Viikon hulinat

"Kiirettä" on taas pitänyt. Kävin töissä keskustelemassa suunnitelmistani pomon kanssa ja hän oli onneksi kanssani samaa mieltä, kunhan palaan takaisin keskityn vain kirjoittamiseen, mutta auttelen muita etten ihan tympiinny koneella istumiseen. Mutta omia projekteja en aloita.

Ystävä kävi kylässä ja hänkin lopettaa hommat (on samassa työpaikassa, tosin eri pomon alla). Ei kuuppa kestä.

Kävin varaamassa sen kirpparipöydänkin ja nyt on meneillään kova hinnoittelu aina Eeliksen nukkuessa. Lähes kaikki kaapit on nyt siivottu ja käyty läpi, enää täytyy vähän kurkata ulkovarastoon. Se on sitten viikonlopun projekti.

Mutta nyt hinnoittelun pariin!

Humputtelua

Lauantaina olin illan viihteellä. Vähän jännitti jättää Eelis miehelle, Eelis kun on ollut nyt niin kovasti minun perään, että en saa hävitä näkyvistä ollenkaan. No vartin oli kuulemma itkenyt perään ja loppuilta oli mennyt hyvin. Nautin sitten itsekin illanvietosta ja join useamman lasin viiniä! Kyllä huomasi että ihan hetkeen ei ole tullut otettua, en nyt varsinaisesti humalassa ollut mutta hiprakassa. Lopetin juomisen hyvissä ajoin ja siirryin veden juontiin, mutta koska yö oli katkonainen ja tulin niin myöhään kotiin, en saanut montaakaan tuntia nukuttua. Eelis kun ei paljoa armoa antanut vaan herätti sunnuntaina puoli seitsemältä! Miestä en viitsinyt usuttaa aamupuuhiin, kun oli kuitenkin valvonut myös myöhään ja käynyt hyssyttelemässä Eeliksen illalla.

Hieman oli rapsakka olo, ei pahasti kuitenkaan. Nukuin hetken vielä kun Eelis meni aamupäikyille, ja uudestaan iltapäivällä korvatulppien kera. Päivällä käytiin syömässä miehen kanssa ravintelissa ja oli mukavaa.

Huomenna alkaa sitten uusi harrastus, värikylvyt kun loppuivat. Me mennään Eeliksen kanssa vauvajumppaan! Siitä onkin ihan luvattoman pitkä aika kun itse olen viimeksi jumpalla käynyt! Ei vaan ole ehtinyt ja/tai jaksanut. Toivottavasti (varmasti) Eeliskin tykkää.

Tällä viikolla yritän saada kotiprojektini valmiiksi, olen käynyt suurella syynillä kaikki kaapit ja hyllyt läpi ja usuttanut miehenkin käymään läpi omat tavaransa. Iso kasa onkin odottamassa kirpparille pääsyä, tällä viikolla voisin käydä varaamassa pöydän. Ihanaa kun tavarat alkaa olla taas paikallaan ja järjestyksessä, ja pääsee ylimääräisestä härpättimestä eroon!

On se vaan kumma, vaikka emme ole millään lailla sotkuisia ihmisiä, niin aina tuo tavaramäärä vaan räjähtää käsiin!

Hampaita ja mustelmia

Voi meidän Eelistä, sai aamulla ensimmäisen Ihan Oikean Mustelman poskikulmaan kun vähän kippasi nurin. Aika pienellä parkumisella kyllä päästiin, sen verran on ilkeän näköinen mustelma :D

Hampaiden pahin särky taitaa alkaa olla ohi. Jo toista päivää saan puuhailla ja olla hetken poissa näkyvistäkin. Edelleen Eelis tulee leikin lomassa halaamaan, ennenkuin jatkaa taas menoa. Tänään on kuitenkin hyvin onnistunut isinkin kanssa oleminen, mikä on hyvä, sillä illalla tämä mamma lähtee juhlimaan ystävän valmistujaisia!

Pitkään pohdin menenkö omalla autolla vai taksilla, minulla kun on nollatoleranssi ajamisen kanssa. Mutta se kuohuviinilasillinen jos toinenkin olisi ihan kiva ottaa, kun kerran pääsee juhlimaan. Päätin että menen taksilla, kallista lystiä mutta olen sen ansainnut!

Unikoulun kanssa mennään edelleen. Nyt olen saanut illalla Eeliksen sen verran väsyksiin, että iltatissin jälkeen poika nukahtaa heti (puoli kahdeksan maissa) eikä enää pötkyile pinniksessä. Parina yönä on herännyt ensimmäisen kerran vasta kahden maissa! Tosin siitä on sitten heräilty 10-30 minuutin välein. Sitä kestää noin pari tuntia, kunnes kello on lähemmäs neljää, jolloin on tissin aika. Sitten nukutaan kuuteen asti, jolloin tissitellään taas, ja lopulta herätään seiskan-puoli kasin maissa.

