Kiukutteluja

Hormonihirviön lisäksi meillä asuu ajoittain (päivittäin) pieni kiukuttelija. Omaa tahtoa alkaa olla ja aikalailla vakiovastaus kysymykseen kuin kysymykseen on ponteva pään pudistus. Tämän lisäksi kuvioon on astunut spagetiksi lattialle heittäytyminen, sylissä venkoilu ja potkiminen sekä itkuraivarit (vielä valtaosin ilman potkuja).

Aluksi tilanteista selvittiin keskustelemalla asia läpi mutta nykyään Eelis tuntuu vetävän raivareita asiasta kuin asiasta ja niihin ei auta kuin aika. Usein aiheena on joku päivittäinen toimi, arkirutiini, joka on suoritettu samalla lailla jo vuoden päivät. Asia, joka on tehtävä. Kuten iltapesulle meneminen tai vaatteiden pukeminen. Olemme pyrkineet miehen kanssa olemaan kysymättä "Haluatko?", sillä on epäreilua tehdä asia joka tapauksessa, vaikka lapsi vastaa "En". Sen sijaan koitamme muistaa kysyä kahden tai kolmen vaihtoehdon väliltä. Kuitenkaan näihin tahtoraivareihin ei auta edes vaihtoehtojen antaminen.

Paras ratkaisu tällä hetkellä tuntuu olevan kun antaa pojan raivota hetki rauhassa ja palata paikalle kun itku loppuu (tähän menee usein max viisi minuuttia). Sitten sylitellään ja kerrotaan miksi näin tehtiin, ja usein asian hoitaminen sujuukin mutkattomasti tämän jälkeen. Valitettavasti aina ei ole aikaa tähän rauhoittumiseen, kun ollaan vaikka lähdössä johonkin, tietenkin kiireellä.

Onneksi nämä kiukuttelukohtaukset ovat kuitenki (ainakin vielä) yksittäisiä tapauksia, vaikkakin päivittäisiä. Ja raivokohtaukset unohtuvat nopeasti ja nauru on herkässä pian rauhoittumisen jälkeen.

Koitan muistuttaa itseäni siitä, että minut on kasvatettu niin, että ei saa huutaa eikä raivota. Se on ollut kiellettyä. Niinpä näin aikuisenakin vältän konflikteja enkä osaa/halua pitää puoliani (onneksi mieskään ei pidä riitelystä, joten meillä asiat ratkaistaan useimmin puhumalla ennen kuin ne kehkeytyvät riidoiksi asti). Haluan antaa Eelikselle luvan kokea kaikki tunneskaalat ja kertoa, että kielteisetkin tunteet ovat sallittuja, eivätkä ne vähennä rakkautta poikaa kohtaan.

Valtaosan ajasta Eelis on kuitenkin se aurinkoinen pieni poika :)

Hormonihirviö

Olen pikkuhiljaa huomannut, että meillä asuu hormonihirviö.

Yleisesti ottaen olen oma itseni, geneerisen seesteinen ja rauhallinen viilipytty, joka ei turhista stressaile tai räjähtele.

Nyt kuitenkin viime aikoina pinna kiristyy sadasosan sekunnissa kireäksi kuin viulun kieli (en soita enkä ole koskaan koskenutkaan viulua, mutta kai ne kielet on kireämmät kuin kitarassa?) ja napsahtaa seuraavassa sekunnissa poikki.

Pääosan karjumisitani saa vastaanottaa kohta vuoden vanha kissanpentu (jolta pallit poistettiin pari kuukautta sitten, se auttoi kyllä huomattavasti etenkin yöhulinoihin!). Sillä kun on aivan käsittämätön viehtymys villaan. Kissa haistaa villaisen tuotteen mystisesti mistä vain ja kaikki villainen täytyy piilottaa. Myös kaapin ovien takaa, ja keinolla millä hyvänsä se löytää tiensä villapeittojen, -tumppujen, -pipojen, -housujen ja -vaippakuorien luokse. Sitten se raahaa ne alakertaan (tai minne milloinkin, aina kuitenkin toiselle puolelle asuntoa) ja jyystää niitä.

Sitten on käsintehtyjen aarteiden langat poikki (onneksi näin ei ole vielä ehtinyt käydä juuri millekään).

Kissalla on myös pöljyyskohtauksia, jolloi nse häntä pörhössä pomppii pitkin asuntoa (kiusaten kahta muuta kissaa), tiputtaa tavarat pöydiltä ja pureskelee KAIKKEA. Mm. Eeliksen yövalon (Ikean Spöka) korvat syötiin yksi päivä, myös parit johdot (itkuhälyttimen ja Nintendo DS:n) on nakerrettu poikki (tosin kuukausia, kuukausia sitten).

Koitan jatkuvasti muistuttaa itseäni, että kissa on vielä pentu ja (toivottavasti) rauhoittuu ajan myötä, pallien poistaminen auttoi jo paljon. Yhtään toista kollikissaa meille ei kuitenkaan enää koskaan tule! Yritän myös muistaa, kuinka se edellinen kolli pissasi verhoihin ja nurkkiin, ja että tämän nykyisen otuksen mielenliikkeet ovat kaukana edellisestä. Koitan myös muistuttaa itseäni kissan ihanista puolista, kuinka se on se ainoa sylikissa joka itse kömpii ihan syliin hurisemaan, ja joka leikkii Eeliksen kanssa (vaikkakin Eeliksellä menee hermo heti jos kissa tulee leikkimään sillä samalla narulla :D).

