Talohaaveissa

Eelis lähti muksuvoikkaan mummun kanssa, joten äkkiä käytän (hetken) rauhan hyväkseni ja päivittelen meidän kuulumisia.

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, asuntokuume poiki yhden potentiaalisen talon meille, nyt on hoppu saada oma asunto myytyä, jotta päästäisiin kiinni kohteeseen. Kyseisestä talosta kun on tehty toinenkin vastaava tarjous, eli oma asunto on saatava myytyä ensin. Periaatteessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet olla nopeampia, mutta saa nyt nähdä miten käy. Kaikilla peukut pystyyn että joku kiinnostuisi meidän kolmiosta nopeasti ja päästäisiin pian muuttamaan! Talo kun on tyhjillään niin sinne pääsee heti :)

Alkaa nämä rappuset rasittaa koko ajan vain enemmän, ja tilanpuutekin aiheuttaa mustelmia itse kullekin lähes päivittäin...

No, johtuen oman asunnon myyntiin laittamisesta, piti tällä viikolla suorittaa isomman skaalan siivous tulevaa asunnon näyttöä varten. Mies palasi maanantaina töihin mutta onneksi mummu riensi päivisin apuun. Saatiinkin hyvin siivottua koko kämppä. Ja siinähän ne päivät sitten kuluikin, olen ihan poikki!

Muuten meidän arki rullaa varsin mainiosti, vaikka lepoa ja armoa ei paljoa tunneta äidin kohdalla. Eelis on edelleen todella reipas eikä vauva ole aiheuttanut suurempia mustasukkaisuuksia. Nyt kun mies on töissä taas, kiukuttelee Eelis vähän enemmän (pääosin isille ja mummulle), mutta muuta protestointia ei ole ollut vielä havaittavissa. Vauva on pääosin edelleen aika leppoisa tapaus, mutta iltaisin huutaa koliikkimaisesti noin puolisen tuntia ennen kuin nukahtaa pidemmille yöunille (3- 3,5 h). Koitan päästä nukkumaan yhdentoista maissa illalla ja usein vauva onkin pitänyt herätellä puoli kymmenen, kymmenen aikaan, jotta saadaan vaatteet ja vaippa vaihdettua sekä seurustelut seurusteltua. Vauva herää yöllä syömään kahdesti (nukkuu siis 2x3h + 2h) ja aamulla noustaan seitsemän aikaan vauvan syötyä.

Olen saanut aika hyvin rytmitettyä vauvan Eeliksen rutiineihin, aamupalan aikaan vauvakin usein syö vielä ennen kuin alkaa nukkua, vauvan uinuessa hoidetaan aamupuuhat (vaatteiden vaihto ja pyykit) ja touhutaan vähän yhdessä. Vauva herää usein syömään vähän ennen lounasta, joten taas syödään yhdessä koko porukka. Eeliksen mennessä päikyille vauva on pääosin nukkunut, joten olen päässyt pienelle happihyppelylle kun Eelis nukkuu vaunuihin. Vauva ei oikein vielä vaunuissa ulkona viihdy, joten aamupäivän ulkoilut on jääneet (myös siivouksen takia) vähälle tällä viikolla. Päikkyjen aikaan vauva joko syö taas tai nukkuu, Eeliksen herättyä päikyiltä syödään välipalaa ja taas vauva joko syö tai nukkuu. Pikku Kakkosen aikaan vauva usein syö, ja isin tultua kotiin ja vauvan syötyä, pääsen itse suihkuun ja tekemään hetken omia juttuja. Iltapuuron aikaan vauva taas heräilee syömään ja Eeliksen mentyä nukkumaan kahdeksan maissa vauvakin nukahtaa, jolloin jää pari tuntia aikaa miehen kanssa touhuta (eli katsella sohvalla telkkaria tai suunnitella uuden kodin juttuja).

Minä itse voin varsin mainiosti, vaikka siivous onkin nyt väsyttänyt tämän mamman, jaksan paljon paremmin kuin raskausaikana. Saan yössä nukuttua ihan tarpeeksi vaikka vauva herättääkin yön aikana kahdesti. Jos (ja pääosin kun) vauva ei kakkaa syönnin aikana, en vaihda vaippaa öisin (käytetään kertiksiä) joten nukahdan syötön päälle nopeasti. En myöskään nouse röyhtäyttämään vauvaa, vauvan syötyä vaihdan sen toiselle puolelle kylkeä, hörppään vettä ja kaikki jatketaan unia. Ehdin syödäkin ihan hyvin päivän aikana ja pääsen haukkaamaan päivittäin raitista ilmaa. Ehdin päivisin olla ihan kahden kesken Eeliksen kanssa vauvan nukkuessa, ja Eelis antaa minun hoitaa vauvaa rauhassa. Iltaisin ehdin myös levähtää ja nauttia miehen kanssa yhteisolosta. Ehdin siis huomioida kaikkia, joten huono omatunto ei ole päässyt iskemään.

Eelis pitää niin hyvin meidät kiinni rutiineissa ja puuhaa riittää päivisin, joten en ehdi pitkästyä enkä tylsistyä. Kunhan taloasiat rauhoittuvat ja vauva alkaa viihtyä ulkona, päästään vähän liikkeellekin ja ihmisten ilmoille.

Edelleen olen aina vain onnellisempi ja onnellisempi, vaikka se toinen lapsi ei mene "Ihan siinä sivussa", on kahden pienen kanssa elon helppous yllättänyt. Tosin, apu on ollut hyvinkin lähellä ja olen viettänyt kahden lapsen kanssa yksin aikaa vain muutamia tunteja päivässä. Enää en kuitenkaan ole huolissani miten pärjään, vaan uskon asioiden lutviutuvan kun vain osaa joustaa ja pitää pään kylmänä (kyllä, joskus on kestettävä jomman kumman huutoa että saa toisen hoidettua, ja joskus molempien huutoa samaan aikaan). Toivottavasti vuosi tulee sujumaan yhtä hyvin vastaisuudessakin :)

38+0

Kaikki hyvin, vauva ei ole iso vaan päinvastoin jopa hieman pienikokoinen! Istukan virtaukset olivat kuitenkin hyvät joten huoleen ei ole aihetta pienen(kään) koon puolesta. Lääkäri ihmetteli jo käsillään tunnustellessaan että no eipä tämä kyllä miltään isolta tunnu, ja vaikka tietysti kaikki ovat vain arvioita, luotan kuitenkin enemmän ultraan (kokoarvio tällä hetkellä 2800 g) kuin terkan maagisiin käsiin (jonka painoarvio ainakin 3200 g).

Äitiyspolilla kävin ensin läpi sokeriarvoja diabeteshoitajan kanssa, edelleen pärjään ruokavaliolla eikä lääkitystä tarvita. Samalla käytiin läpi edellistä synnytystä ja toiveita tai huolia tulevan synnytyksen suhteen, sekä keskusteltiin imetyksestä. Lääkäri teki ultratutkimuksen ja lopuksi vielä sisätutkimuksen toivomuksestani (kohdunsuu on vielä napakka, kolmisen senttiä ja sormelle auki).

Lääkäri kertoi, että noin kolmasosalla niistä, joilla on ollut ongelmia istukan irtoamisen kanssa aiemmissa synnytyksissä, on ongelmia myös seuraavassa synnytyksessä. Tällä kertaa jos istukka ei irtoa puolen tunnin sisään synnytyksestä, irroitetaan se todennäköisesti kaavinnan kautta, jotta vältyttäisiin yhtä massiiviselta verenvuodolta kuin viimeksi. Tämä on hyvä itsekin tietää, jotta osaan asennoitua mahdolliseen kaavintaan (toivottavasti sitä ei tule), mutta myös jotta sairaala osaa varautua siihen. Syy tähän saattaa olla istukan liian kova kiinnittyminen kohdun lihaksiin.

Se pieni huolen taakka putosi harteilta, kun vauvan kokoarvio ei ollut(kaan) iso, kyllä sitä vaan omiin tuntemuksiin pitäisi osata luottaa. Inhottavaa miten toisten hössötys saa omankin mielen matalaksi, vaikka itse tuntisi asian olevan toisin...

Sisätutkimus sai iltapäivän aikana supistuksia aikaan, saa nähdä tapahtuuko muuta, onneksi kiirettä ei nyt kuitenkaan ole :)

Eka kuume

Eelis oli kipeänä viikonlopun, ensimmäistä kertaa siis Ihan Oikeasti kipeänä!

Torstaina aamulla Eelis oli kovin sylinkipeä ja hieman lämmin mutta kuitenkin ihan pirteä ollut koko aamun. Mummu tuli parturin jälkeen hakemaan poikaa hoitoon jotta sain itse vähän kirjoitushommia tehtyä (ei onnistunut kun olin itse pihalla kuin lumiukko öisen migreenin seurauksena). Eelis oli ollut tosi väsy ja mennyt päikyille hieman normaalia aiemmin ja nukkui kolme tuntia! Menin hakemaan Eelistä ja poika rukka oli ihan kuuma ja syli oli ainoa paikka missä oli hyvä. Kuume alkoi selkeästi nousta, joten jätettiin Eelis vielä mummulle hetkeksi kun käytiin miehen kanssa ruokakaupassa. Samalla käytiin apteekissa hakemassa lisää särkylääkettä (Panadolin nestemäistä kun saa laittaa ainakin litratolkulla jo! Löysin banaanin makuisia särkylääkkeitä, joita Eelis ei kuitenkaan suostu syömään kun ne liukenevat suuhun heti, täytyy piilottaa tabletti aina johonkin ruokaan.).

Kuuntelin koko yön Eeliksen öhinöitä, olin huolissani että kuinka korkealle kuume nousee. Eelis kuitenkin nukkui ihan hyvin vaikkakin hieman levottomasti. Aamulla poika oli ihan kuuma mutta kuume laski hieman aamutouhujen aikana. Nousi taas puolen päivän aikaan (Eelis nukahti sohvasängylle kainaloon) ja pikatorkkujen jälkeen annoin särkylääkettä. Kuume laski ja saatiin syötyä vähän (onneksi Eelis kuitenkin joi koko ajan mielellään maitoa ja vettä), päikyt ei meinanneet maistua vaikka Eelis oli selkeästi väsy. Koitin nukahtamista sohvalla mutta lopulta oli lähdettävä "kävelylle", eli nukkumaan päikyt vaunuihin ulos (nukkuu paremmin päikyt ulkona kuin sisällä, mummulassa matkasängyssä parvekkeella, kotona vaunuissa). Eelis nukahti lähes samantien mutta ei nukkunut kuin vajaan tunnin ja välissä piti käydä rauhoittelemassakin (melko hasardia meinasi olla kun yritin samalla tehdä lasagnea). Kuume alkoi taas nousta ja annoin särkylääkettä. Isin tultua kotiin syötiin taas (Eelikselle ei maistunut) ja Eelis meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa (särkylääkkeen kera). Koko päivän Eelis oli tosi kovassa kuumeessa, särkylääke onneksi vähän laski pahimpia huippuja.

