Kestoilusta

Ai miten niin alkaa ajatukset olla tulevassa pikkusikkurassa kun postaustahti tihenee?

Eeliksen kanssa kestovaippailtiin heti alusta alkaen (tai no, ekat pari viikkoa mentiin kertiksillä kun totuteltiin ensin ihan vaan vauvan kanssa eloon) ja vuoden ajan meillä käytettiin kotona pääosin kestoja, öisin (pelkäsin liikaa vaipan vuotoa) ja reissuilla mentiin kertiksillä. Kun Eelis meni mummulaan päivähoitoon, halusi mummu kertakäyttöisiä vaippoja (koki kestot liian hankaliksi hoitopäivien ajaksi) joten nyt ei ollakaan sitten puoleen vuoteen kestoiltu. Ei meillä ole ollut sopivan kokoisia vaippojakaan puoleen vuoteen, laiskotti kai liikaa kun en viikonloppujakaan varten hankkinut isompia kestoja. Näin jälkeenpäin harmittaa vähän vaikkakaan en asiasta ole huonoa omaatuntoa viitsinyt potea.

Meillä Eeliksellä toimi parhaiten ImseVimsen vaipat (imuvaippoihin ompelin tarrat) kuorien kanssa. Lisäksi äiti ompeli muutaman kuoren ja kasan imuja (vanhoista froteepyyhkeistä), sekä kutoi kahdet villahousut jotka kuitenkin jäivät aika vähälle käytölle. Vuoden 2010 äitiyspakkauksen kestot olivat aika hanurista ja toimivat lähinnä viimeisinä keinoina jos kaikki muut oli loppu. Löysin kirppikseltä halvalla puuvillaisia nauhavaippoja, mutta ne eivät oikein toimineet, jostain syystä pissa haisi niissä todella voimakkaasti ja ne oli hieman hankalia käyttää (nauha piti pyörittää pyllyn alta ja laittaa solmuun eteen). Laitoinkin ne sitten eteenpäin aika nopeasti.

Kestoja meillä on oli sen verran vähän, että pyykkiä piti pestä joka päivä jotta vaipat riittivät (3-6 kg ImseVimsejä 11 kpl + kuoria 7 kpl, astetta isommalle vauvalle kuorivaippoja 8 kpl ja vielä isompia vain 4 kpl). Tämä oli kuitenkin ihan ok, sillä samaan koneeseen laitoin aina vauvan muunkin pyykin. Pääosin pesin vaipat 60 asteessa, silloin tällöin 95 asteessa, kuoret aina 40-60 asteessa ja harvemmin (laitoin käytön jälkeen kuivumaan ja pesin vasta useamman käyttökerran jälkeen tai heti jos tuli tahroja). Pari kertaa laitettiin harsoakin imuksi, siitä vaan tulee aika iso pakkura.

Minulle on ollut ilmiselvää kestoilla myös tulevan sikkuran kanssa. Kuitenkin epäilen, että nyt kestoja pitäisi olla enempi, jotta ei iske paniikki jos pyykkiä ei ehdikään pestä päivittäin. Asiahan ei ole minulle ongelma sillä pidän pyykinpesusta mutta aina ei välttämättä vaan ehdi tai jaksa. Lisäksi haaveilen että kotiin jäätyäni Eelikselläkin alettaisiin taas käyttää kestoja kotona ollessa.

Meidän kestot olivat hetken aikaa lainassa naapurissa jossa kestoilu ei kuitenkaan toiminut. Sanoivat kyllä että asiaan vaikutti myös se, että vauva itki paljon ja kestot lisäsivät taakkaa liikaa. 

Hetken aikaa netissä smurffailtuani olen (tällä hetkellä) vahvasti sitä mieltä, että taidan tilata eBaysta Babyland one-size kuorivaippoja. Imuja meillä on riittävästi (ja niitä saa helposti lisää vanhoista pyyhkeistä, äidillä kun on saumuri), nuo kuoret sopisivat sekä vauvalle että Eelikselle ja Verskin blogista luin hyviä kokemuksia näistä. Lisäksi ne ovat huomattavasti halvempia kuin mikään muu (suuret löydöt kun eivät juuri kohtaa minua, olen aina väärässä paikassa väärään aikaan ja kestolahjoittajia ei valitettavasti lähipiirissä ole, Eelikselle sain muutamia äitiyspakkauksen kestoja parilta kaverilta kun he eivät itse kestoilleet).

