38+0

Kaikki hyvin, vauva ei ole iso vaan päinvastoin jopa hieman pienikokoinen! Istukan virtaukset olivat kuitenkin hyvät joten huoleen ei ole aihetta pienen(kään) koon puolesta. Lääkäri ihmetteli jo käsillään tunnustellessaan että no eipä tämä kyllä miltään isolta tunnu, ja vaikka tietysti kaikki ovat vain arvioita, luotan kuitenkin enemmän ultraan (kokoarvio tällä hetkellä 2800 g) kuin terkan maagisiin käsiin (jonka painoarvio ainakin 3200 g).

Äitiyspolilla kävin ensin läpi sokeriarvoja diabeteshoitajan kanssa, edelleen pärjään ruokavaliolla eikä lääkitystä tarvita. Samalla käytiin läpi edellistä synnytystä ja toiveita tai huolia tulevan synnytyksen suhteen, sekä keskusteltiin imetyksestä. Lääkäri teki ultratutkimuksen ja lopuksi vielä sisätutkimuksen toivomuksestani (kohdunsuu on vielä napakka, kolmisen senttiä ja sormelle auki).

Lääkäri kertoi, että noin kolmasosalla niistä, joilla on ollut ongelmia istukan irtoamisen kanssa aiemmissa synnytyksissä, on ongelmia myös seuraavassa synnytyksessä. Tällä kertaa jos istukka ei irtoa puolen tunnin sisään synnytyksestä, irroitetaan se todennäköisesti kaavinnan kautta, jotta vältyttäisiin yhtä massiiviselta verenvuodolta kuin viimeksi. Tämä on hyvä itsekin tietää, jotta osaan asennoitua mahdolliseen kaavintaan (toivottavasti sitä ei tule), mutta myös jotta sairaala osaa varautua siihen. Syy tähän saattaa olla istukan liian kova kiinnittyminen kohdun lihaksiin.

Se pieni huolen taakka putosi harteilta, kun vauvan kokoarvio ei ollut(kaan) iso, kyllä sitä vaan omiin tuntemuksiin pitäisi osata luottaa. Inhottavaa miten toisten hössötys saa omankin mielen matalaksi, vaikka itse tuntisi asian olevan toisin...

Sisätutkimus sai iltapäivän aikana supistuksia aikaan, saa nähdä tapahtuuko muuta, onneksi kiirettä ei nyt kuitenkaan ole :)

Mietteitä

Kiirettä pitää taas, mukamas. Mitään en ehdi tekemään mutta mitään ei tapahdukaan. Eelis on pääosin arkipäivisin viitisen tuntia mummulassa mutta silti ehdin hädintuskin tehdä lounasta (ja nukkua päikkärit), satunnaisesti pesen pyykkiä. Mitään en ole saanut aikaan kirjoitusprojektin eteen. Motivaatiotakaan ei ole tippaakaan.

Eeliksen läpsiminen jatkuu, välillä vähän vähemmän ja kiukkupäivinä enemmän. Eelis kyllä tietää jo että läpsiä ei saa ja tuleekin usein heti halaamaan kiellon päälle, välillä jatkaa vielä. Silloin sanotaan että seuraavasta isi/äiti lähtee pois vierestä ja jos vielä läpsäisee, noustaan napakasti pois ja lähdetään tekemään jotain muuta. Eelis alkaa usein itkeä ja hetken itkettyään rauhoittuu, jolloin mennään takaisin ja Eelis pyytää anteeksi. Tarvittaessa tätä toistetaan kunnes läpsiminen loppuu. Isin kanssa jaksetaan vielä jatkaa tappelua pidempään mutta äidin kanssa riittää usein kaksi kertaa maksimissaan. Yritetään keskustella miehen kanssa ja päivittää toisiamme (pääosin minä kerron miten olen toiminut ja mikä toimii) käyttäytymisessä niin, että toimimme molemmat samalla lailla ja konsistentisti näissä tilanteissa. Kun kiukuttelu on loppunut pyritään ohjaamaan mielenkiinto muualle ja mahdollisimman pian unohdetaan kiukuttelut, vaikka itseä ärsyttää, koitan muistuttaa itseäni että ei siihen asiaan kannata jäädä vellomaan vaan jatkaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ja löytää se kehun aihe jolloin tulee kaikille hyvä mieli.

Eelis on palannut taas normaaliin (?) rytmiinsä ja on alkanut herätä taas aiemmin. Monta viikkoa meillä nukuttiinkin ysiin saakka, nyt Eelis heräilee taas seitsemän maissa. Vaikka ylimääräinen tunti-pari unta aamuisin (jos kissa ei vaan aloittaisi riehumista 7-8 aikaan) maistuisi, on tämä silti mukavampaa herätä hyvissä ajoin. Ehtii rauhassa puuhailla aamutouhut ja jos olisi jotain menoa (vielä kerran muksuvoikkaa tälle vuodelle), ehtii sinnekin ilman kiireen tuntua.

Nukuin toissayön älyttömän levottomasti ja huonosti. Toisella kyljellä ei voinut olla kun tuli huono olo, ja toisella kyljellä ollessa puutui lonkat ja jalat. Selälläänkin tuli nopeasti huono olo. Yölliset supistukset on kuitenkin jääneet toistaiseksi pois ja muutenkin supparit on laimentuneet mahan kiristelyiksi. Vessassakaan ei ole nyt muutamaan yöhön tarvinnut käydä kuin kerran. Edelleen turvottaa, usein kuitenkin vähemmän jos olen syönyt vähän jotain epäterveellistä (??!) kuten pullan päiväkahvin kanssa.

Huomenna on äitiyspolilla kontrollikäynti ja synnytystapa-arvio. Vaikka olen aika rauhallisin mielin vauvan koosta, on neuvolan täti saanut pienen pelon takaraivoon, että vauva onkin jo niin iso, että jos ei itsekseen ala pian syntyä, on synnytys käynnistettävä. Samaan syssyyn pelkään sektiota. Ajattelin toivoa ronskimpaa sisätutkimusta, sillä se tilanne saatiin käyntiin viimeksikin. Nyt kuitenkin ollaan ihan täysiaikaisia jo. Vähän jänskättää se, miten tämä synnytys menee; kuinka pitkään se kestää, kuinka kipeä olen, onko se kuinka samankaltainen kuin edellinen ja kuinka pitkään voin olla kotona.

Olen myös miettinyt kuinka pitkään haluan pitää Eeliksen kotona, en halua että pieni poika näkee minua kovin tuskissani (koska Eelis on kovin empaattinen ja huolestuisi varmasti) mutta toisaalta tiedän, että Eelis antaa voimaa jaksaa olla kotona pidempään ja sietämään kivun, sekä tietysti auttaa keskittymään johonkin muuhun. Mummu on onneksi lähellä ja nopeasti saatavilla, mihin vuorokauden aikaan tahansa tarvittaessa. En kuitenkaan halua äitiäni tänne vaan Eelis vietäisiin mummulaan hoitoon, paitsi tietysti jos sairaalaan lähtö tulee keskellä yötä.

