Kesän kuulumiset

Jospa sitä taas päivittelisi hieman meidän perheen kuulumisia. Kesä on vilahtanut ohi, itsellä oli viikon (palkaton) loma, mies vietti kotona lähes viisi viikkoa. Teki kyllä pojille hyvää olla keskenään, huomasi selkeästi miten Eelis alkoi olla isänsä perään enemmän ja välillä äiti ei kelvannut vaan pelkkä isi!

Eelis onkin kehittynyt huimasti taas kesän aikana. Nyt hiekkalaatikkoleikit ja pallon potkiminen on ihan must. Heti aamupalan jälkeen pitää olla jo menossa hiekkalaatikolle, tulee itku jos ei heti pääse, iltapäivän ulkoleikkeihin koitetaan saada pallon potkimiset jotta saataisiin viimeisetkin energiat pojasta ulos. Tulee sitä "ihan oikeaa" liikuntaakin sitten. Hienomotoriikka alkaa toimia ja Eelis on alkanut kiinnostua duploista. Juo itse maitomukista (oppi puolessa päivässä) ja haarukoi itse ruokaa suuhun. Lusikalla syöminen ei oikein onnistu. Otettiin syöttötuolista turvakaari pois ja nyt Eelis kiipeää korokkeen avulla itse tuoliin ja pois siitä. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu hienosti. Eelis tapailee sanoja mutta ei varsinaisesti puhu sanoilla vielä. Ymmärtää älyttömän hyvin mitä sanotaan ja saa asiansa jollain tavalla selväksi. Kertoo usein päivän tapahtumista ääntein ja elein. Kovasti koittaa jo pukea itse päälle ja on aina auttamassa, kova poika Eelis on siivoamaan! Aikalailla kaikkeen vastataan puistamalla päätä ja omaa tahtoa alkaa olla jo aika lailla. Välillä kiukuttaa enemmän, usein Eelis kuitenkin on hyväntuulinen ja yhteistyöhön haluava. Pottailut onnistuu enemmän tai vähemmän hienosti, Eelis ei oikein malttaisi istua potalla ja kiukku tulee herkästi vaikka olisikin vessahätä. Päivässä kuitenkin tulee edes pissa tai pari pottaan, usein kakkakin. Vaippoja kuitenkin menee useampi päivässä. Satuhetket on kutistuneet ihan minimiin, nyt pitää olla menossa koko ajan ja vasta illalla Eelis rauhoittuu kuuntelemaan iltasatua, jos silloinkaan malttaa. Rutiinit on kuitenkin onneksi kaikilla hallussa ja Eelis menee kiltisti nukkumaan ja nukkuu todella hyvin. Öisin sellaiset 10 tuntia ja päivällä 2-3h päikyt. Nukahtaa itsekseen eikä jää itkemään sänkyyn vietäessä. Päikyillä useimmiten herää tunnin kuluttua nukahtamisesta ja itkeskelee hetken, mutta nukahtaa pian takaisin. Hampaita tehdään koko ajan ja kyllä niitä puhkeaakin. Välillä on suu kipeä ja ruoka ei maistu ja kiukuttaa, mutta ei olla edes särkylääkettä vielä tarvittu. Katsotaan sitten kun ne kulmahampaat alkavat tulla...

Ihan pelkkää juhlaa ei ollut tämä kesä, mummi haudattiin viime viikonloppuna ja miehen siskon lapsella todettiin hydroencephalus (vesipää). Onneksi toissapäivänä selvisi, että todennäköisyys siihen, että lapsi on kehitysvammainen, on kuitenkin pieni. Kuitenkin lapsi syntyy keisarinleikkauksella ja päähän asennetaan suntti heti syntymän jälkeen, joten leikkaukseen pieni tulokas joutuu heti. Kuitenkin on hyvä, että asia huomattiin nyt, eikä lapsen synnyttyä. On lääkärit ja kaikki valmiina. Uutiset antoivat taas vähän uutta perspektiiviä omaan odotukseen ja siihen, miten onnekas sitä on kun on olemassa jo terve lapsi.

