Kirppistelyä

Olen muutaman kerran käynyt kirpparilla täällä, nyt olen alkanut tehdä löytöjäkin. Alkuun tuntui, että tarjonta oli todella huonoa, mutta nyt pari paikkaa on uusittu, ilmeisesti se on vaikuttanut. Aiemmin äitini/minä on/olen tehnyt löydöt kotipaikkakunnaltani, suurin osa Eeliksen vaatteista onkin kirpparilta ostettuja.

Vaatteiden lisäksi muutama hittilelu on löytynyt, viimeisempänä löytönä tämä helisevä sammakko.

Olen myös etsinyt kirjoja ja löytänytkin jo hyvän alun Eeliksen omalle kirjastolle :)

Myös Miina ja Manu tabletit olivat ihana löytö.

Itsekin varasin kirppispöydän, sovittiin Eeliksen kanssa että myy pienet vaatteensa (ne joita en säästä mahdollista toista lasta varten), että saadaan ostaa lisää kirjoja :)

Pudotus

Nyt aamulla kävi se, mistä kaikki äidit minua varoittivat, tai pikemminkin sanoivat että tein niin tai näin, niin tulee käymään. Eelis putosi sängystä.

Sylittelyllä Eelis selvisi säikähdyksestä, itse taidan tarvita vähän enemmän.

5 kk neukkua

Kun tässä on nyt hetki aikaa, ajattelin päivitellä neuvolakuulumiset. 5 kk neuvola oli jo pari viikkoa sitten ja meillä oli kesäsijainen, on ollut aiemmin odotusaikana muistaakseni joulun aikaan sijaisena. Hienosti Eelis kasvaa, vaikka kiinteitä ei vielä syödäkään. Kerroin meidän pienistä nukkumis"ongelmista" (Eelis ei meinannut alkaa nukkua, nyt asia on vähän parantunut) ja neuvolatäti ei osannut muuta sanoa kuin että varmaan johtuu siitä, että Eelis on juuri lähtenyt liikkeelle, joten ei malttaisi nukkua.

Ryömimistä koitettiin hoitopöydällä (jonka päällä on vahaliina), täti laittoi Eeliksen mahalleen pöydän toiseen päähän ja toiseen päähän lelun. Eelis katseli lelua hetken, virnisti ja alkoi kiskoa vahaliinalla lelua lähemmäs :D Täti nauroi, että ei mikään tyhmä poika! Mutta ryömimistä ei näytetty tällä kertaa.

Saatiin rokotteetkin ja itse pistäminen ei aiheuttanut itkua mutta aineen ruiskuttaminen sai aikaan pienen parun (no sehän se on se kivuliain vaihe!). Kuitenkaan lohtutissiä ei tarvittu, vaikka sitä tarjosinkin. Reippaasti oltiin, itkukin helpotti pian. Eelis lämpöili taas seuraavan yön ja aamupäivän ja oli hieman nuhjuinen. Tällä kertaa jalkoja ei aristettu niin kovasti kuin viimeksi.

Saatiin paras neuvo ikinä: tehkää niinkuin parhaaksi näette Eeliksen kanssa. Kun oli puhetta ruoasta, kehityksestä ja nukkumisesta. Ensimmäistä kertaa en saanut russutusta osakseni kun kerroin että meillä edelleen syödään öisinkin kahden-kolmen tunnin välein. Tähän mennessä on aina sanottu "no pitäisi sen jo nukkua pidempään...". Bah.

Seuraavan kerran neuvolaan mennään noin 6,5 kk iässä, sitten jos tuntuu olevan tarvetta 8 kk iässä, ja jos ei niin viimeistään vuoden ikäisenä. Taidan kuitenkin haluta myös 8 kk neukun, ihan vain mittojen takia.

Kesäkuulumisia

Niin se aika rientää eteenpäin. Vajaa kuukaudessa Eelis on oppinut ryömimään (pää laitetaan maahan ja sitten jaloilla punnerretaan peppu ylöspäin ja mennään eteenpäin), istuu tuen kanssa, kellahtelee joka suuntaan ja tykkää jäädä kyljelleen "sulttaaniasentoon". Ei enää vain huutele vaan on alkanut käyttää suutaan, päivittäin kuullaan mam mam mam mam. Konttausasentoon päästään hyvin mutta siitä eteneminen ei vielä onnistu.

Eelis pyytää syliin levittämällä kätensä ja nojaamalla kohti syliä, katselee ympärilleen ja on kiinnostunut kaikesta (ei helpota syömistä kun pienetkin äänet täytyy tarkastaa). Soseita on maisteltu muutama viikko, vielä tämän kuun meinasin täysimettää. Porkkanalla aloitettiin, mutta se ei tehnyt kauppaansa. Pidettiin muutaman päivän tauko ja koitettiin kukkakaalia. Parin päivän harjoittelemisen jälkeen Eelis tajusi miten soseita syödään. Nyt ollaan maisteltu myös keltaista porkkanaa (miedomman makuista kuin normaali oranssi), seuraavaksi suunnittelin tavallista porkkanaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Maistettiin vadelmaakin mutta siitä tuli näppyä poskeen.