Koitan kuitenkin olla ylimiettimättä asiaa, antaa kaiken mennä taas omalla painollaan. Eiköhän kaikki lutviudu parhain päin!

Eka kuume

Eelis oli kipeänä viikonlopun, ensimmäistä kertaa siis Ihan Oikeasti kipeänä!

Torstaina aamulla Eelis oli kovin sylinkipeä ja hieman lämmin mutta kuitenkin ihan pirteä ollut koko aamun. Mummu tuli parturin jälkeen hakemaan poikaa hoitoon jotta sain itse vähän kirjoitushommia tehtyä (ei onnistunut kun olin itse pihalla kuin lumiukko öisen migreenin seurauksena). Eelis oli ollut tosi väsy ja mennyt päikyille hieman normaalia aiemmin ja nukkui kolme tuntia! Menin hakemaan Eelistä ja poika rukka oli ihan kuuma ja syli oli ainoa paikka missä oli hyvä. Kuume alkoi selkeästi nousta, joten jätettiin Eelis vielä mummulle hetkeksi kun käytiin miehen kanssa ruokakaupassa. Samalla käytiin apteekissa hakemassa lisää särkylääkettä (Panadolin nestemäistä kun saa laittaa ainakin litratolkulla jo! Löysin banaanin makuisia särkylääkkeitä, joita Eelis ei kuitenkaan suostu syömään kun ne liukenevat suuhun heti, täytyy piilottaa tabletti aina johonkin ruokaan.).

Kuuntelin koko yön Eeliksen öhinöitä, olin huolissani että kuinka korkealle kuume nousee. Eelis kuitenkin nukkui ihan hyvin vaikkakin hieman levottomasti. Aamulla poika oli ihan kuuma mutta kuume laski hieman aamutouhujen aikana. Nousi taas puolen päivän aikaan (Eelis nukahti sohvasängylle kainaloon) ja pikatorkkujen jälkeen annoin särkylääkettä. Kuume laski ja saatiin syötyä vähän (onneksi Eelis kuitenkin joi koko ajan mielellään maitoa ja vettä), päikyt ei meinanneet maistua vaikka Eelis oli selkeästi väsy. Koitin nukahtamista sohvalla mutta lopulta oli lähdettävä "kävelylle", eli nukkumaan päikyt vaunuihin ulos (nukkuu paremmin päikyt ulkona kuin sisällä, mummulassa matkasängyssä parvekkeella, kotona vaunuissa). Eelis nukahti lähes samantien mutta ei nukkunut kuin vajaan tunnin ja välissä piti käydä rauhoittelemassakin (melko hasardia meinasi olla kun yritin samalla tehdä lasagnea). Kuume alkoi taas nousta ja annoin särkylääkettä. Isin tultua kotiin syötiin taas (Eelikselle ei maistunut) ja Eelis meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa (särkylääkkeen kera). Koko päivän Eelis oli tosi kovassa kuumeessa, särkylääke onneksi vähän laski pahimpia huippuja.

Seuraavana yönä Eelis nukkui lähes 14 tuntia putkeen! Oli lauantaina aamulla lämmin mutta lämpö laski aamupuuhien aikana taas eikä särkylääkettä tarvittu koko päivänä. Pääosa päivästä kuitenkin vietettiin edelleen sohvasängyn uumenissa. Päikyt oli taas yhtä huonot kuin edellisenä päivänä, joten illalla Eelis oli taas tosi väsynyt ja meni aikaisin nukkumaan (särkylääkkeen kera). Käväistiin miehen kanssa ystävän tupareissa, mummu oli sillä välin meillä. Tultiin kuitenkin aikaisin kotiin, sillä itsekin olen ollut flunssassa ja halusin ehtiä nukkuakin yöllä. Eelis nukkuikin levottomasti ja yöllä piti muutamaan kertaan käydä rauhoittamassa poika takaisin nukkumaan. Lopulta Eelis heräsi itkuisena seitsemän aikaan, kuumetta ei tosin enää ollut.

Sunnuntaina otettiin edelleen rauhallisesti, Eeliksellä kuitenkin alkoi olla jo energiaa ja parin päivän makoilu purkautui kiukutteluna. Päikyt oli jälleen huonot ja aamuyö levoton. Mutta muuten Eelis on jo normaali itsensä, koitan kovasti pitää silmällä tuleeko jälkitauteja vai selvittiinkö "vain" kovalla kuumeella. Korvatulehdustakaan (kop kop) meillä ei ole koskaan vielä ollut, joten olen tiiraillut Eeliksen korvia ja kuullostellut kiukutteleeko Eelis mahdollisesti korvakipua, turhautumista neljään seinään vai uhmaansa. Tähän mennessä olen päätynyt jälkimmäisiin vaihtoehtoihin.

Lisätty myöhemmin: mummu kertoi että Eelikselle nousi punaisia näppyjä aamupäivän aikana (ei ollut aamulla) ja päikkyjen jälkeen ne alkoivat hävitä. Eeliksellä oli siis vauvarokko.

***

No, se siitä Eeliksen ekasta Oikeasta Sairastelusta. Itsellekin teki hyvää pääosin maata kaksi päivää, vaikka varsinaisesti en levännytkään. Oli uuvuttavaa kun mitään ei pystynyt tekemään ilman että Eelis vaati syliin ja tietysti oma huoli oli kova. Etenkin perjantaina kun kuume oli koko ajan niin korkealla.

Makaamisen tuloksena oma maha laski ja selkä meinaa vetää jumiin. Eilen supisteli enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Öisin olen huomannut muutaman kerran että supistelut aiheuttaa hikoilua, vaikka öisin en supisteluihin herääkään (synnytysunia olen nähnyt kuitenkin lähes joka yö). Kääntyminen yöllä on tuskaa, nyt lantio usein napsahtaa ensimmäiseen kääntymiseen ja vaikka se helpottaa oloa, tuntuu se tosi epämiellyttävältä. Aamuyöstä olen monesti jäänyt valvomaan hetkeksi kun uni ei tule heti takaisin. Lantion ja lonkan kivut kuitenkin helpottavat aamuyöstä ja kääntyminen helpottuu. Eilen särki alaselkää, mutta en tiedä johtuiko se makaamisesta, yläselän yrityksestä mennä jumiin, huonosta istuma-asennosta tupareissa vai päivän supisteluista.

