Keskustelin ystävän kanssa unikoulusta ja vauvan rauhoittamisesta unille. Ajattelin nyt sitten kerrata tännekin kuinka meidän nukkumaanmeno sujuu nykyään.
Eelishän ei koskaan tankannut iltaisin maitoa sen enempää vaan söi tasaisesti koko vuorokauden ympäri. Liikkumaan kun opittiin, alkoi yöunet tulla katkonaisemmaksi. Eelis söi kunnon halulla öisin, välillä jopa viidesti yössä! Iltapuuro aloitettiin kuuden kuukauden kieppeillä (maissipuurolla, äidinmaitoon keitettynä). Se ei auttanut yösyömisiin eikä rauhoittanut vauvaa. Vasta kahdeksan kuukauden kieppeillä Eelis alkoi tankata iltaisin (ruokaa, ei tissiä), ja lähempänä yhdeksää kuukautta (!) se alkoi vaikuttaa yöuniin ja -syömisiin niin, että Eelis nukkuu pidempään ennen ensimmäistä heräämistä ja syökin vasta aamuyöllä tissiä.
Unikoulu aloitettiin iltapuuron kanssa samoihin aikoihin. Ensin kehitimme iltarutiinin. Eelis on muutenkin "rutiinien orja", niinkuin me vanhemmatkin. Pari viikkoa meni ja Eelis alkoi tajuta iltarutiinin, iltapuuron jälkeen mennään pesulle, siitä hämärään makuuhuoneeseen kuuntelemaan iltasatua (jonka luin hiljaisella äänellä). Siinä samalla Eelis söi pari, kolme kertaa ennenkuin nukahti. Nukkumaan mennessä meillä oli aina unilelu mukana, jota Eelis sai puristella. Alkuun iltasatuja sai lueskella jopa tunnin verran ennenkuin Eelis lopulta nukahti!
Sitten tajusin että Eelis ei ollut vielä iltapesun jälkeen tarpeeksi väsynyt. Iltarutiinia muutettiin niin, että pesun jälkeen tullaan vielä alas. Huone on hämärämpi kuin päivällä ja olen kerännyt lelut pois ettei tule liikaa virikkeitä. Sohvalla luetaan ensin iltasatu ja sitten jos (kun) energiaa vielä riittää, saa Eelis leikkiä lattialla, usein iltasatukirjalla ja tutilla. Samalla ravaa olkkarin ja keittiön väliä (mies usein tekee meille iltapalaa tässä vaiheessa). Sitten kun Eelistä alkaa väsyttää, tulee poika syliini ja pyytää tissiä. Muutamana kertana maidonkaipuu on iskenyt jo ennen väsyä, silloin olen antanut tissiä ja ollaan jatkettu vielä leikkimistä.
Väsymyksen näkee hyvin Eeliksen silmistä (silmänaluset tummuu ja silmät on väsyneet). Lisäksi Eelis alkaa kitistä ja olla sylinkipeä. Ja nykyään hakeutuu makuuasentoon (johon ei kylläkään jää pitkäksi aikaa).
Iltatissille mennään meidän makuuhuoneeseen, ja imetän sängyllä makuuasennossa (päivisin en koskaan imetä yläkerrassa tai makuuasennossa, alusta asti tein eron imetyspaikassa ja -asennossa ja se on auttanut Eelistä tunnistamaan yön ja päivän). Jos Eeliksellä on liikaa energiaa, ei poika pysy paikallaan vaan lähtee mönkimään, ei edes pysähdy syömään. Silloin palataan takaisin alakertaan. Sitten kun Eelis on oikeasti väsynyt, syö se tissiä rauhassa. Meidän välissä on aina unilelu, jota Eelis puristelee ja näpertää samalla kun syö. Lopulta Eelis nukahtaa, irroittaa ensin tissistä ja kääntyy poispäin minusta. Tai otan tissin pois suusta ja jos poika ei enää hamua, laitan tissin pois. Siitä nostan Eeliksen nopeasti omaan sänkyynsä niin, että vauva vielä havahtuu siirtoon. Usein kääntyy sängyssä kyljelleen ja jää siihen nukkumaan. Joskus alkaa kitistä vielä, silloin taputtelen pepulle ja se riittää rauhoittamaan Eeliksen.
Unilelu on sängyssa aina mukana ja lisäksi yhdessä sängyn nurkassa on tutti (aina samassa nurkassa josta Eelis tietää sen löytyvän, tosin hakee sen usein vaan leikkikaluksi aamuisin). Eeliksen päälle ei voi laittaa peittoa, se häiritsee unta. Ilmeisesti ei pääse pyöriskelemään yhtä vapaasti ja herää sitten. Lisäksi Eeliksen sängyn pääty on kohotettu unipalikoilla. Auttaa hampaiden tullessa (ilmeisesti veri ei pakkaudu samalla lailla päähän ja kipeisiin ikeniin) ja tietysti flunssaan ehdoton apu, helpompi hengittää. Eelishän nukkuu nykyään omassa huoneessaan. Huone on lämpimämpi kuin muut huoneet ja siellä on yövalo (ettei ole pilkkopimeää). Imetän öisin siellä (siirretään tuoli keskelle huonetta).
