Picasan testausta vol2

Picasan testausta

Testasin uusinta picasaa kuvien lataamisessa ja pikamuokkauksessa, kätevästi saa albumista suoraan tuotua kuvia blogiinkin :)

EDIT: ei toiminut, uusi yritys yllä.

Kymppi

Tänään nukuin kymmeneen, mies hoiti Eeliksen aamusta. Vaikka heräilinkin pari kertaa sen ekstra neljän tunnin aikana, tuli uni tarpeeseen. Olo ei ollut kyllä sen levänneempi ja silmät oli ihan tööt pari tuntia heräämisestä, mutta mieli oli vähän kirkkaampi.

Nukuin jälleen korvatulppa korvassa, viime yönä Eelis heräili jonkun seitsemisen kertaa. Eelis ei noussut kertaakaan edes istumaan mutta mönkysti ja itkeskeli. Meni nukkumaan vasta yhdeksän maissa kun torkahti viiden aikaan hetkeksi autoon.

Mutta nyt kuuluu tyyt tyyt ämmämmämmämmä ja joku roikkuu lahkeessa, joten on mentävä.

Ensi yönä siirretään kelloja, eli Eelis herää siis viideltä, apua!

Maaginen korvatulppa

Meillä oli eilen 8 kk neuvolalääkäri. Ennen lääkärin tapaamista terveydenhoitaja otti Eeliksen mitat ja hyvin lyhykäisesti ehdittiin jutella Eeliksen yöllisistä heräämisistä. Lääkärin kanssa sitten vähän enemmänkin, tosin mitään uutta ei tullut. Neuvoivat miestä hoitamaan yöheräämiset jonkin aikaa kunhan jää vapaille ja minua lepäämään, mahdollisesti toisessa huoneessa. Juuri niinkuin olemmekin suunnitelleet. Lääkäri sanoi meidän molempien näyttävän väsyneiltä ja terkka sanoi että juuri katkonaiset yöt ovat ne mikä syö ihmistä. Ja kuulemma 10 kk on se ikä, jonka jälkeen lapsi ei tarvitse yömaitoa ollenkaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun joku sanoo että näytän väsyneeltä. Neuvola oli heti aamusta ja vaikka en millään lailla halua vähätellä miehen väsymystä, hän on aina aamuisin väsyneen näköinen. Ja toisaalta sanoo ettei ole sen väsyneempi ja valvoo vapaaehtoisesti puoleen yöhön joka ilta. Vaikka tokihan mieskin varmasti on väsynyt, nukkuisi aamulla mielellään pidempään (niinkuin minäkin ;).

Mutta jotenkin tuo ulkopuolisen huomio väsymyksestäni osui ja upposi. Kävelin vaunulenkin kotiin tullessa Eeliksen nukkuessa aamupäikkäreitään. Kun pääsin kotiin, kamala väsymys iski. En ehtinyt aamusta torkkua enää ja olin itkun partaalla koko aamupäivän, väsymys tuli niin kokonaisvaltaisena. Levitin sohvasta sängyn ja koitin makailla siinä ja istuskella lattialla Eeliksen leikkiessä ympärillä (päällä). Odotin vain Eeliksen seuraavia päikkäreitä, että pääsisin itsekin nukkumaan. Ruoka olisi ollut valmiina jääkaapissa, vain lämmitystä vaille, mutta en jaksanut edes lämmittää sitä. Se vaikutti liian työläältä, joten söin vain puoli purkkia raejuustoa.

Kun Eelistä (vihdoin) alkoi väsyttää, päätin että nukumme molemmat sohvasängyllä, etten herää itkuhälyttimen "häiriöihin". Laitoin puhelimenkin äänettömälle. Puoli tuntia nukuttuamme läppärin virustorjuntaohjelma päätti iloisesti ja kovalla äänellä ilmoittaa että "your virus database has been updated" ja Eelishän havahtui tähän ääneen. Sain pojan tuuditeltua takaisin uneen makuuasennossa ja yritin jatkaa uniani, jolloin kissa tuli miukumaan pihalle. Vitutuskäyrä alkoi taas nousta ja lopulta kissa luovutti ja lähti pois. No, eipä mennyt kuin viisi minuuttia niin Eeliskin heräsi, ei nukkunut kun toisen puolisen tuntia.