RV 36+4 (salama peittää hyvin kasvot :D)

Vertailun vuoksi masu Eeliksestä

Sokeriarvoissa on ollut edelleen aamuisin heittoa aina silloin tällöin. Nyt en enää ole niin tiukasti VHH-dieetillä kun iltaisin täytyy tankata hiilareita (ja pähkinöitä!). Koko raskausajan kestänyt himo turkin jogurttiin marjojen kera on väistynyt ja aamuisin jotta aamupalan saa alas, olen alkanut syödä smoothieta. Varmaankin ainakin osittain hiilareiden lisääntymisestä johtuen turvotus on alkanut vaivata, vaikkakaan ei vielä yhtä pahasti kuin Eeliksestä. Sormet ja jalat tuntuu kuitenkin selkeästi turvonneilta, eikä liikkuminen tai runsas nesteen juonti tunnu tuovan helpotusta. Nyt en enää ota niin rauhallisesti vaan liikun rivakampaan tahtiin, tällä viikolla aletaan olla jo täysiaikaisia.

Maitoa on alkanut erittyä jo sen verran paljon, että on pakko pitää liivinsuojia ja jopa mies haistaa jo maidon (itse olen haistanut sen jo jonkun aikaa). Epäilen tämänkin liittyvän ainakin osittain hiilareihin.

Raskausdiabetes huolettaa sen verran, että toivoisin sikkuran syntyvän aiemmin, kammoksun käynnistystä. Toisaalta, helpottavaa tietää että kovin paljoa yliaikaiseksi ei ainakaan päästetä menemään. Alakerran tilannettahan ei ole lääkäri kurkannut ikuisuuksiin, näemmä viimeinen neuvolalääkäri jää pois RV 38 äitiyspoliklinikan kontrollikäynnin takia. Painetta tuntuu kuitenkin jo jonkin verran ja paikat tuntuu turpeilta. Ajattelin toivoa tuolla kontrollikäynnillä (taas) vähän ronskimpaa sisätutkimusta, jos sillä saataisiin synnytys käynnistymään itsekseen. Edellisellä kerralla synnytys käynnistyi kahden vuorokauden sisään siitä (olin raskausmyrkytysepäilyn takia polilla).

Vaikka kuullostelen oloani jo vähän tarkemmin, en usko vielä mitään tapahtuvan. Raskausaika on mennyt niin nopeasti, että vaikka tiedostan että noin kolmen viikon päästä meillä on toinen vauva, en Ihan Oikeasti tajua sitä. Koitan kuvitella arkea kahden pienen kanssa ja ajoittain meinaa iskeä paniikki kun näen mielessäni uhmaavan Eeliksen ja samaan aikaan huutavan sikkuran. Miten sitä ehtii reagoida kaikkeen? Vastaanko tarpeeksi hyvin molempien lapsien tarpeisiin? Miten Eelis reagoi tulokkaaseen? Taantuuko poika vai tuleeko esimerkiksi puheeseen yhtäkkinen kehityspyrähdys (Eelis kun ei edelleenkään puhu paljoa vaan viestii enemmän eleillä ja sanojen sijaan käyttää "mitä ääntä joku pitää")? Saako Eelis nukuttua öisin vaikka vauva itkisi? Miten itse jaksan päivisin jos valvon öisin?

Onneksi mummu on nyt lähellä. Ja onneksi asioilla on tapana järjestyä.

Tök tök

Jostain syystä energia on ollut hukassa blogiin kirjoittamisen kanssa. Intoa vähentää se, että blogger on myös tökkinyt enemmän tai vielä enemmän julkaisujen tallentamisen ja julkaisun kanssa.

Huomenna alkaa virallisesti äitiysloma. Mummu on ollut viikon poissa kuvioista hoitamassa omia asioitaan joten ollaan oltu ihan kaksistaan Eeliksen kanssa päivät. Viime viikolla käytiin ihmettelemässä kauppakeskusta ja käytiin muksuvoikassa. Tällä viikolla ollaan leivottu ja askarreltu isänpäiväkortit ja saatettu alkuun joulukorttien askartelu (maalaan vesiväreillä kuusen äärirajat, Eelis maalaa päälle valitsemillaan vesiväreillä ja liiduilla, liimataan huopasydämet Eeliksen osoittamiin paikkoihin ja lopuksi "Hyvää Joulua" tarrat). Lisäksi ollaan nähty paria ystävää lapsineen.

Olen edelleen tavattoman väsynyt, Eelis menee nukkumaan 20:30-21 välisenä aikana ja itsekin painun pehkuihin viimeistään kymmeneltä. Aamulla herätään kahdeksan aikaan, joten yöunen pituus on kiitettävä. Nousen öisin kerran pissalle ja enää en jää valvomaan siitä. Tästä huolimatta voisin nukkua aina vaan enemmän. Eelis nukkuu päikkärit noin 13-14:30 ja sinä aikana usein keitän kahvit, smurffailen netissä tai katson hömppää jakson verran. Usein hoidan myös asioita joita ei Eeliksen läsnäollessa voi hoitaa. Koitan myös levätä päikkäreiden aikana, joten kotityöt hoidan Eeliksen kanssa.

Aamusokerit ovat olleet edelleen koholla, tosin viime viikonloppuna tuli herkuteltuakin ihan liikaa. Toisaalta, illalla pähkinöiden tankkaus ei enää riitä pitämään aamun sokereita kurissa vaan illalla pitää tankata jotain hiilaripitoisempaa, ja syödä runsaammin. Koitin yölläkin pähkinöiden syömistä, mutta kourallinen vessassa käynnin yhteydessä ei riittänyt ja en millään haluaisi varta vasten alkaa yöllä syömään, sillä heräisin siihen liikaa ja jäisin sitten valvomaan. Jotenkin tuo unen saaminen tuntuu nyt tärkeämmältä.

Etova olo on alkanut vaivata taas lähes päivittäin, tosin usein tämä liittyy hiilareihin (kuten pullaan tai suklaaseen...), ja olo helpottaa seuraavana päivänä kun panostaa taas syömisiin. Viime viikonloppuna keräsin nesteitäkin niin, että ranteita alkoi särkeä (rannekanavassa ilmeisesti liikaa painetta turvotuksen takia), onneksi sekin vaiva helpotti kun turvotus helpotti.

Mutta nyt iltapuuron syöntiin ja iltasadulle...

"Lomalla"

Eilen kävin töissä viimeistä kertaa ihan hetkeen. Sairalomaa tuli äitiyslomaan saakka, eli ensi viikon keskiviikosta alkaen alkaa sekin huvi :) Vielä ei kukaan tiedä onko työpaikkaa mihin palata, mutta se on sitten murhe vasta vuoden päästä, onneksi. Vielä en jaksa enkä viitsi asialla stressata.

Edellisen kaksiviikkoisen sairasloman aikana en paljoa ehtinyt lepäillä. Kävin äidin kanssa siivoilemassa vanhempieni asunnon (voi tsiisus missä kunnossa se asunto oli, kun äiti ei ole siellä ollut puoleen vuoteen, no olisihan se pahempikin voinut olla mutta piti ensin kuurata vessa ja keittiö lähes katosta lattiaan, että siellä pystyi edes olemaan) ja siinä meni ensimmäinen viikko. Toisella viikolla olin kotona Eeliksen kanssa, jotta äiti sai levättyä ja mieskin oli loppuviikon lomalla meidän kanssa. Tehokkaasti käytettiin aika siivoamiseen, mies höyrypesi lattiat ja kylppärin. Nyt on taas siistiä!

