Hujahdus

Niin se viikonloppu hujahti hetkessä. Samoin tämä päivä. Töissä olin kovin kiireinen ja yhtäkkiä kello olikin neljä. Vähän joku öllötysolo on vaivannut tänään. Mutta söin kyllä ruisleipää ja papuista ruokaa aika vauhdilla tänään, ja se turvotti mahan. Johtunee samasta asiasta tämä hienoinen öklöolo.

Käytin tänään töissä ensimmäistä kertaa laitetta, joka on viimeisintä huutoa. Olin ihan innoissani laitteen piirtämistä käppyröistä :D

Tasan viikko kesälomaan!

kp 20. Vaavihaave nostaa taas päätään korkeammalle... En silti haluaisi pettyä, joten en haluaisi odottaa liikoja.

Ovistelusta

Se on taas viikonloppu. Ihanaa.

En yhtään ihmettele edellisen oviksen aikaisia raskausluulojani. Samat oireet ovat täällä taas, tällä kertaa vain lievempinä. Menkkajuilintaa, hieman vihlontaa, maha turvonnut, jatkuva p*skahätä ja nännipihat hellinä. Enää puuttuu alaselän särky ja yksi tuhruvuoto. (Ei sillä että niiden tarvitsisi taas tulla.)

Luulen, että edellisen kierron ovulaatio oli sen verran voimakas, kun olin vasta jättänyt hormonaalisen ehkäisyn, joten kaikki pukkasi päälle 120 % teholla.

Nyt kipuilut tuntuvat pääasiassa oikealla puolella, viimeksi vasemmalla :) kp 18/28

On tämä kyllä aika hauskaa seurata oman kropan kiertoa.

Kävin tällä viikolla salilla kolmesti, ja ai että teki hyvää. Ensi viikko on taas sen verran kiireinen, etten taida ehtiä kuin ehkä kahdesti salille. Tänään piti lähteä uimaan ystävän kanssa, mutta minua ei huvita tippaakaan, joten peruin sen. Nyt on sellainen kotipäivä-olo. Ja meidän kollipoika on tyytyväinen päätökseeni, tuli heti läppärini viereen makaamaan ja hurisemaan, ja laittoi päänsä käteni päälle <3

Katsottiin eilen (taas) Kuninkaan Paluu (LOTR). Olemme nyt katsoneet trilogian kaksi aiempaa elokuvaa, ensin normaalina versiona ja seuraavana päivänä tuottajan ja käsikirjoittajien kommenttiraidalla. Tämän jälkeen on ollut vuorossa levyt extrat. Ensimmäisen elokuvan extrat katsoimme vuosia sitten, joten jätimme sen tällä kertaa väliin. Meillä ei ole LOTR trilogian kirjoja (vain Silmarillion, Hurinin lapset ja Hobitti) joten tilasimme ne adlibriksestä. Jotenkin olemme nyt todella innostuneita tarinasta. Siis todella innostuneita, molemmat olemme lukeneet kirjan joskus ja leffat olemme katsoneet yhdessä ainakin viisi-kuusi kertaa. Tälläkin kertaa huomasin elokuvissa jonkin kohdan, mitä en ollut aiemmin huomannut.

The Sims 3:n uusi lisäosakin julkaistiin toissapäivänä, mutta en ainakaan vielä ostanut sitä...

Mutta nyt menen vaihtamaan yöppärin kotiolovaatteisiin! Ihanaa viikonloppua!

Ajattelua

Haaveiluistani inspiroituneena suunnittelin mielessäni (toivottavasti) tulevaa lastenhuonetta. Koska en edelleenkään halua muuttaa, suunnittelin lastenhuoneen pieneen tilaan. Olen myös sen verran pihi, että mitään kovin kallista en aio hankkia. Tosin en mitään sekundaakaan, ja silmää pitää miellyttää myös.

Olen ajatellut, että haluaisin ensin ihan peruspinniksen, josta saisi säädettyä pohjan ja laidan korkeutta, ja otettua toisen laidan kokonaan pois yöksi. Olen ajatellut, että pinnis tulisi meidän makkariin sängyn viereen niin, että vauvaa olisi helppo imettää tällaisesta pinniksestä nousematta sängystä. Pinniksen päälle tulisi liikuteltava hoitopöytä, sillä meillä ei ole keittiötä lukuunottamatta vaipanvaihtoon sopivaa tasoa. Olen myös ajatellut, että ostaisin pinniksen mahdollisesti huuto.netistä, sillä sen käyttöikä on kuitenkin huomattavan pieni, (olettaen että meille tulee vain yksi vauva nyt tähän syssyyn). Syöttötuoliksi haaveilen kuitenkin vähän kalliimpaa investointia, Stokke Tripp Trappia... Tosin sehän ei ole pelkkä syöttötuoli vaan jatkaa elämäänsä tavallisena lapsen mukana kasvavana tuolina.

