Kiirusta

Olipas taas kiireinen lopetus viikolle. Kävin eilen töissä vain parin tunnin ajan ja lähdin sieltä suoraan kokoukseen toiselle paikkakunnalle. Olin aivan haltioissani, sillä aurinko paistoi ja keli oli ihan mahtava! Olin menossa ensin ystäväni luokse juoruilemaan ja tiesin käveleväni jonkin matkaa ulkona. Mutta kas kummaa, saapuessani perille ilma oli ihan harmaa ja lunta sateli hieman. Höh!

No mutta näinpä ystäviäni myös kokouksen puitteissa ja sain hyvää ruokaa. Matkasin vielä illalla takaisin kotiin.

Tänään kävin taas parin tunnin ajan töissä, huomennakin täytyy viettää siellä pari tuntia. Ajattelin olla sitten ensi viikolla yhden päivän kotosalla ja tehdä rauhassa täällä esitystä yhteen tulevaan konferenssiin. Tämä päivä onkin sitten työnteon lisäksi mennyt kotihommissa. Pesin/pesen pyykkiä, siivoilin ja vaihdoin vihdoin zamioculcakseni kahteen pieneen ruukkuun. Siirsin ne samalla olohuoneen ikkunalle, josta ne saavat nyt enemmän valoa. Josko ne nyt siitä innostuisivat.

Mies teki meille tänään ihan mahtavaa ruokaa. Marinoi kanan minuuttipihvejä puoli tuntia soija-cherry-paahdettu sipuli-seoksessa ja paistoi ne. Lisukkeeksi meillä oli riisiä johon oli lisätty punaisia linssejä ravintoarvon parantamiseksi ja jämäsalaatit jääkaapista. Salaatin päälle ruiskautin hieman balsamiöljyä.

Jälkiruoaksi oli kahvia ja amarettoa, sekä Jauhot Suussa blogista löydettyjä moussekakkusia. Ihan yhtä hienoja kerroksia en saanut aikaan. Meille tulee huomenna vieraita, joten leivoin noita mahtavia leivoksia. Tein kakut itseasiassa jo torstaina, kun en tiennyt vielä silloin tulevatko vieraat tänään vai huomenna, enkä eilen olisi kerennyt leipomaan. Nauratti torstaina leivoksia leipoessani kun optimoin ajankäytön. Kotiin tultua leivoin pohjan ja laitoin ulos pakkaseen jäähtymään. Sitten tein ensimmäisen moussekerroksen ja laitoin taas ulos jäähtymään. Lopuksi kolmas kerros ja taas takaisin ulos. Yhteensä meni aikaa vähän päälle kolme tuntia. Tein ohjeella yhden kakun ja yhteensä 12 kpl "muffinia", pohjiin riitti yksinkertainen taikina mutta mousseja tein kaksinkertaisen määrän.

Suklaa-sitruunakakku

Suklaabrownies pohja

75 g suklaata

125 g juoksevaa margariinia

2 dl sokeria

1 iso tai 2 pientä kananmunaa (eli 1,5 kananmunaa)

1,5 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa margariinin joukkoon ja kaada ne sokerin päälle. Sekoita seos tasaiseksi ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää kananmuna(t) ja sekoita, lisää lopuksi jauhot ja paista irtopohjavuoassa tai muffinivuoassa 185 C 20 min.

Suklaamousse

100 g suklaata

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl kuohukermaa

1 liivate

Sulata suklaa, vaahdota kerma ja sekoita vaahdon joukkoon suklaa ja tuorejuusto. Liota liivate kylmässä vedessä ja sulata pieneen tilkkaan vettä. Lisää liivate vaahtoon ja kaada seos brownies pohjan päälle. Anna jäähtyä kunnolla.

Sitruunamousse

0,5 dl lemon curdia

2 dl kuohukermaa

4 rkl sitruunamehua

1-2 liivatetta

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon lemon curd. Liota liivate kylmässä vedessä ja sulata sitruunamehuun. Lisää liivate vaahdon joukkoon ja kaada suklaamoussen päälle. Anna taas jäähtyä kunnolla. Koristele kakku haluamallasi tavalla.

Nam! (Ohjeessa Jauhot Suussa blogin ohjeeseen verrattuna puolikas taikina pohjaa, mousset yksinkertaisina ja voin sijaan juokseva margariini.)

