Neljäs ilta

Pakko vielä hehkuttaa, vaikka pelkäänkin että liian aikaisin innostun.

Nyt on neljäs ilta "unikoulua" menossa ja tänään Eelis nukahti ihan itse. Kääntyi minusta poispäin tissittelyn päätteeksi, oli hetken hereillä ja nukahti. Havahtui vielä kun poistuin sängystä, avasi silmänsä ja kurkkasi suuntaani, mutta sulki heti silmänsä ja jatkoi uniaan. Myöhemmin kävin yläkerrassa hakemassa jotain ja kurkkasin makuuhuoneeseen, siellä Eelis nosteli jalkojaan mutta jatkoi taas hiljaa itsekseen uniaan.

Huomasin myös viimeyönä, että Eelis oli jossain vaiheessa vähän hereillä, öhisi hiukan, kääntyi ja nukahti takaisin. Ei kaivannut tissiä avuksi. Mahtavaa!

Eelis 6 kk

Uusi mersu!

Meillä on viimeisen parin kuukauden aikana ollut ongelma. Eelis kasvoi aikalailla ulos vaunukopasta (toimii kyllä turvaistuimena vielä) ja rattaista puuttui kuomu, joten se ei ollut sateella käyttökelpoinen (sadesuojaa kun ei saanut siihen) ja tuulelle kovin avoin. Mehän siis saimme nuo vaunut ystävältäni ilmaiseksi (olleet kahdella lapsella aiemmin ja hänen enonsa on vaunutehtaalla Barselonassa töissä, ovat myös saaneet vaunut ilmaiseksi).

Anopin mies lupasi ostaa meille uudet vaunut mikäli emme löytäisi rattaisiin kuomua, ja niinhän siinä kävi, että kuomua ei ollut saatavissa. Joten eilen sitten käytiin vaunukaupoilla. Löysin tarjouksen tarjouksesta (poistuva väri + pieni vekki kankaassa) Emmaljungan vaunupaketin 730 e (ovh hieman päälle 1000 e) johon ihastuin. Katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta hinnan kivutessa vastaavalla varusteilla (sadesuoja, jalkapeite yms.) lähemmäs 900 euroa, päätimme ottaa nuo Emmaljungat. Ja ai että ne on hienot! Nyt kelpaa kruisailla! Eelis mahtuu vielä hienosti näiden vaunujen koppaankin, tosin sitä ei saa kuin makuuasentoon.

Vanhat vaunut saavat hetken aikaa toimia matkarattaina (niin kauan kun turvakaukalo on käytössä), sen jälkeen laitamme ne eteenpäin.

Eilen näin erästä ystävääni pitkästä aikaa, hänellä on Eelistä 1,5 kk vanhempi poika ja oli kyllä niin ihanaa huomata kuinka vauvat nauttivat toistensa seurasta. Olimme kahvilla ja mummoilla oli hauskaa (niin oli meillä äideilläkin) kun pojat pomppivat vuorotellen, nauroivat ja juttelivat toisilleen.

Viime yönä sain nukuttua yhden kolmen tunnin pätkän, ja se tuntui ihan kuudelta tunnilta! Eelis heräsi pari kertaa vähemmän kuin aiempana yönä. Pari kertaa öhisi enemmän yöllä mutta nukahtikin pian takaisin ilman tissiä. Hienosti myös löysi itse tissille, keskellä yötä kun menivät sähköt joten en nähnyt yhtään mitään.

Tänään täytyykin ottaa Eeliksen puolivuotiskuva, vaikka virallinen päivä on huomenna. Mutta huomenna lähdemme vanhempieni luo puoleksitoista viikkoa, joten pieni blogihiljaisuus on luvassa.

Maailmanvalloittajat

Kissa palasi kotiin eilen aamupäivällä. Huomasin sen, kun toinen kissa hiipi varovasti karvat hieman pörhöllään haistelemaan jotakin. Kolli tassutteli kotiin kuin mikäkin maailmanvalloittaja. Ulkoisin puolin kissa vaikutti olevan kunnossa ja ego oli vain suurentunut. Joku haju kollissa kuitenkin oli erilainen, sillä tyttökissa oli muutaman tunnin välttelevä ja suhisi kollille.