No töissä on edelleen mukavaa, oli aika tylsistyttävää olla lähes yksin kolmisen viikkoa. Koitin ottaa rauhassa aika onnistuneesti, mutta enpä sitten saanutkaan paljoa aikaan. Vähän sain edistettyä kirjoitusprojektia kuitenkin töiden ohessa. Väsymys painaa edelleen vaan päälle, loman aikana nukuin päikkäreitä ja ne auttoivat asiaa, harmi ettei arkena kuitenkaan päikkyjä ehdi ottaa. Töissä energia alkaa ihan täysin loppua kahden aikaan. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, nyt alkaa maha painaa sen verran, että liikkuminen alkaa olla vaappumista. Sain ystävältä tukivyön lainaan ja se auttaa asiaa hieman, mutta pidemmät kävelylenkit, ja näyttää siltä että myös pyöräily töihin on poissuljettuja. Huomaa miten lihaksisto ei ole palautunut edellisestä raskaudesta, maha on jo aikamoisen kokoinen kun ei ole vatsalihaksia pitämään sitä aisoissa, eikä kannattamaan sen painoa. Maha kipeytyy helposti ja supistelee, välillä jopa ihan epämiellyttävästi. Rauhallisesti siis täytyy mennä.

Heräilen edelleen yö aikaan kaikenmaailman ääniin ja jään usein valvomaan, mikä ei auta väsymykseen ollenkaan. Vaikka määrällisesti nukun ihan riittävästi valvomisesta huolimatta (menen nukkumaan yhdeksän aikaan ja herään puoli seitsemän, ja vaikka valvoisin yöllä niin tulee unta silti seitsemän-kahdeksan tuntia), ei mikään määrä unta tunnu riittävän. Ystävä ehdotti jo verikokeissa käymistä, jos raskaus on vaikka sekoittanut kilpirauhasarvot. Täytyy selvittää asia.

Pääosin meillä arki sujuu moitteetta ja olen jo alkanut odottaa kotiin jäämistä. Kahden pienen lapsen kanssa oleminen ei ainakaan vielä pelota, nyt äiti on kuitenkin niin lähellä että apua saa heti ja pyytämättäkin. Katsoin jo seuraavaksi vuodeksi Eelikselle kansalaisopistosta liikuntakurssit nyt syksylle ja ensi keväälle, jossa saa käydä syksyllä mummun kanssa ja keväällä sitten minun kanssa, niin on jotan yhteistä juttua jossa käydään ihan vain kaksistaan. Keväälle ajattelin itse ilmoittautua vauvajoogaan. Tässä lähellä järjestetään kolmesti viikossa avoimen päiväkodin puolesta toimintaa, joissa ajattelin käydä Eeliksen kanssa (vauva kulkenee mukana) jaksamisen ja ehtimisen mukaan, jotta on jotain toimintaa viikoille.

Mutta kohta on kahvia ja rahkaa tarjolla, eiköhän tämä taas riitä kuulumisista.

Niin, sen verran piti vielä sanoa että itsellä on pääosan raskaudesta ollut ihan poikaolo, en voinut pahoin ja maha on iso ja edessä. Mutta niin meille vaan on tyttö tulossa :)

Alkukesän mietteitä

Edellisen postauksen ahdistukset helpottivat, sillä seuraavana päivänä sain työpaikkahaastatteluun kutsun, kahteen paikkaan! Näiden myötä sain hieman lisämotivaatiota töissä käymiseen ja asioiden loppuun saattamiseen ja en ole lomaillut enää niin paljoa.

Läheinen ystävä tosin joutui sairaalaan selkävaivojen takia viime viikolla ja ravasinkin koko viikon sairaalassa oleilemassa hänen sauranaan ja tukenaan, hän kun ei puhu sujuvaa suomea ja hoitajat taas englantia, niin toimin tulkkinakin. Siihen meni hyvin ne lomapäivät jotka oli pitämättä mutta merkattuina.

Nyt olen häärinyt käytännön töitä ja saanut kirjoitusprojektia eteenpäin. Välillä masentaa ja ahdistaa, edelleenkään haastattaluista huolimatta mitään uutta töiden suhteen heinäkuusta alkaen ei ole tiedossa. Mahdollisuuksia edelleen, mutta ei mitään varmaa. Epätietoisuus on alkanut taas nostaa sitä ahdistuksen taakkaa harteille, olen alkanut menettää motivaatiota kirjoittamisen suhteen, tuntuu ettei mikään valmistu ikinä.