Ilmanparantajat

Eilen koneeni temppuillessa ehdin väsätä tällaisen postauksen, mutta viimeistelin sen vasta nyt aamulla. Kartoitin mullanvaihdon tarvetta kasveilleni ja näpsäisin samalla kuvia tylsyyksissäni :)

Kun olin yläasteella raahasin kotiini paljon viherkasveja eräästä kukkakaupasta, jossa kävin lähes viikottain. Harmi etteivät suurin osa kasveista kestäneet eloa vanhempieni asunnossa. Äiti on kyllä uskomaton viherpeukalo, mutta enhän minä valinnut kasveja muuta kuin ulkonäön perusteella.

Ensimmäiseen omaan kotiini soluasuntoon vein mukanani äidin minulle ostaman zamioculcaksen (aka. tikapuukukka tai palmuvehka, kuvaan oli pakko saada sen hieman resuinen olemus). Se viihtyi huoneessani erinomaisesti, huone oli viileä ja sinne ei paistanut ikkunasta kuin aamuaurinko. Seuraavassa asunnossa se joutui evakkoon kissanpentujen tieltä ja suutahti hieman. Kolmannessa asunnossa se vain oli, ei tykännyt kyttyrää muttei saanut uutta intoa kasvuunkaan. Nykyisessä asunnossa en ole vielä löytänyt sille hyvää paikkaa. Ajattelin vaihtaa sen pienempään ruukkuun, jos se vaikka siitä innostuisi. Tämä kasvi on ehkä yksi minun rakkaimmista kasveistani, sillä se on nähnyt minun itsenäistymisen ja kasvun. Siksi en halua luopua siitä vaan yritän saada sen taas viihtymään.

Toinen minulle rakas kasvi on enkelinsiipi. Nyt minulla oleva yksilö taitaa olla jo kolmas, kaikki muut olen tappanut, tosin kaikki ovat peräisin samasta yksilöstä äidiltäni. Tämä kasvi on minulle siksi tärkeä, että minun hoitotädilläni (olin perhepäivähoitajalla) oli valtava enkelinsiipi ja ihastelin sitä aina. Rakastan kasvin lehtien hopeisia pilkkuja ja leiskuvan punaista lehden alapintaa. Suureksi onnekseni enkelinsiipeni rakastui meidän asuntoomme ja kasvaa ja voi hyvin. Olen kasvistani todella ylpeä :)

Kolmas minulle tärkeä viherkasvi on apostolinmiekkani. Opiskeluaikana kävin kastelemassa ystäväni kukkia hänen ollessa muualla kesäloman ja kiitokseksi hän toi pistokkaan apostolinmiekastaan. Myös tämä kasvi on ihastunut uuteen paikkaansa asunnossamme ja on kasvanut aivan valtavaksi. Koskaan en kuitenkaan ole saanut sitä kukkimaan.

Muihin viherkasveihini minulla ei ole tunnesiteitä (ainakaan vielä). Molemmat olen ottanut pistokkaina työpaikaltani, toinen on kahvihuoneestamme ja toinen työhuoneestani. Toisen nimeä en tiedä (jos sinä tiedät, niin kerrotko minullekin?), uusin tulokas on peikonlehti joka vielä juurruttaa isteään.

Näiden lisäksi meiltä löytyy miehen chilejä.

Mitäs ilmanparantajia teiltä löytyy ja onko teillä samanlaisia tunnesiteitä kasveihinne kuin minulla on? :)

Ikäkriisi

Mainitsin tässä taannoin potevani hienoista ikäkriisiä. En ole koskaan aiemmin joutunut moisen kouriin, mutta yksissä juhlissa tajusin yhtäkkiä kuuluvani vanhimpiin vieraisiin. Olen aina ollut se nuorin kaveriporukoissani ja jotenkin ikuisesti 21-vuotias. Juhlissa kuitenkin tajuntaani iski, että suurin osa vieraista oli lukionsa lopettavia, 90-luvulla syntyneitä. Siis mitä?? 90-luvulla?! Eihän silloin syntyneet voi olla vielä 15 vuotta vanhempia! En usko!

Vaikka kuinka koitan vääntää ja kääntää asiaa itselleni rautalangasta, en vieläkään voi sulattaa tätä yhtäkkistä tajuamistani. En kertakaikkisesti ymmärrä tätä asiaa.

