Kellahtelua

Torstai hujahti kun kävimme Eeliksen kanssa työpaikallani kahvitarjottavien kanssa. Saatiin työporukalta kankainen kantoreppu, ihan mahtavaa!

Eilen jatkoin siivouskärpäsenä pörräämistä, pyyhin ovet ja pesin vessat. Tänään oli vihdoin vuorossa ikkunoiden pesu. Seuraavaksi ajatukset ovat auton puhdistuksessa talven jäljiltä, ulkovarasto pitäisi käydä läpi ja kasvimaat lannoittaa ja siistiä...

Ja Eelis oppi torstaina kääntymään mahalta selälleen! Oli kääntynyt kun mies oli kotona ja minä jumpalla, perjantaina pyörittiin jo kuin vanha tekijä. Kovasti yrittää kellahtaa toisellekin kyljelleen ja selältään kääntyy kyljelleen. Ja pissit on tulleet pönttöön joka kerta, kaksi kakkaakin! Nyt on nimittäin löräytelty urakalla, kun on se maaginen viikko rota-rokotteesta.

Ulkona on niin kaunis ilma! Syötiin sen kunniaksi takapihalla miehen grillaamaa ruokaa :)

Siivouskärpänen

Minulla taitaa olla kevättä rinnassa ihan tosissaan. Siivouskärpänen on taas iskenyt! Olen perussiisti jo ihan luonnostaankin mutta nyt olen päivittäin tehnyt jotain suurempaa puunausta Eeliksen päikkäreiden aikaan.

Maanantaina pesin pyykkiä ja siivoilin keittiötä. Eilen moppasin lattiat mikrokuitumopilla (olin ostanut sen jo parikin vuotta sitten, mutta mopin liina oli unohtunut siivouskaapin perälle ja moppi oli vessassa kuivauslastana, jälkimmäinenkin harvemmin käytetty, mutta vanhemmillani ollessani huomasin kuinka näpsäkästi äitini pyyhkäisi muutamassa minuutissa suuremmat pölyt pois lattialta) ja tänään pesin yläkerran lattiat. Lisäksi vein matot ulos ja harjasin ne kunnolla (äiti on opettanut että mattoja ei saa tampata ettei kude hajoa).

Alakerran matto on niin iso etten jaksa itse sitä nostella, joten mies vie sen illemmalla ulos ja harjaa kunnolla, pesen sitten alakerran lattiat joko illalla tai huomenna tai ylihuomenna (huomenna menen käymään Eeliksen kanssa työpaikallani kahvittelemassa).

Mutta haluan nyt hetken hehkuttaa tuota moppia. Kyseessä on Sinin teleskooppivarrellinen monitoimimoppi. Ei ota selkään kun on niin kevyt ja kääntyy todella helposti. Mikrokuituliinalla pölyt ja karvat lähtevät helposti lattioilta ja ne on helppo vain nyppäistä roskiin. Ja kun liinaa kostuttaa, lähtee tahratkin veks! Samaan moppiin minulla on ihan mikrokuituliina (iso), valkoinen karhunkieli (tosi hyvä vessan lattioiden ja seinien pesuun!) ja kuivauslastapää. Kallishan tuo oli ostaa mutta ehdottomasti hintansa väärti! (Huom, minulle ei maksettu tästä :D)

Etenkin sitten kun Eelis aikanaan lähtee liikkeelle, olisi mukava jos lattiat olisivat sen verran puhtaat, että vauva ei toimi moppina. Ainahan tuota karvaa ja pölyä on, etenkin kun on kaksi kissaa, mutta taidanpa yrittää ottaa tavaksi nopsakkaa vain pyyhkäistä suurimmat pois lattialta!

Ikkunatkin pitäisi pestä, olen suunnitellut sitä jo useamman viikon...

Pumppia

Tänään kävin taas nauttimassa liikunnasta, lähdin BodyPump tunnille. Pieni (tai ei niinkään pieni) pisto oli kyllä sydämessä kun lähdin, Eelis juuri heräsi ja mies oli lämmittämässä maitoa. Eelis itki kovasti eikä oikein tajunnut tuttipulloa.

Kun tulin takaisin, mies kertoi että kymmenisen minuuttia Eelis oli huutanut, sitten väsähtänyt ja tajunnut pullon. Oli hulauttanut huiviinsa melkein koko pullon (noin 130 ml). Loppuaika oli mennyt yhdessä seurustellessa ja Pasilaa katsoessa.

Minulle tuli niin hyvä mieli, ensinnäkin siitä että mies pärjäsi (eikä kuulemma edes hermostuttanut vaikka Eelis itki eikä huolinut pulloa ensin) ja toiseksi siitä, että nyt tiedän, että poistumalla tilanteesta se paranee. Ei meinaan varmaankaan tehnyt hyvää kun maidontuoksuinen äiti on vieressä eikä anna tissiä!

Ja mies kertoi eilen kauppareissulla sattuneen hassun tapauksen. Oli hedelmäosastolla ja vieressä oli kärry jossa oli vauva, joka itki. Mies alkoi ajatuksissaan heijaamaan ostoskärryään! :D Nauroin, että mistä tunnistaa pienen vauvan isän?

