Takaisin lomalla

Tänään ei mennyt töissä kuin kolmisen tuntia, loppuviikon olen taas ihan vain lomalla :)

Itseasiassa vanhempani tulevat tänne huomenna seurakseni uudeksi vuodeksi, mies kun lähtee muualle kaveriporukan kanssa mökille (itse en halunnut mennä tämän mahan kanssa mökkeilemään keskelle ei mitään) ja ystäväni jonka piti tulla tänne, ei pääsekään tulemaan. Kyllähän minä yksinkin osaan olla, mutta vanhemmat tuntuivat olevan kovin mielissään kun pääsevät tänne :)

Tänään on ollut jonkin verran paineen tunnetta taas, onneksi voi loppuviikon lepäillä vain. Vaikka paljon tekisi mieli puuhailla vaikka mitä! Onneksi olen laittanut vauvatavaroita paikoilleen jo pitkin matkaa, niin ei muuta voi tehdä kun käydä hypistelemässä niitä silloin tällöin :D Varsinaisesti tekemistä ei siis ole ihan kauheasti, vaikka siltä tuntuukin välillä.

Tänään sain työkaverilta lainaan pari kantoliinaa, varmasti hommaan omat kunhan pääsen ensin noilla kokeilemaan että onnistuuko kantoliinailu meillä. Ystävä näytti muutamat sidonnatkin mutta en minä niitä varmaan enää muista edes :D No, harjoittelemalla oppii. Täytyy kaivaa joku sopivan kokoinen pehmolelu malliksi (kissat tuskin arvostavat).

Olen lueskellut vauvalehtiä nyt iltaisin ja kyllä alkaa ajatukset olla jo helmikuun puolella aika vahvasti. Jotenkin tämä asia ei enää tunnukaan niin kaukaiselta ja mahdottomalta. Meille ON tulossa vauva! :)

Arkilomapäivä

Kävimme eilen lyhyen työpäivän jälkeen kaupoilla, samalla kävimme reklamoimassa turvaportista (joka olikin kunnossa, se suoristui kun sen kiristää paikalleen, mutta missään ei tästä lukenut mitään) ja tilasimme uudet patjat. Ei ole halpaa hommaa, mutta pitäisi olla kunnolliset! Tulevat tosin vasta ensi kuun puolessa välissä, mutta siihen mennessä meillä ainakin pitäisi olla se sängyn runkokin. Ostimme samalla uudet tyynyt, ergonomiset sellaiset. Ainakin omat yöuneni paranivat, ei puutunut kädet niin paljoa kunei tarvinnut tunkea niitä tyynyn alle ja kyljelläänkin oli tosi hyvä nukkua. Levottomat jalat yrittivät vähän vaivata mutta onneksi vispaus loppui lyhyeen. Lonkka vaan meinasi puutua. Nukuin ihanat 12 tuntia, näin vähän sellaista unta ja mies heräsikin mukavasti tänä aamuna ;)

Vaikka makoilimme sängyssä lähes kymmeneen asti, ehdin silti syödä rauhassa aamupalan ja kirjoittaa tämän postauksen, ennenkuin täytyy lähteä töihin. Ihana laborantti kun tekee yhden homman mun puolesta, mikä vaatii noin viisi minuuttia varsinaista tekemistä mutta odotteluaikaa sisältyy tunti, niin voin mennä myöhempään töihin. Tästä päivästä ei siis tulekaan täyttä päivää vaan suurin piirtein saman mittainen kuin eilisestä :)

Ja olin kyllä eilen ihan poikki, vaikken ollutkaan töissä kuin nelisen tuntia. Olin tosin jalkeilla suuren osan siitä ajasta ja sen kyllä huomasi heti. Ei sitä vaan jaksa enää! Jalkoja ja selkää pakotti ja mahassakaan ei ollut kovin hyvät tuntemukset. Illalla saunassa ollessamme huomasinkin, että mahaan oli ilmestynyt ihan uunituore raskausarpi, oli purkautunut verta ihan kunnolla siihen ympärille.

Myttynen on taas ollut pirteä oma itsensä mahassa. Kova myllerrys käynyt koko aamun, taisi olla raukalla vähän hikkakin. Itseäni nuo liikkeet eivät millään lailla häiritse, päin vastoin parin päivän takaisen huolestumisen jälkeen liikehdintä on hyvin toivottua ja tervetullutta. Etenkin kun meillä täällä asustaa hellempi kaveri ja rajummat liikkeet uupuvat lähes täysin.

Mutta nyt aamutouhut loppuun, viikon masukuvan napsaus ja töihin lähtö. Tänään voi onneksi tulla suoraan kotiin töistä, mies kun jää vielä kotiin niin taidan vähän vihjaista, että olisi kiva jos ruoka olisi valmis kun tulen kotiin ;)

Levottomat jalat

Niin se käynnistyi vuoden viimeinen viikko. Nukuin yön todella katkonaisesti. Illalla ei meinannut ensin tulla uni, peuhattiin sitten miehen kanssa vähän peiton alla, mutta sekään ei auttanut. Myttynen huolestutti liikkeillään, tai oikeastaan niiden puutteella. Meillä ei varsinaisesti potkita, ainakaan kovin kovaa ja kipeästi, vaan meno on enemmänkin myllerrystä ja venyttelyä. Olin kuulemma ihan samanlainen. Eilen oltiin kuitenkin todella vaisuja. Lopulta kun uni ei vain tullut tökin ja heiluttelin mahaa niin, että sain muutaman potkun osakseni ja olin tyytyväinen. Tänään ollaan liikehditty taas ihan normaalisti.