Täytyy perehtyä taas kestoiluun ajatuksella, sen muistan että imut kannattaa tytölle taitella erilailla kuin pojalle! Jos jollain on tarjota lisävinkkejä (tai kestoja hyvällä hinnalla) niin otan niitä mielelläni vastaan!

1,5 vuotiaan päivärytmi

Eipä ole pitkään aikaan tullut päivitettyä meidän päivärytmiä, joka on ollut nyt lähes puoli vuotta aikalailla stabiilina.

Herääminen (alkaa kuulua höpöittelyä Eeliksen huoneesta) ja aamupesut

 

klo 7     arkiaamuina: vähän rahkaa/jogurttia

             viikonloppuisin: aamupuuro

klo 8     arkiaamuina: aamupuuro mummun luona

klo 9     ulos leikkimään

klo 10   tarvittaessa pieni välipala

klo 11   lounas

klo 12   päikkärit

klo 15   välipala

klo 15:30 ulos leikkimään

klo 17   päivällinen

(klo 18  ulos leikkimään)

klo 19   iltapesut

klo 20   nukkumaan

Meidän arki rytmittyy siis syömisten ja nukkumisten ympärille. Eelis nukkuukin todella hyvin (yössä noin 11 h ja yleensä noin 2 h päikyt) ja syö innokkaasti. Nukkumaanmenokin sujuu nykyään pääosin mutkattomasti, niin päikyille kuin yöunillekin mennään kissoille/isälle/mummulle/äidille heiluttaen ja Eelis jää unileluineen sänkyyn hakemaan unta. Joskus nukahtaa samantien, usein jää höpöttelemään ja ölisemään (meillä Eelis on aina pitänyt uniölinää nukahtaessaan), nukahtamiseen menee 5-30 min. Mutta tämän ajan Eelis on itsekseen huoneessaan, ei vaadi meidän läsnäoloa.

Pääosin energia pyritään purkaa pojasta ulkona hiekkalaatikolla ja palloa potkimalla. Pyritään siihen, että Eelis saisi olla ulkona leikkimässä vähintään sen kaksi tuntia päivässä. Mummulassa samat rutiinit pätevät. Aina tähän kahteen tuntiin ulkoleikkejä ei päästä, jos vaikka on asiaa kaupungille niin sinne mennään aamupäivästä ennen päikkyjä ja kauppareissuille taas lähdetään päivällisen jälkeen. Sateisina keleinä sisällä täytyy tosissaan koittaa keksiä puuhaa pojalle että ei iske kovin suuri turhautuminen kun ei pääsekään hiekkalaatikolle (jossa Eeliskään ei viihdy jos hiekka on liian märkää). Eelis on alkanut olla leikeissään itsenäisempi, tosin jos äiti on näkyvissä, pitää se hakea usein sormesta vetämällä ja hokemalla "tänne, tänne".

Vaikka Eelis hyvin tietää mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, täytyy vähän kiukutella, etenkin isille.

Itse rutiinien orjana on ihanaa kun oma lapsikin tykkää rutiineista ja tietää jo mitä tapahtuu seuraavaksi. Helpottaa omaa elämää huomattavasti ja sinisilmäisen avoimesti koitan pitää rutiineista tiukasti kiinni myös vauvan tultua maailmaan. Vauvallahan ei rytmiä ole joten saa nähdä kuinka haastavaa rutiinien kiinnipidosta tulee...

Masu 1 ja Masu 2

No jaa, lienee siinä joku ero (muutenkin kuin kuvan laadussa). Tuntu on ainakin eri!

Esikoinen RV 24+2:

Kakkonen RV 23+5:

Kevyempää syksyä kohti

Väsymys on alkanut helpottaa, nyt viikon verran olo on ollut suhteellisen normaali. Myös mahakivut ja supistelut ovat helpottaneet. Erityisen energinen olo ei ole vieläkään, mutta nyt en ole jatkuvasti kuoleman väsynyt. Tosin edelleen menen aikaisin nukkumaan, yhdeksän maissa illalla.