Yritän olla jämäkkänä niin itselleni kuin muillekin, minun on saatava kirjoitusprojekti hyvään kuosiin ensikuun puoleenväliin mennessä. Kolmessa viikossa siis. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ohjaajani hyväksyy päätökseni etten anna enää kuin yhden osion hänen korjattavakseen. Kirjoitus on saatava myös kahden muun ohjaajan luettavaksi, ennenkuin saan sen viimeisen version valmiiksi, joka lähetetään kahdelle arvioijalle ja kielitarkastukseen. Kun näiden jälkimmäistenkin korjauksia on odotettava, kesä tulossa lomineen, on aikalailla sanomattakin selvää että kirjoitusurakka ei ole ohi ennen syksyä. Mutta haluan saada tämän isoimman urakan valmiiksi vielä kun se on mahdollista suorittaa päiväsaikaan työskentelemällä. Jos jään työttömäksi, en voi kirjoittaa lapsen ollessa kotona, ja toisaalta jos laitan Eeliksen hoitoon, ei minulla ole pääsyä alan artikkeleihin kotoa, ja muutenkin resurssit ovat äärimmäisen rajalliset. Jos taas saan töitä, ei minulla ole senkään vertaa aikaa kirjoittaa.

Niin tai näin, yritän saada työasiat järjestykseen. Ajoittain katsellessani aurinkoista keliä ja vihreää ruohoa ulkona ahdistus mahdollisesta työttömyydestä häviää, ehkä se ei olekaan niin kamalaa olla kotona kesä. Mutta entä sitten kun syksy tulee? Ehkä siihen on sitten jo tottunut.

Maha näkyy jo ja on aika ilmiselvä. Ilmeisesti ei ollut vatsapaketti ihan kuosissaan edellisestä raskaudesta kun nyt jo pömpöttää. Olo on onneksi ollut ihan hyvä. JOS saan niitä töitä, täytyy keskittyä vaatevalintoihin niin, että asia ei tule ihan heti ensimmäisenä työviikkoina ilmi. Sitten voin teeskennellä yllättynyttä. Aion siis kirkkain silmin valehdella etten tiennyt asiasta. Jos kertoisin asiasta etukäteen, saisin varmasti heittää hyvästit kaikille työmahdollisuuksille. Surullista ja epäreilua, mutta valitettavan totta.

No sitten siihen jo olemassa olevaan pieneen ihmiseen. Eeliksestä on kuoriutunut oikea isin ja äidin pikku apulainen. Siivouspuuhissa avustaa ahkerasti, isin kanssa imuroi, suoristaa matot ja kerää lelut pois tieltä. Laittaa tavaroita pyydettäessä paikoilleen ja kerää roskat pois lattialta. Vie pyykit pyykkikoriin ja poimii märkiä pyykkejä yksitellen, ravistaa ja antaa laitettavaksi kuivumaan.

Imuri on niin suosikkivehje, että se on piilotettava arkena. Muuten Eelis viettää KOKO päivän sen parissa, leikkii ja raivoaa. Raahaa ympäri kämppää, purkaa johtoa ja kelaa takaisin. Pitää imurointi-ääntä ja sahaa edestakaisin imurin letkua. Kiipeää imurin päälle, vääntää ja painelee nappuloita. Huonon asian tästä tekee se, että pelkäämme imurin hajoavan ja toisaalta Eelis ei malta tehdä sitten mitään muuta, kuten käydä potalla tai hädintuskin syödä. Ulkonakin pitäisi käydä.

Eelis on myös keksinyt itkupotkuraivarit. Heittäytyy joko spagetiksi tai tikku-ukoksi lattialle, vuodattaa krokotiilin kyyneleitä ja huutaa pää punasena. Aiheeksi riittää niin kielto, lelun väärä leikkiminen kuin kengän väärä asento. Onneksi useimmin Eelis rauhoittuu varsin nopeasti. Olemme ottaneet strategiaksi että annamme raivota suuremmat höyryt pois, sitten selitetään miksi harmistuttaa ja otetaan syliin jos Eelis on rauhoittunut. Jos herne on edelleen nenässä, annetaan raivota vielä hetki. Ei kiinnitetä raivoamiseen huomiota, mutta ei myöskään kielletä raivoamasta. Lopuksi taas selitetään miksi Eelistä mahdollisesti suututti ja sitten touhutaan muuta.

Kieltojen yhteydessä pyrimme aina perustelemaan ja tämän avulla Eelis usein hyväksyykin kiellon mukisematta ja siirtyy puuhaamaan muuta. Eelis ymmärtää puhetta niin hyvin, että yllättää vanhemmat ja mummun päivittäin! Vaikka puhetta ei Eelikseltä tule (selvien sanojen muodossa), osaa Eelis usein näyttää mitä tahtoo.