Kävin viikko sitten äitiyspolillakin diabeteksen takia, masussa asustaa ihan keskikäyrällä kasvava vauva ja kaikki on niinkuin pitääkin. Insuliinia en tarvitse mutta jos aamupaastoarvoissa on vielä kohoamisia niin täytyy alkaa syömään yöllä (nukun "liian pitkiä" yöunia ja se 10-12h paasto joka tulee on liian kauan). Seuraava kontrolli sitten raskausviikolla 38, paitsi jos tulee jotain muuta. Neuvolassakin kävin eilen ja terkka oli ihmeissään, että no kyllä siellä luulisi kyllä olevan isomman vauvan kun kerta mahakin on niin iso... En jaksanut edes kommentoida asiaa.

Maha ja selkä on olleet kipeinä, etenkin iltaisin ei tahdo enää missään asennossa olla hyvä ja öisin kääntyminen on tuskaa. Supistuksetkin on napakoituneet. Olen taas alkanut satunnaisen säännöllisesti valvomaan öisin. Ruokahalu on vähentynyt, pääosin olen edelleen ollut VHH-ruokavaliolla mutta olen sallinut itselleni satunnaiset herkuttelut. Ne kyllä huomaa heti seuraavana päivänä kun mahassa on ilmaa ja välillä turvottaa. Olen kuitenkin ottanut ohjelmaan päivittäiset kävelyt, Eelis nukkuu ulkona vaunuissa parhaiten ja helpoimmalla pääsen kun tyrkkään pojan lämpöpussiin ja lähden pienelle lenkille. Poika nukahtaa helposti ja saan itsekin pienen happihyppelyn. Kävelyä vaan ei voi liian pitkään jatkaa, tai Eelis ei jatka enää uniaan vaunujen pysähdyttyä. Mutta onpahan edes jotain liikunnanomaista.

Opiskelun viimeistelyyn liittyviä kirjoitushommia pitäisi alkaa tehdä, en ole ehtinyt tehdä tekstin eteen mitään. Ja nyt mummu lähti taas hoitamaan asuntoasioita täksi viikoksi, joten enpä mitään ehdi tehdäkään. En Eeliksen aikana voi istua tietokoneella ja päikkyjen aikaan lepään itsekin. Saa nähdä kuinka paljon ehdin saamaankaan aikaan, istuminen tietokoneella kun on aika rajoitettua, senhän takia sairaslomalla olenkin.

Tänään jostain syystä vähän jänskätti jäädä kotiin, olin eilen illalla todella kipeä ja aamulla ikkunasta näkyi vain myrskyssä heiluvat puut, joten ajattelin että uloskaan ei oikein viitsi lähteä. Mummu lähti asioilleen ja mies töihin ja vietän siis Eeliksen kanssa ihan kaksitaan piiiiitkästä aikaa koko päivän kotona, mitään sen erityisempää tehden. No ihan hyvinhän tämä on mennyt, ollaan pesty vaippapyykkiä ja kokattu lounasta, vietetty aikaa sohvalla autoilla leikkien ja istuttu potalla satuja lukien. Ei ole ollut mihinkään kiire ja ollaan nautittu toistemme seurasta, ihan lähekkäin.

Loppuviikosta onkin ohjelmaa päiville, on muksuvoikkaa (jossa Eelis käy mummun kanssa mutta nyt mummu ei ole paikkakunnalla) ja erään kauppakeskuksen avajaiset (jonne mennään kaverin lasten kanssa), pitäisi käydä ostamassa joululahjat Eeliksen serkulle ja kummitytölleni ja lisäksi ajattelin askarrella Eeliksen kanssa isänpäiväkortit isille, ukille ja papalle. Joulukortitikin pitäisi saada kuntoon, kuten myös hankkia ne muutkin joululahjat... Puuhaa siis riittää!

Tilapäivityksiä

Ihan pikaisesti ennen nukkumaanmenoa muutama tilapäivitys.

Eelis rakastaa kestovaippojaan. Pitkään on ollut jo kiukuttelua vaipanlaiton kanssa, mutta nyt kun saa itse valita, minkä värinen vaippa laitetaan, onnistuu vaipan laitto useimmin ilman sen suurempaa kiukkua. Mummukin innostui taas kestoilusta kun hoidossa Eelis haki uudelleen ja uudelleen (kuivumassa ollutta) likaista vaippaa, joka olisi pitänyt laittaa päälle. Vietiinkin mummulaan sitten pino kestoja päiväkäyttöön.

Kestoilun alettua taas Eelis on petrannut pottailussakin huomattavasti, sunnuntaina ei mennyt yhtään vaippaa! Eelis hakee itse potan kun on pissa/kakka hätä ja kertoo onko kakka (vai pieru) vai pissa tulossa. Välillä potta pitää käydä huuhtelemassa välillä esim. pissasta ja sitten Eelis pyytää uudelleen ja vielä saadaan kakatkin sinne!

Viime viikolla olin loppuviikon saikulla väsymyksen ja selkäkipujen takia. Aamupäivät vietin Eeliksen ja mummun kanssa, tulin kotiin päikkyjen ajaksi syömään ja itsekin päikyille ja hain pojan kotiin ajoissa. Piristi ja virkisti pieni tauko ja olo on ollut energisempi ja aikaansaavampi töissä. Vaikkakin selkä alkaa nyt oikutella näin loppuviikosta.

Huomasin kuinka ulkoilu piristää ja nyt esim. portaiden nouseminen ei enää aiheuta supisteluita, joten olen lisännyt liikkumisen määrää hieman. Senkin ansiosta olo on virkeämpi.

Paino on vähän noussut, humpsahtaa heti ainakin kilolla ylös jos syön yli 100g hiilareita päivässä. Nyt kuitenkin olen taas siinä 80 kg tienoilla, siis kymmenen kiloa tullut painoa raskauden aikana 30 viikossa. Muutamana aamuna sokerit on olleet paastossa koholla.

Sikkura potkii ja muksii, kun taas Eelis masuaikana pääosin venytteli ja pungersi. Öisin kääntyminen alkaa olla tuskaista ja usein liian nopea asennon vaihtaminen yöllä aiheuttaa supistuksen. Meno on iltaa kohti aina vaan vaappuvampaa ja paineen tunnetta alkaa olla. Maha alkaa painaa jo sen verran, että hengästyn helposti ja ajoittan olo on tukala.

Tissit ei ole enää niin kipeät ja maitoakaan ei erity (jälkimmäinen helpotti karppauksen aloittamisen myötä) enää. Mahaan on ilmestynyt raskausarpi"pisteitä" vanhojen arpien ylle. Olen edelleen väsynyt enemmän tai vähemmän koko ajan, päikyt helpottavat iltapäivän uupumukseen. Olen huomannut olevani myös äkäisempi ja välillä tekisi vaan mieli pillahtaa itkuun kun kiukuttaa esim. ruokakaupassa. Toistaiseksi olen kuitenkin pitänyt tunteet kurissa, olen kyllä tiuskinut miehelle ja vähän mummullekin.

Pappa osti Eelikselle uudet rattaat! Ja minä ostin käytettynä sikkuralle turvakaukalon lämpöpussilla. Enää taitaa puuttua imetystyyny, ja aikalailla kaikki pitäisi olla taas hankittuna vauvaa varten. Saadaan myös toinen pinnasänky käyttöön, joten Eelistä ei tarvitsekaan vielä siirtää "isojen poikien" sänkyyn. Helpotti mieltä kun Eelis kuitenkin viihtyy niin hyvin pinniksessään ja pyörii öisin.

Eelis ei nuku kunnolla päikkyjä sisällä joten viikonloppuisin kotona nukutaan taas vaunuissa (lämpöpussissa).

Nyt en jaksa muistaa enempää, joten menen nukkumaan. Olo on hieman flunssainen, Eelis onkin ollut viikonlopusta lähtien nuhassa, alkaa ehkä vähän helpottaa nyt.

Turinoita

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Väsymys on ollut aika hurjissa sfääreissä joten en ole edes avannut konetta töiden jälkeen, ei vaan ole jaksanut edes netissä smurffailla Eeliksen nukkumaanmenon jälkeen. Nyt olenkin sairaslomalla loppuviikon, jospa tässä saisi sen verran levättyä, että jaksaisi loppuun saakka. Vielä kuukausi töitä. 

 

Motivaatiokin on hieman hukassa töiden suhteen, koska yleinen ilmapiiri töissä on huono, olen päässyt osalliseksi elämäni ensimmäisiä YT-neuvotteluita. Vaikka asia ei minua koske, vähintäänkin sen takia että jään jokatapauksessa ihan juuri pois, vaikuttaa se silti negatiivisesti omaan panostushaluun. Ihmiset ovat edelleen ystävällisiä ja työntekijöiden kesken henki on hyvä, kaikki ovat kuitenkin samassa veneessä. Valtaosalla vaan alkaa olla raja vastassa, kyseessä kun ei ole ensimmäiset YT:t yrityksessä ja vähän tuntuu siltä, että neuvotteluiden aikana ollaan menty jo asiattomuuksiin, nimenomaan työnantajan päässä. Stressi on kaikilla kova.

No, katsotaan nyt mikä soppa tästä syntyy, voin vain itsekkäästi todeta, että onneksi olen jäämässä yrityksestä pois samalla hetkellä kun lomautukset ja mahdolliset irtisanomiset tulevat ajankohtaisiksi. Työsopparikin ehtii loppua ennen äitiysloman loppua, toisaalta koskaan ei tiedä mikä yrityksen tilanne kevään ja kesän jälkeen on. Itselläni ei kuitenkaan ole varsinaisesti antipatioita työpaikkaa kohtaan, jos paikka on edelleen avoinna minulle kun työelämä taas kutsuu, tulen todennäköisesti ottamaan sen ilomielin vastaan. Työllistyminen alallani kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

Toisaalta, mietin tässä jo myyntikonsultin töitäkin äitiysloman loputtua, voisi olla kotona kodinhoidontuella lasten kanssa ja tehdä kuitenkin vähän töitä, ihan erilaista sellaista. Mutta tulothan siinä tippuisi huomattavasti, ja toisaalta, vuoden jälkeen kaikki on taas toisin. Avoimin mielin siis eteenpäin!

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin toteuttamaan yllätyksen jota olen suunnitellut viime maaliskuusta saakka! Mies täyttää tänä vuonna 30, ja varasin meille Tukholman risteilyn. Itse synttärit on vasta marraskuun lopulla, mutta alunperin ajattelin, että silloin saattaa olla kovat myrskyt merellä, ja toisaalta hieman etukäteen matka tulee varmasti yllätyksenä. En siis tuolloin tiennyt vielä että mahassa olisi asukki, joten hyvä että vähän ennakoin :D

Reissu oli ihana, ensimmäinen yhteinen reissu miehen kanssa ilman Eelistä. Nautittiin toisistamme ja rauhallisesta tahdista. Syötiin paljon ja hyvin (siis hyvin huonosti jos miettii mitä ja miten sitä PITÄISI syödä), vaikka reissun jälkeen oltiin molemmat ihan poikki, oli viikonloppu silti ihan mahtava. Ja yllätys onnistunut, mies ei aavistanut mitään! :)

Mutta nyt ehdin vetäistä päikyt ennenkuin haen Eeliksen mummulasta kotiin. Mummulle vähän lyhyempiä "työpäiviä" (olin aamun Eeliksen kanssa) ja toisaalta enemmän aikaa Eeliksen kanssa, kaikille win win :)

VHH-dieetin 8 päivä

Viikon verran kesti, että sain fiksattua hiilihydraatit noin 100g päivässä (ei yli). Kauan kesti myös iskostaa omaan tajuntaan, että avokadosta saatu rasva on hyvää rasvaa (syön usein lounassalaatin kanssa avokadon), ja vaikka se nostaa päivittäisen rasvaosuuden huimiin lukemiin, en silti ole saanut huonoa rasvaa elimistöön. Samalla päätin syödä muutaman mantelin päivässä. Katsotaan olisiko tällä vaikutusta myös liuskoittuviin kynsiin ja kuiviin hiuksiin.

Sokeriarvot on pääosin olleet kohdillaan, täytynee alkaa pitää silmällä aamun ensimmäisten mittausten arvoja, sillä kerran on nyt ollut aamupaasto ja 1 h aamupalan jälkeinen arvo koholla. Olo on ollut hyvä muuten, väsymyskin on vähän helpottanut.

AAMUPALA

munakokkeli (2 munaa ja loraus täysmaitoa), juustoraastetta ja kalkkunaleikettä, raejuustoa, kahvi maidolla

544 kcal (30% prot, 5% hh, 65% rasvaa)

verensokeri ennen 5,8 ja 1 h jälkeen 4,9

LOUNAS

kanamozzarellasalaatti, paahdettu ruisleipä

578 kcal (22% prot, 21% hh, 57% rasvaa)

verensokeri ennen 4,4 ja 1 h jälkeen 5,5

VÄLIPALA

mutakakkua (karppiohje) ja kahvia maidolla

344 kcal (10% prot, 12% hh,  78% rasvaa)

verensokeri ennen 4,7 ja 1 h jälkeen 5,1

PÄIVÄLLINEN

paistettua kanaa, höyrytettyä parsakaalia ja herneitä, salaattia, kurkkua, tomaattia, fetaa ja ranskankermaa, lasi plus-maitoa

679 kcal (36% prot, 26% hh, 38% rasvaa)

verensokerit ennen 4,7 ja 1 h jälkeen 6,1

yhteensä 2144 kcal, josta 141 g prot, 89 % hh, 135 g rasvaa ja 21 g kuituja, lisäksi vettä 1,9l