Mutta nyt on hyvä olo kun kävin liikkumassa, saunassa ja söin iltapalaksi pannukakkua!

Tehomaanantai

Aamulla pumppasin täpötäyden pullon maitoa, joista kuitenkin kolmasosan kaadoin viemäriin. Pussissa oli reikä. Lounasta tehdessä tiputin osan ruoasta lattialle. Myös kauha lensi lattialle. Lopulta lounas koostui kahdesta tomaatista, yhdestä pienestä perunasta ja kananjämistä. Maito ei riittänyt edes yhteen lasilliseen. Otti aivoon ja päätin tehdä maanantaista tehomaanantain. Se meni näin:

Aamupuuhien jälkeen tunnin torkut yhdessä (valvoin yöllä melkein kaksi tuntia tissikivun takia), kakkavaipan ja vaatekerran vaihto, koneellinen pyykkiä, jääkaapin jämistä aterian valmistaminen, toinen koneellinen pyykkiä, korvapuustitaikinan teko, petivaatteiden vaihto, toisen kakkavaipan ja vaatekerran vaihto, korvapuustien palamiselta pelastaminen, seurusteleminen, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, puolen tunnin vaunulenkki räntäsateessa, kolmas koneellinen pyykkiä, tiskikoneen tyhjentäminen ja keittiön siivoaminen. Näistä on tehokas maanantai tehty.

Kahdet pissatkin saatiin pönttöön (kahdet ei)! Höhöteltiin ja jokelleltiin yhdessä. Mies tulee kotiin vasta seitsemän-kahdeksan aikaan, onneksi sain Eeliksen juuri nukahtamaan, saisi nukkua pari tuntia kun toiset päikkärit jäivät lyhyiksi.

Nyt syön ison korvapuustin ja menen sohvalle makaamaan loppupäiväksi!

Back in business!

Tänään otin uuden askeleen elämässäni, ja vaikka kyse oli pienestä askeleesta niin se on suuri juttu. Lähdin salille ja Eelis jäi isin kanssa kahdeksi tunniksi yksin.

Tuttipullosta syömistä koitettiin jo eilen, meillä kun ei ole pullosta syöty sitten sairaalan ensimmäisten päivien. Pumppasin pullollisen maitoa jääkaappiin, mutta kun meille tuli yllätysvieraita eilen ja sen lisäksi käytiin koeajolla ja alkuiltaa istumassa ystävien luona, ei mies ehtinyt antaa maitoa Eelikselle kuin vasta illalla. Vähän meinasi olla vaikeaa, mutta kyllä se onnistui, vaikka Eelis itkikin kovasti ennenkuin tajusi mistä se maito tulee. Nukkuikin sitten 3,5 tuntia! Ja vielä toisen samanlaisen syömisen päälle kun käänsin sen mahalleen pierujen takia. Meinasi heräillä kuuden jälkeen mutta onneksi nukahti vielä puoleksitoista tuntia.

Tänään syöminen onnistui tuttipullosta (ja jo aiemmin pakastetulla maidolla) jo paremmin, vaikka edelleen pitää harjoitella. Eelis nukkui kolmen tunnin päikkärit joten oli juuri vasta herännyt kun jo tulin kotiin. Mutta mies syötti silti, kun maito oli jo lämpiämässä ja pitää se harjoitella.

Itseäni lähtö jännitti. Minua ei huolettanut se miten mies pärjää vauvan kanssa kaksistaan, tai että miten syöminen sujuu, se oli se lähteminen ja se, että Eelis ei tullut mukaan. Mutta puolessa välissä matkaa olin jo osannut päästää irti ja vaikka Eelis olikin mielessä koko ajan, nautin salitreenistä suunnattoman paljon. En kiirehtinyt takaisinpaluun kanssa, annoin aikaa ihan vain itselleni ja nautiskelin! Lihaskunto oli kyllä rapistunut huomattavasti, selkä- ja jalkalihaksissa piti laittaa jopa 20 kg vähemmän painoa kuin aiemmin. Toisaalta, pyrin ottamaan alkuun kevyesti, etten heti riuhdo liikaa innostuksissani.

Toisaalta, mielessä oli myös pieni tuntemus, että olen huono äiti kun nautin niin paljon heti omasta ajasta ja pystyin jättämään Eeliksen taka-alalle ajatuksissani. Mutta liikunta on minulle henkireikä, ja sen avulla olen paljon virkeämpi ja jaksan paremmin. Onhan niitä vaikka mitä vauvajumppia olemassa, mutta lähtemällä pois kotoa annan miehellekin mahdollisuuden olla ihan kaksistaan vauvan kanssa. Tekee hyvää niin miehelle kuin Eeliksellekin, saavat miesten keskistä aikaa ;)

Pyrkimyksenä olisi käydä kolmesti viikossa liikkumassa, kahdesti illalla viikolla ja kerran viikonloppuna päivällä. Niin saa mies viettää kaksistaan aikaa Eeliksen kanssa päivälläkin, kun Eelis on potentiaalisesti paremmalla tuulella. Illat kun ovat aina vähän levottamampaa aikaa.

Nyt mies lähti vaunulenkille joten taidanpa vetäistä vielä pienet tirsat sohvalla, tai herkutella banaanilastuilla ja katsoa hömppää! Olo on mahtava!