Mies oli viime viikon työreissulla, tuli viikonlopuksi kotiin, lähti aamulla taas ja palaa takaisin keskiviikkona. Onneksi arki on mennyt hyvin Eeliksen kanssa, töistä olen mennyt äidille (joka on tehnyt ruoan valmiiksi, nam) ja kuuden maissa ollaan kävelty kotiin. Ilta on mennyt aikalailla rauhallisesti iltapuuhien parissa ja ollaan menty molemmat ajoissa nukkumaan.

Kovasti olen pähkäillyt vaunupolitiikkaa uuden tulokkaan myötä. Uusia vaunuja en halua ostaa, sillä meillä on uutena ostetut ja erinomaisesti toimivat Emmaljungat. Niihin saisi ostettua erikseen istuinosan sisarukselle, mutta sade- ym. suojia siihen ei sitten saa. Eelis ei myöskään jaksa seistä seisomalaudalla (tullee ajankohtaiseksi noin vuoden päästä), tai kävellä pidempiä matkoja. Mummun luokse ostetaan käytettynä matkarattaat, joten ajattelin että kyllä me kaksilla menopeleillä pärjätään. Jos täytyy lähteä jonnekin yksin lasten kanssa, niin laitan vauvan kantoliinaan ja Eeliksen rattaisiin. Mukaan makuupussi niin vauvan saa tarvittaessa siirrettyä rattaisiin (selkänoja makuuasentoon) ja Eeliksen leikkimään tms. Ja jos täytyy lähteä pidemmälle reissulle, niin en mene yksin, otan mummun ja/tai miehen mukaan, ja mummulta matkarattaat Eelikselle.

Autoon täytyy hommata turvaistuin vauvalle (Eeliksen vanha kun myytiin jo vuosi sitten pois), mutta muuten meillä on aikalailla kaikki kasassa. Kävin läpi tässä taannoin Eeliksen vaatteet ja laitoin eteenpäin/myyntiin "liian poikamaiset" (kyllä, haluan jotain tyttömäistä niiden "unisex" vaatteiden rinnalle) ja kävin kirpparilla kahdesti. Nyt onkin sitten uudelle tulokkaalle vaatteet ainakin seuraavaksi vuodeksi varastossa. Haalarit täytynee ostaa erikseen sitten vuoden päästä talveksi.

Eelikselle pitäisi olla tiedossa jo oma sänkykin (ukki lupasi sen hioa ja maalata), täytyy alkaa harjoitella siinä nukkumista kohtapuoliin, että onnistuu sitten ongelmitta kun pinnasänkyyn tulee uusi tuhisija.

Ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan äitiyslomaan, ja olen jo alkanut odottaa tulevaa kotiaikaa. (Täytyy kovasti toivoa että saisin olla kotona vielä sen kuukauden ennen uutta vauvaa, ehtisin ehkä saada sen edelleen roikkuvan kirjoitusprojektin valmiiksi!) Vaikka vielähän sitä pitäisi olla töissä kaksi kuukautta ja rapiat päälle :D Katselin jo kansalaisopiston kevään tarjonnankin, ja valitsin itselleni (vauvajoogaa) ja Eelikselle (muksuvoikkaa, jatkoa tämän syksyn muksuvoikasta) kurssit, joille ilmoittaudun. On sitten keväälle jotain ihan itselle (siis se vauvahan vaan tulee siinä kylkiäisinä vauvajoogaan) ja jotain ihan kaksinkeskeistä minulle ja Eelikselle (muksuvoikka matkoineen kestää 1,5 h joten sen aikaa uskallan jättää vauvan mummun hoitoon, vaikka se kovin pieni vielä onkin silloin). On se muuten ihanan vapauutavaa kun mummu on lähellä, ei tarvitse murehtia niin paljoa! Haluan kuitenkin huomauttaa, että emme pidä mummua itsestäänselvyytenä ja osaamme olla kiitollisia siitä, että hän haluaa ja pystyy auttamaan meidän vauva-arjessa! Koitamme olla kuormittamatta mummua liikaa, arkipäivissä on jo riittävästi puuhaa mummulle, joten viikonloppuisin emme mummua laita juurikaan Eeliksen vahdiksi, täytyy mummunkin saada levätä! Ja onneksi mummu on alkanut löytää jo omaa elämäänsä täältä, joten ei myöskään istu yksin kotona viikonloppuja tylsistyneenä :) Ja täytyy myös sanoa, että mummu voi silminnähden paremmin täällä, eikä kuulemma kaipaa takaisin. Win win!