Mutta niin, siihen lastenhuoneeseen. Meillä on pienehkö työhuone, jossa on tällä hetkellä iso kirjahylli, iso kirjoituspöytä ja iso kissojen kiipeilypuu. Yhdellä seinällä on ikkuna, jonka molemmin puolin on metrin verran seinää. Yhdellä seinällä on kaksi ovea, toinen portaikkoon ja toinen vaatehuoneeseen. Ikkuna ja ovet ovat vastakkaisilla seinillä, joten kokonaisille seinille ei voi laittaa mitään kovin pitkää tavaraa. Kirjahylly ei ole kovin syvä ja mahtuu täydellisesti paikalleen, eikä sovi muun asunnon sisustukseen (koska se on vaaleaa puuta) joten en aio siirtää sitä muualle (edes suunnitelmissani). Kissankiipeilypuun saa siirrettyä joko ulos kissanhäkkiin tai parvelle, joten sille on vaihtoehtoinen paikka. Työpöydästä en ihan heti olisi luopumassa, tosin se on aivan valtava, joten se täytyy joko mahduttaa meidän makuuhuoneeseen, tai varastoida. Joten nyt meillä on yksi lastenhuone kalustusta (ja lasta) vaille.

Ajattelin ensin pinnikseksi tavalliseksi sängyksi muuntuvaa sänkyä, mutta haluaisin käyttää myöhemmin lattiatilaa enemmän hyödyksi. Joten päädyin puoliparvisänkyyn:

Sängyn alle mahtuisi siis esimerkiksi lelulaatikko:

Ja joku tuoli tai tämä aivan mahtava Dodo-kiikkutuoli:

Tosin parvisängyn pitäisi oikeasti olla vaaleaa puuta tai valkoinen huoneen kirjahyllyn takia. Ja joku ratkaisu pitäisi keksiä koululaisen työpöydäksi, tosin onhan niitä pieniäkin koulupöytiä olemassa. Ja teini-iässä lapselle pitäisi ostaa taas uusi sänky parven jäädessä pieneksi. Mutta sitten voisi ostaa kunnon joustinpatjan, joka kestäisi opiskeluajankin.

Näiden lisäksi löysin yhden MustHave jutun, Nido-luolan:

Kaikki kuvat lastenhuone.fi

Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Joskus aloin katsella myös rattaita, mutta pian turhauduin tuotteiden määrään. Yllättäen Stokken rattaat miellyttivät eniten, mutta hinta on päätä huimaava... Jokin yhdistelmä, johon saisi kantokopan ja myöhemmin tavallisen kopan ja sitten rattaat kiinnostaisi, mutta miten lie kestää monen vuoden käyttöä, ja mikähän mahtaa olla hinta? Tulleekohan sen halvemmaksi kuin ostaa erikseen, kun kuitenkin olen ajatellut myös kantoliinojen käyttöä. Sekä kestovaippailua.

Suuret on suunnitelmat.

Haaveiluja

Ajattelin tässä, että nyt se kipein vauvakuume (lapsikuume) olisi ohi, kun yritys on ihan oikeasti lähtenyt käyntiin. Enää raskausmasujen näkeminen ei saanut aikaan samanlailla haikeuden tunteita, vaikka kyllä edelleenkin katselen niitä hieman haaveillen. Mutta se pahin "Minullekin!" on ohi. Luulin, että sama koskisi vauvoja.

Työkollegani sai pienen pojan toissapäivänä. Näin tänään aamulla heidän kuvansa naamakirjassa ja voi että! Pojalla oli ihan musta tukka ja niin mustat nappisilmät. Ihan sydän pakahtui.

Työkuvioiden takia aloin jo ajatella ihan salaa, että toivottavasti ei tärppäisikään ihan vielä vaan vähän myöhemmin. Mutta pienen nyttysen näkeminen sai ne perhehaaveilijan tunteet nousemaan taas esiin. Kyllä minulle perhe on niin tärkeä, että haluaisin sen jo perustaa. Jo nyt elän mentaliteetilla "Perhe ensin, sitten työ" ja se taitaa päteä tässäkin tapauksessa. Kyllä se oma lapsi olisi tervetullut. Sitten kun on tullakseen.

