Pari viikkoa sitten läppäri, viime viikolla auto, tänään puhelin. Seuraavaksi kai hajoaa pää?

Kellontarkka

Mistä ihmeestä tuo poika tietää muka milloin on tiistai??

Tiistaisin kun on aamulla 8:35 lähtö kotoa kohti vauvajumppaa, ja nyt joka kerta Eelis on herännyt ajoissa niin, että ehditään hyvin syödä aamupala ja Eelis jopa ehtii torkahtaa ennen jumppaa. Vaikka muuten on nyt nukkunut jopa lähemmäs kahdeksaa (kun meni nukkumaan vasta ysiltä illalla). Eilen nukahti puoli ysi ja silti oli hereillä kuudelta tänään, vaikka kävin hakemassa viereen!

Yllätyksiä ja hajoamisia

Nyt on taas vuosi vanhennuttu. Eilen juhlittiin syntymäpäiviäni käymällä ulkona syömässä, Eeliskin oli mukana ja niin hienosti jaksoi istua pöydässä syöttötuolissa kun tilasin kasvikseni erikseen niin että sain ne annettua Eelikselle naposteltaviksi. Anoppi ja hänen miehensä tuli käymään täällä ja heidän kanssaan menimme kaupunkiin. Jouduttiin ahtautumaan kaikki samaan autoon, sillä oikein mukavasti meidän autosta lakkasi jarrut toimimasta! Jarrunesteet oli valuneet pitkin katua. Mies kävi ostamassa sen verran jarrunestettä että saa ajettua huomenna auton läheiselle korjaamolle. Sopivasti huomenna pitäisi se kirppispöytäkin tyhjentää... No, onneksi ei oltu reissun päällä!

Mies kyllä yllätti minut eilen aamulla ihan täysin, ja minua on aika vaikea yllättää. Nimittäin sain jo lempikukkiani ja -suklaata perjantaina kun mies tuli kotiin, kaupat kun ei olleet eilen auki. No, eilen aamulla aamiaiskulhossa oli odottamassa vielä korupaketti! Sain uudet korvikset kadottamieni tilalle! Ihan mahtavaa, sillä surin paljon korviksieni häviämistä. Tosin, vihjasin muutama viikko sitten että jotkut korut tilalle olisi kivat mutta mies osti samanlaiset, täydellistä! Kyseessä on siis Kalevalan Vanamo-korut, joista minulla on myös kääty ja sormus. Ihanaa :)

Eelis on vähän ollut nuhainen ja ilmeisesti siksi vähän pahalla tuulella. Mies on noussut nyt viikonloppuna aamulla Eeliksen kanssa mutta en ole sitten itsekään saanut kun vähän torkuttua kun Eelis on itkenyt niin paljon. Jostain syystä on nyt viimeaikoina tapellut isälleen paljon, minun kanssa ei juurikaan. Tai jos olen paikalla ja näkyvissä niin on silloinkin rauhallisempi. Liekö eroahdistus vai mikä... Myös kolmas hammas puhkesi loppuviikosta (eteen ylös).

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen miehen isyysvapaita!

Tulevaisuutta

Keskusteltiin miehen kanssa toissapäivänä tulevaisuudesta. Jos en saa sairaalalta haluamaani paikkaa paikkakunnalta jossa asumme, on edessä todennäköisesti muutto toisaalle kunhan mies saa oman projektinsa loppuun. Minulle kun ei ole oman alan töitä täällä lukuunottamatta työpaikkaa jossa nyt olen ja sieltä haluan ainakin toistaiseksi pois. Pari vuotta kuitenkin aiomme vielä asustaa täällä, sillä joulukuussa kun minipillerit loppuvat, jätämme ehkäisyn pois. Toiveena olisi että jäisin äitiyslomalle taas ensi vuoden lopulla.

Itsehän olen haaveillut tästä skenaariosta jo jonkin aikaa, mutta nyt se on yhdessä päätetty miehen kanssa :) Jännittävää!

Jumppailua

Eelis taitaa elää ihan kellon mukaan. Kellojen siirrosta huolimatta herätys oli kuudelta. Paitsi tänään viideltä, jostain syystä viime tiistainakin herättiin aikaisin (neljältä!). Sinänsä ihan hyvä, Eelis ehtii nukkua kunnon unet ennen vauvajumppaa. Sen jälkeen kun aina väsyttää, niin ei mene päivän unet ihan sekaisin, ehtii nukkua kolmet päikkärit.

En olekaan vielä ehtinyt raportoida vauvajumpasta. Aikalailla perusjumppaa, lämmittely ja rauhoittuminen tapahtuu yksinkertaisilla salsa-askelilla musiikin tahtiin, vauvat sylissä. Lämmittelyn jälkeen tehdään lihaskuntoa, joko vauva tai kahvakuula painona. Itse käytän valtaosaan liikkeistä kahvakuulaa, Eelis kun haluaa mennä ja möyrytä omia menojaan, ja toisaalta esim. käsiliikkeisiin Eelis on ihan liian painava!

Eelistäkin kiinnostaa aina kahvakuula kovasti ja mielellään touhuaa itsekseen tai käy vähän tutustamassa muihin vauvoihin. Sikäli mikäli ne muut äidit antavat vauvojensa seurustella. Siis ihan oikeasti, valtaosa jumpan äideistä tuntuu takakireiltä, jotka näkevät vain sen oman vauvansa. En nyt tarkoita sitä että muiden pitäisi aina ihastella ja taivastella Eelistä, vaan sitä, että he eivät anna vauvojensa seurustella. Ensimmäisellä kerralla Eelis leikki vierelläni ja eräs vauva olisi lähtenyt katsomaan meitä ja meidän leluja mutta äitinsä tuli ja nappasi vauvan puolimatkassa ja kuiskutteli "älä mene sinne". Ja kun Eelis olisi mennyt tutkimaan jonkun muun lelua, nappasi äiti sen nopeasti pois. Siis mitä ihmettä??? Meinasin sanoa että ei nämä tän ikäiset vielä tajua "sun ja mun lelut" juttua ja jos se lelu on niin arvokas ettei sillä muut saa leikkiä niin voisi suosiolla jättää sellaiset kotiin! Ja jälleen eräs vauva olisi tullut kurkkimaan meidän leluja ja taas äiti tuli nappaamaan vauvan kesken matkan "älä älä mene sinne", vaikka sanoin että kyllä niillä leluilla saa leikkiä ja Eelis ei ole ollut kipeänä.

Ainoastaan jumpan vetäjä vastasi Eeliksen seurusteluyrityksiin, onneksi, sillä Eelis oli sitten tyytyväinen kun joku edes vastaa. No viime kerralla mukaan tuli eräs äiti, jonka kanssa sitten juttelinkin jumpan lomassa ja pojat (hänen poikansa on Eeliksen ikäinen) seurustelivat vähän ja leikkivät meidän leluilla. Huh, vihdoinkin joku täysipäinen :D

Jumppa sinänsä ei ole ihan mieleistäni, kaipaan enemmän toimintaa, mutta tottakai käyn jumpassa, se tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti, iltaisin kun en enää jaksa lähteä mihinkään. Ja niin se vaan on, että kotona ei itsekseen tule kyllä yhtään tehtyä lihaskuntoa! Ja pääsee vähän seurustelemaan muiden äitien (äidin) kanssa ja Eelis näkee muita lapsia.

Nyt ehdin vielä syödä jotain pientä ennenkuin täytyy lähteä jumppailemaan.