En tiedä onko ne ne hampaat jotka häiritsee unta tuolloin kahden maissa, varsinainen hereilläolo on nyt jäänyt toistaiseksi pois. Mutta apua tarvitsee nukahtamiseen, olen nyt antanut särkylääkettäkin iltapuuron aikaan ja uudestaan yöllä ennen ensimmäistä tissittelyä, se on selkeästi helpottanut oloa.

Vielä ei ole selvä mihin nämä tulevat hampaat on tulossa, ei ole niin selkeästi vielä näkyvillä. Veikkaisin ylös eteen, saa nähdä.

Päivähoito

Tajusin tässä edellisen postauksen kirjoitettuani että tosiaan olen töissä vain neljä (enkä kolme niinkuin ensin väitin) kuukautta. Tuoksi ajaksi oli tarkoitus laittaa Eelis päiväkotiin, mutta tajusin ajatuksen järjettömyyden. Päiväkotiin meno on kuitenkin niin iso muutos pienen ihmisen elämässä, etenkin kun päiväkoti johon hakisimme on iso. Eelis ehtisi sairastaa ensimmäiset kuukaudet ne pakolliset taudit ja tottua juuri uuteen elämään päiväkodissa, kun taas kiskaisisin pojan takaisin kotiin jäädessäni työttömäksi.

Äitini on sairaseläkkeellä (ollut jo useamman vuoden) ja kysyinkin varovasti voisiko äiti tulla hoitamaan Eelistä tänne. Maksaisimme pienen asunnon vuokran äidille, sillä neljä kuukautta on liian pitkä aika meille kaikille äidin asua meillä. Yön asiaa mietittyään ja isäni kanssa keskusteltuaan tänään äiti soitti, että kyllä, hän tulee hoitamaan ensi kevääksi Eelistä!

Suuri kivi putosi harteilta kun asia järjestyi. Nyt Eeliksellä on tuttu hoitaja ja kun oma äitini on hoitamassa, voin luottaa että Eeliksellä on kaikki hyvin.

Taloudellisestihan olisi halvempaa laittaa Eelis päiväkotiin, nyt kun tosiaan maksamme äidin asunnon vuokran täällä, lisäksi pitää hommata huonekaluja (saamme osan anopilta kun he ovat juuri uusimassa osaa huonekaluistaan). Mutta Eelisken parastahan tässä ajatellaan.

Paremmin ei olisi päivähoito järjestyä!

Oksennuspostaus

Täällä taas.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon tapahtumia, niin ihania, kamalia kuin vähän kauhunkin hetkiä.

Äidin avustuksella (oikeastaan äiti teki suurimman osan töistä kun Eelis roikkui minun puntissa koko ajan) siivottiin koko keittiö, kylppäri ja taka- sekä etupihan kukkapuskat. Shoppailtiin kirppareilla, käytiin anoppilassa ja lapsuudenystäväni tyttären synttäreillä. Katsottiin hömppää ja tehtiin vaunulenkkejä. Sain kerättyä voimia sillä muutamana aamuna mies teki Eeliksen aamupuuhat ja äiti hoiti aamupuurot ja aamupäikyille laitoin, ja minä nukuin korvatulppien kanssa. Eelis kun heräili/heräilee tunnin-kahden välein koko yön ja olin melkoisen väsynyt.

Sain myös ihan omaa aikaa kun pihatalkoiden jälkeen mentiin viettämään iltaa kahden muun nuoren pariskunnan kanssa ja äiti jäi hoitamaan Eelistä. Oltiin naapurissa, kävin antamassa iltatissin ja menin takaisin. Tulin takaisin kyllä jo ysiltä että pääsin ajoissa itsekin nukkumaan. Mutta oli ihanaa olla hetki ihan aikuisten kesken turisemassa, ja kuitenkin sen verran lähellä Eelistä että tarvittaessa olisin ollut paikalla heti. Sain rentouduttua.

Kauhun hetkiä koettiin yksi aamupäivä sekä minä (yläkertaan) että Eelis (ulos) mentiin nukkumaan päikyille. Eelis oli vetänyt suuren satsin aamupuuroa ja tissiä vielä päälle. Kuuntelin itkuhälyttimestä (kuulen sen yläkertaan) että Eelis itkeskeli paljon unissaan, sellaista kipuitkumaista kitinää. Nousin ylös ja samantien kuulin kun ulko-ovi kolahti ja Eelis alkoi itkeä hädissään. Ryntäsin alakertaan jossa äiti riisuu itkevää Eelistä hätäisesti. Eelis oli alkanut oksentaa limaista puuromaitoa (ihana kaurapuuron ominaisuus mennä limaiseksi). Oli ilmeisesti syönyt itsensä liian täyteen. Kauhean tilanteen tästä teki se, että Eelis oli vaunuissa ja suu oli tietysti ihan täynnä oksennusta, siksi äiti oli hätäinen liikkeissään. Onneksi huomasi samantien kun Eelis alkoi oksentaa. Ja Eelis tietysti hätääntyi kun äiti oli hädissään. Tilanteesta selvittiin vajaan tunnin sylittelyllä, muutaman kerran masua vielä kipristi ja vähän oksensi lisää. Söikin sitten seuraavan kerran vasta iltapäivällä, vähän hörppäsi välipalaksi tissiä.