Kun Eelis herää yöllä, on poika usein noussut jo sängyn laitaa vasten seisomaan. Pyytää siitä heti syliin, sylissä rauhoitan vauvan heijaamalla ja pomputtamalla. Kun Eelis alkaa rauhoittua, vähennän liikettä. Lopulta lasken vauvan takaisin sänkyyn, yritän ehtiä ennen kokonaan nukahtamista. Välillä Eelis alkaa heti kitistä, silloin taputan pepulle niin että koko vauva heiluu ja vähennän taas liikettä kun Eelis rauhoittuu. Eelis nukahtaa ja usein nukkuukin kyljellään. Jos ei meinaa rauhoittua, laitan toisen käden selkää vasten. Lopulta enää vain pidän kättä/käsiä Eelistä vasten (tassuhoitoa) ja otan kädet hitaasti pois, ettei käsistä tuleva lämpö yhtäkkiä häviä Eelikseltä. Joskus Eelis ei meinaa rauhoittua vieläkään jolloin otan vauvan takaisin syliin.
Olen ottanut säännöksi, että kolmasti lasken Eeliksen sänkyyn ja jos kolmannen kerran jälkeen ei vieläkään rauhoitu, annan tissiä. Paitsi silloin kun olin todella väsynyt, hylkäsin kaikki suunnitelmat ja annoin vain tissiä että pääsin itse takaisin nukkumaan. Koskaan ei jouduttu palaamaan ihan alkuun unikoulussa, joten suurta vahinkoa ei saatu aikaan.
Aamulla kun Eelis herää lopullisesti, tietää sen siitä että poika alkaa vain leikkiä eikä itke.
Sopivasti kun miehen isyysloma alkoi, Eelis alkoi nukkua pidempiä ja levollisempia yöunia. Herää enää kolmesta viiteen kertaa yössä ja syö kerran, ehkä kahdesti. Tämä muutos tuli ihan yhtäkkiä. Viimeisenkään "yöllisen" (yleensä aamu viiden aikaan) imetyksen kanssa en pidä kiirettä. Neuvolalääkäri sanoi että 10 kk on se "viimeinen takaraja", mutta olen edelleen sitä mieltä että sitten kun Eelis on valmis. Jos alkaa syödä tissiä huvikseen eikä nälkään, aion ottaa vesituttipullon käyttöön.
Päiväunien kanssa meillä ei juurikaan ole ollut ongelmaa, varsinaista rutiinia ei ole, paitsi yleensä Eelis nukkuu päikkärit vaunuissa ulkona. Seuraan väsymyksen merkkejä ja laitan sitten Eeliksen nukkumaan. Heijaan ja pomputan vaunuja, vauhti riippuu kuinka levoton Eelis on. Kuten yölläkin, vähennän liikettä kunnes Eelis nukahtaa. Eelis ei nukahta päikkäreille itse, pääasiana olen pitänyt että Eelis nukkuu, sillä päikkärit vaikuttavat yöuniin. Usein Eelis nukkuu päikkärit (nykyään) ihan putkeen ilman heräilyjä, joskus tarvitsee apua takaisin nukahtamiseen (heijaan vaunuja). Jälleen lopullisen heräämisen tietää siitä, että Eelis herää tyytyväisenä eikä itkuisena.
En mene auttamaan Eelistä takaisin uneen heti kun vauva inahtaa vaan odotan aina että yltyykö itku ja kuullostelen, onko se unista itkua vai mitä. Vasta kun Eelis ei rauhoitu itse, menen auttamaan.
Ja pointtihan unikoulussa meillä on ollut opettaa Eelistä nukahtamaan itse ja nukkumaan levollisesti. Oma sydämeni ei kestä huutounikoulua, vaikka olenkin lukenut sen auttavan nopeasti ja tehokkaasti. En kuitenkaan myöskään tuomitse huutounikoulua, meille tämä vaihtoehto on ollut suhteellisen toimiva. Unikoulun myötä Eelis osaa nykyään nukahtaa takaisin eikä tarvitse apua jokaiseen heräämiseen. Liikkuminen on tuonut omat haasteensa nukkumiseen, laidalla seistessä ei Eelis osaa itse mennä takaisin makuuasentoon ja liikkumista on harjoiteltava kun vähänkin havahtuu hereille. Nyt kun uutuudenviehätykset alkaa olla ohi, on Eeliskin alkanut nukkua paremmin.
Kaikista eniten (itseäni) on kuitenkin auttanut se, että olen ajatellut yöimetyksen olevan hyvä maidon tuotannossa, sen avulla maitoa on riittänyt Eelikselle koko imetyksen ajan. Lisäksi kun annan luvan Eeliksen olla oma itsensä ja kehittyä omaan tahtiinsa, stressaan vähemmän kaikenmaailman aikatauluista, milloin vauvan pitäisi nukkua tai syödä. Kun Eelis on valmis, hän kyllä nukkuu koko yön eikä pyydä tissiä.
Tässähän oli oikein megapostaus, asiaa useankin päivän edestä!