Eelis juoksee, osaa potkaista palloa ja mennä pieniä askelmia alas. Pysyy jo epätasaisellakin maalla pystyssä, tykkää touhuta leikkipuistoissa (ja väsyttyään kerää lelunsa vaunujen koriin ja pyytää vaunuihin) ja nauttii kun ei tarvitse laittaa sataa kerrosta vaatetta päälle enää. Autoilukin onnistuu hyvin ja Eelis viihtyy itseksiin takapenkillä tunninkin verran! Herra on äärimmäisen tarkka käsistään ja jos pyllähtää ulkona, pitää jonkun auttaa ylös ettei käsiin vain mene likaa! Ja jos käsiin menee likaa, on ne pyyhittävä ennenkuin Eelis pystyy jatkamaan touhuaan :D

Imetyksen lopetin tällä viikolla. Kävimme viikonloppuna mökillä ja siellä Eelis ei halunnut iltatissiä ja kun ei muutenkaan ole sitä enää joka kerta halunnut nukkumaan mennessä, aloin laittamaan Eeliksen iltasadun jälkeen suoraan omaan sänkyynsä unilelun kanssa. Valtaosan ajasta jääkin sinne tyytyväisenä ja nukahtaa pian omia aikojaan, kun ei tarvitse enää rampata meidän sängyn kautta.

Tällaista meidän arkeen tällä kertaa. Edelleen peukut pystyyn, että töiden suhteen saisin hyviä uutisia mahdollisimman pian!

Ahdistuksia

Mikähän siinä on, että kun vie lapsen hoitoon päiväksi vapaapäivänään, jotta saisi siivottua urakalla, poden koko ajan huonoa omaatuntoa?

Minulla on vuoden lomat pitämättä ja ne täytyy pitää nyt ennen työsuhteen päättymistä, joten teen vain kolme päivää viikossa töitä (töissä). Nyt kahtena päivänä olen siivonnut ja koittanut ottaa vähän rennosti kun väsyttää koko ajan. Mutta koko ajan poden huonoa omaatuntoa.

Pitäisi siivota tukka putkella, että saan kaiken siivottua mahdollisimman nopeasti ja oltua sitten Eeliksen kanssa, tai kirjoittaa kotona, että saisin työni mahdollisimman valmiiksi töissä vielä ollessani. Koitan siivota nyt kodin kokonaan, jotta sitten voisin keskittyä kirjoittamiseen (ja tulevaan kesään). Ja Eeliksen kanssa olemiseen. Mutta juuri nyt koko päivä menee siihen, että koitan pohtia mitä huvittaisi tehdä, mitä jaksaisin tehdä, kuinka paljon ehtisin tehdä, mitä tekisin seuraavaksi, kehtaisinko oikaista sohvalle viideksi minuutiksi tai jopa puoleksi tunniksi kirjan kanssa?? Kehtaisinko hetken istua koneella smurffailemassa, kehtaisinko katsoa jakson hömppää?

Ja samalla kun koitan järjellä ajatella, että vapaapäiväähän minä olen viettämässä, ja saan käyttää sen niinkuin haluan, olla siivoamatta tai siivota juuri niin paljon kuin tykkään, poden huonoa omaatuntoa että en vietä sitä aikaa Eeliksen kanssa, kun kerta olen kotona.

Sanomattakin lienee selvää että Eeliksen hereillä ollessa siivoamisesta ei tule mitään. Joten nyt kun minulla on mahdollisuus laittaa Eelis hoitoon (josta nauttii niin poika kun mummukin) ja siivota kunnolla, välillä vaikka levätäkin, en osaa nauttia siitä. Tämä on sitä omaa aikaa, josta haaveilen kovin usein ja nyt kun se on käsillä, en ole nauttinut siitä vielä tippaakaan. Koko ajan vaan mietin mitä pitäisi tehdä että pääsisin a) töiden kimppuun, b) Eeliksen kanssa aikaa viettämään.

Tähän samaan nivoutuu tämä todennäköisesti pian alkava työttömyys. Vaikka olenkin laittanut hakemuksia (niin avoimia kuin ihan työpaikkahakuihin vastauksiakin) lähes parikymmentä, en jaksa edes salaa toivoa että saisin työpaikkaa.

No, kohtahan jään joka tapauksessa kotiin vuodeksi, mutta jotenkin kun aina olen suoriutunut hyvin, ollut töissä ja pärjännyt, ja nyt kun jään työttömäksi, on se kova kolaus. Vaikka sehän tarkottaisi laatuaikaa Eeliksen kanssa, oman äidin kanssa, kotona, kaupungilla, pääsisin halvemmalla museoihin ja uimahalliin, ehtisin nähdä mammalomalla olevia ystäviä ja nauttia kesästä kotona. Olen koittanut ajatella tätä aikaa pelkästään positiiviselta kannalta, mutta silti se ahdistaa.