Eeliksen serkkukin voi hyvin, kävi leikkauksessa (joka meni hyvin), vauva siirrettiin sairaalaan lähemmäs kotia ja nyt on jo puheissa ihan kokonaan kotiin siirtyminen. Pää vauvalla on iso, mutta asiasta tietämätön voisi ihan hyvin laittaa sen "vain" isopäisyyden piikkiin.

Alkava (?) syksy vaikuttaa tällä hetkellä paljon kevyemmältä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuin mennyt kesä. Ainakin nyt mieli on varsin positiivinen :)

Kesän kuulumiset

Jospa sitä taas päivittelisi hieman meidän perheen kuulumisia. Kesä on vilahtanut ohi, itsellä oli viikon (palkaton) loma, mies vietti kotona lähes viisi viikkoa. Teki kyllä pojille hyvää olla keskenään, huomasi selkeästi miten Eelis alkoi olla isänsä perään enemmän ja välillä äiti ei kelvannut vaan pelkkä isi!

Eelis onkin kehittynyt huimasti taas kesän aikana. Nyt hiekkalaatikkoleikit ja pallon potkiminen on ihan must. Heti aamupalan jälkeen pitää olla jo menossa hiekkalaatikolle, tulee itku jos ei heti pääse, iltapäivän ulkoleikkeihin koitetaan saada pallon potkimiset jotta saataisiin viimeisetkin energiat pojasta ulos. Tulee sitä "ihan oikeaa" liikuntaakin sitten. Hienomotoriikka alkaa toimia ja Eelis on alkanut kiinnostua duploista. Juo itse maitomukista (oppi puolessa päivässä) ja haarukoi itse ruokaa suuhun. Lusikalla syöminen ei oikein onnistu. Otettiin syöttötuolista turvakaari pois ja nyt Eelis kiipeää korokkeen avulla itse tuoliin ja pois siitä. Myös sohvalle kiipeäminen onnistuu hienosti. Eelis tapailee sanoja mutta ei varsinaisesti puhu sanoilla vielä. Ymmärtää älyttömän hyvin mitä sanotaan ja saa asiansa jollain tavalla selväksi. Kertoo usein päivän tapahtumista ääntein ja elein. Kovasti koittaa jo pukea itse päälle ja on aina auttamassa, kova poika Eelis on siivoamaan! Aikalailla kaikkeen vastataan puistamalla päätä ja omaa tahtoa alkaa olla jo aika lailla. Välillä kiukuttaa enemmän, usein Eelis kuitenkin on hyväntuulinen ja yhteistyöhön haluava. Pottailut onnistuu enemmän tai vähemmän hienosti, Eelis ei oikein malttaisi istua potalla ja kiukku tulee herkästi vaikka olisikin vessahätä. Päivässä kuitenkin tulee edes pissa tai pari pottaan, usein kakkakin. Vaippoja kuitenkin menee useampi päivässä. Satuhetket on kutistuneet ihan minimiin, nyt pitää olla menossa koko ajan ja vasta illalla Eelis rauhoittuu kuuntelemaan iltasatua, jos silloinkaan malttaa. Rutiinit on kuitenkin onneksi kaikilla hallussa ja Eelis menee kiltisti nukkumaan ja nukkuu todella hyvin. Öisin sellaiset 10 tuntia ja päivällä 2-3h päikyt. Nukahtaa itsekseen eikä jää itkemään sänkyyn vietäessä. Päikyillä useimmiten herää tunnin kuluttua nukahtamisesta ja itkeskelee hetken, mutta nukahtaa pian takaisin. Hampaita tehdään koko ajan ja kyllä niitä puhkeaakin. Välillä on suu kipeä ja ruoka ei maistu ja kiukuttaa, mutta ei olla edes särkylääkettä vielä tarvittu. Katsotaan sitten kun ne kulmahampaat alkavat tulla...