Päätin myös olla stressaamatta päivän kalorimääristä liikaa, kunhan nyt ei mene yli 2000 kcal ihan jatkuvasti. Viikonloppuisin on pitänyt kiinnittää huomiota kuitujen saantiin, täytyy panostaa että saa sen 25 g/pvä. Paino on nyt ollut alun pudotuksen jälkeen koko ajan 80 kg:ssa. No, pääasia kai ettei nouse ainakaan. Ja mutakakun jälkeen verensokeri ei edes noussut juurikaan, sitä voi siis syödä huoletta lisää ;) (mutakakussa 200 g 70 % suklaata, 5 kananmunaa, 1 rkl mantelijauhoa ja 1 dl sokeria, paista 200C 15 min)

Kävin myös ostamassa siemeniä salaattiin lisättäväksi. Ja psyllium-kuitua. Ja annoin loput perunat äidille :)

VHH-dieetin neljäs päivä

Viikonlopun aikana tuli syötyä kaloreita vähän liikaa (olen kuitenkin ylpeä ettei mennyt ylilyönniksi vaan sain pidettyä edes jonkun kurin syömisissä) ja hiilihydraatteja ihan liikaa. Onneksi viikonloppu oli suunniteltu poikkeus, en siis ota/ottanut stressiä aiheesta. Hieman olen viilannut päivän syömisiä niin rajojen kuin niiden tavoittamisen suhteen.

20 % hiilihydraatteja päivässä tuntui olevan aika mahdotonta päästä ilman kovin radikaalia muutosta (en halua täysin karpata, tavoitteena vain pitää sokeriarvot ja painonnousu kurissa) joten nostin rajan 30 %:iin. Vastaavasti vähensin rasvojen ja proteiinien osuutta päivittäisessä energiansaannissa 35 %:iin. Raskausdiabeetikon päivittäinen energiansaantisuositus on 1800 kcal, itselleni olen asettanut rajan vähän vajaaseen 1700 kcal:iin kunnes painoasia on kunnossa, kuitenkin pääasiallinen pyrkimys on olla ylittämättä tuota 1800 kcal:ia. Tässä neljännen päivän hieman viilattu ruokapäiväkirja:

AAMIAINEN:

Kaurapuuroa mustikoilla, maitokahvi ja vitamiinit: 127 kcal (19 % prot, 65 % hh, 16 % rasvaa, 4,5 g kuituja), verensokeri ennen ateriaa 4,8 ja 1 h jälkeen aterian 6,2.

LOUNAS:

Ruisleipää (4 siivua, päällä levitettä, salaattia, juustoa, savukalaa tai kalkkunaleikettä), tomaatti ja bulgarian jogurtti mustikoilla: 650 kcal (21 % prot, 36 % hh, 43 % rasvaa, 17 g kuituja), verensokeri ennen 4,3 ja 1 h jälkeen 6,8.

VÄLIPALA:

Pähkinöitä kourallinen ja (kotimainen) omena: 197 kcal (9 % prot, 22 % hh, 69 % rasvaa, 2 g kuituja), verensokeri ennen 3,8 ja 1 h jälkeen 5,1.

PÄIVÄLLINEN:

Nakkisoppa (kalkkunanakkeja, porkkanaa, lanttua ja purjoa, perunat siivilöin omalta lautaselta Eelikselle) ja lasi maitoa: 226 kcal (43 % prot, 35 % hh, 22 % rasvaa, 2,6 g kuituja), verensokeri ennen 3,7 ja 1 h jälkeen 4,4.

ILTAPALA:

Soijajogurttia mustikoilla ja lasi maitoa: 255 kcal (40 % prot, 38 % hh, 22 % rasvaa, 4,5 g kuituja), verensokeri ennen 4,7 ja 1 h jälkeen 5,1.

Yht. 1494 kcal (27 % prot, 37 % hh, 22 % rasvaa, 31 g kuituja)

Selkeä parannus jo ensimmäiseen päivään, mutta vielä pitää viilata. Aion vaihtaa aamiaisen (puuron sijaan jogurttia raejuustolla ja marjoilla) ja lounaalta vähentää leivän määrän puoleen (lisään mukaan omenan ja leivän päälle aina jotain proteiinipitoista, nyt lounas on ollut vähän liian tuhti tunne mahassa). Energiaa tuli tankattua vähän vähänlaisesti, mutta päivälliselle täytyy lisätä ruokaa, nyt mummu oli tehnyt valmiiksi ruoan ja varannut leipää keiton kanssa, valitettavasti täytyi kieltäytyä leivästä tällä kertaa.

Selkein muutos jonka huomasin itsessäni aika pian oli, että enää en hikoile niin paljoa, varsinkaan öisin. Tietysti ilmatkin on viilenneet, mutta meidän makkari ei juurikaan. Enää en kuitenkaan herää aamuöisin hikilammikkooni (peittona on pelkkä pussilakana) vaan peitto saa olla koko yön päällä. Myös valkovuodon määrä on vähentynyt huomattavasti! Muista kropan eritteistä olen huomannut, että maha ei ole enää jatkuvasti löysällä, vaan kakka on kiinteää (tästä kiitos päivittäisen kuidunsaannin pitäminen 25 g:n minimissä). Painokin on tippunut nyt kilon (huom! edellisessä neuvolassa painoa oli tullut lähes 1,5 kg / viikko!!! Ja täysin kirkkain silmin väitän, että tämä on tapahtunut minun huomaamatta asiaa!). Vaikka tippunut paino on varmasti nesteiden poistumista, en ole huomannut eritystä turvotusta (sen ”normaalin” turvotuksen lisäksi joka minulla on ollut jo pidemmän aikaa raskauden aikana).

Mieskin on innolla mukana dieetissä, mikä helpottaa suunnattomasti ruokailujen suunnittelua. Mummu ei ole toistaiseksi ollut niin innoissaan, tivasi minulta että ”No mitä sä sitten voit syödä?!”, kun kerroin että jätän pois perunan, pastan ja riisin, sekä vältän sokereita ja muita viljoja kuin ruista. Joku puolustusreaktio varmaankin, vhh-ruokavalio kun ei ole mummulle täysin vieras asia vaan on itsekin parantanut elämänlaatuaan kyseisellä menetelmällä. Eelis syö tietysti ihan normaalisti, samaa ruokaa kuin mekin ja arkisin mummu tekee lounaaksi kotiruokaa. Täytyy kuitenkin mainita, että Eelishän syö mielellään aterialta ensin lihat, sitten vasta kasvikset :D

Irtiotto

Viikonloppuna meillä oli pieni irtiotto. Eeliksen serkulla oli ristiäiset ja sitä varten matkustimme 3 tunnin (plus pysähtyminen puolessa välissä matkaa) ajomatkan päähän hotelliin edellisenä päivänä.

