Uudistus

Bloggeriin olikin tullut pohja joka miellytti silmääni enemmän kuin vanha pohja (sen oranssi vaakapalkki rikkoi harmonian ja sitä ei saanut millään pois). Lisäksi nyt kun on ihan peruspohja, saan kaikki lisähärpäkkeet mukaan blogiin, jes! :D

ps. tykkäsin, tykännyt, tosi typerän näköinen ja kuuloinen sana, pakko käyttää!

Väärä jalka

Kurkkijamäärä poksui yli tonnin, hui ja mahtavaa! Kyllä nää jorinat on siis pakko kiinnostaa jotakuta :D Uusia lukijoitakin on ilmoittautunut mukaan, tervetuloa! (Tosin annoinhan minä linkin tänne odotusfoorumilla, lienee siis ihan odotettua tämä kävijäboomi.)

Tämä päivä on ollut ihan pypelistä. Nukuin yön tosi huonosti kun oli vain niin kamala hiki. Ja jossain vaiheessa heräsin siihen kun mies yhisi jotain ja TUKISTI minua!!! Ihan kunnolla vielä, annoin kyllä kyynärpäällä takaisin :D Aamulla nousin väärällä jalalla ylös, kaikki kiukutti. Pissahätä oli ihan kaamea ollut jo pari tuntia, mutta olin viemässä seulontaan virtsanäytettä, joten en voinut käydä vessassa yöllä enää neljän jälkeen (jolloin heräsin ensimmäisen kerran vessahätään). Siinä sitten kituutin turpoavan mahan kanssa. Nousin lopulta puolta tuntia ennen herätyskellon soittoa ylös, ihan hikisenä ja nuutuneena. Silmät ei meinanneet aueta ja pissapurkki piti hakea vielä alakerrasta! Ja sitten nousin portaat takaisin ylös jalat ristissä, menin alapääpesulle (alakerran vessassa ei ole bideesuihkua) ja tiristin pissat purkkiin. Joka paikkaa kutitti kun olin nihkeyksissäni imenyt varmasti koko talon kissankarvat ihooni kiinni. Menin tekemään aamupalaa ja kissa mäykyi vieressä ja oli tiellä. Annoin sille raksuja että se hiljenisi. Pizzalaatikot olivat tiellä kahvia keittäessä. Keitin liian vahvaa kahvia (parempi kuitenkin näin päin kuin liian laimeaa kahvia). Kerroin miehelle hänen tullessaan alakertaan että olen ihan tosi huonolla tuulella, lohduta! Siinä se sitten yritti silitellä ja auttaa parhaansa mukaan. Ja sitten muistin sen yöllisen pahoinpitelyn ja mies yritti sanoa että ei hän tarkoituksella varmaankaan... No ei tietenkään, saakoot anteeksi nyt tämän kerran. :D

Lähdettiin kohti laboratoriota viemään pissanäytteitä ja antamaan verta. Olin tietysti väärässä paikassa (mikä selvisi puolen tunnin ihmettelyn jälkeen), kun harjoittelija-neuvolatäti oli neuvonut väärin. Onneksi ei ollut kiire ja ehdin ihan oikeaan paikkaan ja siellä asiat sujuivat suitsukkelaan. Aamun suihkusta huolimatta olo alkoi olla taas melkoisen nihkeä. Silmät eivät vieläkään olleet auenneet kunnolla ja tuntui että olen aivoja myöten ihan tukossa. Valitin oikein kunnolla kahvitunnilla, kymmenen aikaan nostin itseäni niskasta ja pakottauduin vähän työhommiin. Se auttoikin ja mieli koheni vähän kun sain jotain aikaankin.

Olo on edelleen äärimmäisen nihkeä, ainut tällä hetkellä töissä oleva laborantti kävi huikkaamassa hetki sitten että lähtee kotiin ja että minun täytyy muistaa pitää huolta itsestäni etten nuukahda tänne töihin. Lämpötila lähentelee 35 astetta.

Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu käydä kaupassa. Alkuperäinen suunnitelma oli myös lähteä miehen kanssa Body Balanceen, mutta saas nähdä jaksaako. Nuutumisaste ja vitutuskäyrä ovat aika korkeat jo nyt. Onneksi huomisesta alkaen on loppuviikoksi ainakin luvattu vähän viileämpää.

Lämmin kesä on ihana mutta näin kuumia kesiä ei ole suunniteltu tänne, Suomesta uupuu ilmastointi!

Ainiin, sen verran pitää keventää vähän loppuun, että eilen naureskelin miehelle kun keskustelimme intiimien hetkien vähyydestä kuumuuden takia, että eipä minun ole muutenkaan tehnyt mieli kun lähes joka yö peuhaan unissani miehen kanssa! :D Nämä seksiunet ja niiden määrä alkaa olla jo ihan omissa sfääreissään!

Kymppikuva

Tässä on nyt tämä mahapöllykkä, tosin illalla kuvattu. Turvotusta on hieman havaittavissa, mutta ei se aamumaha tästä kovasti pienempi ole.

Neljäsosa

Nyt on neljäsosa raskaudesta takana. Neljäsosa on ihan hirmu suuri osa, vaikka viikoissa se on vasta kymmenen. Miten tämä muka voisi mennä enää kesken kun noin suuri osa raskaudesta on jo takana?!

En ole ottanut uutta masukuvaa vielä, jospa tänään sen muistaisin napsaista. Työssä olo on alkanut sujua ja nyt jopa on elämääkin työpäivän jälkeen! Olo on siis huimasti parempi helteistä huolimatta. Eilen oli ryhmänjohtaja töissä käymässä (on vielä virallisesti lomalla) ja päätin kertoa raskaudesta hänelle. Ensi viikolla kun töihin palaa myös suurin osa laboratoriohoitajista, ja he huomaavat kaiken! Ovat nimittäin kaikki keski-ikäisiä naisihmisiä ja äitejä ja näin nuoreen ihmiseen kohdistuu haukansilmät! Niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä tuntuu, että mikään ei jää huomaamatta. Nyt olo on huojentunut, kun ei tarvitse enää huolehtia, että pomo saisi kuulla asiasta kahvipöydässä ennemmin kuin minulta. Vaikkakin hän itse kysyi lopuksi, että tietääkö kukaan muu, ettei hän kahvipöydässä vain ala höpötellä suunsa ohi :D

Nyt ei tarvitse enää miettiä että minkä telttapaidan laittaisin päälleni, joka peittäisi tämän pienoisen pömppiksen. Työkollega toi lainaan parit äitiyshousut ja imetyspaidan tulevaa varten. Aika ihanaa.

Tällä viikolla täytyy käydä laboratoriossa viemässä pissanäyte ja antamassa verinäyte. Merkkasin tämän viikon innoissani kalenteriin, että olisin heti maanantaina siellä valmiina :D Mutta näin ne päivät menee, huomenna täytyy kyllä mennä heti aamusta, ettei tämä vain unohdu ja saa sen pois alta. Onneksi labra on lähes työmatkan varrella ja hoituu varmasti nopeasti. Sitten alan odottaa np-ultraa, joka on kahden viikon päästä.

Olo on ollut mitä mainioin, oireita on juuri sopivasti mutta ei liikaa. Tällä viikolla luulen kokeneeni ensimmäiset pienet supistuksetkin! Toissailtana hermostuin tietokoneelle ja siitäkös mahakin pillastui :D Eivät ole kivuliaita, hieman epämiellyttäviä. Kuitenkin todella mietoja. Liikuntakin on maistunut tällä viikolla. Sain houkuteltua eilen miehen mukaan Fressille (eipä se kamalasti vaatinut) ja hänkin aikoo nyt liittyä sinne. Mukavaa yhdessä käydä liikkumassa, mies kun on vähän huono lähtemään minnekään yksinään. Ensi viikolla taitaa kobudokin jatkua taas, ajattelin jatkaa sitä maha-asukista huolimatta. Kontaktia kun ei ole ja treenit ovat kevyet ja ohjaaja ymmärtää jos en jotain liikkeitä jaksa/pysty tekemään.