Äiti opetti Eelikselle uusia juttuja taas, ruoan päälle kiitetään nyökkäämällä ja pissan/kakan jälkeen vedetään yhdessä vessa. Eelis alkoi pari päivää sitten ilmoittaa myös pissahädästä.

Loppuajasta äidin täällä ollessa Eelis alkoi jo selkeästi kaivata minun läheisyyttä, oli rauhassa pissalla/kakalla vain minun kanssa ja halusi paljon syliin. Tosin nyt taitaa tulla seuraava hammas/hampaat, pari päivää on ollut todella sylinkipeä poika, selkeästi suuta kutittaa ja vaivaa (hieroo taas korviaan syödessä) ja tänään kuolaa valui solkenaan.

Nyt Eelis on alkanut roikkumaan lahkeissa koko ajan, seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa olla osallisena arkisissa askareissa (tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien laitossa ja lattioiden pyyhkäisyissä). Äidin pikku apulainen. Saattaa alkaa itkemään jos häviän näkyvistä.

Viime yönä Eelis nukkui kuusi tuntia putkeen (joista itse nukuin viitisen tuntia)! Illalla Eelis taas ahmaisi tissiä vähän liikaa, leikki vielä tissin päälle pinnasängyssä liian rajusti (pomppi laitaa vasten) ja oksennushan siinä taas tuli. No, ei kun vaatteet ja petivaatteet vaihtoon. Reippaasti Eelis oli suihkuteltavana, vaikka tulikin vielä vähän oksennusta. Vähän itkusti mutta ei ollut hätääntynyt (kun en itse hätääntynyt). Olin yllättynyt, sillä oksennuskammoisena pysyin ihan rauhallisena eikä tehnyt pahaa ollenkaan. (Ei edes tänä aamuna kun sain puklut suoraan naamalleni :D).

(Onpas nyt paljon oksennusjuttuja. Yöks!)

Luulen, että yöuniin auttoi läheisyyden tankkaus illalla. Iltapesujen jälkeen (ennen oksennusepisodia) oltiin sohvalla, luettiin kirjoja ja vähän leikittiin, Eelis oli kuitenkin koko ajan jossain määrin kiinni minussa. Heräsi ensimmäisen kerran yhden aikaan mutta nukahti ilman toimenpiteitä takaisin. Vasta kahden aikaan tarvitsi apua nukahtamiseen (kun roikkui taas laitaa vasten). Ja söi ensimmäisen kerran vasta neljältä.

Siirsimmekin Eeliksen nukkumaan omaan huoneeseensa, ettei meidän liikkeet ja sängyn natinat häiritse. Alustavasti auttoi, tosin "vain" miehen uniin. Saa nyt nähdä josko yöheräilyt tästä helpottaisivat ja Eelis oppisi taas nukahtamaan itse takaisin.

Yksi uusi juttu joka on vielä pakkoa kertoa: tutti. Sitä alettiin syödä viime viikolla! Eelishän ei ole tähän mennessä hyväksynyt tuttia ollenkaan. Saattoi pureksia sitä kuin purulelua. Mutta nyt yhtäkkiä haki tutin suuhun ja imi sitä. Ei nälkäänsä, sillä tiesin pojan olevan kylläinen. Mutta imun tarve on vielä suuri, varmaankin johtuu kiinteiden määrän lisääntymisestä. Ei jaksa syödä enää tissiä niin paljon, mutta imuttaa vielä. Tutin avulla onkin nyt rauhoituttu monena iltana, viime yönä Eelis haki itse tutin suuhun sängyssä ja jatkoi sen avulla uniaan!

Tällaista meille. Työjututkin on alkaneet selkiytyä minulle, jään hoitovapaalle kunnes Eelis täyttää vuoden, menen muutamaksi kuukaudeksi töihin ja kesästä jään työttömäksi. Helpotti suunnattomasti kun sain selkeän loppumispäivän, ja aiemmin kuin vuoden loppuun. Siinä on sitten kolme kuukautta aikaa kirjoittaa lisuri ja sitten voin avata uuden luvun elämässäni. Haaveena on, että saattaisin loppuvuodesta jäädä äitiyslomalle. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu :)