Noniin, kun kerta kotona en ole ehtinyt päivitellä niin päivittelenpä kuulumisia tauolla.
Yksivuotisjuhlat menivät mukavasti. Lauantaina juhlimassa oli isovanhemmat ja kummit, sunnuntaina sitten loput. Tarjottavina oli Kinuskikissan sivuilta poimitut kinkkukeikauskakku (kalkkunalla) ja lohivoileipäkakku (x2), kaksi sienipiirakkaa, porkkanamuffineita, mustikkamuffineita, täytekakku ja läjä keksejä. Muut tein itse, paitsi keksit ostin valmiina.
Ihmetystä (enimmäkseen minussa) aiheutti se, että miehen äiti (eli mummo) ei tullutkaan paikalle. Alunperin suunnitelma oli, että hän ja ukki olisivat tulleetkin sunnuntaina (mummolla oli koulutus lauantaina) mutta ukki pääsikin kummin (miehen siskon) kyydillä lauantaina. Luulin että tulee mummo yksinään (tai ukin kanssa) sunnuntaina. Ukki toi tullessaan mummon leipoman kinkkupiirakan (ja minähän en siis syö punaista lihaa jonka he varsin hyvin tietävät), ja sunnuntaina kun ei mummoa kuulunut, miehen soitettua selvisi ettei mummo ollutkaan tulossa, ei jaksanut lähteä ajamaan. Olisi tullut jos ukki ei olisi tullut silloin lauantaina kummin kyydissä, sillä alunperin kummi (ja hänen avomiehensä) kysyi josko he olisivat voineet tulla jo torstaina tai perjantaina. Tähän vastasin (sisäisesti närkästyneenä), että me ei olla silloin ennen iltaa kotona ja minä valmistelen silloin synttäritarjottavia! Kummi oli siis lomalla ja olisi vain halunnut vanhempiensa luota kotiin jo viikonlopuksi. No en nyt sano mitään tähän enempää.
Toinen mielipahan aiheuttaja oli oma veljeni (Eeliksen toinen kummi), joka ensin arpoi tuleeko vaiko eikö (taustana sen verran, että hän on hieman "epäonnistunut" elämässään, ei ikinä käy missään kotipaikkansa ulkopuolella, ei matkustele, ei seurustele, ei ole töissä jne.) ja lopulta sanoi tulevansa jos kukaan ei pyydä töihin lauantaina (tällä hetkellä hän on työllistettynä). Hän siis pääsi isäni kyydillä tänne ja pois.
No, lauantaina hän ja isä tulivat äidin luo ja sieltä meille. Kysyin sitten että mihin se veli jäi, niin hän oli päättänyt ilmestyä paikalle tuhannen päissään! Oli sitten itse todennut että ei varmaan kannata tulla. En voi sanoa kuinka vihainen ja ennenkaikkea pettynyt olin. Tuli sitten sunnuntaina piipahtamaan ennenkuin lähtivät takaisin isän kanssa. En puhunut enkä katsonut häneen päin, etten vain sanoisi mitään. Lopulta heidän lähtiessä hän kysyi eikö saa halia, ja kävin sen antamassa ja totesin että vahvemminkin olisi voinut mennä.
No kolmas insidenssi oli se täytekakku. Suunnitelmana oli suklaakääretorttupohjalle suklaamoussea, toinen pohja, siihen nougatrouhemousse ja vielä kansi päälle. No eihän se täyte mitään kestänyt vaan koko kakku lässähti kakkupohjavuoalle! Pari(kymmentä) kirosanaa myöhemmin heitin kakun roskiin, onneksi olin tehnyt varmuudeksi toiset pohjat. Tein sitten kuorrutukseen tarkoitetuista kermoista ihan perustäytteen ja seuraavana aamuna mies lähti heti kauppojen auettua hakemaan uusia kuorrutekermoja. Että tällainen ihan perinteinenkin moka.
No mutta juhlat menivät varsin mainiosti, Eelis nukkui aina hyvät päikkärit ennen vieraiden tuloa ja heräsi kun osa vieraista oli jo tullut. Söi hienosti ja seurusteli (äidin sylistä), avasi innoissaan paketteja ja nautti huomion keskipisteenä olosta. Eelis sai mm. kirjoja, keinuhevosen (minun vanha) ja kivoja leluja. Kaikki oltiin kyllä ihan poikki viikonlopun jälkeen!