Kolli tepasteli sisälle, kävi vähän syömässä, kakkalaatikolla ja halusi takaisin ulos. Ainakin metsästystaidot olivat reissun aikana parantuneet, sillä kolli nappasi lentävän perhosen ilmasta kiinni, ei ole aiemmin onnistunut.

Eeliksellä oli eilen joku vikana, epäilen ehkä puhkeavia hampaita, muutakaan en keksinyt. Ei meinaan ruoka maistunut, söi kasvissosetta vain kaksi lusikallista (kolmen jääpalakuution sijaan) ja iltapuuroakin vain yhden lusikallisen. Ei kuitenkaan syönyt maitoakaan sen enempää kuin kiinteidenkään kanssa. Yöllä herättiin vähän vähemmän kuin aiemmin, parin tunnin välein kuitenkin. Ja aamulla herättiin liian aikaisin, ennen kuutta. Ei auttanut enää tissitainnutuskaan.

Eelis on ollut oikein tomerana aamun, suhannut edestakaisin olkkarin lattiaa. Melkein onnistunut konttaamaankin jo. Löysi kameralaukut hihnat ja miehen usb-piuhat. Äiti ei ole ihan yhtä tomera, taidan yrittää torkkua Eeliksen kanssa aamupäikkärit...

Iltapuuhia ja kissalivohkaa

Eilen illalla olin itse tekemässä iltapuuhia Eeliksen kanssa, sillä mies lähti ystävien läksiäisiin. Iltapuuroilut sujuivat hyvin, mansikkakaurapuuro maistui, enkä sitten tyrkyttänyt väkisin enempää kuin mitä Eelis itse halusi syödä (söi vajaan desin verran). Yö ei sujunut kovinkaan paljoa paremmin kuin edellinenkään, mutta illan nukahtaminen sujui hyvin ja rauhallisesti. Iltapesujen jälkeen mentiin hämärään makuuhuoneeseen, laitoin Eeliksen unipussiin ja annoin unilelun käteen rutisteltavaksi. Sitten luettiin yksi satu. Hörppästiin maitoa ja luettiin toinenkin satu, samalla kun Eelis rutisteli ja natusteli unileluaan (Eelis tykkää pureskella jotain ruoan päälle). Taas hörppästiin maitoa runsaasti ja kolmas satu jäi vähän kesken, kun Eelistä alkoi väsyttää niin, että annoin vielä vähän tissiä. Otin sitten tissin pois Eeliksen suusta kun Eelis alkoi olla unelias, pari kertaa avasi laiskasti silmiään vielä mutta jäi siihen nukkumaan.

Eilen sattui vähän ikävästi, meidän toinen kissa karkasi toissayönä. Oli ulkohäkissä, mutta ei pyytänyt sisälle normaaliin tapaan, joten mies luuli kissan olevan nukkumassa kun meni itse nukkumaan (myöhemmin kuin me muut). Aamulla ihmeteltiin kun kissaa ei näy ja häkissäkään ei ollut ketään. Häkin yhdestä ylänurkasta löytyi aukko, josta kolli on jotenkin kummasti päässyt (ei oli kovin ketterä kissa) ilmeisesti ulos. Kävin huutelemassa lähikorttelin ympärillä kissaa pari kertaa päivän aikana, yhden kerran tein pidemmänkin lenkin. Normaalisti kolli (leikattu siis) on seitsemän aikaan illalla aloittanut ruoan pyytämisen, kissat kun ruokitaan aina kasin maissa. Mutta ei näkynyt kollia missään, kävin vartin välein huutelemassa seiskan-puoli ysin välillä. Aamulla kävin heti huutelemassa ja juuri tulin pitkältä lenkiltä, kävin haukkaamassa aamun raikasta ilmaa Eeliksen kanssa ja samalla huudeltiin kissaa.

Olen huolissani, sillä meidän kissat eivät ole ulkokissoja, eikä kumpikaan ole koskaan ollut näin pitkään ulkona. Tämä kolli ei vielä ole mikään välkyin tapaus, joten on voinut vaikka pelästyä jotain, pinkaista sattumanvaraiseen suuntaan ja eksyä. Elättelen toivoa että kolli joko löytää tiensä pian takaisin, joku on ottanut sen turvaan tai vienyt löytöeläinkotiin. Huomenna jos kissasta ei vieläkään kuulu mitään, soitan löytyeläinkotiin ja annan tuntomerkit sinne. Toivottavasti mitään ei olisi sattunut...