Liekö vain raskaushöyryjä, vai mikä tätä kuuppaa kiristää??

Kesäkuulumisia

Niin se aika rientää eteenpäin. Vajaa kuukaudessa Eelis on oppinut ryömimään (pää laitetaan maahan ja sitten jaloilla punnerretaan peppu ylöspäin ja mennään eteenpäin), istuu tuen kanssa, kellahtelee joka suuntaan ja tykkää jäädä kyljelleen "sulttaaniasentoon". Ei enää vain huutele vaan on alkanut käyttää suutaan, päivittäin kuullaan mam mam mam mam. Konttausasentoon päästään hyvin mutta siitä eteneminen ei vielä onnistu.

Eelis pyytää syliin levittämällä kätensä ja nojaamalla kohti syliä, katselee ympärilleen ja on kiinnostunut kaikesta (ei helpota syömistä kun pienetkin äänet täytyy tarkastaa). Soseita on maisteltu muutama viikko, vielä tämän kuun meinasin täysimettää. Porkkanalla aloitettiin, mutta se ei tehnyt kauppaansa. Pidettiin muutaman päivän tauko ja koitettiin kukkakaalia. Parin päivän harjoittelemisen jälkeen Eelis tajusi miten soseita syödään. Nyt ollaan maisteltu myös keltaista porkkanaa (miedomman makuista kuin normaali oranssi), seuraavaksi suunnittelin tavallista porkkanaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Maistettiin vadelmaakin mutta siitä tuli näppyä poskeen.

Haaveilen sormiruokailusta soseiden ohella, meillä on kurkkua mutustettu muutaman kerran. Jos höyryttäisi kasviksia valmiiksi pakkaseen (laittaa voipaperin päälle, pakkaseen ja sitten rasiaan kun ovat pakastuneet, saa yksittäisiä paloja helposti), soseita tein isot satsit jääpalakuutioihin ja isompia annoksia pieniin minigrip pusseihin.

Öisin syödään 1-2 tunnin välein, vähän väsyttää välillä, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi. Elän toivossa, että tuleva iltapuuro ensi kuussa helpottaisi yösyöntiä. Nukkumaan mennään nyt paljon aiemmin, seitsemän-kahdeksan aikaan ja päivisin nukutaan kahdet pidemmät (1-2 h) tai kolmet lyhemmät (vajaan tunnin) päikkärit. Jonkin aikaa nukuttiin ihan kahdeksaan asti, mutta nyt on herätty kakkaamaan kuuden jälkeen (tänään tajusin nousta ajoissa niin saatiin kakka pönttöön) eikä unet ole sitten enää jatkuneet. Pönttöön pissitään lähes joka kerta, pari kertaa on ollut ihan kuiva vaippakin vaipanvaihtojen välissä!

Pari kertaa ollaan nukahdettu ihan itsekseen pienen ölinän jälkeen, mutta vielä nukutaan mielellään tissille tai syliin. Jos menee yliväsyneeksi, on nukkumaanmeno hankalampaa. Pari kertaa on iltaunille menoon mennyt tunti! Ajattelin yrittää alkaa opettaa itsekseen nukahtamista, mutta Eelis ei taida olla vielä valmis. Enkä halua tehdä nukkumaan menemisestä levotonta ja epämiellyttävää (kellekään meistä).

Mies oli kesälomalla muutaman viikon, käytiin mökillä ja oleiltiin kotona. Nyt tekee puoliviikkoisena jonkin aikaa, kunnes töissä alkaa olla taas vipinää. Itse olen yrittänyt välillä ajatella töihin paluuta, mutta se ei miellytä yhtään, ei tippaakaan. En osaa enkä halua ajatella vielä meneväni töihin, kun Eeliksestä erossa olo tuntuu (henkisesti) liian vaikealta, etenkin kun imetän vielä. Ehkä ajattelu on helpompaa sitten kun syödään enempi kiinteitä. No, onneksi töihin paluu tapahtuu aikasintaan vuoden vaihteen jälkeen. Tosin, olen jo miettinyt jääväni hetkeksi kotiinkin...

Mutta nyt siivoilemaan kun Eelis vielä nukkuu hetken. Hiljaiselo blogin puolella jatkunee vielä tovin, jotenkin olen mukamas niin kiireinen että ei ehdi!

Kesähumputuksia

Hui bloggeri onkin muuttunut poissaoloni aikana.