En ottanut mukaan sokerimittaria mutta koitin pitää yllä vhh-ruokavaliota, kuitenkaan stressaamatta asiasta. Tulihan niitä kaloreita syötyä niin lauantaina kuin sunnuntainakin liikaa, puhumattakaan hiilihydraateista, mutta huonomminkin olisi voinut mennä! ABC:lla otin lounaaksi buffeesta kananrintaa ja kasviksia (parsakaalia ja porkkanaa) sekä raastesalaattia ja ananasta. Lisäksi söin ruisleivän ja jälkkäriksi join latten. Päivällinen käytiin syömässä Amarillossa (söin kanaquessadillan), jälkkäri jätettiin syömättä. Iltapalaksi proteiinirahkarae ja vähän pähkinöitä, nams!

Hotellissa saatiin viimeinen saunavuoro, ja saunaosastolla meillä oli iso poreamme käytössä! Voi mitä luksusta! Eeliskin polskutteli menemään kuin vanha tekijä kunhan selvisi alkujännityksestä. Sauna oli vähän liian kuuma ja kuiva, mutta sielläkin piti käydä kahdesti, poreammeessa kolmasti. Tunnin verran läträttyämme mentiin hotellin leikkipaikkaan ja piipahdettiin erään ystävän kera baarissa teellä.

Seitsemän aikaan suunnattiin takaisin hotellihuoneeseen syömään iltapuuroa ja katsomaan telkkaria. Menihän se yhdeksään ennenkuin Eelis nukahti, samassa huoneessa nukahtaminen ei onnistu, mutta annettiin pojan puuhailla ja möngertää sängyssä, sinne jalkopäähänhän se sitten ihan yhtäkkiä sammui :D

Nukuttiin koko porukka aamulla kahdeksaan (!) asti, siirryttiin hotelliaamiaiselle (!!!) ja syötiin pitkään ja hyvin.

Oli ihana pieni irtiotto, vaikka nukuttikin vähän huonosti.

Ristiäiset meni hyvin ja pieni mies on niin hurmaava! Onhan se pää iso, mutta ei kuitenkaan mikään hirmuisen huomiota herättävä. Pieni tuhisija <3 Onnelliset vanhemmat yllättivät vieraat, heidät vihittiin samalla! Juhan humua siis riitti! (Hotelliaamisella tankattiin niin hyvin että meille riitti annokset voileipäkakkua, ja itse pitäydyin pienessä palassa mokkakakkua ja pähkinäkakkua herkkuina.)

Päästiin myöhään liikkeelle, onneksi tajusimme kotimatkalla pysähdyttäessä että vaihdetaan Eelikselle yövaatteet alle, varttia ennen kotiin saapumista poika nukahti (yhdeksältä) autoon eikä paljoa hetkauttanut pientä unituhisijaa vaikka siirsin nukkuvan pojan autosta omaan sänkyyn (peittoon käärittynä).

Itsekin olin ihan väsy, pesin vain meikit pois ja menin nukkumaan. Ihan ei riittänyt yhdet kunnon yöunet, jospa tänään saisi toiset!

VHH-dieetin eka päivä

Raskausdiabeteksen hallintaa varten päätin ryhtyä vähähiilihydraattiselle, eli VHH-dieetille. En ihan karppaamaan halua ruveta, sillä pelkään liikaa ketoaineiden muodostumista, jonka luin jostain olevan haitallista sikiön aivojen kehitykselle. Olen ollut samankaltaisella dieetillä aiemminkin mutta ihan omasta laiskuudesta ja viitseliäisyyden puutteesta en jatkanut dieetillä oloa kovin pitkään, ihan ilman pätevää syytä.

Ihan uutta asia siis ei ole ja aikanaan perehdyin aiheeseen aika paljonkin.Ihan tyhjästä ei tarvinnut nyhjäistä. Päätin, että jätän riisit, pastan ja perunan, sekä tietysti mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vehnäjauhon ja sokerin pois. Kuitenkaan en aio olla totaalikieltäytyjä vaan koitan pysyä kohtuudessa (esim. tulevien ristiäisten aikana). Käytännössä suunnitelmana on vaihtaa aamupala takaisin puuroon (söin pitkään maustamatonta jogurttia mustikoilla ja pähkinämyslillä), ruisleipä 100% rukiista tehtyyn ja hiivattomaan leipään ja korvata aterian lisukkeet kasviksilla. Töissä lounaana söisin eväsleipä-lounaan (lämpimän lounaan sijaan). Välipaloina omena ja kourallinen pähkinöitä (aiemman kahden hedelmän sijaan) ja samalla jättäisin aamupäivän välipalan pois. Päivällisenä lihaa ja kasviksia kera runsaan salaatin ja iltapalaksi jogurttia ja marjoja. Tavoitteena olisi tietysti ylläpitää sokeritasot kurissa, sekä bonuksena estää kilojen jatkuva kertyminen (viime neuvolassa painoa tullut yli kilo viikossa, täysin huomaamatta!).

Jotta turvaisin riittävän kuidunsaannin (kasvisten kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa, puoli kiloa päivässä tulee helposti täyteen) ja osaisin paremmin pitää hallussa oikean suhteen proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan välillä, liityin Kalorilaskuri.fi -sivustoon. Yleensä en halua maksaa mistään ylimääräisestä mutta nyt päätin panostaa sen verran, että maksoin jäsenmaksun tuonne. Ja ainakin alkuun on tuntunut että kannatti. Lyhyesti vain mainitsen, että kattavasta ruoka-ainepankista löytyy lähes kaikki mitä mieleen tulee syödä, ruokapäiväkirjaa on helppo ylläpitää ja sivusto antaa näppärästi eri arvoja päivälle (kuinka paljon on kaloreita syödyssä ruuassa ja missä suhteessa proteiinia, hiilareita ja rasvaa, ja riippuen ruokavaliosta, missä suhteessa niitä pitäisi saada, vain muutamia mainitakseni). (huom, en ole saanut mitään provikkaa tästä :D)

Tässäpä sivuston, kameran ja sokerimittarin avulla ensimmäisen dieettipäivän sisältö:

AAMIAINEN 176 kcal (21 % prot, 72 % hh, 7 % rasvaa, 4,2 g kuitua)

Tattaripuuro veteen tehtynä

Mustikoita

Kahvi maidolla

(Raskausvitamiini, magnesium ja D-vitamiini)

verensokeri: ennen 5,2 ja 1 h jälkeen 7,9

 

LOUNAS 518 kcal (29 % prot, 42 % hh, 29 % rasvaa, 12 g kuitua)

Ruisleipää 4 pientä siivua

Tuorejuustoa

Salaattia

Kermajuustoa

Kalkkunaleikettä (100 % lihaa)

Tomaatti

Jogurttirahka

Mustikoita

verensokeri: ennen 4,5 ja 1 h jälkeen 5,7

VÄLIPALA 213 kcal (8 % prot, 29 % hh, 63 % rasvaa, 2 g kuitua)