Seuraavana yönä Eelis nukkui lähes 14 tuntia putkeen! Oli lauantaina aamulla lämmin mutta lämpö laski aamupuuhien aikana taas eikä särkylääkettä tarvittu koko päivänä. Pääosa päivästä kuitenkin vietettiin edelleen sohvasängyn uumenissa. Päikyt oli taas yhtä huonot kuin edellisenä päivänä, joten illalla Eelis oli taas tosi väsynyt ja meni aikaisin nukkumaan (särkylääkkeen kera). Käväistiin miehen kanssa ystävän tupareissa, mummu oli sillä välin meillä. Tultiin kuitenkin aikaisin kotiin, sillä itsekin olen ollut flunssassa ja halusin ehtiä nukkuakin yöllä. Eelis nukkuikin levottomasti ja yöllä piti muutamaan kertaan käydä rauhoittamassa poika takaisin nukkumaan. Lopulta Eelis heräsi itkuisena seitsemän aikaan, kuumetta ei tosin enää ollut.

Sunnuntaina otettiin edelleen rauhallisesti, Eeliksellä kuitenkin alkoi olla jo energiaa ja parin päivän makoilu purkautui kiukutteluna. Päikyt oli jälleen huonot ja aamuyö levoton. Mutta muuten Eelis on jo normaali itsensä, koitan kovasti pitää silmällä tuleeko jälkitauteja vai selvittiinkö "vain" kovalla kuumeella. Korvatulehdustakaan (kop kop) meillä ei ole koskaan vielä ollut, joten olen tiiraillut Eeliksen korvia ja kuullostellut kiukutteleeko Eelis mahdollisesti korvakipua, turhautumista neljään seinään vai uhmaansa. Tähän mennessä olen päätynyt jälkimmäisiin vaihtoehtoihin.

Lisätty myöhemmin: mummu kertoi että Eelikselle nousi punaisia näppyjä aamupäivän aikana (ei ollut aamulla) ja päikkyjen jälkeen ne alkoivat hävitä. Eeliksellä oli siis vauvarokko.

***

No, se siitä Eeliksen ekasta Oikeasta Sairastelusta. Itsellekin teki hyvää pääosin maata kaksi päivää, vaikka varsinaisesti en levännytkään. Oli uuvuttavaa kun mitään ei pystynyt tekemään ilman että Eelis vaati syliin ja tietysti oma huoli oli kova. Etenkin perjantaina kun kuume oli koko ajan niin korkealla.

Makaamisen tuloksena oma maha laski ja selkä meinaa vetää jumiin. Eilen supisteli enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Öisin olen huomannut muutaman kerran että supistelut aiheuttaa hikoilua, vaikka öisin en supisteluihin herääkään (synnytysunia olen nähnyt kuitenkin lähes joka yö). Kääntyminen yöllä on tuskaa, nyt lantio usein napsahtaa ensimmäiseen kääntymiseen ja vaikka se helpottaa oloa, tuntuu se tosi epämiellyttävältä. Aamuyöstä olen monesti jäänyt valvomaan hetkeksi kun uni ei tule heti takaisin. Lantion ja lonkan kivut kuitenkin helpottavat aamuyöstä ja kääntyminen helpottuu. Eilen särki alaselkää, mutta en tiedä johtuiko se makaamisesta, yläselän yrityksestä mennä jumiin, huonosta istuma-asennosta tupareissa vai päivän supisteluista.

RV 36+4 (salama peittää hyvin kasvot :D)

Vertailun vuoksi masu Eeliksestä

Sokeriarvoissa on ollut edelleen aamuisin heittoa aina silloin tällöin. Nyt en enää ole niin tiukasti VHH-dieetillä kun iltaisin täytyy tankata hiilareita (ja pähkinöitä!). Koko raskausajan kestänyt himo turkin jogurttiin marjojen kera on väistynyt ja aamuisin jotta aamupalan saa alas, olen alkanut syödä smoothieta. Varmaankin ainakin osittain hiilareiden lisääntymisestä johtuen turvotus on alkanut vaivata, vaikkakaan ei vielä yhtä pahasti kuin Eeliksestä. Sormet ja jalat tuntuu kuitenkin selkeästi turvonneilta, eikä liikkuminen tai runsas nesteen juonti tunnu tuovan helpotusta. Nyt en enää ota niin rauhallisesti vaan liikun rivakampaan tahtiin, tällä viikolla aletaan olla jo täysiaikaisia.

Maitoa on alkanut erittyä jo sen verran paljon, että on pakko pitää liivinsuojia ja jopa mies haistaa jo maidon (itse olen haistanut sen jo jonkun aikaa). Epäilen tämänkin liittyvän ainakin osittain hiilareihin.

Raskausdiabetes huolettaa sen verran, että toivoisin sikkuran syntyvän aiemmin, kammoksun käynnistystä. Toisaalta, helpottavaa tietää että kovin paljoa yliaikaiseksi ei ainakaan päästetä menemään. Alakerran tilannettahan ei ole lääkäri kurkannut ikuisuuksiin, näemmä viimeinen neuvolalääkäri jää pois RV 38 äitiyspoliklinikan kontrollikäynnin takia. Painetta tuntuu kuitenkin jo jonkin verran ja paikat tuntuu turpeilta. Ajattelin toivoa tuolla kontrollikäynnillä (taas) vähän ronskimpaa sisätutkimusta, jos sillä saataisiin synnytys käynnistymään itsekseen. Edellisellä kerralla synnytys käynnistyi kahden vuorokauden sisään siitä (olin raskausmyrkytysepäilyn takia polilla).

Vaikka kuullostelen oloani jo vähän tarkemmin, en usko vielä mitään tapahtuvan. Raskausaika on mennyt niin nopeasti, että vaikka tiedostan että noin kolmen viikon päästä meillä on toinen vauva, en Ihan Oikeasti tajua sitä. Koitan kuvitella arkea kahden pienen kanssa ja ajoittain meinaa iskeä paniikki kun näen mielessäni uhmaavan Eeliksen ja samaan aikaan huutavan sikkuran. Miten sitä ehtii reagoida kaikkeen? Vastaanko tarpeeksi hyvin molempien lapsien tarpeisiin? Miten Eelis reagoi tulokkaaseen? Taantuuko poika vai tuleeko esimerkiksi puheeseen yhtäkkinen kehityspyrähdys (Eelis kun ei edelleenkään puhu paljoa vaan viestii enemmän eleillä ja sanojen sijaan käyttää "mitä ääntä joku pitää")? Saako Eelis nukuttua öisin vaikka vauva itkisi? Miten itse jaksan päivisin jos valvon öisin?

Onneksi mummu on nyt lähellä. Ja onneksi asioilla on tapana järjestyä.

Tök tök

Jostain syystä energia on ollut hukassa blogiin kirjoittamisen kanssa. Intoa vähentää se, että blogger on myös tökkinyt enemmän tai vielä enemmän julkaisujen tallentamisen ja julkaisun kanssa.

Huomenna alkaa virallisesti äitiysloma. Mummu on ollut viikon poissa kuvioista hoitamassa omia asioitaan joten ollaan oltu ihan kaksistaan Eeliksen kanssa päivät. Viime viikolla käytiin ihmettelemässä kauppakeskusta ja käytiin muksuvoikassa. Tällä viikolla ollaan leivottu ja askarreltu isänpäiväkortit ja saatettu alkuun joulukorttien askartelu (maalaan vesiväreillä kuusen äärirajat, Eelis maalaa päälle valitsemillaan vesiväreillä ja liiduilla, liimataan huopasydämet Eeliksen osoittamiin paikkoihin ja lopuksi "Hyvää Joulua" tarrat). Lisäksi ollaan nähty paria ystävää lapsineen.

Olen edelleen tavattoman väsynyt, Eelis menee nukkumaan 20:30-21 välisenä aikana ja itsekin painun pehkuihin viimeistään kymmeneltä. Aamulla herätään kahdeksan aikaan, joten yöunen pituus on kiitettävä. Nousen öisin kerran pissalle ja enää en jää valvomaan siitä. Tästä huolimatta voisin nukkua aina vaan enemmän. Eelis nukkuu päikkärit noin 13-14:30 ja sinä aikana usein keitän kahvit, smurffailen netissä tai katson hömppää jakson verran. Usein hoidan myös asioita joita ei Eeliksen läsnäollessa voi hoitaa. Koitan myös levätä päikkäreiden aikana, joten kotityöt hoidan Eeliksen kanssa.

Aamusokerit ovat olleet edelleen koholla, tosin viime viikonloppuna tuli herkuteltuakin ihan liikaa. Toisaalta, illalla pähkinöiden tankkaus ei enää riitä pitämään aamun sokereita kurissa vaan illalla pitää tankata jotain hiilaripitoisempaa, ja syödä runsaammin. Koitin yölläkin pähkinöiden syömistä, mutta kourallinen vessassa käynnin yhteydessä ei riittänyt ja en millään haluaisi varta vasten alkaa yöllä syömään, sillä heräisin siihen liikaa ja jäisin sitten valvomaan. Jotenkin tuo unen saaminen tuntuu nyt tärkeämmältä.

Etova olo on alkanut vaivata taas lähes päivittäin, tosin usein tämä liittyy hiilareihin (kuten pullaan tai suklaaseen...), ja olo helpottaa seuraavana päivänä kun panostaa taas syömisiin. Viime viikonloppuna keräsin nesteitäkin niin, että ranteita alkoi särkeä (rannekanavassa ilmeisesti liikaa painetta turvotuksen takia), onneksi sekin vaiva helpotti kun turvotus helpotti.

Mutta nyt iltapuuron syöntiin ja iltasadulle...

"Lomalla"

Eilen kävin töissä viimeistä kertaa ihan hetkeen. Sairalomaa tuli äitiyslomaan saakka, eli ensi viikon keskiviikosta alkaen alkaa sekin huvi :) Vielä ei kukaan tiedä onko työpaikkaa mihin palata, mutta se on sitten murhe vasta vuoden päästä, onneksi. Vielä en jaksa enkä viitsi asialla stressata.

Edellisen kaksiviikkoisen sairasloman aikana en paljoa ehtinyt lepäillä. Kävin äidin kanssa siivoilemassa vanhempieni asunnon (voi tsiisus missä kunnossa se asunto oli, kun äiti ei ole siellä ollut puoleen vuoteen, no olisihan se pahempikin voinut olla mutta piti ensin kuurata vessa ja keittiö lähes katosta lattiaan, että siellä pystyi edes olemaan) ja siinä meni ensimmäinen viikko. Toisella viikolla olin kotona Eeliksen kanssa, jotta äiti sai levättyä ja mieskin oli loppuviikon lomalla meidän kanssa. Tehokkaasti käytettiin aika siivoamiseen, mies höyrypesi lattiat ja kylppärin. Nyt on taas siistiä!

Kävin viikko sitten äitiyspolillakin diabeteksen takia, masussa asustaa ihan keskikäyrällä kasvava vauva ja kaikki on niinkuin pitääkin. Insuliinia en tarvitse mutta jos aamupaastoarvoissa on vielä kohoamisia niin täytyy alkaa syömään yöllä (nukun "liian pitkiä" yöunia ja se 10-12h paasto joka tulee on liian kauan). Seuraava kontrolli sitten raskausviikolla 38, paitsi jos tulee jotain muuta. Neuvolassakin kävin eilen ja terkka oli ihmeissään, että no kyllä siellä luulisi kyllä olevan isomman vauvan kun kerta mahakin on niin iso... En jaksanut edes kommentoida asiaa.