Täällä ollaan mutta kesähumputukset ovat vieneet kaiken ajan niin, etten ehdi päivitellä tänne kuulumisia. Mieskin on nyt muutaman viikon lomalla joten hiljaiselo jatkunee ainakin elokuun puolelle.

Meillä on arjessa uusi rytmi, enää nukutaan kolmet päikkärit, aamutorkut puoli kymmenen-kymmenen aikaan, päivätorkut yhden-kolmen aikaan ja iltatorkut kuuden-puoli kahdeksan aikaan. Riippuu aina edellisten torkkujen pituudesta (vajaa tunnista kahteen tuntiin) kuinka pitkään Eelis on hereillä, parhaillaan (pahimmillaan) ollaan oltu hereillä viisikin tuntia! Yöunille mennään yhdeksän-kymmenen aikaan ja herätään seitsemän-kahdeksan aikaan. Öisin syödään normaalisti se kolme kertaa kuten aina tähän mennessä, helteillä juotiin useammin.

Eelis on lähtenyt nyt liikkeelle, ryömii aktiivisesti joitakin kymmeniä senttejä (vaikkakin kädet jäävät vielä usein tielle kun niitä ei osata siirtää) ja pyörii väkkäränä kaikkien akseliensa ympäri, tosin mahalta selälleen kääntyminen on vähän hakusessa. Kaikki kiinnostaa, kaikkeen tarrataan kiinni ja viedään suuhun. Nauretaan paljon ja kaivataan seuraa. Syli on paras paikka.

Kävimme taas viikon verran oleilemassa vanhempieni luona, junamatkustelu meni kuin vanhalla tekijällä.

Tänään laitoin pieneksi menneitä vaatteita pois, parhaiten (kestovaippojen kanssa) menee tällä hetkellä koot 68-74. Kasvupyrähdyksiä tuntuu tulevan yön aikana viikottain, samaa sanoi äitini! Nyt on alettu syömään molempia rintoja joten maitoa menee. Eilen maistettiin ensimmäistä kertaa porkkanaa (kurkkua olen antanut natustaa pari kertaa) ja se ei ollut kovin pahaa, aiheutti enemmän ihmetystä että mitäs sille massalle pitäisi suussa tehdä. Alas meni ehkä jopa pari nokaretta! Hieman haikeana aloitellaan maisteluita, se kun tarkoittaa että meillä ei ole enää ihan pientä vauvaa talossa. Kuuteen kuukauteen kuitenkin meinasin täysimettää, maistellaan nyt vain makuja vähän.

Eiköhän siinä ollut meidän suurimmat kuulumiset. Sopivasti ehdin kirjoittaa tämän kun Eelis kuului heräävän.

Ihanaa kesää!

Keskikesän juhlaa

Niin se vain meni juhannuskin että humpsahti. Mökillä oli mukavaa, oli paljon sylejä Eelikselle ja ei paljoa enää vierastettu ketään. Ihan heti ei vieläkään hymyilty mutta enää ei parahdettu itkuun vieraassa sylissä. Kovasti Eelis katseli uusia ihmisiä ja ympäristöjä ja viihtyi hyvin. Yöt nukuttiin ystäväni luona, niin saatiin olla ihan rauhassa. Tänään onkin ollut ihanan rauhallista olla kotona, kyllä sitä päälle kymmenestä ihmisestä vaan lähtee ääntä!

Eelis on alkanut osoittaa ryömimisen merkkejä, jos vain jalat pitäisivät niin menisi varmasti jo eteenpäin! Ja istumaan punkeaa väkisin, eilen laskin vauvan imetystyynyn ääreen selinmakuulleen ja hetken päästä poika pönötti istumassa! Ja tänään kävin taas vaatteet läpi, otin isompia (70-72 senttiset) käyttöön ja inventoin isommatkin vaatteet, jotta osasin sanoa äidillekin mitä voi katsella kirpparilta jos osuu silmiin. Meillä myös kikatellaan lähes päivittäin ja pöristellään kovasti. Sylkeä ja kuolaa tulee paljon ja Eelis jäystää mielellään äitiyspakkauksen purulelua. Hampaiden aihioita ei kuitenkaan ainakaan vielä ole näkyvissä. Keskiviikkona on neuvolalääkäri, sitten tietää taas kuinka paljon vauva onkaan kasvanut oikeasti!

