Normipäivä

Viime yönä heräsin tuskaiseen kipuun mahassa. Se oli suonenveto. Suonenveto?! Mahassa!!! Kyllä, se on mahdollista. Nukahdin kuitenkin pian takasisin kivun hellitettyä. Nukuin yön hyvin, heräsin vain pari kertaa, en edes valvonut. Ja aamulla väsytti ihan tuhottomasti.

Aamulla kävin töissä ensimmäisen puolentoista tunnin aikana neljästi vessassa. Tosin join vettä litran. Kahvitunnilla söin viilin ja mysliä ja tuijotin vain eteeni puoli tuntia kuunnellen kuinka muut taivastelivat lentolakkoa.

Tein konehommia ja kävin vähän ihmettelemässä tuloksia laborantin kanssa. Tein listaa hommista, jotka voisin delegoida lähiaikoina muille, jotta saisin maksimoitua ajan kirjoittamisen parissa. Lounaaksi söin rapeita kalapaloja, perunaa ja kermaviilikastiketta. Sekä salaattia ja nappileivän.

Iltapäivällä tein lisää konehommia ja naureskelin työkaverin kanssa raskausajan hapatuksille ja miehille. Kävin viimeisellä työtunnilla kahden ystävän kanssa kahvilla (teellä ja suklaapatukalla) juoruilemassa.

Tulin kotiin, söin miehen viikonloppuna tekemiä broilerpullia, täysjyvämakaronia ja herkkusienikastiketta samalla kun katsoin jakson Housea ja luin sähköpostit.

Nyt väsyttää ihan kamalasti, mutta aion jaksaa vielä illalla venyttelyyn.

Huomenna ja ylihuomenna on taas kotityöpäivät, ihanaa!

Mieleni tekee suklaata.

Myönteisiä tuulia

Näinköhän se alkaa. Se öisin valvominen nimittäin. Viime yönä heräsin jo puoli yhden aikaan, sen aamu neljän sijaan. Viimeisen kerran katsoin kelloa puoli neljän maissa. Olin kuitenkin puoliunessa lähes koko ajan, mutta tarpeeksi hereillä pohdiskellakseni erinäisiä arjen askareita. Mikähän siinä on, että erityisesti työasioita pitää alkaa ajatella? Erityisesti sellaisia asioita, joille en voi yksinkertaisesti tehdä yhtään mitään, ennenkuin menen sinne töihin. En voi edes nousta ylös, avata konetta ja hoitaa asiat pois mielestä. Niin onko niitä sitten ihan pakko ajatella öisin? Näemmä on.

Seuraavalla kerralla yritän kollegan mielikuvaharjoittelua (suunniteltu vastaavan tilanteeseen ja kuulemma usein toimii). Minulla on erilliset laatikot eri asioille. Esimerkiksi yksi laatikko työasioille. Laitan sen mielessä pyörineen asian sinne laatikkoon ja nostan laatikon eteiseen. Siinä se odottaa minua aamuun asti, ja voin ottaa sen sitten töihin mukaani, kunnon yöunien jälkeen.

Olin yllättävän pirteänä kuitenkin tänään. Sain paljon asioita hoidettua, ensimmäisenä hoidin ne asiat, joita pohdin silloin yöllä. Nyt ei ainakaan tarvitse enää niitä miettiä, vaikka toki keksin aina uusia pulmia, jotka on pakko vatvoa yön pimeinä tunteina (vaikka nyt onkin pimeää lähes koko ajan).