Niin se on taas viikko puolessa välissä. Voisin kipaista lounaan jälkeen ruokalan vieressä olevaan kirjastoon, josko sieltä löytyisi kirjallisuutta liittyen lasten ja vauvojen psyykkiseen kehitykseen ym. Asia kiinnostaa kovasti. Alan olla ihan oikea odottaja, olo on ainakin sen mukainen. Vaikka kriittisiä aikoja eletään vielä, olen tässä jo ihan täysillä mukana. Kaikki menee hyvin loppuun asti ja sen jälkeenkin. Olo on luottavainen ja positiivinen. Se vuotokin loppu viikonlopun jälkeen.

Viikonloppu

Lähdinkin sitten perjantaina iltapäivällä vanhempien luokse yhdeksi yöksi. Mies on koko viikonlopun ollut poissa ja perjantaina soittelin äidin kanssa. Äiti sitten pyysi käymään ja minähän lähdin. Oli ihan mukava pikavisiitti, tulin jo eilen illalla takaisin kun kissoille ei ollut hoitajaa enkä halunnut muutenkaan olla koko viikonloppua poissa. Eilen käytiin äidin kanssa kiertelemässä kaupoilla ja kirpparilla. Äiti hypisteli innoissaan vauvanvaatteita koko ajan :D Muutenkin äiti ja isä olivat ihan onnesta soikeina.

Tuntuu, että maha pömpsähti pieneksi palloksi viikonlopun aikana. Äiti kertoi, että myös hänen odottaessaan esikoista maha tuli tosi aikaisin esiin. Äiti myös lohdutti ja sanoi, että kaikki on varmasti kunnossa, kun kerroin, ettemme ole käyneet vielä ultrassa emmekä kuulleet sydänääniä. Ja äidithän on aina oikeassa ;)

Olen eilisestä asti vuotanut rusehtavaa vuotoa. Eilen ajattelin sen johtuvan perjantaiaamun liikuntatuokiosta. Puoli tuntia meni ihan OK mutta sen jälkeen alkoi tuntua vähän pahalta, vaikken rankasti huhkinutkaan. Mutta vuoto jatkui tänäänkin. Kerran on tullut pikkuhousuun asti, muuten vain vessassa käydessä pyyhittäessä. Ihan selkeästi ruskeaa, enemmän valkovuotomaista kuin menkkamaista vuotoa. Joten en ole huolestunut.

Myös mahassa on alkanut olla taas tuntemuksia. Välillä tuntuu pientä polttelua alavatsassa ja ne alavatsan menkkamaiset olotilat on palanneet. Liekö nyt kohdun kasvua vai mitä.

Nukuin viimeyön todella hyvin meidän pienemmän kissan kanssa. Sillä taisi olla vähän ikävä kun tuli heti illasta viereen nukkuman, yöllä kun heräsin oli taas vieressä hurisemassa ja puskemassa ja sama juttu aamulla herätessä :) Oli kyllä aika ihana herätä. Näin muuten unta että olin synnyttämässä! Olin sairaalassa ja täysin auki, ja sain luvan ponnistaa. Mutta minua ei ponnistuttanut enkä ollut valmis alkaa ponnistamaan! Uni taisi loppua siihen.

Nyt olen alkanut tuntea olevani ehkä ihan oikeasti raskaana. Olo alkaa olla positiivinen ja vaikka pelot välillä nousevatkin pintaan, karkoitan ne pian. Kaikki menee hyvin loppuun asti. Jos nyt jotain tapahtuu niin korkealta tiputaan ja kovaa!

Sain jopa pyykkikoneen pyörimään, muuten ajattelin ottaa tänään suhteellisen rennosti. Olla vain, ehkä katsella elokuvia ja vain maata. Illalla voisin yrittää mennä BodyBalanceen.

Rv 9+5