No, kissa ei ole ainoa joka saa pinnan poikki, valitettavasti osansa saa myös Eelis ja mies, usein lähes syyttä ja ainakin turhan kipakan tiuskaisun muodossa. Tämä lienee sitä loppuraskauden hormonihuuruja, sillä jotenkin tuntuu, että tämä piirre on tullut esiin ihan yhtäkkiä. Aiemmin olin vain väsynyt mutta nyt en löydä mitään järkevää tekosyytä tiuskia. Olen edelleen väsynyt, mutta en samalla lailla uupunut. Hermo ei vaan kestä mitään ylimääräistä negatiivista. Itku ei ole kaukana jos se lanka menee poikki niistä Eeliksen ainoista villatumpuista...

Tunnustus

Annu viskaisi tunnustuksella, kiitoksia oikein paljon! :)

 

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

***

1. Kiitoksia vaan vielä kerran, Annu on itselleni uusi tuttavuus ja jotenkin hämmentävää tajuta, että "ulkopuolisia" lukijoita on olemassa, etenkin sellaisia jotka viskasevat tunnustuksella!

2 ja 3. Haluaisin jakaa tunnustuksen seuraaville blogeille: Riinan riemu, Ajatuskatkos, Verskin Valtakunta, Äitilandia, Pikku Seikkailija, Piiri pieni pyörii, Vauva, älä itke tänä yönä ja Valeäidin tunnustukset. Nämä valikoitui sillä perusteella, että näitä blogeja seurailen tiiviisti.

4. Lapsena haaveammattejani olivat joko sairaanhoitaja tai biologi. Haaveilin lapsena omasta koirasta, jonka nimi olisi Nuusku. Nuorena kuvittelin, että olisin viimeistään 25-vuotiaana perustanut perheen (sillä sen jälkeenhän sitä ollaan ikäloppuja). Teininä vannoin olevani ikuisesti absolutisti. Mennessäni opiskelemaan luulin, että minusta tulisi opettaja. Opiskeluaikana särjin sydämeni ja luulin, ettei kukaan voisi koskaan rakastaa minua. Alkuvuodesta vannoin, että loppuvuoteen mennessä saisin valmiiksi kirjoitusurakkani.

Yksi näistä satunnaisista asioista kävi toteen.

Tök tök

Jostain syystä energia on ollut hukassa blogiin kirjoittamisen kanssa. Intoa vähentää se, että blogger on myös tökkinyt enemmän tai vielä enemmän julkaisujen tallentamisen ja julkaisun kanssa.

Huomenna alkaa virallisesti äitiysloma. Mummu on ollut viikon poissa kuvioista hoitamassa omia asioitaan joten ollaan oltu ihan kaksistaan Eeliksen kanssa päivät. Viime viikolla käytiin ihmettelemässä kauppakeskusta ja käytiin muksuvoikassa. Tällä viikolla ollaan leivottu ja askarreltu isänpäiväkortit ja saatettu alkuun joulukorttien askartelu (maalaan vesiväreillä kuusen äärirajat, Eelis maalaa päälle valitsemillaan vesiväreillä ja liiduilla, liimataan huopasydämet Eeliksen osoittamiin paikkoihin ja lopuksi "Hyvää Joulua" tarrat). Lisäksi ollaan nähty paria ystävää lapsineen.

Olen edelleen tavattoman väsynyt, Eelis menee nukkumaan 20:30-21 välisenä aikana ja itsekin painun pehkuihin viimeistään kymmeneltä. Aamulla herätään kahdeksan aikaan, joten yöunen pituus on kiitettävä. Nousen öisin kerran pissalle ja enää en jää valvomaan siitä. Tästä huolimatta voisin nukkua aina vaan enemmän. Eelis nukkuu päikkärit noin 13-14:30 ja sinä aikana usein keitän kahvit, smurffailen netissä tai katson hömppää jakson verran. Usein hoidan myös asioita joita ei Eeliksen läsnäollessa voi hoitaa. Koitan myös levätä päikkäreiden aikana, joten kotityöt hoidan Eeliksen kanssa.

Aamusokerit ovat olleet edelleen koholla, tosin viime viikonloppuna tuli herkuteltuakin ihan liikaa. Toisaalta, illalla pähkinöiden tankkaus ei enää riitä pitämään aamun sokereita kurissa vaan illalla pitää tankata jotain hiilaripitoisempaa, ja syödä runsaammin. Koitin yölläkin pähkinöiden syömistä, mutta kourallinen vessassa käynnin yhteydessä ei riittänyt ja en millään haluaisi varta vasten alkaa yöllä syömään, sillä heräisin siihen liikaa ja jäisin sitten valvomaan. Jotenkin tuo unen saaminen tuntuu nyt tärkeämmältä.

Etova olo on alkanut vaivata taas lähes päivittäin, tosin usein tämä liittyy hiilareihin (kuten pullaan tai suklaaseen...), ja olo helpottaa seuraavana päivänä kun panostaa taas syömisiin. Viime viikonloppuna keräsin nesteitäkin niin, että ranteita alkoi särkeä (rannekanavassa ilmeisesti liikaa painetta turvotuksen takia), onneksi sekin vaiva helpotti kun turvotus helpotti.

Mutta nyt iltapuuron syöntiin ja iltasadulle...

Eeliksellä oli asiaa

debgvwwwwbzzzzzzzasvVZ BV  MN M  VFC VCDXZAFC RE