Maha ja selkä on olleet kipeinä, etenkin iltaisin ei tahdo enää missään asennossa olla hyvä ja öisin kääntyminen on tuskaa. Supistuksetkin on napakoituneet. Olen taas alkanut satunnaisen säännöllisesti valvomaan öisin. Ruokahalu on vähentynyt, pääosin olen edelleen ollut VHH-ruokavaliolla mutta olen sallinut itselleni satunnaiset herkuttelut. Ne kyllä huomaa heti seuraavana päivänä kun mahassa on ilmaa ja välillä turvottaa. Olen kuitenkin ottanut ohjelmaan päivittäiset kävelyt, Eelis nukkuu ulkona vaunuissa parhaiten ja helpoimmalla pääsen kun tyrkkään pojan lämpöpussiin ja lähden pienelle lenkille. Poika nukahtaa helposti ja saan itsekin pienen happihyppelyn. Kävelyä vaan ei voi liian pitkään jatkaa, tai Eelis ei jatka enää uniaan vaunujen pysähdyttyä. Mutta onpahan edes jotain liikunnanomaista.

Opiskelun viimeistelyyn liittyviä kirjoitushommia pitäisi alkaa tehdä, en ole ehtinyt tehdä tekstin eteen mitään. Ja nyt mummu lähti taas hoitamaan asuntoasioita täksi viikoksi, joten enpä mitään ehdi tehdäkään. En Eeliksen aikana voi istua tietokoneella ja päikkyjen aikaan lepään itsekin. Saa nähdä kuinka paljon ehdin saamaankaan aikaan, istuminen tietokoneella kun on aika rajoitettua, senhän takia sairaslomalla olenkin.

Tänään jostain syystä vähän jänskätti jäädä kotiin, olin eilen illalla todella kipeä ja aamulla ikkunasta näkyi vain myrskyssä heiluvat puut, joten ajattelin että uloskaan ei oikein viitsi lähteä. Mummu lähti asioilleen ja mies töihin ja vietän siis Eeliksen kanssa ihan kaksitaan piiiiitkästä aikaa koko päivän kotona, mitään sen erityisempää tehden. No ihan hyvinhän tämä on mennyt, ollaan pesty vaippapyykkiä ja kokattu lounasta, vietetty aikaa sohvalla autoilla leikkien ja istuttu potalla satuja lukien. Ei ole ollut mihinkään kiire ja ollaan nautittu toistemme seurasta, ihan lähekkäin.

Loppuviikosta onkin ohjelmaa päiville, on muksuvoikkaa (jossa Eelis käy mummun kanssa mutta nyt mummu ei ole paikkakunnalla) ja erään kauppakeskuksen avajaiset (jonne mennään kaverin lasten kanssa), pitäisi käydä ostamassa joululahjat Eeliksen serkulle ja kummitytölleni ja lisäksi ajattelin askarrella Eeliksen kanssa isänpäiväkortit isille, ukille ja papalle. Joulukortitikin pitäisi saada kuntoon, kuten myös hankkia ne muutkin joululahjat... Puuhaa siis riittää!

Mahan romahdus

Neuvolantätin kehoituksesta kävin tänään töissä sen verran, että hain lisää sairaslomaa. No, paahdoin kyllä sen pari tuntia töitä niin, että voin jättää työt pois ajatuksista toistaiseksi.

Lääkäri oli sama kuin viimeksi (no okei, valitsin sen saman lääkärin) ja selkävaivoja ei tarvinnut edes valittaa. Mainitsin kuitenkin supistuksista ja siitä, kuinka maha laskeutui viikonloppuna.

Niin, koko lauantain olo oli ihan ihmeellinen, kuin olisin ollut flunssassa, mutten ollut. Niinpä viikonloppuna en saanut pestyä pesuhuonetta vaikka sitä suuresti suunnittelinkin. Lauantaina illalla tuntui kuin alavatsassa olisi joku revähtänyt, sellainen ilkeä repeämisen tunne. No, aamulla tajusin peiliin katsoessani että maha oli laskeutunut. Nyt rintojen ja vatsakummun väliin mahtuu kämmen.

Nyt pystynkin taas hengittämään enkä hengästy jokaisesta pienestä ponnistuksesta. Vastapainoksi vessassa saa ravata koko ajan vaikka pissaa ei aina tule edes kuin liraus. Lisäksi paineen tunne alapäässä kasvoi.

Kerroin lääkärille että vähän huolettaa kohdunsuun tilanne, sitä kun ei ole ihan hetkeen katsottu ja kaikenmoisia tuntemuksia on ollut. Lääkäri kurkkasikin ystävällisesti alakerran tilanteen ja onneksi paikat ovat vielä tiukat, tosin kohdunkaula on lyhentynyt puolisen senttiä. Mutta syytä huoleen ei ole. Sain kuitenkin kahden viikon sairasloman yhden viikon sijaan. Lääkäri totesi että ei se lannerangan kipu mihinkään enää häviä kuitenkaan. Sitten onkin jo seuraavan neuvolan aika, ehkä jopa äitiyspolilla käynti.

Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu kipaista synnyinkaupungissa moikkaamassa kavereita, mummun kun pitää lähteä sinne hoitamaan asioita joka tapauksessa. Enkä täällä saa/jaksa mitään erityistä tehdä Eeliksen kanssa päivisin kuitenkaan, syyslomaa vietetään muksuvoikastakin. Ja eipä sitä tiedä koska sitä seuraavan kerran pääsee matkustamaan niille konnuille, edellisestäkin visiitistä on jo aikaa.

Mummu vähän toiveikkaana kysyi että jaksanko ajaa (jolloin olisi saanut tavaraa tuotua tänne vähän) mutta totesin että en enää pysty istumaan sitä neljää tuntia, etenkään autossa, joten junalla se on mentävä. Ja onhan se huomattavasti helpompaa mennä leikkivaunussa jossa pääsee itsekin jaloittelemaan välillä! Vaikka kalliimmaksihan se tulee junalla suhata kuin autolla (niin typerää kuin se onkin).

Saikkuilua

Olen taas loppuviikon sairaslomalla. Kävin eilen lääkärissä alaselän kipujen takia. Lääkäri kutsui sisälle, totesi minulle huoneeseen astuessani että "Vaap vaap", painoi lonkkien kohdalta ja kysyi "Koskeeko? Sulla on lantion ja lonkkien lihakset ihan jumissa.". Vastasin että "No koskee", jonka jälkeen sain pari vinkkiä miten rentouttaa alaselkää, loppuviikon saikkua ja viimeiset 15 minuuttia tapaamisajasta lääkäri kertoi omista raskauksistaan :D

Yritän taas Ihan Oikeasti levätäkin, vaikka vähän pitäisi tehdä kaikkea. Eelis on päivähoidossa mummulla kuten normaalistikin, erona vain että vien rattailla pojan aamulla ja haen ennenkuin mies tulee kotiin. Vähän siis lyhyempiä hoitopäiviä. Kotona ollessa pitäisi vähän saada edistettyä kirjoitusprojektia, sen lisäksi pitäisi käydä Eeliksen talvivaatteet läpi ja kartoittaa hattu- ja hanskatilanne, sekä katsoa onko talvikengät jo olemassa talveksi. Päikkäreitäkin ajattelin vetäistä päivittäin, lisäksi tehdä ruoan valmiiksi miehen kotiintuloaikaan mennessä. Kovasti tekisi mieli leipoakin, mutta ihan kaikkeen en varmaankan pysty. Se selkä kun on kipeä ja rajoittaa tekemisiä jonkin verran. Lisäksi nyt on alkanut supistella taas herkemmin, etenkin öisin.

Saa nähdä jaksanko tällä saikulla olla taas ainakin sen viikon töissä vai alkaako selkä tosissaan renkata niin, että ei vaan pysty enää. Näin kuulemma on lähes kaikilla työpaikkamme raskautuneilla käynyt.

Tilapäivityksiä

Ihan pikaisesti ennen nukkumaanmenoa muutama tilapäivitys.

Eelis rakastaa kestovaippojaan. Pitkään on ollut jo kiukuttelua vaipanlaiton kanssa, mutta nyt kun saa itse valita, minkä värinen vaippa laitetaan, onnistuu vaipan laitto useimmin ilman sen suurempaa kiukkua. Mummukin innostui taas kestoilusta kun hoidossa Eelis haki uudelleen ja uudelleen (kuivumassa ollutta) likaista vaippaa, joka olisi pitänyt laittaa päälle. Vietiinkin mummulaan sitten pino kestoja päiväkäyttöön.

Kestoilun alettua taas Eelis on petrannut pottailussakin huomattavasti, sunnuntaina ei mennyt yhtään vaippaa! Eelis hakee itse potan kun on pissa/kakka hätä ja kertoo onko kakka (vai pieru) vai pissa tulossa. Välillä potta pitää käydä huuhtelemassa välillä esim. pissasta ja sitten Eelis pyytää uudelleen ja vielä saadaan kakatkin sinne!

Viime viikolla olin loppuviikon saikulla väsymyksen ja selkäkipujen takia. Aamupäivät vietin Eeliksen ja mummun kanssa, tulin kotiin päikkyjen ajaksi syömään ja itsekin päikyille ja hain pojan kotiin ajoissa. Piristi ja virkisti pieni tauko ja olo on ollut energisempi ja aikaansaavampi töissä. Vaikkakin selkä alkaa nyt oikutella näin loppuviikosta.

Huomasin kuinka ulkoilu piristää ja nyt esim. portaiden nouseminen ei enää aiheuta supisteluita, joten olen lisännyt liikkumisen määrää hieman. Senkin ansiosta olo on virkeämpi.

Paino on vähän noussut, humpsahtaa heti ainakin kilolla ylös jos syön yli 100g hiilareita päivässä. Nyt kuitenkin olen taas siinä 80 kg tienoilla, siis kymmenen kiloa tullut painoa raskauden aikana 30 viikossa. Muutamana aamuna sokerit on olleet paastossa koholla.

Sikkura potkii ja muksii, kun taas Eelis masuaikana pääosin venytteli ja pungersi. Öisin kääntyminen alkaa olla tuskaista ja usein liian nopea asennon vaihtaminen yöllä aiheuttaa supistuksen. Meno on iltaa kohti aina vaan vaappuvampaa ja paineen tunnetta alkaa olla. Maha alkaa painaa jo sen verran, että hengästyn helposti ja ajoittan olo on tukala.

Tissit ei ole enää niin kipeät ja maitoakaan ei erity (jälkimmäinen helpotti karppauksen aloittamisen myötä) enää. Mahaan on ilmestynyt raskausarpi"pisteitä" vanhojen arpien ylle. Olen edelleen väsynyt enemmän tai vähemmän koko ajan, päikyt helpottavat iltapäivän uupumukseen. Olen huomannut olevani myös äkäisempi ja välillä tekisi vaan mieli pillahtaa itkuun kun kiukuttaa esim. ruokakaupassa. Toistaiseksi olen kuitenkin pitänyt tunteet kurissa, olen kyllä tiuskinut miehelle ja vähän mummullekin.