Haaveilen sormiruokailusta soseiden ohella, meillä on kurkkua mutustettu muutaman kerran. Jos höyryttäisi kasviksia valmiiksi pakkaseen (laittaa voipaperin päälle, pakkaseen ja sitten rasiaan kun ovat pakastuneet, saa yksittäisiä paloja helposti), soseita tein isot satsit jääpalakuutioihin ja isompia annoksia pieniin minigrip pusseihin.

Öisin syödään 1-2 tunnin välein, vähän väsyttää välillä, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi. Elän toivossa, että tuleva iltapuuro ensi kuussa helpottaisi yösyöntiä. Nukkumaan mennään nyt paljon aiemmin, seitsemän-kahdeksan aikaan ja päivisin nukutaan kahdet pidemmät (1-2 h) tai kolmet lyhemmät (vajaan tunnin) päikkärit. Jonkin aikaa nukuttiin ihan kahdeksaan asti, mutta nyt on herätty kakkaamaan kuuden jälkeen (tänään tajusin nousta ajoissa niin saatiin kakka pönttöön) eikä unet ole sitten enää jatkuneet. Pönttöön pissitään lähes joka kerta, pari kertaa on ollut ihan kuiva vaippakin vaipanvaihtojen välissä!

Pari kertaa ollaan nukahdettu ihan itsekseen pienen ölinän jälkeen, mutta vielä nukutaan mielellään tissille tai syliin. Jos menee yliväsyneeksi, on nukkumaanmeno hankalampaa. Pari kertaa on iltaunille menoon mennyt tunti! Ajattelin yrittää alkaa opettaa itsekseen nukahtamista, mutta Eelis ei taida olla vielä valmis. Enkä halua tehdä nukkumaan menemisestä levotonta ja epämiellyttävää (kellekään meistä).

Mies oli kesälomalla muutaman viikon, käytiin mökillä ja oleiltiin kotona. Nyt tekee puoliviikkoisena jonkin aikaa, kunnes töissä alkaa olla taas vipinää. Itse olen yrittänyt välillä ajatella töihin paluuta, mutta se ei miellytä yhtään, ei tippaakaan. En osaa enkä halua ajatella vielä meneväni töihin, kun Eeliksestä erossa olo tuntuu (henkisesti) liian vaikealta, etenkin kun imetän vielä. Ehkä ajattelu on helpompaa sitten kun syödään enempi kiinteitä. No, onneksi töihin paluu tapahtuu aikasintaan vuoden vaihteen jälkeen. Tosin, olen jo miettinyt jääväni hetkeksi kotiinkin...

Mutta nyt siivoilemaan kun Eelis vielä nukkuu hetken. Hiljaiselo blogin puolella jatkunee vielä tovin, jotenkin olen mukamas niin kiireinen että ei ehdi!

Kesähumputuksia

Hui bloggeri onkin muuttunut poissaoloni aikana.

Täällä ollaan mutta kesähumputukset ovat vieneet kaiken ajan niin, etten ehdi päivitellä tänne kuulumisia. Mieskin on nyt muutaman viikon lomalla joten hiljaiselo jatkunee ainakin elokuun puolelle.

Meillä on arjessa uusi rytmi, enää nukutaan kolmet päikkärit, aamutorkut puoli kymmenen-kymmenen aikaan, päivätorkut yhden-kolmen aikaan ja iltatorkut kuuden-puoli kahdeksan aikaan. Riippuu aina edellisten torkkujen pituudesta (vajaa tunnista kahteen tuntiin) kuinka pitkään Eelis on hereillä, parhaillaan (pahimmillaan) ollaan oltu hereillä viisikin tuntia! Yöunille mennään yhdeksän-kymmenen aikaan ja herätään seitsemän-kahdeksan aikaan. Öisin syödään normaalisti se kolme kertaa kuten aina tähän mennessä, helteillä juotiin useammin.

Eelis on lähtenyt nyt liikkeelle, ryömii aktiivisesti joitakin kymmeniä senttejä (vaikkakin kädet jäävät vielä usein tielle kun niitä ei osata siirtää) ja pyörii väkkäränä kaikkien akseliensa ympäri, tosin mahalta selälleen kääntyminen on vähän hakusessa. Kaikki kiinnostaa, kaikkeen tarrataan kiinni ja viedään suuhun. Nauretaan paljon ja kaivataan seuraa. Syli on paras paikka.

Kävimme taas viikon verran oleilemassa vanhempieni luona, junamatkustelu meni kuin vanhalla tekijällä.

Tänään laitoin pieneksi menneitä vaatteita pois, parhaiten (kestovaippojen kanssa) menee tällä hetkellä koot 68-74. Kasvupyrähdyksiä tuntuu tulevan yön aikana viikottain, samaa sanoi äitini! Nyt on alettu syömään molempia rintoja joten maitoa menee. Eilen maistettiin ensimmäistä kertaa porkkanaa (kurkkua olen antanut natustaa pari kertaa) ja se ei ollut kovin pahaa, aiheutti enemmän ihmetystä että mitäs sille massalle pitäisi suussa tehdä. Alas meni ehkä jopa pari nokaretta! Hieman haikeana aloitellaan maisteluita, se kun tarkoittaa että meillä ei ole enää ihan pientä vauvaa talossa. Kuuteen kuukauteen kuitenkin meinasin täysimettää, maistellaan nyt vain makuja vähän.

Eiköhän siinä ollut meidän suurimmat kuulumiset. Sopivasti ehdin kirjoittaa tämän kun Eelis kuului heräävän.

Ihanaa kesää!