Edelleen tuntuu siltä, että lapsikuume on helpottanut siinä mielessä, että se haave on yhtä askelta lähempänä. Vaikka mukamas kovasti seurailenkin kiertopäiviä ja tärppipäiviä, en kuitenkaa koe olevan kovin obsessoitunut asian kanssa. Tapahtukoon sitten kun tapahtuu, vaikka tietysti haluaisin kaikkimullehetinyt. (kp 16/29)

Näin viimeyönä unta, että yksi mummeliini meidän naapurista joutui muuttamaan pois, koska hän joutui mielisairaalaan. Satuimme kulkemaan hänen asuntonsa ohi ja hän pyysi meitä sisälle katsomaan asuntoa, jos haluaisimme vaikka ostaa sen. Talossamme suurin osa asunnoista on kolmioita, mutta mukana on myös kaksi neliötä. Olenkin joskus sanonut leikilläni miehelle, että en halua muuttaa pois talostamme, mutta jos tarvitsemme isompaa asuntoa, niin kytätään talon neliöitä. No, eniveis, mummelin asunto oli uskomaton lukaali. Neliöitä oli 133 ja lähes kaikki oli uusittu. Asunnossa oli myös kodinhoitohuone, mitä itse hieman haaveilen. Olohuone oli yhdistetty keittiöön ja ikkunat olivat maasta lattiaan. Lattia oli massiivipuuta ja kaikkia kodinkoneita oli kaksin kappalein (sähkö- ja kaasuhella). Makuuhuoneet olivat vähän pienempiä. Asunnon vieressä oli pieniä putiikkeja ja mummo sanoi, että viikonloppuöisin on vähän rauhatonta, kun putiikkien läheisyyteen tulee känniläisiä hengailemaan. Asunto oli muuten tiptop, mutta kylpyhuone piti rempata (niinkuin meilläkin) ja mummo aikoi rempata sen ennen asunnon myymistä. Mummo olisi myynyt asunnon meille 2000 €/kk hintaan. Tämän lisäksi yhtiövastike asunnossa oli 500 €/kk (meillä 200 €/kk). Unessa harmittelin kovasti sitä, että asunto olisi ollut lähes täydellinen, mutta hinta oli aika kova. Ilmeisesti päädyimme olla ottamatta tarjousta vastaan.

Taidankin vähän fiilistellä ja tsekata paikkakuntamme asuntotarjonnan, ei sillä, en halua muuttaa pois nykyisestä asunnosta. Se on liian ihana.

Siivouspuuska

Viikko on alkanut paremmin kuin edellinen, vaikka väsymys vaivaa taas. Jostain syystä koko tämän vuoden kestänyt väsymys (lukuunottamatta yhtä viikkoa, jolloin olin "normaali") olen aamuisin ollut ihan tokkurassa, vaikka olen nukkunut hyvin ja tarpeeksi. Stressiäkään ei ole ollut siinä määrin, että se vaikuttaisi yöuniin. Mitä lie, mutta tympii.

Tänään sain vihdoin siivouspuuskan, jota olen odotellut. Siivosin ja vaihdoin järjestystä meidän patiolla. Tulisi nyt pian se maaginen kesäkuun 10. päivä, niin saisin kukat vihdoin ulos! Suurin osa taimista heitti henkensä, mikä ei yllätä. Harmikseni en saanut montaa tomaatintainta aikaan, saa nähdä turvaudunko kaupan valmistaimiin sittenkin.

Vielä vajaa kaksi viikkoa kesälomaan! Olen koko alkuviikon setvinyt syksyn konferenssimatkan kanssa, sain nimittäin vihdoin varmistuksen, että konferenssin komitea hyväksyi esitykseni. Pitäisi alkaa miettiä sitä esitystäkin, mennee kesäloman jälkeiselle kuukaudelle. Paljon pikkuhommaa olisi tehtävä töissä ennenkuin jään pois, että saisi aloittaa rennosti lomalta palattua.

Mies tekee kanasalaattia, tuoksuu todella hyvälle ja maha kurnii. Tänään olisi saunapäiväkin, olemme usein käyneet hölkkälenkillä tuossa lähellä olevalla pururadalla ja menneet suoraan lämpimään saunaan. Saas nähdä jaksaisiko tänäänkin. Huomenna menen ainakin aamusta kuntosalille.

Käykääs muuten kurkkaamassa Minninmökin arvonta!