Pappa osti Eelikselle uudet rattaat! Ja minä ostin käytettynä sikkuralle turvakaukalon lämpöpussilla. Enää taitaa puuttua imetystyyny, ja aikalailla kaikki pitäisi olla taas hankittuna vauvaa varten. Saadaan myös toinen pinnasänky käyttöön, joten Eelistä ei tarvitsekaan vielä siirtää "isojen poikien" sänkyyn. Helpotti mieltä kun Eelis kuitenkin viihtyy niin hyvin pinniksessään ja pyörii öisin.

Eelis ei nuku kunnolla päikkyjä sisällä joten viikonloppuisin kotona nukutaan taas vaunuissa (lämpöpussissa).

Nyt en jaksa muistaa enempää, joten menen nukkumaan. Olo on hieman flunssainen, Eelis onkin ollut viikonlopusta lähtien nuhassa, alkaa ehkä vähän helpottaa nyt.

Turinoita

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Väsymys on ollut aika hurjissa sfääreissä joten en ole edes avannut konetta töiden jälkeen, ei vaan ole jaksanut edes netissä smurffailla Eeliksen nukkumaanmenon jälkeen. Nyt olenkin sairaslomalla loppuviikon, jospa tässä saisi sen verran levättyä, että jaksaisi loppuun saakka. Vielä kuukausi töitä. 

 

Motivaatiokin on hieman hukassa töiden suhteen, koska yleinen ilmapiiri töissä on huono, olen päässyt osalliseksi elämäni ensimmäisiä YT-neuvotteluita. Vaikka asia ei minua koske, vähintäänkin sen takia että jään jokatapauksessa ihan juuri pois, vaikuttaa se silti negatiivisesti omaan panostushaluun. Ihmiset ovat edelleen ystävällisiä ja työntekijöiden kesken henki on hyvä, kaikki ovat kuitenkin samassa veneessä. Valtaosalla vaan alkaa olla raja vastassa, kyseessä kun ei ole ensimmäiset YT:t yrityksessä ja vähän tuntuu siltä, että neuvotteluiden aikana ollaan menty jo asiattomuuksiin, nimenomaan työnantajan päässä. Stressi on kaikilla kova.

No, katsotaan nyt mikä soppa tästä syntyy, voin vain itsekkäästi todeta, että onneksi olen jäämässä yrityksestä pois samalla hetkellä kun lomautukset ja mahdolliset irtisanomiset tulevat ajankohtaisiksi. Työsopparikin ehtii loppua ennen äitiysloman loppua, toisaalta koskaan ei tiedä mikä yrityksen tilanne kevään ja kesän jälkeen on. Itselläni ei kuitenkaan ole varsinaisesti antipatioita työpaikkaa kohtaan, jos paikka on edelleen avoinna minulle kun työelämä taas kutsuu, tulen todennäköisesti ottamaan sen ilomielin vastaan. Työllistyminen alallani kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

Toisaalta, mietin tässä jo myyntikonsultin töitäkin äitiysloman loputtua, voisi olla kotona kodinhoidontuella lasten kanssa ja tehdä kuitenkin vähän töitä, ihan erilaista sellaista. Mutta tulothan siinä tippuisi huomattavasti, ja toisaalta, vuoden jälkeen kaikki on taas toisin. Avoimin mielin siis eteenpäin!

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin toteuttamaan yllätyksen jota olen suunnitellut viime maaliskuusta saakka! Mies täyttää tänä vuonna 30, ja varasin meille Tukholman risteilyn. Itse synttärit on vasta marraskuun lopulla, mutta alunperin ajattelin, että silloin saattaa olla kovat myrskyt merellä, ja toisaalta hieman etukäteen matka tulee varmasti yllätyksenä. En siis tuolloin tiennyt vielä että mahassa olisi asukki, joten hyvä että vähän ennakoin :D

Reissu oli ihana, ensimmäinen yhteinen reissu miehen kanssa ilman Eelistä. Nautittiin toisistamme ja rauhallisesta tahdista. Syötiin paljon ja hyvin (siis hyvin huonosti jos miettii mitä ja miten sitä PITÄISI syödä), vaikka reissun jälkeen oltiin molemmat ihan poikki, oli viikonloppu silti ihan mahtava. Ja yllätys onnistunut, mies ei aavistanut mitään! :)

Mutta nyt ehdin vetäistä päikyt ennenkuin haen Eeliksen mummulasta kotiin. Mummulle vähän lyhyempiä "työpäiviä" (olin aamun Eeliksen kanssa) ja toisaalta enemmän aikaa Eeliksen kanssa, kaikille win win :)

VHH-dieetin neljäs päivä

Viikonlopun aikana tuli syötyä kaloreita vähän liikaa (olen kuitenkin ylpeä ettei mennyt ylilyönniksi vaan sain pidettyä edes jonkun kurin syömisissä) ja hiilihydraatteja ihan liikaa. Onneksi viikonloppu oli suunniteltu poikkeus, en siis ota/ottanut stressiä aiheesta. Hieman olen viilannut päivän syömisiä niin rajojen kuin niiden tavoittamisen suhteen.

20 % hiilihydraatteja päivässä tuntui olevan aika mahdotonta päästä ilman kovin radikaalia muutosta (en halua täysin karpata, tavoitteena vain pitää sokeriarvot ja painonnousu kurissa) joten nostin rajan 30 %:iin. Vastaavasti vähensin rasvojen ja proteiinien osuutta päivittäisessä energiansaannissa 35 %:iin. Raskausdiabeetikon päivittäinen energiansaantisuositus on 1800 kcal, itselleni olen asettanut rajan vähän vajaaseen 1700 kcal:iin kunnes painoasia on kunnossa, kuitenkin pääasiallinen pyrkimys on olla ylittämättä tuota 1800 kcal:ia. Tässä neljännen päivän hieman viilattu ruokapäiväkirja:

AAMIAINEN:

Kaurapuuroa mustikoilla, maitokahvi ja vitamiinit: 127 kcal (19 % prot, 65 % hh, 16 % rasvaa, 4,5 g kuituja), verensokeri ennen ateriaa 4,8 ja 1 h jälkeen aterian 6,2.

LOUNAS:

Ruisleipää (4 siivua, päällä levitettä, salaattia, juustoa, savukalaa tai kalkkunaleikettä), tomaatti ja bulgarian jogurtti mustikoilla: 650 kcal (21 % prot, 36 % hh, 43 % rasvaa, 17 g kuituja), verensokeri ennen 4,3 ja 1 h jälkeen 6,8.

VÄLIPALA:

Pähkinöitä kourallinen ja (kotimainen) omena: 197 kcal (9 % prot, 22 % hh, 69 % rasvaa, 2 g kuituja), verensokeri ennen 3,8 ja 1 h jälkeen 5,1.

PÄIVÄLLINEN:

Nakkisoppa (kalkkunanakkeja, porkkanaa, lanttua ja purjoa, perunat siivilöin omalta lautaselta Eelikselle) ja lasi maitoa: 226 kcal (43 % prot, 35 % hh, 22 % rasvaa, 2,6 g kuituja), verensokeri ennen 3,7 ja 1 h jälkeen 4,4.

ILTAPALA:

Soijajogurttia mustikoilla ja lasi maitoa: 255 kcal (40 % prot, 38 % hh, 22 % rasvaa, 4,5 g kuituja), verensokeri ennen 4,7 ja 1 h jälkeen 5,1.

Yht. 1494 kcal (27 % prot, 37 % hh, 22 % rasvaa, 31 g kuituja)

Selkeä parannus jo ensimmäiseen päivään, mutta vielä pitää viilata. Aion vaihtaa aamiaisen (puuron sijaan jogurttia raejuustolla ja marjoilla) ja lounaalta vähentää leivän määrän puoleen (lisään mukaan omenan ja leivän päälle aina jotain proteiinipitoista, nyt lounas on ollut vähän liian tuhti tunne mahassa). Energiaa tuli tankattua vähän vähänlaisesti, mutta päivälliselle täytyy lisätä ruokaa, nyt mummu oli tehnyt valmiiksi ruoan ja varannut leipää keiton kanssa, valitettavasti täytyi kieltäytyä leivästä tällä kertaa.

Selkein muutos jonka huomasin itsessäni aika pian oli, että enää en hikoile niin paljoa, varsinkaan öisin. Tietysti ilmatkin on viilenneet, mutta meidän makkari ei juurikaan. Enää en kuitenkaan herää aamuöisin hikilammikkooni (peittona on pelkkä pussilakana) vaan peitto saa olla koko yön päällä. Myös valkovuodon määrä on vähentynyt huomattavasti! Muista kropan eritteistä olen huomannut, että maha ei ole enää jatkuvasti löysällä, vaan kakka on kiinteää (tästä kiitos päivittäisen kuidunsaannin pitäminen 25 g:n minimissä). Painokin on tippunut nyt kilon (huom! edellisessä neuvolassa painoa oli tullut lähes 1,5 kg / viikko!!! Ja täysin kirkkain silmin väitän, että tämä on tapahtunut minun huomaamatta asiaa!). Vaikka tippunut paino on varmasti nesteiden poistumista, en ole huomannut eritystä turvotusta (sen ”normaalin” turvotuksen lisäksi joka minulla on ollut jo pidemmän aikaa raskauden aikana).

Mieskin on innolla mukana dieetissä, mikä helpottaa suunnattomasti ruokailujen suunnittelua. Mummu ei ole toistaiseksi ollut niin innoissaan, tivasi minulta että ”No mitä sä sitten voit syödä?!”, kun kerroin että jätän pois perunan, pastan ja riisin, sekä vältän sokereita ja muita viljoja kuin ruista. Joku puolustusreaktio varmaankin, vhh-ruokavalio kun ei ole mummulle täysin vieras asia vaan on itsekin parantanut elämänlaatuaan kyseisellä menetelmällä. Eelis syö tietysti ihan normaalisti, samaa ruokaa kuin mekin ja arkisin mummu tekee lounaaksi kotiruokaa. Täytyy kuitenkin mainita, että Eelishän syö mielellään aterialta ensin lihat, sitten vasta kasvikset :D

VHH-dieetin eka päivä

Raskausdiabeteksen hallintaa varten päätin ryhtyä vähähiilihydraattiselle, eli VHH-dieetille. En ihan karppaamaan halua ruveta, sillä pelkään liikaa ketoaineiden muodostumista, jonka luin jostain olevan haitallista sikiön aivojen kehitykselle. Olen ollut samankaltaisella dieetillä aiemminkin mutta ihan omasta laiskuudesta ja viitseliäisyyden puutteesta en jatkanut dieetillä oloa kovin pitkään, ihan ilman pätevää syytä.