Mutta vielä kamalampaa on se, että mieheni se vasta ikäloppu onkin! Pian kolmekymppinen. 30! Ei tästä tule kyllä yhtään mitään. Kolmekymppisenä sitä pitäisi jo olla oma asunto (no se löytyy), muksuja (mhyh, vauvakuume sen kuin kasvaa), hieno auto, ura ja kaikki. Ei voi olla totta.

Jotenkin tuntuu ihan hassulta miten sitä joskus nuorempana kuvitteli että kolmekymppisenä sitä olisi jo kaikki maallinen mammona hankittu, ura hyvässä kuosissa, matkusteltu joka maailman kolkassa ja lapset hankittu. Kuvittelinhan silloin, että lapsi olisi saatava viimeistään 25-vuotiaana. Myöhäistä rypistää nyt. Mutta mistä nämä kuvitelmat oikein sikiävät? Tiedän etten ole ainoa joka on "alisuoriutunut" omista nuoruuden haaveistaan.

Onneksi olen sentään menossa naimisiin, mies on ainakin tullut hankittua haaviin :D Keskustelin nimittäin ikäkriisistäni ystäväni kanssa viikonloppuna, hän on minua pari vuotta vanhempi ja sinkku. Mielestäni sinkkuna olemisessa ei ole kuitenkaan mitään pahaa enkä halua tuomita ketään :) Mutta oma napa on oma napa ja minulla se haluaa miehen.

Tämä ilta meni windowsia uudelleen asentaessa, huomenna täytyy vielä jatkaa ohjelmien asentelun parissa. No, tulipa siivottua kone perusteellisesti. Väsyttää niin maan vietävästi, että lopetan ikäkriiseilyn nyt tähän ja menen nukkumaan kunnon kauneusunet, jotka nuorentavat minua vuosia!

Kevät tulloo

Tänään aamulla kävellessäni portaita alas keittiöön huomasin, että sininen hetki oli juuri alkamassa. Pian aurinko paistaa jo seitsemältä! Huomasin myös autolle kävellessäni, että talitintit laulavat jo titityytä (tai no, tityytähän ne kaupungissa sanoo). Varpuset ovat tirpattaneet pensasaidassa jo useamman viikon mutta pian se ihana lintujen konsertti alkaa! Kevät alkaa olla käsillä! :)

Tänään meillä oli töissä henkilöstöliikuntapäivä. Menin heti kahdeltatoista uimaan ystäväni kanssa ja sieltä minun piti suunnata vielä syvävenyttelyyn, mutta en ehtinytkään. Menimme sen sijaan syömään kreikkalaiseen ravintolaan omnom ruokaa. Oli kyllä mukavaa ja sain hyvin "korvattua" tämän päivän taekwondotreenit. Eilen ottelutreeneissä tuplapotkuissa leikattu polvi ei oikein toiminut tukevasti tukijalkana, vaan muljahti hieman ikävästi. Ei pahasti, mutta ei se hyvältäkään tuntunut. Kotona laitoin kylmägeeliä siihen, nyt tuntuu enää pieni turvotus mutta ei mitään suurempaa kipua. Mutta olin niin tyytyväinen itseeni eilen treeneissä kun sain tehtyä takakiertopotkun! En ole pystynyt siihen vuoteen :) Mutta nyt näemmä tuplapotkut eivät vielä onnistu. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Kävimme myös viemässä miehen sormuksen uudelleen muotoiltavaksi korusepälle. Yhdistämme vihkisormukseen kihlasormuksemme (valkokultaa) ja miehen isän kultaisen vihkisormuksen (hän kuoli kun mieheni oli armeijassa). Myös hääkutsut alkavat olla perillä näihin aikoihin.

Kotiin tultua tein suklaamoussea wienernougat rouheen kera sekä kardemummakaffetta ja kermavaahtoa. Kertakaikkisen mukava päivä tänään(kin) :)

Suklaamousse (kahdelle)

2 dl vispikermaa

75 g suklaata

Raasta tai murustele suklaa, kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Anna seoksen jäähtyä kunnolla jääkaapissa tai pakkasessa. Vaahdota kovaksi vaahdoksi ja tarjoile esimerkiksi Wiener nougat rakeiden kanssa.

Arvonta

Käykäähän vilkaisemassa Arkirakkauden arvonta! Aivan upeita palkintoja :)