Olin vihdoin saanut myönteisen päätöksen töistä poissaololle äitiysloman ajaksi. Nyt siis tarvitsee enää saada ne työnantajan allekirjoitukset ja tiedot Kelan papereihin. No, se ihminen keltä kyselin näitä asioita aiemmin ei hoidakaan tätä viimeistä askelta (eikä vaivautunut kertomaan siitä aiemmin). Joten taas piti ottaa uuteen tahoon yhteyttä ja kysellä että miten toimitaan. Siis miten voi olla, että näin naisvaltaisella alalla äitiyslomalle jääminen on näin vaikeaa?? Eihän tässä ole mennyt kuin 1,5 kk siitä kun aloin hoitamaan näitä Kelan papereita eteenpäin. Yksi todella mukava yllätys kuitenkin oli, että kahden kuukauden sijaan minulle maksetaankin kolmelta ensimmäiseltä kuulta palkka äitiyslomalla. (Mistä tuli mieleeni, että luin joskus, että kansanedustajille maksetaan palkka koko äitiyloman ajalta.)

Viime viikolla tuli muuten myönteinen päätös vauvavakuutuksestakin. Tämähän on nyt pelkkää myönteistä tuulta!

Toivottavasti tästä viikosta tulee hyvä. Kolme viikkoa hetken lepotaukoon. Vielä pitäisi kuitenkin olla tässä hetkessä.

Ainiin, ja tänään maatessani puoliselällään/kyljellään sohvalla, myttynen pungersi pyllyään "ylemmälle" kyljelle niin, että alkoi supistaa. Ihme otus.

Mahamyrsky

Ihana viikonloppu. Niin ihana viikonloppu <3

Olen nukkunut paljon, lähes 12h yössä. Eilen sain itseni liikkeelle siivoamisen suhteen ja neljän tunnin puuhailun jälkeen kaikki paikat on taas järjestyksessä. Ollaan iltaisin katsottu pitkät elokuvat (2001: avaruusseikkailu ja Pulp Fiction) ja niiden jälkeen olen suunnannut nukkumaan. Olo on ihanan rentoutunut.

Viime yönä heräsin aamuyöstä, ihan muuten vain kai. Kävin vessassa kun kesti hetken ennenkuin nukahdin takaisin, sillä ajattelin pystyväni siten nukkumaan sitten aamusta pidempään. Päästyäni takaisin sänkyyn peiton alle mahassa alkoi ihan mahdoton mylläys! Lähes kaksi tuntia jatkuvaa myllerrystä ja muksimista, oikein kunnon myrsky! Lopulta hiljentyi sen verran että sain nukahdettua.

Ja näin unta, että olin ystävien kanssa jossain lasten konsertissa. Unessa sanoin sen nimen, jota ensimmäisenä ehdotin miehelle ja jonka äitini näki unessaan, kun puhuin pojasta ystävieni kanssa! Mitään ei kuitenkaan ole päätetty :)

Keskonen äitinä

Mikähän siinä on, että aina neuvolan jälkeen ilmestyy uusia oireita tai tulee muuten vain kummallinen olo? Jo eilen olo oli hieman huonovointinen, ei pahasti mutta vähän. Tänään kesti aamulla 20 min päästä ylös sängystä ja olo oli huono. Ei oksettanut mutta sellainen yleinen huono olo. Ehkä hieman flunssainen. Mahaakin kivisti, ihan kuin iso määrä ilmaa olisi kiertänyt mutta mitään ei tullut ulos. Päivän aikana olo helpotti kuitenkin.

Mietin samalla tuota alavatsan paineen tunnetta. Sitä kun on nyt tuntunut jo useamman viikon, ehkäpä siksi että myttynen tykkää majailla ihan alavatsassa. Mutta nyt aloin miettiä sen yhteyttä pehmentyneisiin paikkoihin. En varsinaisesti huolehdi mutta kuitenkin vähän.

Samalla olen miettinyt, että onkohan minulla suurempi todennäköisyys saada oma lapseni keskosena, kun itse olen keskonen (rv 29+ syntynyt)?

Neuvolalääkäri vol 2

Eilen oli neuvolalääkäri, onneksi heti aamusta niin paino ei ollut mitenkään megalomaaninen. 79 kg näytti vaaka, nyt on painoa tullut 600 g/vko. Mutta tällä kertaa ei tullut sanomista siitä.