Mutta kun lakkasin murehtimasta liikkeitä, niin levottomat jalat alkoivat vaivata! Koko ajan piti vaihtaa jalkojen asentoa eivätkä ne millään meinanneet rauhoittua! Loppujen lopuksi en nukkunut kovinkaan montaa tuntia ja senkin ajan jatkuvasti heräillen. Aamulla nousin lopulta kun mahaa kivisti, se onkin ollut koko aamun hieman sekaisin. Onneksi tänään ei tarvitse olla töissä kuin pari tuntia (olen vielä kotona).

Oltaisiin eilen laitettu paikoilleen lahjaksi saamamme turvaportti, mutta se onkin vino! Onneksi kaupungistamme löytyy se liike josta anoppi oli sen tilannut, tänään täytyy käydä vaihtamassa portti uuteen. Toivottavasti heillä olisi niitä varastossa ja saisimme korvaavan tilalle tällä viikolla. Asialla ei muuten olisi niin väliä, mutta saatamme saada koiravieraan uutena vuotena ja turvaportti tulisi silloin jo tarpeen.

Innostuin vielä eilen illalla vaihtamaan makuuhuoneessa vähän järjestystä. Siirsin pinnasängyn meidän sängyn viereen, jotta tottuisin että vieressäni ei olekaan tyhjää tilaa. Tarvittaessa pinnasängystä voi ottaa yhden laidan irti, jolloin siitä saa sängylle jatkeen, ja tämä saattaa helpottaa tulevia yösyöttöjä.

Meidän pitäisi saada uusi parisänky ensi viikolla, tällä viikolla voisi käydä katsomassa patjat valmiiksi...

Ajatukset alkavat siirtyä pikkuhiljaa tulevaan vauvaan ja työnteko kiinnostaa entistä vähemmän. Halu saada projekti päätökseen on edelleen kova, mutta jaksaminen on toista... On tässä vielä onneksi (toivottavasti!) kuukausi aikaa. Varsinaisia työpäiviä olisi oikeasti enää ensi vuonna kahdeksan, mutta ajattelin tehdä hommia kotona jaksamisen mukaan pitkin tammikuuta. Eipä tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos (ja kun) ei jaksa täyttä työpäivää.

Mutta nyt aamupuuhat päätökseen, jotta pääsen joskus sinne töihin ja poiskin!

Tavarameri osa 3

Tänään sain aamusta laitettua vauvan vaatteet paikalleen.

Samalla järjestin yhden hyllyn lisätilaa, sillä vaikka laitoin 70 cm ja suuremmat vaatteet vielä pois näkyviltä, tuli vaatteita niin paljon, etteivät ne mahtuneet siihen tilaan mihin ajattelin.

Aika hyvin on koittain vaatteita, 50-56 cm muutamia, enemmän 60-68 cm ja jo muutamia 70 cm ja ylöspäin.

Eiköhän me näillä pärjätä ainakin alkuun ;)

Järjestin myös harsot ja kestovaipat sekä sekalaiset vauvasälät omiin laatikoihinsa.

 

Harsoja on kertynyt mukavasti, joten niitä voi käyttää surutta vaippaharsoinakin, värikkäämmät sitten puklurätteinä ja muussa käytössä. Kestoja on imuosia vajaa kymmenen, kuoria kolme ja äidin neulomia villahousuja kaksi. Lisäksi äitiyspakkauksen kaksi imua ja isommalle tarkoitettu vaippa. Ystävä suositteli vielä ostamaan paperiliinoja. Ja täytyy niitä kertakäyttöisiäkin vielä ostaa, varmuuden varalta. Näillä päästään varmasti alkuun. Äidillä oli vielä työn alla muutamat vähän isommat kestot ja imut.

Vaatteiden lisäksi saatiin leikkikaari (itseasiassa kaksi, joista toinen jätettiin vanhemmilleni), toinen hyppykiikku (jätettiin sekin vanhemmilleni), sitteri, leikkimatto, unipussi, imetystyyny, turvaportti ja miehen vanha villaviltti. Vanna unohdettiin ottaa mukaamme (miehen vanha).  Lisäksi ostettiin pöydän kulmiin laitettavat pehmikkeet ja klipsejä laatikoihin. Tavaraa alkaa siis olla.

Vielä täytyy hommata se itkuhälytin, tuttipulloja pari, tutteja pari, kertakäyttövaippoja, vauvan lääkkeitä (onneksi miehen äiti on apteekissa töissä) ja vauvan sänkyyn petivaatteita (meillä on nyt kahdet lakanat).  Vaippapyykkikori ja sappisaippuaa. Varmaansti kaikkea muutakin tulee mieleen matkan varrella. Itselleni pitäisi ostaa imetysliivit.