Näköjään ei ole "aikaa" ihan kamalasti kirjoitella tänne näin kesällä, olenkin ollut paljon liikenteessä. Tälläkin viikolla vanhepani ja tätini miehineen tulevat kylään, itse lähden loppuviikosta ystävällä käymään ja ensi viikolla taas muutamaksi päiväksi vanhempieni luokse. Viikolla käyn usein perhekahvilassa ja iltaisin puuhailen miehen kanssa (Eeliksen kera tietysti).

Oma paino on nyt 66 kg paikkeilla. Vaikka juhannuksena söinkin vähän karkkia, vaaleaa leipää ja perunaa, ei niitä alkanut tehdä sen enempää mieli. Oli myös miehen kanssa puhetta, että meillä molemmilla suolisto toimi normaalisti vaikka usein etenkin miehellä mökkeily aiheuttaa heti muutoksia kakkaamisessa. Jälleen yksi hyvä puoli edes osittain karppaamisessa.

Tänään aloitin minipillerit. Saa nähdä alkaako nyt tiputella, menkkoja kun ei ole vieläkään ehtinyt tulla.

Mutta nyt on taas mentävä, palailen taas kun ehdin.

4 tuntia!

Oi, viime yönä nukuttiin yksi neljän tunnin pätkä!

Viime perjantaina olin pisimmän aikaa erossa Eeliksestä, päivällä neljä tuntia ja illalla/yöllä kuusi. Oli kyllä todella hauskaa! Palasin kotiin kahden aikaan yöllä, Eeliksellä oli juuri ensimmäinen yösyönti menossa (oli valvonut tavallista myöhempään) joten minun ei tarvinnut murehtia syötöistä heti, alkoholia tuskin oli veressä enää muutenkaan jäljellä. Tissit olivat kyllä todella täydet vielä seuraavankin päivän, vaikka pumppasin ne tyhjiksi kahdesti perjantaina.

Nukuin huonosti seuraavan yön joten lauantai meni "krapuloidessa". Sunnuntaina meille tuli vieraita ja eilen käytiin parin tunnin junamatkan päässä kokouksessa, jonne otin Eeliksenkin mukaan. Matka meni jälleen kerran hyvin. Opin samalla että mielelläni matkustan vain intercityllä, pikajunissa ja pendolinossa kun ei saa vaunuja ihan viereen vaan koppa pitää ottaa viereen omalle paikalle. Lisäksi kummassakin on rappusia joten ihan iteksiin ei pääse liikkumaan vaivattomasti.

Meidän kesäkiireet senkuin jatkuvat, huomenna ystäväni tulee meille yökylään, perjantaina lähdetään juhannusta viettämään ystäväporukalla mökille ja seuraavalla viikolla vanhempani ja tätini miehineen tulevat kylään.

Jahas, taitaa olla nälkäinen poika leikkikehässä joten turisen enempi taas kun ehdin.

Kääpiökurjenmiekat

Kääpiökurjenmiekat viihtyvät mainiosti etupihalla aamuauringon valossa. Ne alkoivat kukkia jo pari viikkoa sitten.

Jaloruusu

 Jaloruusuni oli viime kesänä vain kahden varren mittainen, löysin sen tarha-alpieni seasta. Perkasimme tarha-alpit toiseen kukkapenkkiin jotta ruusu saisi lääniä ja aurinkoa kasvaa ja kukkia. Leikkasin sitä vähän keväällä ja annoin ensimmäisten helteiden aikaan lannoitetta. Ruusu on kasvanut aivan hurjasti ja tuntuu viihtyvän :)

Pionin nuput kera muurahaisten

Viime keväänä odotin innolla mitä uuden kodin perennapenkistä nousee. Suureksi ihastuksekseni meillä kasvaa takapihalla iso puska upeita pioneita! Kukan nuput ovat myös muurahaisten mieleen. Viime vuonna lähdin juhannuksen aikaan viikoksi konferenssiin Yhdysvaltoihin ja kun palasin takaisin, pionit olivat puhjenneet täyteen kukkaan ja näky oli huikaiseva! Saa nähdä käykö tänäkin kesänä niin, että reissulta palattuani ne ilahduttavat minua ja toivottavat tervetulleeksi :)

Petuniat

Amppeli on aina pakko saada. Tänä vuonna laitoin sen etupihalle ilahduttamaan ohikulkijoita.

Ahkeraliisat

Päätin keväällä yrittää kasvattaa itse siemenistä kesäkukkia. Kuitenkin kun kesä tuli, taimet olivat liian pieniä ja halusin väriloistoa heti. Hain Prisman Viherpihasta itselleni kauniin herkkiä ahkeraliisoja.