Olin NIIN kiukkuinen! Tämä on se miksi en nuku päikkäreitä, se ei kuitenkaan onnistu ja lopputulos on että olen vain vittuuntuneempi kuin aiemmin. Tuli olo, että aina käy näin, kohtalo tai joku ei vaan halua minun lepäävän. Olin siis oikein kunnon marttyyri-tuulella.

Kun lopulta selvisin ylös sohvalta (kun Eelis alkoi mönkiä liian lähellä jalkopään takana olevaa lamppua), ja sain vaipan vaihdettua, päätin että ei, en anna väsymyksen päästä päälleni. Kieltämällä olevani väsynyt jaksan paremmin. Kun Eelis oli syönyt, laitoin meille vaatteet päälle ja iskin Eeliksen kantoliinaan selkääni ja menimme pihalle viemään vihdoin ne kesäkukat pois. Lannoitin kukkapuskat syyslannoitteella ja lopuksi laitoin lyhdyn etupihalle ja takapihalle räystäsvalot. Kaiken kruunasi alkava hämärä, jolloin laitoin ulos kynttilöitä palamaan. Olo oli energinen ja paljon parempi.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta, minä en ole väsynyt. Minua ei väsytä. En ole uupunut enkä väsynyt. Normaalia väsyneempi, kyllä, mutta jaksan silti puuhailla. Piste.

Päivän aikana sain nerokkaan ideankin, enkä ymmärrä miksi sen idean tuleminen on kestänyt näin kauan. Laitan korvatulpan yöllä toiseen korvaan! Nukun useimmiten kyljelläni, joten laitan korvatulpan siihen korvaan joka ei ole tyynyssä. Korvatulpan läpi kuulen kyllä Eeliksen (tiesin sen kun viime lauantaina kuulin Eeliksen itkun alakerrasta yläkertaan, vaikka minulla oli korvatulpat). Ja tämän avulla heräsin yöllä vain kolmesti! En tiedä yhtään onko Eelis heräillyt kuinka usein muuten, vain pari kertaa nostin päätäni kuunnellakseni äänteleekö Eelis (sen jälkeen kun olin käynyt syöttämässä pojan).

Olo on levännyt, toivottavasti tämä maaginen korvatulppa nyt auttaisi uniini, kun en herää Eeliksen jokaiseen äännähdykseen ja kissojen liikkeisiin.

Ja vielä yksi asia mitä tässä mietiskelin eilen. Lapsentahtisuus. Se kun on nykyään suosituksena, lapsentahtinen syöminen ja nukkuminen. Joten mistä ihmeestä nämä suositukset sitten tulevat, että "lapsen pitäisi nukkua kokonaisia öitä ilman tissiä jo 3kk iässä, viimeistään puoli vuotiaana" ja "ei saa antaa maitoa yöllä ja päivälläkin vain ruokailun yhteydessä/jälkeen". Aika ristiriitaista.

Nukkuminen ja sen puute

Yölliset heräilyt. Ne on meillä edelleen valitettava osa arkea. Vaikka Eelis osaa nukahtaa silloin tällöin takaisin itsekseen, usein poika tarvitsee apua, joko pepun taputtelua, sylittelyä tai tissiä, riippuen kuinka hereillä Eelis on.

Nukkumaan mennään puoli kasin-kasin maissa ja usein Eelis nukahtaa joko tissille (josta nostan pojan nukkumaan omaan sänkyynsä niin että Eelis vielä havahtuu siirtoon) tai syliin (toimin samalla tavalla kuin tissille nukahtamisen kanssa). Pari kertaa Eelis on nukkunut kahteen asti, mutta yleensä herää ensimmäisen kerran 11-12 aikaan. Seuraavan kerran yhden aikaan ja siitä 15 min - 30 min välein pari kertaa, hamuaa kahden maissa ja annan tissiä. Sillä Eelis nukkuu noin kaksi tuntia, eli neljän aikaan herää taas syömään. Siitä nukkuu taas 1,5-2h ja yleensä kuuden aikaan herää ihan kokonaan.