Liiveistä tulikin mieleeni, että huomasin eilen rintojeni alkaneen tihkuttaa maitoa. Ihmekös olen haistanut jo monta päivää "vauvan tuoksun" voimakkaana. Vielä ei liivinsuojia tarvitse kuitenkaan.

Mutta nyt menen laittamaan loputkin harsot kuivumaan ja sitten pupellan jouluruokaa (porkkana-, bataatti- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kalkkunaa). Mikä onkin saanut taas mahani toimimaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle :) Tai sitten se on se suklaa ;)

Jouluvierailuja

Alkuviikko meni vauhdikkaasti. Oli todella mukavaa vierailla vanhempieni luona, vaikka matkaan mahtui myös harmistuksia. Ensimmäinen päivä oli todella kiireinen, saavuttuamme perille söimme isän paistamia ahvenia ja äidin tekemiä pöperöitä ja lähdimme heti kummityttöni perhettä katsomaan. Meininki oli vilkas, vanhempi tyttö oli hieman ylivilkkaalla tuulella kun oli juuri tullut kotiin mummulasta, ja mummu ei ollut viikkoon vienyt lasta ulos leikkimään (??). Aikamme kahviteltuamme kävimme hetken aikaa lepäämässä vanhempieni luona ja kun tulimme sisälle, liiankin tuttu haju tuli heti ovella vastaan. Isä oli juonut sillä välin ja oli jo humalassa. Minä vähän harmistuin, mutta päätin olla välittämättä. Pian lähdimme miehen kanssa piipahtamaan paikallisessa (limpparilla), ja samalla näin paria kaveria ja toisen veljeni naisystävineen. Olimme sopineet siis tapaamisen kynnelle kykenevien kanssa, jotta ei tarvitsisi enempää rampata edes takaisin.

Seuraavana päivänä aamutouhujen jälkeen lähdimme käymään ystäväni luona, joka sai loppusyksystä pienen pojan. Poika oli ihanan hyväntuulinen ja rauhallinen ja jäi todella hyvä mieli. Heiltä suuntasimme Ikeaan shoppailemaan ja loppupäivän vietimme vanhempieni kanssa kotosalla telkkaria katsoen. Tänä iltana isä oli onneksi selvin päin, mutta toinen veljeni oli luvannut tulla käymään ja hänelle soittaessani oli hän jo liian humalassa. Kerroin, että lähtisimme seuraavana päivänä aamupäivällä ja hän lupasi tulla aamusta käymään.

Seuraavana päivänä aamutouhuilujen jälkeen söimme ja pakkasimme auton ihan täyteen tavaraa. Veljeäni ei kuulunut eikä näkynyt. Kaiken lisäksi isäni luuli, että olisimme menneet vielä käymään sisällä, mutta meidän piti jo ajaa auto pois pihasta sillä joku asukas oli tulossa autollaan jo muutenkin ahtaaseen pihaan. En siis ehtinyt antaa isälleni lähtöhaleja. Tämä harmistutti kovasti, ja olin pettynyt veljeeni. Hän on viinaan menevä mutta ei ole koskaan aiemmin rikkonut lupauksiaan sen takia. Itkinkin autossa ensimmäiset puoli tuntia kotimatkasta kun harmitti niin paljon. Isälle antamatta jäänyt halauksen harmistus helpotti kun isä soitti pian meidän lähdön jälkeen ja kertoi luulleensa että olisimme vielä tulleet käymään sisällä. Mutta veljeni tapaus harmittaa vieläkin, sillä olisimme halunneet kysyä kasvotusten tulisiko hän myttysen kummiksi.

Veljeni ei ole vieläkään uskaltanut soittaa tai laittaa viestiä.

Alunperin meidän piti mennä miehen vanhempien luona käymään vasta tänään, mutta mummi olikin siellä jo eilen, joten päätimme eilen lähteä sinne, jotta saisimme sitten olla kotona rauhassa kaksi päivää. Miehen vanhempien luokse ei onneksi aja kuin kaksi tuntia. Siellä söimme ja jutustelimme miehen mummin, siskon ja äidin kanssa, toki myös anopin miehen kanssa (mieheni isä kuoli 10 vuotta sitten) joka oli paikalla kunnolla vasta illemmalla, sillä hän toimi pukkina. Kotiuduimme puolenyön jälkeen, tällä kertaa auto "vain" puolillaan tavaraa. Tosin ison osan tilasta vei äitiyspaketti, joka oli saapunut postiin haettavaksi viikolla, mutta ehdimme hakea sen vasta menomatkalla eilen.

Nyt on ihanaa rauhoittua kotona pari päivää, tämän päivän ohjelmaan kuuluu vauvapyykin pesua :) Saimme paljon muutakin tavaraa, mutta niistä tuonnempana.

En ole ehtinyt ottaa mitään kaunista joulukuvaa, ja muutenkin toivottelen hieman myöhässä:

Oikein ihanaa ja kaunista joulua kaikille!