Ihan pelkkää juhlaa ei ollut tämä kesä, mummi haudattiin viime viikonloppuna ja miehen siskon lapsella todettiin hydroencephalus (vesipää). Onneksi toissapäivänä selvisi, että todennäköisyys siihen, että lapsi on kehitysvammainen, on kuitenkin pieni. Kuitenkin lapsi syntyy keisarinleikkauksella ja päähän asennetaan suntti heti syntymän jälkeen, joten leikkaukseen pieni tulokas joutuu heti. Kuitenkin on hyvä, että asia huomattiin nyt, eikä lapsen synnyttyä. On lääkärit ja kaikki valmiina. Uutiset antoivat taas vähän uutta perspektiiviä omaan odotukseen ja siihen, miten onnekas sitä on kun on olemassa jo terve lapsi.

No töissä on edelleen mukavaa, oli aika tylsistyttävää olla lähes yksin kolmisen viikkoa. Koitin ottaa rauhassa aika onnistuneesti, mutta enpä sitten saanutkaan paljoa aikaan. Vähän sain edistettyä kirjoitusprojektia kuitenkin töiden ohessa. Väsymys painaa edelleen vaan päälle, loman aikana nukuin päikkäreitä ja ne auttoivat asiaa, harmi ettei arkena kuitenkaan päikkyjä ehdi ottaa. Töissä energia alkaa ihan täysin loppua kahden aikaan. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Raskaus on muuten sujunut hyvin, nyt alkaa maha painaa sen verran, että liikkuminen alkaa olla vaappumista. Sain ystävältä tukivyön lainaan ja se auttaa asiaa hieman, mutta pidemmät kävelylenkit, ja näyttää siltä että myös pyöräily töihin on poissuljettuja. Huomaa miten lihaksisto ei ole palautunut edellisestä raskaudesta, maha on jo aikamoisen kokoinen kun ei ole vatsalihaksia pitämään sitä aisoissa, eikä kannattamaan sen painoa. Maha kipeytyy helposti ja supistelee, välillä jopa ihan epämiellyttävästi. Rauhallisesti siis täytyy mennä.

Heräilen edelleen yö aikaan kaikenmaailman ääniin ja jään usein valvomaan, mikä ei auta väsymykseen ollenkaan. Vaikka määrällisesti nukun ihan riittävästi valvomisesta huolimatta (menen nukkumaan yhdeksän aikaan ja herään puoli seitsemän, ja vaikka valvoisin yöllä niin tulee unta silti seitsemän-kahdeksan tuntia), ei mikään määrä unta tunnu riittävän. Ystävä ehdotti jo verikokeissa käymistä, jos raskaus on vaikka sekoittanut kilpirauhasarvot. Täytyy selvittää asia.

Pääosin meillä arki sujuu moitteetta ja olen jo alkanut odottaa kotiin jäämistä. Kahden pienen lapsen kanssa oleminen ei ainakaan vielä pelota, nyt äiti on kuitenkin niin lähellä että apua saa heti ja pyytämättäkin. Katsoin jo seuraavaksi vuodeksi Eelikselle kansalaisopistosta liikuntakurssit nyt syksylle ja ensi keväälle, jossa saa käydä syksyllä mummun kanssa ja keväällä sitten minun kanssa, niin on jotan yhteistä juttua jossa käydään ihan vain kaksistaan. Keväälle ajattelin itse ilmoittautua vauvajoogaan. Tässä lähellä järjestetään kolmesti viikossa avoimen päiväkodin puolesta toimintaa, joissa ajattelin käydä Eeliksen kanssa (vauva kulkenee mukana) jaksamisen ja ehtimisen mukaan, jotta on jotain toimintaa viikoille.

Mutta kohta on kahvia ja rahkaa tarjolla, eiköhän tämä taas riitä kuulumisista.

Niin, sen verran piti vielä sanoa että itsellä on pääosan raskaudesta ollut ihan poikaolo, en voinut pahoin ja maha on iso ja edessä. Mutta niin meille vaan on tyttö tulossa :)