Aurinko paistaa vieläkin

Oi mahtavuus mikä keli on ollut! Perjantaina karkasin töistä hieman aiemmin salille ja sieltä kotiin. Kävin kävelyllä ja hain meille kaupasta jäätelöt. Eilen puuhailin koko aamupäivän pihalla villiviinin kimpussa ja laajensin kissojen häkkiä. Villiviini kun oli jo vähän liian pitkällä ja tiellä, niin karsin sitä oikein rankalla kädellä. Nyt pääsen itse ohjailemaan, että minne se kasvaa. Joukossa oli myös kasa kuolleita oksia. Ei ollut edellinen asukas hoitanut tätäkään kasvia. Tsot tsot.

Nyt on kädet naarmuilla, tikku käsivarressa (ei saatu pois) ja lihakset kipeänä :D

Iltapäivällä lähdimme köröttelemään miehen mökille, ja anoppi ja appiukkokin olivat siellä. Istuttiin laiturilla, saunottiin ja kastettiin talviturkit! Oli kyllä NIIN ihanaa! Ajeltiin vielä yöllä takaisin kotiin, kun mulla oli piilarit päässä eikä laseja mukana, niin ei voitu jäädä yöksi. Ja kissat ovat tyytyväisempiä kun ollaan yöt kotona, oltiin viime viikonloppuna jo yksi yö poissa, niin ei viitsi heti peräkkäisenä viikonloppuna taas.

Tänään aion vain olla. Tai no, yritän suostutella miehen puutarhakaupoille ostamaan kanankakkaa :D

Niin, ja kp 24, lähes kaikki oireet edelleen kadoksissa. Mahan turvotus on laskenut ihan kokonaan ja menkkajuilinnat hävinneet. Joitain tuntemuksia on edelleen päivittäin mahassa kuitenkin. Alaselkää ei ole särkenyt sitten viime viikon ja nännejäkään ei juuri enää arista. Vähän kuitenkin. Vessassa ramppaaminen kuitenkin jatkuu.

Näin toissayönä unta, että sain raskaustestissä positiivisen tuloksen. Ensi viikollahan sitä alkaa uskaltaa testata, jos menkat ei ala. Vähän jänskättää, mutta alan olla jo aika skeptinen.

Nyt olen vihdoin taas aamuvirkku! Tällä viikolla olen herännyt pari kertaa ennen kellonsoittoa ja joka aamu seitsemän aikaan avaan silmät siinä luulossa, että kello on yhdeksän. Ihan mahtavaa! Johan se väsymys kestikin puoli vuotta.

Ja hei, Haaveista totta? -blogissa on Arvatkaa mitä -arvonta?.

Kesäkevätkesäkevät

Kesäaika on alkanut! :)

Jotenkin tuntuu että tänä vuonna odotan kevättä ja kesää enemmän kuin koskaan. Voi olla, että se johtuu omasta takapihasta. Aiempina vuosina sellaista kun ei ole ollut ja viime vuonna piti vaan olla ja tutkailla mitä kaikkea takapihalta löytyy kasvien suhteen. Tänä vuonna tiedän mitä odottaa ja pääsen heti hommiin :)

Odotan sitä kun viikonloppuaamuisin voi mennä ulos syömään aamupalan ja illalla voi grillata ilta-auringossa.  Päivällä voi mennä lueskelemaan ja puuhailemaan muuten vaan ihan omalle pienelle takapihalle. Ihanaa!

No, kesää odotellessa leivoin (tosin jo perjantaina lauantain vieraita varten) ihanan raikasta torttua. Ohje on otettu ja hieman muokattu viimeisimmästä Yhteishyvän Ruokamaailmasta, ja hyvää tuli!

Valkosuklaa-limerahkatorttu

150 g Digestive keksejä (täysjyvä)

1 dl juoksevaa margariinia

2 dl kuohukermaa

2 tlk valkosuklaa-limerahkaa (Valion kausimaku)

2 rkl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

4 liivatelehteä

valkosuklaata

koristeita

Tee kekseistä ja margariinista muropohja irtopohjavuokaan. Vaahdota kerma ja sokeri, ja lisää joukkoon rahka. Sekoita hyvin. Liota liivatetta kylmässä vedessä ja sulata pieneen määrään vettä. Sekoita rahkavaahdon joukkoon ja kaada seos muropohjan päälle. Tasoita pinta ja raasta tortun päälle valkosuklaata ja/tai koristele haluamallasi tavalla. Itse lisäsin päälle vielä suklaarakeita. Hyydytä ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Ja pakko laittaa vielä ihana venkoilukuva meidän tyttelistä :)