihan sylittelemään. Eelis oli siis ihan unessa mutta ei rauhoittunut ilman syliä (tassuttelu ei auttanut). En muistanut kuin vasta viime viikolla, että tosiaan nämä yölliset itkukohtaukset taitavat kuulua tähän ikään, ystävä kun kyseli (hänellä on myös Eeliksen ikäinen poika) onko meillä näitä ollut.

Muuten yöt sujuvat varsin rauhallisesti ja Eelis nukkuu täydet unet öisin. Meillä on edelleen käytössä pinnasänky, sillä Eelis viihtyy sängyssään äärimmäisen hyvin ja pyörii öisin niin paljon, että ei ole toivoakaan että poika pysyisi tavallisen sängyn kyydissä. Eikä edes yritä kiivetä laidan yli.

Saa nähdä jatkuuko hyvät yöunet Eeliksellä kun sikkura saapuu katkomaan äidin unet taas ;) Samaan huoneeseen lapsia ei toki laiteta heti vaan sikkurakin saa olla perhepedissä (pinnasänky on taas laitettu vaunuksi meidän sänkyyn kiinni) ainakin sen täysimetyksen ajan. (Siis sikälimikäli, toivottavasti, se imetys onnistuu). Ja ainahan me voidaan vauvan kanssa nukkua alakerran sohvalla jos yöt meinaa mennä hulinaksi. Elän kovasti toivossa että sikkura tulisi Eelikseen siinä, että öisin ei seurustella vaan syödään ja nukutaan!