Sanoin terveydenhoitajalle lonkkakivuista, jotka vaivaavat kävelyn päätteeksi. Hän vain totesi "voi harmi että jo tässä vaiheessa kipeytyy". Itse olen kuitenkin siinä käsityksessä että nuo lonkkakivut ovat varsin yleisiä jo tässä vaiheessa viikkoja! :O Verenpaine on edelleen koholla, mutta ei ole noussut raskauden aikana. Pitää kuulemma kuitenkin kotimittailla ja soittaa heti neuvolaan jos tulee näköhäiriöitä tai päänsärkyä, vaikka sanoin myös, että päänsäryt ovat loppuneet.

Lääkäri oli eri kuin ensimmäisellä kerralla, mielestäni mukavampi tapaus, vaikka en sen ensimmäisenkään kanssa paljoa jutellut. Teki sormin sisätutkimuksen, haki hetken kohdunsuuta, sillä itselläni se on hieman "vinossa". Paikat on kiinni mutta alkaneet jo pehmetä. Kuulemma normaalia näille viikoille. Muutenkin kaikki hyvin. Lääkäri kysyi vielä lopuksi, että ollaanko jo mietitty synnytystä. Totesin, että ei sen kummemmin, en halua suunnitella mitään etten sen takia pety synnytykseen, ettei se mennyt niinkuin suunnittelin. Ja että tietysti kaikki menee hyvin eikä yhtään panikoida tai mitään ;D

Iltapäivällä luin toisen "helmikuisen" synnytyskertomuksen. Äidin raskaus oli edennyt ihan normaalisti ilman ongelmia. Normaalikäynnillä neuvolassa huomasivat että kohdunsuu oli jo aika pehmeä, mutta vielä kiinni ja äiti sai lähetteen äitiyspolille seuravaalle viikolle. Samana iltana vessassa käydessä äiti huomasi pientä verensekaista limavuotoa, pelästyi ensin mutta ajatteli sen sitten olevan ihan normaalia, kun ei ollut kipuja. Aamulla tuli vielä pyyhkäistessä samanlaista vuotoa ja äiti soitti neuvolaan, josta käskivät heti lähtemään äippäpolille. Edelleenkään kipuja ei ollut ollenkaan.

Pienen harhailun jälkeen äiti ja hänen miehensä löysivät tiensä polille, jossa äiti ultrattiin ja vauvalla todettiin kaiken olevan hyvin. Sisätutkimusta tehdessä lääkäri lopetti todella nopeasti, sanoi jotain mitä äiti ei kuullut ja lähti hakemaan toisen lääkärin ja kätilöitä. Äidin kohdunsuu oli parille sormelle auki ja sikiöpussi oli hieman ulkona. Äiti siirrettiin sänkyyn, pää muuta vartaloa alemmas ja hänelle annettiin kortisonipiikki. Kuitenkin jo vuorokauden sisään synnytys käynnistyi ja vauva leikattiin perätilan takia kiireellisellä sektiolla ulos.

Kaikki on hyvin niin äidillä kuin vauvallakin.

Myös se ensimmäinen helmikuinen vauva voi hyvin.

Tämä tapaus sai kuitenkin minut miettimään, että jos minullakin alkaa jo paikat pehmetä, niin enpä taida ihan kamalasti uskaltaa enää ponnistella! Vaikka tuo tapaus onkin varmasti äärimmäinen tapaus eikä niin tapahdu monellekaan, niin silti. Vielä ainakin 8 viikkoa saisi pysyä myttynen sisällä, sitten voidaan alkaa keskustella että koska alettaisiin tulla ulos. Ei yhtään aiemmin kiitos ;)

Mutta nyt lähtee käyntiin toinen kotityöpäivä. Sain ihan kivasti eilen aikaan, vaikkakaan en ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. Jotenkin nuo neuvolapäivät sekoittavat aina rytmin. Lisäksi leivoin miehelle synttärikakun päivällä yllätykseksi :)