Ihan uutta asia siis ei ole ja aikanaan perehdyin aiheeseen aika paljonkin.Ihan tyhjästä ei tarvinnut nyhjäistä. Päätin, että jätän riisit, pastan ja perunan, sekä tietysti mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vehnäjauhon ja sokerin pois. Kuitenkaan en aio olla totaalikieltäytyjä vaan koitan pysyä kohtuudessa (esim. tulevien ristiäisten aikana). Käytännössä suunnitelmana on vaihtaa aamupala takaisin puuroon (söin pitkään maustamatonta jogurttia mustikoilla ja pähkinämyslillä), ruisleipä 100% rukiista tehtyyn ja hiivattomaan leipään ja korvata aterian lisukkeet kasviksilla. Töissä lounaana söisin eväsleipä-lounaan (lämpimän lounaan sijaan). Välipaloina omena ja kourallinen pähkinöitä (aiemman kahden hedelmän sijaan) ja samalla jättäisin aamupäivän välipalan pois. Päivällisenä lihaa ja kasviksia kera runsaan salaatin ja iltapalaksi jogurttia ja marjoja. Tavoitteena olisi tietysti ylläpitää sokeritasot kurissa, sekä bonuksena estää kilojen jatkuva kertyminen (viime neuvolassa painoa tullut yli kilo viikossa, täysin huomaamatta!).

Jotta turvaisin riittävän kuidunsaannin (kasvisten kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa, puoli kiloa päivässä tulee helposti täyteen) ja osaisin paremmin pitää hallussa oikean suhteen proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan välillä, liityin Kalorilaskuri.fi -sivustoon. Yleensä en halua maksaa mistään ylimääräisestä mutta nyt päätin panostaa sen verran, että maksoin jäsenmaksun tuonne. Ja ainakin alkuun on tuntunut että kannatti. Lyhyesti vain mainitsen, että kattavasta ruoka-ainepankista löytyy lähes kaikki mitä mieleen tulee syödä, ruokapäiväkirjaa on helppo ylläpitää ja sivusto antaa näppärästi eri arvoja päivälle (kuinka paljon on kaloreita syödyssä ruuassa ja missä suhteessa proteiinia, hiilareita ja rasvaa, ja riippuen ruokavaliosta, missä suhteessa niitä pitäisi saada, vain muutamia mainitakseni). (huom, en ole saanut mitään provikkaa tästä :D)

Tässäpä sivuston, kameran ja sokerimittarin avulla ensimmäisen dieettipäivän sisältö:

AAMIAINEN 176 kcal (21 % prot, 72 % hh, 7 % rasvaa, 4,2 g kuitua)

Tattaripuuro veteen tehtynä

Mustikoita

Kahvi maidolla

(Raskausvitamiini, magnesium ja D-vitamiini)

verensokeri: ennen 5,2 ja 1 h jälkeen 7,9

 

LOUNAS 518 kcal (29 % prot, 42 % hh, 29 % rasvaa, 12 g kuitua)

Ruisleipää 4 pientä siivua

Tuorejuustoa

Salaattia

Kermajuustoa

Kalkkunaleikettä (100 % lihaa)

Tomaatti

Jogurttirahka

Mustikoita

verensokeri: ennen 4,5 ja 1 h jälkeen 5,7

VÄLIPALA 213 kcal (8 % prot, 29 % hh, 63 % rasvaa, 2 g kuitua)

Omena

Pähkinöitä (kourallinen)

verensokeri: ennen 3,9 ja 1 h jälkeen 4,8

PÄIVÄLLINEN 631 kcal (33 % prot, 21 % hh, 46 % rasvaa, 2,8 g kuitua)

Uunibroiler kasvispedillä (aurinkokasviksia ja hemapa pakasteesta)

Salaattia

Tomaatti

Lasi Plus-maitoa

verensokeri: ennen 4,8 ja 1 h jälkeen 5,2

ILTAPALA 136 kcal (31 % prot, 29 % hh, 40 % rasvaa, 3,5 g kuitua)

Soija-jogurttia 250 g

Mansikoita

verensokeri: ennen 4,3 ja 1 h jälkeen 5,1

PÄIVÄN YHTEENVETO

1674 kcal, josta 27 % proteiinia, 34 % hiilareita, 39 % rasvaa ja 25 g kuitua. En ihan onnistunut VHH:n 20 %, 40 % ja 40 %, aika lähelle kuitenkin. Oma tavoite, että saisin 1700 kcal päivässä (normaalisuositus raskausdiabeteksen aikana 1800 kcal, itse haluan lisäksi pudottaa painoa hieman) energiaa pysyi hyvin hallinnassa, tosin lounaalta olisin voinut jättää "jälkkärin" (rahkajogurtin mustikoilla) myöhemmäksi, jolloin iltapalalle olisi jäänyt enemmän syömisvaraa. Kuiduntarpeen sain juuri ja juuri täytettyä. Täytyy sanoa että iltapalaa suunnitellessa piti jo tarkkaan miettiä mitä voin syödä, että saisin korjattua päivän ravinto-osuudet mahdollisimman lähelle tavoitetta (soijajogurtissa oli eniten proteiinia ja vähiten hiilareita, jääkaapista löytyi myös bulgarian ja turkin jogurttia, leipä oli jo poissuljettu) ilman, että ylittäisin päivän kalorit.

Olin yllättynyt kuinka hyvin pähkinät pitivät nälän poissa ja ennenkaikkea verensokerin kohdallaan. Piti vain ottaa erikseen se kourallinen pähkinöitä, etten vetänyt pähkinöitä naposteluksi liikaa. Aamupalaa taas täytyy viilata, sillä sokeriarvot olivat liikaa koholla (tavoite ennen ateriaa alle 5,5 ja 1 h aterian jälkeen alle 7,8). Täytyy koittaa miten eri puurot vaikuttavat, vai täytyykö aamiaiseksi syödä jotain ihan muuta. Ennen lounasta piti tosissaan koittaa pitää ajatukset kasassa, nälkä oli kova. Muuten nälkä ei varsinaisesti vaivannut vaikka olinkin aina ennen aterioita vähän enemmänkin nälkäinen. Aterioiden lisäksi join päivän aikana vettä 2,5 l.

Muutoksena normaaliin ruokavalioon en syönyt aamiaisen ja lounaan välissä omenaa, lämpimän lounaan sijaan söin eväsaterian, jätin päivälliseltä (alunperin suunnitellun) riisin pois ja iltapalaksi en syönyt leipää (kananmunalla). Ei siis mikään kovin massiivinen muutos. Soijajogurtti oli uusi tuttavuus (valitsin sen juuri prot/hh takia), ja ihan hyvää, tosin vaatii kaverikseen jotain voimakkaan makuista, muuten maistuu omaan suuhuni vähän omituiselle. Olen aina syönyt säännöllisesti mutta nyt panostin todella aikatauluihin. Aamiainen oli klo 6:30 (normaalisti klo 7), lounas klo 11, välipala klo 15, päivällinen klo 18 ja iltapala klo 21 (jolloin normaalisti menen jo nukkumaan, nyt piti odottaa vielä tunti että sain mitattua sokerit).

Tämä on mielestäni kuitenkin hyvä alku!

Raskausajan diabetes

Hupsistakeikkaa, niin se tuli diagnoosi ihan puun takaa! Kävin sokerirasitustestissä ja kun olin matkalla sieltä töihin, neuvolan terkkari jo soitteli että paastoarvo oli ollut hitusen liian korkea (5,7, maksimi 5,5, muut arvot olivat ok) ja sainkin neuvolaan ajan heti seuraavalle päivälle. Diagnoosi kyllä selittää tämän väsymyksen. Ja makeanhimon!

Kävin sokerirasitustestissä myös edellisen raskauden aikana, mutta silloin arvot olivat ihan kohdallaan. Itsehän en mielestäni oikein istu mihinkään riskiryhmistä, olen (kohta) 27 vuotias, BMI on hieman yläkanttiin (ennen raskautta 26) mutta olen aina ollut "painavaluinen", syön terveellisesti (ja pääosin kaikki on täysjyvää ja leipä aina täysruista) ja sukurasitettakaan ei ole. Kieltämättä liikunta on jäänyt vähälle tämän raskauden aikana supisteluherkkyyden vuoksi, yleinen jaksaminenkin on ollut esteenä. Tämän raskauden aikana olen kyllä ollut makean perään enemmän kuin normaalisti (ystävä totesi että "your baby girl is so sweet"), tosin syön muuten makeaa todella vähän joten mielestäni en ihan ylilyönteihin ole sortunut. Hedelmiä olen syönyt normaalia enemmän, joten ne täytynee nyt jättää pois :D

Toki olen tietoinen että raskausdiabetes voi tulla kelle vain, mutta jotenkin heti sitä alkaa etsiä "vikoja" itsestä ja miettii, miten arvot mahtaisivat mennä jos olisin laihempi, jos painoa ei kertyisi näin paljon tai jos olisin patistanut itseni liikkumaan enemmän. Uskon kuitenkin eniten oman kropan kuunteluun, tunnistan omat olotilani ja itse tunnen itseni parhaiten, kyllä se kroppa osaa kertoa mitä kannattaa välttää (kuten sitä liikuntaa jos alkaa supistaa ja vatsaan sattuu koko illan ja seuravaan päivän töihin pyöräilyn jälkeen).

Koitan suhtautua asiaan positiivisesti, nyt pääsen seuraamaan omaa terveyttäni tarkemmin ja lisäksi vauvaa tarkkailaan enemmän, pääsen painoarvioon ja ultraan vielä kerran varmistamaan vauvan hyvinvoinnin. Koen asian myös mielenkiintoisena, olenhan ollut tekemisissä diabeteksen kanssa työni puolesta. Ja aivan älyttömän hienoa, että neuvola antaa käyttöön tuliterän sokerimittarin ja kaikki tykötarpeetkin ovat ilmaiset (lähetteellä haettavissa)!

Tärkeintä on tietenkin vauvan hyvinvointi. Siispä innolla verensokereita mittailemaan ja ruokavalio vähähiilihydraattiseksi, jospa samalla saisi pysäytettyä tämän hurjan painonnousun!

Kevyempää syksyä kohti

Väsymys on alkanut helpottaa, nyt viikon verran olo on ollut suhteellisen normaali. Myös mahakivut ja supistelut ovat helpottaneet. Erityisen energinen olo ei ole vieläkään, mutta nyt en ole jatkuvasti kuoleman väsynyt. Tosin edelleen menen aikaisin nukkumaan, yhdeksän maissa illalla.

Mies oli viime viikon työreissulla, tuli viikonlopuksi kotiin, lähti aamulla taas ja palaa takaisin keskiviikkona. Onneksi arki on mennyt hyvin Eeliksen kanssa, töistä olen mennyt äidille (joka on tehnyt ruoan valmiiksi, nam) ja kuuden maissa ollaan kävelty kotiin. Ilta on mennyt aikalailla rauhallisesti iltapuuhien parissa ja ollaan menty molemmat ajoissa nukkumaan.

