Masukuva

Kohta on kassit pakattu, huh mutta täytyy ottaa paljon tavaraa mukaan kun ei ole enää kesä. Mutta onneksi niitä tavaroita ei tarvitse raahata kuin autoon ja pois sieltä, ei ympäri lentokenttiä :)

Vieä ehdin ottaa viikon masukuvankin.

Valmistelua

Myttynen liikehti taas pienenä elohiirenä lauantaina illalla saunassa :)

Tänään huomasin, että jos masun tulee viileä, sitä alkaa särkeä.

Vietiin kisut anoppilaan sunnuntaina (voi sitä huutoa matkalla ja paskan käryä, meillä ei oikein arvosteta tuota matkailua), onneksi ovat olleet siellä aiemminkin, tunnin päästä olivat jo ihan rauhoittuneet ja asettuneet taloksi. Tänään käytiin piipahtamassa töissä, ostettiin miehelle kunnon maiharit (minäkin haaveilin eccon kengistä, mutta ostin jo tässä kuussa rintsikoita lähes 200 eurolla, joten nyt on loppukuun ostokset pannassa) ja käytiin tekemässä reissun eväsostokset. Viikon sapuskat kustansivat noin 150 e, sisältäen aamupalat, lounaat, välipalat ja toisen lämpimän ruuan sekä naposteltavat. Todennäköisesti käymme pari kertaa syömässä jossain näiden lisäksi. Päätimme myös säästää puhdasta vettä (jota myös suihku ja vessa (???) käyttää) ja ostimme litratolkulla mehuja ja kivennäsivettä.

Siivottiin kämppä ja pesin kaikki pyykit pois, on mukava palata siistiin kotiin.

Huomenna haetaan auto yhdeltä, pakataan se ja suunnataan reissun päälle :)

Toivottavasti tämä lenssu ei vain pahene, luulen, että olin viimeyön kuumeessa. Nenä on ihan tukossa ja kurkkukin vähän kipuilee. Kävin ostamassa sallittuja aineita, nenäöljyä, bafucinia ja särkylääkettä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mutta nyt nukkumaan että huomenna jaksaa pakata! Ihanaa, loma! :)

Kaikki kotona, pian reissussa

Mies palasi eilen kotiin työmatkaltaan ja nyt on taas ehjä olo :) Huomautti, että masu on kasvanut selkeästi kuudessa päivässä! Itse kuvittelin että maha pompsahti  taas yhdessä yössä eteenpäin, mutta en taida vain kuvitella ilmiötä, työkaverit ihmettelivät eilen töissä ihan samaa, kuinka mahani on tullut esiin ihan yhtäkkiä!

Selän ja hartioiden kukkiminen on helpottanut ja naamaankaan ei ole ilmestynyt muutamaa finniä lukuunottamatta uusia paiseita. Mahallaan en enää pysty nukkumaan ollenkaan, alkaa heti särkeä masua. Puolimahallaan onnistuu, sekä selällään ja kyljellään.  No, nukun muutenkin mieluiten puolimahallaan tai kyljellään joten suurta muutosta se ei tuo elämääni, että mahallaan olo tuottaa tuskaa.

Liikkeitä en ole tuntenut ollenkaan, vieläkään.

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus siivoilla kotona, niin on mukava palata siistiin kotiin reissusta. Maanantaina piipahdan vielä aamupäiväksi töissä ja viedään kissat anoppilaan hoitoon iltapäivällä. Tiistaina yhdeltä saadaan hakea auto, ensin täytyy kouluttautua matka-auton kuskiksi ja käyttäjäksi, sitten pakataan auto ja tarkoituksena olisi päästä liikenteeseen neljän-viiden aikaan.

Reittisuunnitelmana on päästä Tornion nurkille vielä tiistaina, siitä keskiviikkona Kiirunaan, torstaina on kierto Estrangen avaruuskeskuksella ja siitä jatketaan Narvikin suuntaan, todennäköisesti pysähdytään matkalla Abiskon kansallispuistossa. Perjantaina suunnataan Fauskeen, lauantaina Mo i Ranaan ja Storumaniin, sunnuntaina pitäisi olla Umeåssa. Maanantaina tullaan lautalla Vaasaan ja siitä ajetaan takaisin kohti kotia. Auto pitää palauttaa siivottuna ja tankattuna keskiviikkona puoleenpäivään mennessä. Yhteensä ajamista tulee noin 2500 km. Onneksi meitä on kaksi kuskia, asuntoauto on niin pieni, että sitä voi ajaa henkilöautokortillakin. Muita aikataulutettuja suunnitelmia meillä ei ole, kuin Estrangen avaruusasema ja Umeån lautta. Kaikki muu tehdään huvituksen mukaan.

Täytyy tehdä kunnon kauppalista, pääosin syödään omaa ruokaa, vaikka varmasti käydään jossain syömässäkin. Toivottavasti ilmat suosisivat meitä!

Arvonta

Käykäähän kurkkaamassa Marian Willvin of Sweden hoitolaukun arvonta! Upeita laukkuja!

Masuilua

Nyt kun olen ollut kotona yksin (kisujen kanssa) olen miettinyt. Muutama vuosi sitten minua ärsytti kun tajusin että itsenäisyyteni oli alkanut kadota. En enää osannut ihan itsestään tehdä asioita yksin, kun aiemmin olin taas todella itsenäinen ja en tarvinnut ketään. Nyt tajusin, että en enää edes halua tehdä kaikkea yksin. Haluan tehdä asioita yhdessä, en yksin. Samalla mietin, että entä jos menettäisin mieheni. Jos sattuisi joku onnettomuus tai suhde loppuisi jostain syystä. Miten sitä osaisi, saati haluaisi enää tehdä yksinkertaisimpia juttuja yksin kun on niin tottunut tekemään ne yhdessä? Pakkohan se olisi, tietysti. Mutta pelkkä ajatus ahdistaa aivan valtavan paljon. Siksipä en halunnut miettiä sitä enempää.

Olen yrittänyt kuulostella liikkeitä mutten ole osannut erottaa mitään minkä tunnistaisin joksikin muuksi kuin suoliston liikkeeksi. Aamumasu on edelleen aika mitätön, illasta pullottaa melkoisesti. Öisin en edelleenkään juurikaan ravaa vessassa ja olen tottunut rintoihin ja masuun siinä määrin, että voin nukkua jopa puoliksi mahallaan. Olo ei siltikään ole kummoisen hehkeä, vaikka nyt alan pikkuhiljaa uskaltaa nauttia raskaudesta. Olen huomannut pitäväni usein käsiäni mahan päällä, niinkuin raskaana olevat naiset tekevät aina. Se vaan tapahtuu ihan huomaamatta!

(Ai miten niin likainen peili... Vaikka vasta pyyhin sen!)

Viikon päästä ollaan jo reissussa! Kunpa ilmat suosisivat meitä!