Niin, ja saatiin kivoja uutisiakin, alkusyksystä Eelis saa serkun! Miehen sisko odottaa ensimmäistä lastaan :)
No sunnuntaina vieraiden lähdettyä haettiin meidän uudet kissat kotiin ja hyvin ovat nyt viikossa kotiutuneet. "Vanha" tyttökissa ei ihan vielä ole kaverina mutta lämpenee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Uudet kissat onneksi antavat tilaa mutta eivät lopeta yrittämistä tutustumiseen. Ovat kovin leikkisiä ja eivät pelkää Eelistä ollenkaan. Öisin onkin pidettävä Eeliksen huoneen ovi kiinni ettei Eeliksen sänkyyn mene ylimääräisiä lämmittäjiä.
Maanantaina sitten oli neuvola ja kaikki on vallan mainiosti. Eelis sai kolme rokotetta ja vaikka mies piti Eelistä, meinasin minä alkaa itkeä! Vaikka Eelis toipuikin rokotuksista nopeasti. Annettiin yöksi särkylääkettä kun Eelis oli vähän nuhjuinen ja selkeästi kipeä jaloistaan pistoskohdista.
Töihinpaluu on sujunut mukavasti, tiistaina kävin eräässä (ei töihin liittyvä) kokouksessa toisella paikkakunnalla ja tulin sieltä kotiin vasta kymmenen aikaan illalla. Mies oli siis hoitanut Eeliksen iltapuuhat ja vaikka iltatissiä ei nyt saanutkaan, niin hyvin oli mennyt nukkumaan. Tästä rohkaistuneena ilmottauduin yhteen kahden päivän kokoukseen tämän kuun puolessa välissä :)
Eelis on siis päivähoidossa äitini luona. Aamuisin viedään Eelis mummulaan ja töistä päästyä haetaan. Tosin äiti on niin mielissään nyt täällä asumisestaan, että on tehnyt meille aina jotain syötävää, joten syödään siellä ja lähdetään sitten iltapuuhiin kotiin. Tosin nyt kun äidin taloon tehdään hissiremonttia (äiti asuu kuudennessa kerroksessa), haettiin tänään äiti meille jotta pääsevät pihalle Eeliksen kanssa. Äiti kun ei jaksa kantaa Eelistä ylös asti, vaikka alas pääseekin. Ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja kaikki ovat järjestelyyn enemmän kuin tyytyväisiä.
Nyt kun Eelis ei enää ole tissillä koko päivää, on pienenä huolena ollut hänen nesteensaanti. Ei juo tuttipullosta tai nokkamukista, hörppyyttämällä ihan pari suullista. No viime viikolla kun ei ollut tissiä saatavilla senkään vertaa, pyysi Eelis isiltä ja mummultakin tissiä. Mutta eihän me ymmärretty kukaan että Eeliksen oli jano! Nyt viikonloppuna alettiin tarjota vettä aina silloin tällöin ja aina ruokailun yhteydessä maitoa, parin suupalan välein. Ja nyt Eelis osaa juoda useammankin suullisen kerrallaan! Ja selkeästi auttoi janoon, lauantaina oli käytännössä koko päivän tissillä mutta sunnuntaina ei enää. Ja pissojakin on alkanut taas tulla normaaliin tahtiin.
Mutta nyt takaisin työn pariin, on tämä ihan mukavaa olla takaisin töissä kun olen ollut kaivattu :) Ja vaikka olen saanut aloittaa ihan rauhassa ja kukaan ei ole ollut painostamassa, olen saanut hyvin aikaan ja juttuja käyntiin. Ainakin näin yhden viikon töissäolon jälkeen voin myöntää, että kotona olo oli paljon väsyttävämpää! Varmaankin sen verran henkisesti "vajaampaa", täällä kun on työkavereita ja nyt kun aivoilla työskentelykin onnistuu, tunnen olevani itseni.
Mutta ihaninta on kyllä palata töistä kotiin (mummolle), kun Eelis tulee aina hymyillen ja nauraen vastaan ja syliin <3