Kovasti olen pähkäillyt vaunupolitiikkaa uuden tulokkaan myötä. Uusia vaunuja en halua ostaa, sillä meillä on uutena ostetut ja erinomaisesti toimivat Emmaljungat. Niihin saisi ostettua erikseen istuinosan sisarukselle, mutta sade- ym. suojia siihen ei sitten saa. Eelis ei myöskään jaksa seistä seisomalaudalla (tullee ajankohtaiseksi noin vuoden päästä), tai kävellä pidempiä matkoja. Mummun luokse ostetaan käytettynä matkarattaat, joten ajattelin että kyllä me kaksilla menopeleillä pärjätään. Jos täytyy lähteä jonnekin yksin lasten kanssa, niin laitan vauvan kantoliinaan ja Eeliksen rattaisiin. Mukaan makuupussi niin vauvan saa tarvittaessa siirrettyä rattaisiin (selkänoja makuuasentoon) ja Eeliksen leikkimään tms. Ja jos täytyy lähteä pidemmälle reissulle, niin en mene yksin, otan mummun ja/tai miehen mukaan, ja mummulta matkarattaat Eelikselle.

Autoon täytyy hommata turvaistuin vauvalle (Eeliksen vanha kun myytiin jo vuosi sitten pois), mutta muuten meillä on aikalailla kaikki kasassa. Kävin läpi tässä taannoin Eeliksen vaatteet ja laitoin eteenpäin/myyntiin "liian poikamaiset" (kyllä, haluan jotain tyttömäistä niiden "unisex" vaatteiden rinnalle) ja kävin kirpparilla kahdesti. Nyt onkin sitten uudelle tulokkaalle vaatteet ainakin seuraavaksi vuodeksi varastossa. Haalarit täytynee ostaa erikseen sitten vuoden päästä talveksi.

Eelikselle pitäisi olla tiedossa jo oma sänkykin (ukki lupasi sen hioa ja maalata), täytyy alkaa harjoitella siinä nukkumista kohtapuoliin, että onnistuu sitten ongelmitta kun pinnasänkyyn tulee uusi tuhisija.

Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan äitiyslomaan, ja olen jo alkanut odottaa tulevaa kotiaikaa. (Täytyy kovasti toivoa että saisin olla kotona vielä sen kuukauden ennen uutta vauvaa, ehtisin ehkä saada sen edelleen roikkuvan kirjoitusprojektin valmiiksi!) Vaikka vielähän sitä pitäisi olla töissä kaksi kuukautta ja rapiat päälle :D Katselin jo kansalaisopiston kevään tarjonnankin, ja valitsin itselleni (vauvajoogaa) ja Eelikselle (muksuvoikkaa, jatkoa tämän syksyn muksuvoikasta) kurssit, joille ilmoittaudun. On sitten keväälle jotain ihan itselle (siis se vauvahan vaan tulee siinä kylkiäisinä vauvajoogaan) ja jotain ihan kaksinkeskeistä minulle ja Eelikselle (muksuvoikka matkoineen kestää 1,5 h joten sen aikaa uskallan jättää vauvan mummun hoitoon, vaikka se kovin pieni vielä onkin silloin). On se muuten ihanan vapauutavaa kun mummu on lähellä, ei tarvitse murehtia niin paljoa! Haluan kuitenkin huomauttaa, että emme pidä mummua itsestäänselvyytenä ja osaamme olla kiitollisia siitä, että hän haluaa ja pystyy auttamaan meidän vauva-arjessa! Koitamme olla kuormittamatta mummua liikaa, arkipäivissä on jo riittävästi puuhaa mummulle, joten viikonloppuisin emme mummua laita juurikaan Eeliksen vahdiksi, täytyy mummunkin saada levätä! Ja onneksi mummu on alkanut löytää jo omaa elämäänsä täältä, joten ei myöskään istu yksin kotona viikonloppuja tylsistyneenä :) Ja täytyy myös sanoa, että mummu voi silminnähden paremmin täällä, eikä kuulemma kaipaa takaisin. Win win!

Eeliksen serkkukin voi hyvin, kävi leikkauksessa (joka meni hyvin), vauva siirrettiin sairaalaan lähemmäs kotia ja nyt on jo puheissa ihan kokonaan kotiin siirtyminen. Pää vauvalla on iso, mutta asiasta tietämätön voisi ihan hyvin laittaa sen "vain" isopäisyyden piikkiin.

Alkava (?) syksy vaikuttaa tällä hetkellä paljon kevyemmältä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuin mennyt kesä. Ainakin nyt mieli on varsin positiivinen :)

Kesän kuulumiset

Jospa sitä taas päivittelisi hieman meidän perheen kuulumisia. Kesä on vilahtanut ohi, itsellä oli viikon (palkaton) loma, mies vietti kotona lähes viisi viikkoa. Teki kyllä pojille hyvää olla keskenään, huomasi selkeästi miten Eelis alkoi olla isänsä perään enemmän ja välillä äiti ei kelvannut vaan pelkkä isi!

Eelis onkin kehittynyt huimasti taas kesän aikana. Nyt hiekkalaatikkoleikit ja pallon potkiminen on ihan must. Heti aamupalan jälkeen pitää olla jo menossa hiekkalaatikolle, tulee itku jos ei heti pääse, iltapäivän ulkoleikkeihin koitetaan saada pallon potkimiset jotta saataisiin viimeisetkin energiat pojasta ulos. Tulee sitä "ihan oikeaa" liikuntaakin sitten. Hienomotoriikka alkaa toimia ja Eelis on alkanut kiinnostua duploista. Juo itse maitomukista (oppi puolessa päivässä) ja haarukoi itse ruokaa suuhun. Lusikalla syöminen ei oikein onnistu. Otettiin syöttötuolista turvakaari pois ja nyt Eelis kiipeää korokkeen avulla itse tuoliin ja pois siitä. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu hienosti. Eelis tapailee sanoja mutta ei varsinaisesti puhu sanoilla vielä. Ymmärtää älyttömän hyvin mitä sanotaan ja saa asiansa jollain tavalla selväksi. Kertoo usein päivän tapahtumista ääntein ja elein. Kovasti koittaa jo pukea itse päälle ja on aina auttamassa, kova poika Eelis on siivoamaan! Aikalailla kaikkeen vastataan puistamalla päätä ja omaa tahtoa alkaa olla jo aika lailla. Välillä kiukuttaa enemmän, usein Eelis kuitenkin on hyväntuulinen ja yhteistyöhön haluava. Pottailut onnistuu enemmän tai vähemmän hienosti, Eelis ei oikein malttaisi istua potalla ja kiukku tulee herkästi vaikka olisikin vessahätä. Päivässä kuitenkin tulee edes pissa tai pari pottaan, usein kakkakin. Vaippoja kuitenkin menee useampi päivässä. Satuhetket on kutistuneet ihan minimiin, nyt pitää olla menossa koko ajan ja vasta illalla Eelis rauhoittuu kuuntelemaan iltasatua, jos silloinkaan malttaa. Rutiinit on kuitenkin onneksi kaikilla hallussa ja Eelis menee kiltisti nukkumaan ja nukkuu todella hyvin. Öisin sellaiset 10 tuntia ja päivällä 2-3h päikyt. Nukahtaa itsekseen eikä jää itkemään sänkyyn vietäessä. Päikyillä useimmiten herää tunnin kuluttua nukahtamisesta ja itkeskelee hetken, mutta nukahtaa pian takaisin. Hampaita tehdään koko ajan ja kyllä niitä puhkeaakin. Välillä on suu kipeä ja ruoka ei maistu ja kiukuttaa, mutta ei olla edes särkylääkettä vielä tarvittu. Katsotaan sitten kun ne kulmahampaat alkavat tulla...

Ihan pelkkää juhlaa ei ollut tämä kesä, mummi haudattiin viime viikonloppuna ja miehen siskon lapsella todettiin hydroencephalus (vesipää). Onneksi toissapäivänä selvisi, että todennäköisyys siihen, että lapsi on kehitysvammainen, on kuitenkin pieni. Kuitenkin lapsi syntyy keisarinleikkauksella ja päähän asennetaan suntti heti syntymän jälkeen, joten leikkaukseen pieni tulokas joutuu heti. Kuitenkin on hyvä, että asia huomattiin nyt, eikä lapsen synnyttyä. On lääkärit ja kaikki valmiina. Uutiset antoivat taas vähän uutta perspektiiviä omaan odotukseen ja siihen, miten onnekas sitä on kun on olemassa jo terve lapsi.

No töissä on edelleen mukavaa, oli aika tylsistyttävää olla lähes yksin kolmisen viikkoa. Koitin ottaa rauhassa aika onnistuneesti, mutta enpä sitten saanutkaan paljoa aikaan. Vähän sain edistettyä kirjoitusprojektia kuitenkin töiden ohessa. Väsymys painaa edelleen vaan päälle, loman aikana nukuin päikkäreitä ja ne auttoivat asiaa, harmi ettei arkena kuitenkaan päikkyjä ehdi ottaa. Töissä energia alkaa ihan täysin loppua kahden aikaan. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, nyt alkaa maha painaa sen verran, että liikkuminen alkaa olla vaappumista. Sain ystävältä tukivyön lainaan ja se auttaa asiaa hieman, mutta pidemmät kävelylenkit, ja näyttää siltä että myös pyöräily töihin on poissuljettuja. Huomaa miten lihaksisto ei ole palautunut edellisestä raskaudesta, maha on jo aikamoisen kokoinen kun ei ole vatsalihaksia pitämään sitä aisoissa, eikä kannattamaan sen painoa. Maha kipeytyy helposti ja supistelee, välillä jopa ihan epämiellyttävästi. Rauhallisesti siis täytyy mennä.

Heräilen edelleen yö aikaan kaikenmaailman ääniin ja jään usein valvomaan, mikä ei auta väsymykseen ollenkaan. Vaikka määrällisesti nukun ihan riittävästi valvomisesta huolimatta (menen nukkumaan yhdeksän aikaan ja herään puoli seitsemän, ja vaikka valvoisin yöllä niin tulee unta silti seitsemän-kahdeksan tuntia), ei mikään määrä unta tunnu riittävän. Ystävä ehdotti jo verikokeissa käymistä, jos raskaus on vaikka sekoittanut kilpirauhasarvot. Täytyy selvittää asia.

Pääosin meillä arki sujuu moitteetta ja olen jo alkanut odottaa kotiin jäämistä. Kahden pienen lapsen kanssa oleminen ei ainakaan vielä pelota, nyt äiti on kuitenkin niin lähellä että apua saa heti ja pyytämättäkin. Katsoin jo seuraavaksi vuodeksi Eelikselle kansalaisopistosta liikuntakurssit nyt syksylle ja ensi keväälle, jossa saa käydä syksyllä mummun kanssa ja keväällä sitten minun kanssa, niin on jotan yhteistä juttua jossa käydään ihan vain kaksistaan. Keväälle ajattelin itse ilmoittautua vauvajoogaan. Tässä lähellä järjestetään kolmesti viikossa avoimen päiväkodin puolesta toimintaa, joissa ajattelin käydä Eeliksen kanssa (vauva kulkenee mukana) jaksamisen ja ehtimisen mukaan, jotta on jotain toimintaa viikoille.

Mutta kohta on kahvia ja rahkaa tarjolla, eiköhän tämä taas riitä kuulumisista.

Niin, sen verran piti vielä sanoa että itsellä on pääosan raskaudesta ollut ihan poikaolo, en voinut pahoin ja maha on iso ja edessä. Mutta niin meille vaan on tyttö tulossa :)

Väsyttää

Voi tätä väsymystä!