Omena

Pähkinöitä (kourallinen)

verensokeri: ennen 3,9 ja 1 h jälkeen 4,8

PÄIVÄLLINEN 631 kcal (33 % prot, 21 % hh, 46 % rasvaa, 2,8 g kuitua)

Uunibroiler kasvispedillä (aurinkokasviksia ja hemapa pakasteesta)

Salaattia

Tomaatti

Lasi Plus-maitoa

verensokeri: ennen 4,8 ja 1 h jälkeen 5,2

ILTAPALA 136 kcal (31 % prot, 29 % hh, 40 % rasvaa, 3,5 g kuitua)

Soija-jogurttia 250 g

Mansikoita

verensokeri: ennen 4,3 ja 1 h jälkeen 5,1

PÄIVÄN YHTEENVETO

1674 kcal, josta 27 % proteiinia, 34 % hiilareita, 39 % rasvaa ja 25 g kuitua. En ihan onnistunut VHH:n 20 %, 40 % ja 40 %, aika lähelle kuitenkin. Oma tavoite, että saisin 1700 kcal päivässä (normaalisuositus raskausdiabeteksen aikana 1800 kcal, itse haluan lisäksi pudottaa painoa hieman) energiaa pysyi hyvin hallinnassa, tosin lounaalta olisin voinut jättää "jälkkärin" (rahkajogurtin mustikoilla) myöhemmäksi, jolloin iltapalalle olisi jäänyt enemmän syömisvaraa. Kuiduntarpeen sain juuri ja juuri täytettyä. Täytyy sanoa että iltapalaa suunnitellessa piti jo tarkkaan miettiä mitä voin syödä, että saisin korjattua päivän ravinto-osuudet mahdollisimman lähelle tavoitetta (soijajogurtissa oli eniten proteiinia ja vähiten hiilareita, jääkaapista löytyi myös bulgarian ja turkin jogurttia, leipä oli jo poissuljettu) ilman, että ylittäisin päivän kalorit.

Olin yllättynyt kuinka hyvin pähkinät pitivät nälän poissa ja ennenkaikkea verensokerin kohdallaan. Piti vain ottaa erikseen se kourallinen pähkinöitä, etten vetänyt pähkinöitä naposteluksi liikaa. Aamupalaa taas täytyy viilata, sillä sokeriarvot olivat liikaa koholla (tavoite ennen ateriaa alle 5,5 ja 1 h aterian jälkeen alle 7,8). Täytyy koittaa miten eri puurot vaikuttavat, vai täytyykö aamiaiseksi syödä jotain ihan muuta. Ennen lounasta piti tosissaan koittaa pitää ajatukset kasassa, nälkä oli kova. Muuten nälkä ei varsinaisesti vaivannut vaikka olinkin aina ennen aterioita vähän enemmänkin nälkäinen. Aterioiden lisäksi join päivän aikana vettä 2,5 l.

Muutoksena normaaliin ruokavalioon en syönyt aamiaisen ja lounaan välissä omenaa, lämpimän lounaan sijaan söin eväsaterian, jätin päivälliseltä (alunperin suunnitellun) riisin pois ja iltapalaksi en syönyt leipää (kananmunalla). Ei siis mikään kovin massiivinen muutos. Soijajogurtti oli uusi tuttavuus (valitsin sen juuri prot/hh takia), ja ihan hyvää, tosin vaatii kaverikseen jotain voimakkaan makuista, muuten maistuu omaan suuhuni vähän omituiselle. Olen aina syönyt säännöllisesti mutta nyt panostin todella aikatauluihin. Aamiainen oli klo 6:30 (normaalisti klo 7), lounas klo 11, välipala klo 15, päivällinen klo 18 ja iltapala klo 21 (jolloin normaalisti menen jo nukkumaan, nyt piti odottaa vielä tunti että sain mitattua sokerit).

Tämä on mielestäni kuitenkin hyvä alku!

Raskausajan diabetes

Hupsistakeikkaa, niin se tuli diagnoosi ihan puun takaa! Kävin sokerirasitustestissä ja kun olin matkalla sieltä töihin, neuvolan terkkari jo soitteli että paastoarvo oli ollut hitusen liian korkea (5,7, maksimi 5,5, muut arvot olivat ok) ja sainkin neuvolaan ajan heti seuraavalle päivälle. Diagnoosi kyllä selittää tämän väsymyksen. Ja makeanhimon!

Kävin sokerirasitustestissä myös edellisen raskauden aikana, mutta silloin arvot olivat ihan kohdallaan. Itsehän en mielestäni oikein istu mihinkään riskiryhmistä, olen (kohta) 27 vuotias, BMI on hieman yläkanttiin (ennen raskautta 26) mutta olen aina ollut "painavaluinen", syön terveellisesti (ja pääosin kaikki on täysjyvää ja leipä aina täysruista) ja sukurasitettakaan ei ole. Kieltämättä liikunta on jäänyt vähälle tämän raskauden aikana supisteluherkkyyden vuoksi, yleinen jaksaminenkin on ollut esteenä. Tämän raskauden aikana olen kyllä ollut makean perään enemmän kuin normaalisti (ystävä totesi että "your baby girl is so sweet"), tosin syön muuten makeaa todella vähän joten mielestäni en ihan ylilyönteihin ole sortunut. Hedelmiä olen syönyt normaalia enemmän, joten ne täytynee nyt jättää pois :D

Toki olen tietoinen että raskausdiabetes voi tulla kelle vain, mutta jotenkin heti sitä alkaa etsiä "vikoja" itsestä ja miettii, miten arvot mahtaisivat mennä jos olisin laihempi, jos painoa ei kertyisi näin paljon tai jos olisin patistanut itseni liikkumaan enemmän. Uskon kuitenkin eniten oman kropan kuunteluun, tunnistan omat olotilani ja itse tunnen itseni parhaiten, kyllä se kroppa osaa kertoa mitä kannattaa välttää (kuten sitä liikuntaa jos alkaa supistaa ja vatsaan sattuu koko illan ja seuravaan päivän töihin pyöräilyn jälkeen).

Koitan suhtautua asiaan positiivisesti, nyt pääsen seuraamaan omaa terveyttäni tarkemmin ja lisäksi vauvaa tarkkailaan enemmän, pääsen painoarvioon ja ultraan vielä kerran varmistamaan vauvan hyvinvoinnin. Koen asian myös mielenkiintoisena, olenhan ollut tekemisissä diabeteksen kanssa työni puolesta. Ja aivan älyttömän hienoa, että neuvola antaa käyttöön tuliterän sokerimittarin ja kaikki tykötarpeetkin ovat ilmaiset (lähetteellä haettavissa)!

Tärkeintä on tietenkin vauvan hyvinvointi. Siispä innolla verensokereita mittailemaan ja ruokavalio vähähiilihydraattiseksi, jospa samalla saisi pysäytettyä tämän hurjan painonnousun!