Välillä nukkuu useampia pidempiä (eli 2-3h pätkiä), välillä taas heräilee jatkuvasti. Eelis on nukkunut 6kk ikään asti puolet yöstä pinnasängyssään vieressäni ja puolet minun ja miehen välissä (pinnis oli "sivuvaununa" sängyn vieressä). Sitten laitettiin sängyn laita paikoilleen kun Eelis alkoi liikkua enemmän öisin. Ja kuukausi sitten siirrettiin Eelis nukkumaan omaan huoneeseen, ettei häiriinny meidän liikkeistä (mies kääntyilee niin voimakkaasti että vähintään puoli asuntoa tärisee!).

Usein nukahdan nopeasti itsekin takaisin, mutta jos Eelis heräilee vähän väliä, jään hetkeksi valvomaan ennenkuin uni tulee silmään. Ja jos olen kovin väsynyt, alkaa minua kyrsiä ja suoraan sanottuna vituttaa ja sitten ei uni tule.

Päivällä taas nukutaan kahdet päikkärit, yleensä 1,5-2h ja vaunuissa ulkona. Jos ei nukahda jo tissille sisällä, niin täytyy hetken aikaa heijata vaunuja eestaas. Enää ei kuitenkaan tarvitse kamalan kauaa ravistella. Välillä täytyy käydä heijaamassa Eelis takaisin uneen jos havahtuu itkemään eikä rauhoitu itse.

Ongelma on siinä, että jos ja kun Eelis havahtuu liian hereille yöllä, nousee poika istumaan ja siitä seisomaan laitaa vasten ja herää tästä toimesta vielä enemmän. Myös hampaita tehdään pidemmän kaavan mukaan ja nekin vaivaa öisin. Olemme kohottaneet sängyn päätyä ja silloin tällöin annan särkylääkettä jos Eelis itkee kipuisesti. Tutista Eelis vaan vetää raivarit, jos sen laittaa yöllä suuhun.

Itse alan olla melkoisen väsynyt. En oikein osaa nukkua päikkäreitä, kuuntelen vaan koko ajan itkuhälytintä (joka ottaa vähän turhankin herkästi ääniä ympäristöstä) tai yritän saada jotain tehtyä kotona, Eeliksen hereillä ollessa kun ei hirveästi kotitöitä tehdä.

Unikoulua on meillä käyty jo muutama kuukausi ja sen avulla Eelis nukahtaa nopeammin ja helpommin, ja osaa välillä nukahtaa itse takaisin kun havahtuu hereille. Valitettavasti Pantleyn kirja ei neuvo mitä tehdä kun poika herää liikkumaan eikä osaa mennä takaisin makaamaan ja nukkumaan. Huutounikoulua oma pääni ei kestä, mieluummin valitan ja valvon. Ainakin vielä.

Tähän mennessä olen aina sivuuttanut muiden päivittelyt ja taivastelut, ja huolen omasta nukkumisestani. Nyt se alkaa ärsyttää todella, kyllä, minua väsyttää ja se vaikuttaa elämääni kielteisesti mutta näin se vaan nyt on! Olenhan saanut jatkaa uniani aamulla, silloin kun äitini oli käymässä ja mieskin auttoi viime viikonloppuna hoitamalla Eeliksen aamulla. Toivottavasti onnistuu tulevinakin viikonloppuina.

Olen alkanut laskea päiviä, pian tunteja siihen, että mies jää isyysvapaille. Sitten laitan koko yöksi korvatulpat korviin, tarvittaessa menen alakertaan sohvalle nukkumaan. Korvatulppien läpi kun valitettavasti kuulee vauvan itkun ja mies ei herää yhtä herkästi kuin minä. Mies saa sitten hoitaa yölliset heräilyt ja jos Eeliksellä on nälkä, tuoda pojan minun luo.

Kun Eelis täytti 3kk, toivoin yöunipätkien pidentyvän. Niin ei käynyt. Samaa toivoin puolen vuoden kohdalla. Nyt kun en kohta ole itse siinä maidontuoksuisena, toivon että unikoulu edistyisi. Vaikka välillä en uskalla toivoa, kun ei se kuitenkaan toimi...

Ja samalla koitan pitää mielessäni, että tämä kokonaisten öiden puute itselläni on niin pieni ongelma verrattuna siihen mitä vauva-arki voisi olla. Eelis kun on vaan niin ihana ja terve poika. Valvominen kestää vain pienen hetken lapsen elämässä!