Vaikka töissä on rauhallista ja en rasita itseäni "turhilla" töillä, olen silti koko ajan väsynyt. Viikonloppunakin mies nousi Eeliksen kanssa molempina aamuina ja silti vaan uni maittaisi aina vaan. Olisi kyllä nukuttanut pidempään mutta oli pakko nousta touhuamaan kun oli muuta menoa ja tuli vieraita kylään.

Tänä aamunakin jätin herätyskellon huomioimatta ja jatkoin uniani puoli tuntia pidempään, siihen asti kun Eelis heräsi. Sitten söin pikaisen aamiaisen ja riensin bussilla töihin. Mies tarvitsi autoa ja koko yön (viime viikon) kestänyt sade vain jatkuu ja jatkuu.

Muuten olenkin ahkerasti pyöräillyt työmatkat (12 km päivässä), mikä on auttanut liikunnanpuutteeseen. Ei vaan jaksa enää töiden päälle lähteä harrastamaan liikuntaa, ja yhtään aiemmin herääminen ei hotsita sitten lainkaan. Seli seli, mutta kun ei vaan ehdi eikä jaksa!

Töissä tosiaan lähes koko muu pulju on lomalla, paitsi minä ja pari muuta vasta aloittanutta. Pidän itsekin viikon palkattoman loman kahden viikon päästä, saan nyt rauhassa tehdä rästihommia pois alta muilta sekä vähän edistettyä omaa kirjoitusprojektia. Viime kerralla neuvolassa käsivät jo alkaa ottaa rauhallisemmin kun harjoitussupistelee jos vähän enempi liikkuu (eli ravaa portaita ylös alas, pyöräily ei onneksi tunnu aiheuttavan kummosempaa oireilua). Verenpainettakin pitää alkaa pitää silmällä. Eilen illalla olikin messevä päänsärky, joka ei helpottanut nukkumalla ja sen jäänteet tuntuivat vielä aamullakin. Päässä oli niin kova myrsky että näin ihan levottomia unia koko yön, ja niissä kaikissa oli kova sade ja tuuli! En vaan jaksanut nousta hakemaan mittaria tai ehtinyt aamulla mittaamaan paineita. Enkä ole edes syönyt mitään suolaista!

Eräs työkollega kertoi omista raskauksistaan, ja voi huh en voi edes kuvitella miten rankkaa se on ollut! Hänellä putosi paino 20 kg, oli tiputuksessa ja laski askeliaan. Jotenkin tuntuu että ei saisi valittaa edes tämän vertaa, mutta omapa on blogini ja valitan silti.

Mutta kun mua väsyttää!

Arkea, mahaa ja onnettomuuksia

Kuukausi takana uudessa työpaikassa. Olen tykännyt valtavasti, ihmiset on ystävällisiä ja olo on tervetullut. Vihdoin olen päässyt tekemään Ihan Oikeita Töitäkin ja koen olevan hyödyllinen. Työ on ihan erilaista kuin mitä olen aiemmin tehnyt. Raskausuutisiinkin suhtauduttiin hyvin positiivisesti, vaikka itse olinkin todella hermostunut. Vähän jo puhuttiin esimiehen kanssa, että jos virkaa jatketaan määräajan päätyttyä (ensi keväänä), jolloin se muuttuu vakituiseksi, valitaan minut siihen joka tapauksessa. Tämä kevensi mieltä valtavasti.

Maha kasvaa hurjaa vauhtia kun kudokset antaa nopeasti periksi. Tuntuu että tämä raskaus menee hujauksessa ohi, en oikein ehdi mukaan. Jotenkin olen nyt vasta alkanut tajuamaan ihan oikeasti, että meille on tulossa vielä tänä vuonna pieni vauva, ja olen jo toisella kolmanneksella! Asensin puhelimeen raskausohjelman, jotta pysyn edes vähän kärryillä millä viikoilla olen menossa. Kuukauden päästä on jo rakenneultra!

Liikettä ei masussa ihan kamalasti vielä tunnu. Jokin aika sitten kävin katsomassa balettia ja siitäkös Kippari-Kalle innostui (niin, ensimmäisessä ultrassa leukaluut ja käden asento muistuttivat meitä Kippari-Kallesta, tästä työnimi ;) ja myllersi illalla ihan kunnolla mahassa niin, että napa vain pomppi! :D Muuten liikkeet on vielä aika yksittäisiä nippaisuja. Istukka on taas edessä, joten se vaimentaa liikkeitä.

Olo on ollut normaalihko, nyt olen huomannut mahan kipeytyvän jos en osaa ottaa tarpeeksi rauhassa. Tosin liikunnan puute aiheuttaa myös niin henkistä kuin fyysistä huonoa oloa, joten kävin ostamassa uuden pyörän ja aloitin työmatkojen pyöräilyn (6 km suuntaansa). Jos en pidä huolta lihaksista, tulee iso maha aiheuttamaan ongelmia. Muuta kuin hyötyliikuntaa en ole jaksanut harrastaa ollenkaan.

Arki on niin kiireisen oloista. Äiti muutti tähän meidän lähelle kuukausi sitten, joten siitä kaksi viikkoa eteenpäin menimme sinne suoraan töistä auttamaan pintaremontissa, siivouksessa ja tavaroiden paikalleen laittamisessa. Usein olin kotona vasta iltayhdeksän aikaan ja sanomattakin lienee selvää että olin todella väsynyt. Nytkään arkena ilta-aika ei tahdo oikein riittää monenkaan asiaan. Töistä mennään kauppaan tai hoitamaan jotain pikkuasiaa. Ja vaikka mentäisiinkin suoraan hakemaan Eelistä kotiin, on kello jo usein kuuden pintaan kun ollaan kotona. Ja Eelis menee nukkumaan puoli kahdeksan-kahdeksan aikaan, ja ilta-aikaan on varattava aikaa rauhoittumiselle. Ja itsekin olen ihan poikki ja menen usein nukkumaan yhdeksältä.

Varmasti raskaus tekee osansa, mutta olen väsynyt. En ole nukkunut sitten Eeliksen syntymän yhtään yötä niin pitkään kuin oikeasti nukuttaisi, heräämättä yöllä kertaakaan. Vaikka Eelis nukkuukin nykyään yöt rauhallisesti, on haasteita nukkumiseen tuonut kissanpentu, joka onneksi sekin alkaa nyt rauhoittua yöaikaan. No, jotta heräisin edes johonkin, niin nyt on alkanut se vessassa öisin käyminen (normaalisti en nouse yöllä kertaakaan vessaan). Ongelman tästä tekee se, että ilmeisesti joku hormonihäiriö on vielä menossa, sillä usein jään valvomaan tunniksi-pariksi ylösnoustua. Jostain syystä jään kuuntelemaan yön ääniä, tai muuten vaan, ihan oikeasti ilman syytä, valvon.

Eelis herää aamuisin kuuden-kahdeksan aikaan. Viikonloppuisin tietenkin kuudelta. Mies nousee Eeliksen kanssa aina toisena päivänä ja minä toisena. Niinä aamuina kun saisin nukkua vielä, laitan korvatulpat korviini ja niistä huolimatta kuulen kaiken. Eelis jostain syystä tappelee usein isänsä kanssa ja en saa nukuttua itkun läpi. Koitan nukahtaa uudestaan mutta usein ne aamun tunnit menevät siihen, että valvon joka tapauksessa, olen vain puoliunessa tai keikun valvomisen ja nukkumisen välillä, mistä seuraa päänsärky. Alan olla siinä pisteessä, että ihan sama olla nukkumatta ollenkaan, kun uusi vauva on kuitenkin tulossa ja yöt muuttuvat taas katkonaisiksi. Turha edes tottua parempaan vielä. Samalla kadehdin (siis ihan rehellisesti olen kateellinen) miestä, joka nukkua posottaa yöt läpeensä ja aamuisinkaan omana nukkuvuorollaan ei häiriinny vaikka alakerrasta kuuluisi pientä meteliä. Öisin jos nousee vaikka laittamaan kissaa pihalle (kun se riehuu), tulee takaisin nukkumaan ja nukahtaa heti.

Aika marttyyrimäistä.

Meidän piti saada yksi viikonloppu tässä taannoin "vapaata", ystävän häät olivat toisella paikkakunnalla ja olimme varanneet hotellin viikonlopuksi sieltä. Eelis olisi mennyt mummulle hoitoon. Mutta lopulta häät peruuntuivat ja se viikonloppu peruuntui. Arvaa harmittiko! Ja niin, siis ystävä meni lopulta kuitenkin naimisiin, esteenä alkuperäisile suunnitelmille oli sulhon viisumin evääminen, ei sen traagisempaa, ja loppu meni heidän puoleltaan hyvin :)

Mutta se MINUN viikonloppu meni pilalle, eikä ole tullut vielä uutta mahdollisuutta uusia suunnitelmia. Ihan "turhaankaan" en hotelliin tai muualle halua mennä, ja toisaalta en halua vaivata äitiäni kun hän kuitenkin hoitaa Eelistä jo viikot, ja väsyy. Edes viikonlopun täytyy antaa lepoaikaa. Ja se hotelliyö maksaakin :D

No, ongelmahan on loppujen lopuksi aika pieni, väsyneenä sitä vaan turhautuu niin helposti.

Eelis on edelleen pieni touhupakkaus. Varsinaisia sanoja ei tule mutta matkii monia eri ääniä ja tapailee kyllä sanoja. Nyt uusimpana juttuna on pyöriminen paikallaan. Vähän kiukuttelee, pudistaa päätään vastauksena kaikkeen ja tekee pieniä koiruuksia, ja nauraa räkäisesti päälle :D Tykkää kovasti leikkiä hiekkalaatikolla ja takapihalla, ja nauttii hurjasti pyörän kyydissä olosta! On alkanut kiipeillä ja juoksee joka paikkaan. Vie pyykit pyykkikoriin ja kokoaa tavaroitaan paikoilleen. Suoristaa maton reunat ja kerää roskat lattialta (ja usein jopa vie ihan itse roskiin asti). Pieni apulainen :) Valtaosan ajasta kovin reipas pieni poika.

Mistä tuli mieleeni, että meillä käytiin ekan kerran jo päivystyksessäkin. Eräs ilta Eelis oli todella väsynyt ja meno oli sen mukaista. Oltiin jo syöty iltapalat ja käyty iltapesulla, ja odoteltiin vauhdin hiljentymistä, jotta päästäisiin lukemaan iltasatua ja nukkumaan. No Eelis juostessaan kompastui maton reunaan ja lensi pää edellä päin olohuoneen pöydän jalkaa. Otsaan tuli syvä haava ja vertakin tuli, niinkuin aina pään haavoista. Näin tilanteen ja olin onneksi lähellä, nappasin pojan syliin, juoksin keittiöön hakemaan paperia ja huusin miehelle että nyt lähdetään päivystykseen, nappaa viltti mukaan! Eelis rauhottui jo autossa matkalla sairaalaan (jonne meiltä ajaa vajaa kymmenen minuuttia). Verta tuli edelleen ja sekä minä että Eelis oltiin ihan veressä. Päivystyksessä päästiin ilmoittautumiseen sisälle nopeasti (alkuillasta siellä oli vain yksi asiakas ennen meitä ja hänkin jo sisällä), ja siitä lääkintävahtimestari tuli nopeasti tikkaamaan pojan otsaa. Kutsui lääkärin paikalle auttamaan ja haavan puhdistuksen jälkeen totesivat, että saatettaisiinkin selvitä ilman tikkejä kun on niin siisti haava eikä vuoda enää. Laitettiin liimaa ja teippiä, ja jo puolisen tuntia kotoa lähdöstä oltiin takaisin matkalla kotiin. Annettiin vielä maitoa ja särkylääkettä Eelikselle ja laitettiin nukkumaan. Sain ohjeeksi käydä herättämässä kerran yöllä ja katsoa että kaikki on kunnossa.

Eelis toipui nopeasti ja pian meno oli jo edellisen mallista :D Nyt haava on jo siisti, vaikka arpihan siitä varmasti jää.

Mutta eiköhän tämä taas riitä meidän kuulumisista. Tänään mennään katsomaan ystävän tuoretta pikkuneitiä, kunhan Eelis herää päikkäreiltään :)

Ahdistuksia

Mikähän siinä on, että kun vie lapsen hoitoon päiväksi vapaapäivänään, jotta saisi siivottua urakalla, poden koko ajan huonoa omaatuntoa?

Minulla on vuoden lomat pitämättä ja ne täytyy pitää nyt ennen työsuhteen päättymistä, joten teen vain kolme päivää viikossa töitä (töissä). Nyt kahtena päivänä olen siivonnut ja koittanut ottaa vähän rennosti kun väsyttää koko ajan. Mutta koko ajan poden huonoa omaatuntoa.

Pitäisi siivota tukka putkella, että saan kaiken siivottua mahdollisimman nopeasti ja oltua sitten Eeliksen kanssa, tai kirjoittaa kotona, että saisin työni mahdollisimman valmiiksi töissä vielä ollessani. Koitan siivota nyt kodin kokonaan, jotta sitten voisin keskittyä kirjoittamiseen (ja tulevaan kesään). Ja Eeliksen kanssa olemiseen. Mutta juuri nyt koko päivä menee siihen, että koitan pohtia mitä huvittaisi tehdä, mitä jaksaisin tehdä, kuinka paljon ehtisin tehdä, mitä tekisin seuraavaksi, kehtaisinko oikaista sohvalle viideksi minuutiksi tai jopa puoleksi tunniksi kirjan kanssa?? Kehtaisinko hetken istua koneella smurffailemassa, kehtaisinko katsoa jakson hömppää?

Ja samalla kun koitan järjellä ajatella, että vapaapäiväähän minä olen viettämässä, ja saan käyttää sen niinkuin haluan, olla siivoamatta tai siivota juuri niin paljon kuin tykkään, poden huonoa omaatuntoa että en vietä sitä aikaa Eeliksen kanssa, kun kerta olen kotona.

Sanomattakin lienee selvää että Eeliksen hereillä ollessa siivoamisesta ei tule mitään. Joten nyt kun minulla on mahdollisuus laittaa Eelis hoitoon (josta nauttii niin poika kun mummukin) ja siivota kunnolla, välillä vaikka levätäkin, en osaa nauttia siitä. Tämä on sitä omaa aikaa, josta haaveilen kovin usein ja nyt kun se on käsillä, en ole nauttinut siitä vielä tippaakaan. Koko ajan vaan mietin mitä pitäisi tehdä että pääsisin a) töiden kimppuun, b) Eeliksen kanssa aikaa viettämään.

Tähän samaan nivoutuu tämä todennäköisesti pian alkava työttömyys. Vaikka olenkin laittanut hakemuksia (niin avoimia kuin ihan työpaikkahakuihin vastauksiakin) lähes parikymmentä, en jaksa edes salaa toivoa että saisin työpaikkaa.

No, kohtahan jään joka tapauksessa kotiin vuodeksi, mutta jotenkin kun aina olen suoriutunut hyvin, ollut töissä ja pärjännyt, ja nyt kun jään työttömäksi, on se kova kolaus. Vaikka sehän tarkottaisi laatuaikaa Eeliksen kanssa, oman äidin kanssa, kotona, kaupungilla, pääsisin halvemmalla museoihin ja uimahalliin, ehtisin nähdä mammalomalla olevia ystäviä ja nauttia kesästä kotona. Olen koittanut ajatella tätä aikaa pelkästään positiiviselta kannalta, mutta silti se ahdistaa.

Liekö vain raskaushöyryjä, vai mikä tätä kuuppaa kiristää??

Toinen viikko

Tämäkään viikko ei ole ollut sen kiireettömämpi.

Yhtenä päivänä olin poissa kokonaisen työpäivän verran ja mummulla ja Eeliksellä oli mennyt hyvin. Eelis oli kävellyt ilman tukea metrin verran mutta ei näyttänyt taitojaan uudelleen. Nousee kuitenkin tuetta ylös ja seisoskelee hetken aikaa ilman tukea ja laskeutuu hallitusti alas.

Eelis hakee kirjoja luettavaksi ja istuu mielellään sylissä kuuntelemassa satuja. Mummulassa leikkii paljon itsekseen mutta jos äiti on paikalla, pitää äitin olla saatavilla ja lähellä. Syö reippaasti isoja annoksia mutta maitoa ei vieläkään juo. Kuitenkin huuhtelee suunsa mielellään lusikallisella, parilla maitoa. Välillä ottaa itse mukin ja hörppää.

Nukkuu usein koko yön putkeen, herää ensimmäisen kerran viiden aikaan mutta jatkaa yleensä vielä kuuteen nukkumista. Ja menee nukkumaan seitsemän aikaan. Mahtava parannus siis kuukaudessa!

Synttäreitä pitää alkaa suunnitella, äitini lupasi auttaa leipomusten tekemisessä.

Ainiin, ja menkat alkoivat loppuviikosta! Ei kyllä yhtään ole ollut ikävä, vaikka onhan se kiva toisaalta että kroppa alkaa palautua. Ja, ehkäisyähän ei edelleenkään käytetä...

Paluuta todellisuuteen

Niin se aika rientää. Viikko taas hujahtanut sekunnissa ohi!

Äitini oli käymässä, käytiin katsomassa ja allekirjoittamassa vuokrasopimus kevään asuntoon. Ja se on täydellinen! Alunperin äidin piti muuttaa vasta kolmen viikon päästä viikonloppuna, mutta pääsin eräälle kurssille, joka alkaa jo kuun lopussa. Joten äiti muuttaakin heti kun saadaan avaimet, kuun viimeinen päivä. Isä sai onneksi pakettiauton ystävältään lainaan ja lupasi ajaa auton tänne ja takaisin, vaikka se täytyykin tehdä saman päivän aikana.

Kahden viikon päästä alkaa pikkuhiljaa paluu työarkeen siis. Vaikka olenkin viralliseseti hoitovapaalla maaliskuun alkuun asti. Mutta aion sitten pitää vapaata helmikuussa käyttämäni tunnit, voin tehdä vajaata päivää hyvällä omallatunnolla. Paluu "arkeen" ei onneksi tunnu pahalta kun Eelistä ei tarvitse viedä vieraalle hoitoon. Ja kun pääsee aloittamaan pikkuhiljaa eikä heti tarvitse olla täyttä päivää poissa.

Paluu todellisuuteen tapahtui myös viikonloppuna. Vaa'asta oli patteri lopussa pitkään ja vihdoin ostimme uuden. No, painoa onkin tullut alkukesästä viisi kiloa! Ei ihme että farkut meinasi tehdä tiukkaa... Paino alkoi kai kertyä heti kun lopetin täysipäiväisen imetyksen. Onhan sitä tullut kyllä herkuteltuakin ihan liikaa, etenkin miehen ollessa kotona. Nyt täytyy päästä takaisin ruotuun!

Salilla ja jumpassa käyntikin on jäänyt, ja asiaa ei auta se että piti käydä irtisanomassa Fressin kortti. Nyt ei ole varaa maksaa niin paljoa kuussa ylimääräisiä menoja ja kun palaan töihin, ei aikaa ole kuin viikonloppuisin lähteä pidemmälle salille. Onneksi työpaikalla on kuntosali, yritän järjestää muutaman kerran viikossa aikaa käydä siellä.

Eiköhän tämä tästä...

Vajaa vuosi synnytyksestä ja nyt tuo mahareppu on sellainen ärsyttävä mahanahkariekale. Nahan kutistumiseen menee aikaa, saa nähdä millaiseen kuntoon ehdin saada vatsani ennenkuin (toivottavasti) alan odottaa toista lasta. Toisaalta, eipä tarvitse sitten venyä niin kamalasti kun on jo valmiiksi tilaa ;) Ehkäisy jäi vajaa viikko sitten pois, saa nähdä koska ne menkat tulee.

Mutta nyt menen jumppailemaan vähän kun Eelis nukkuu vielä. Sohvanpohja houkuttaisi kyllä mutta ei auta, ei nämä läskit makaamalla lähde!

KAHDEKSAN!

Viime yönä Eelis heräsi vain kahdesti ja oli kuulemma nukahtanut helposti ja nopeasti takaisin. Seitsemältä havahduin itse ja olin ihan pöllämystynyt kun kello oli niin paljon! En herännyt (ainakaan en muista varmaksi) kertaakaan! Nukuin siis lähes kahdeksan tuntia putkeen, vau!

Eelis ei sitten enää aamutissin jälkeen jatkanutkaan unia vaikka pari kertaa sain pojan ihan uneen vielä, heräsi kuitenkin sänkyyn laskettaessa ja alkoi heti myllertää. Kasilta luovutin ja noustiin ylös, mentiin (kuten nykyään aina) meidän sänkyyn hetkeksi pötkeltämään että saadaan isikin hereille. Mies sitten kysyi haluaisinko vielä jatkaa uniani, ja päätin että mikä jottei, oikein kunnon lepoyö. Torkuin sitten vielä puolitoista tuntia ja olo on äärimmäisen levännyt.

Eelis tekee molempia kulmahampaita ylhäälle, toinen puhkesi kunnolla eilen. Raukkaparka on ollut taas niin sylinkipeä, että alkuviikon päivät menivät pääosin sylitellessä. Öiksi on annettu särkylääkettä, paitsi toissayönä ja sitten yö olikin levoton. Nyt alkaa helpottaa ja Eelis on malttanut leikkiä itsekseen taas. Vielä sormet menee suuhun ja Eelis jäystää kaikkea mutta on jo paljon pirteämpi.

Tänään pitää mennä joululahjaostoksille kaupungille. Onneksi mies lähtee mukaan ja onneksi ainakin melkein tiedetään jo mitä ostetaan. Ja ihan kamalasti ei ole ostettavaa kun emme harrasta satoja lahjoja. Pitää vaan yrittää keksiä jotain järkevää anopille, me emme osta turhakkeita kun ei niillä tee mitään. On vaan niin vaikea ostaa pariskunnalle, jolla on jo kaikkea ja jossa mies ei harrasta kulttuuria (eli ei voi ostaa esim. teatterilippuja). No eiköhän sitä jotain löydy tuolta tavarataivaasta...