keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kaikki rikki

Voi voi mikä alku viikolle.

Eilen kun oltiin miehen kanssa matkalla kaupungista suurille kaupoille, oli autossa tosi kuuma ja mies avasi auton ikkunan valoissa. Minäkin avasin vähän omaa ikkunaani, mutta kappas vain, ikkuna ei noussut enää ylös. Alas päin se kyllä meni (ihan alas asti) mutta ei noussut millään ilveellä ylös. Autossa on siis sähköikkunat. Korjaamolla ei ollut korjaajaa eilen paikalla ja kaikki ajat tälle päivälle oli menneet. Yritimme itse saada ikkunaa ylös purkamalla oven osiin, mutta ei onnistunut. Siinähän se ilta sitten menikin. Nyt on kauniit muovit ikkunassa, onneksi ei ole talvi enää!

Käytiin saunassa ja soitin sen jälkeen kummityttöni äidille. Puhelun jälkeen huomasin, että sormuksestani oli tippunut yksi timantti! Ja se oli siinä vielä saunaan mennessä. No, eihän sitä voi millään löytää kun kyse ei ole mistään megakokoisesta kivestä. Kyllä harmitti. Tänään sitten vein sen kultasepälle, ja pitäisi vielä saman päivän aikana saada sormus takaisin.

Ulkona on ihan harmaata ja tosi sumuista, omakin olo on ihan samanlainen. Tuntuu, että olisi voinut jäädä peiton alle koko päiväksi.

Harmaudesta huolimatta aion suunnata tänään pitkästä aikaa kobudoon. Vähän pitää saada ryhtiä arkeen ja mahamakkaroille kyytiä! Tuntuu, että pääsiäisen mässäilyistä jäi muistoksi ainakin kymmenen kiloa ylimääräistä mahamakkaraa! Voileipäkakkukiintiö on ainakin hetkeksi täysi.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Lehtikotilolla on 2-vuotisarvonta! Käykäähän kurkkaamassa kauniita tekstejä!

Vihkiminen ja häät

Nyt on juhlat juhlittu ja kaikki meni hyvin.

Torstaina vanhemmat tulivat meille ennen maistraattiin menoa. Pakolliset sattumuksetkin saatiin kasaan ennen vihkimistä. Miehen äidin korkolaput murenivan meidän eteiseen ja minun äidin housut ratkesivat haaroista. Housut onneksi ehdittiin vaihtaa, mutta vihkimisen jälkeen mentiin kenkäostoksille. (Löysin itsellenikin uudet kevätkengät 20 eurolla :)

Torstaina aurinko paistoi ja tunnelma oli hieman jännittynyt. Maistraatin edessä napsittiin aurinkoisia valokuvia silmät sirrissä ja sitten siirryttiin vihkitilaan. Odotin ihan korutonta tilaa, ja se yllätti minut kauneudellaan. Odotus tilassa oli ihana 1800-lukulainen sohva tulevalle avioparille ja itse vihkitilassa oli massiivipuinen pöytä, jonka päällä oli kuivakukkakimppu ja lakikirja. Vihkikaava oli kaunis ja painotti yhteiskunnallista vastuuta perheenä. Tilaisuus oli nopeasti ohi, sillä emme halunneet mitään ylimääräistä. Vaimoutumisen jälkeen olo ei ollut mitenkään erilainen neitikaudesta, sormessani vain oli se sormus jota kävin salaa kurkkimassa useana iltana :)

Vihkimisen jälkeen suuntasimme skandinaavis-ranskalaiseen ravintolaan syömään ja saimme todella maittavaa ruokaa ja mahat täyteen. Syöpöttelyn jälkeen menimme shoppailemaan anopille uudet kengät. Tulimme vielä porukalla meille hörppäämään kahvit ja vihdoin pääsimme nauttimaan kahdenkesken uusista titteleistämme. Juhlistimme avioitumista elokuvan (9, aivan mainio), juustojen, naposteltavien ja viinin kanssa.

Seuraavana päivänä teimme ruokaa vanhemmilleni ja lounaan jälkeen lähdimme käärmenäyttelyyn. Siinä se päivä sitten menikin. Illalla hain ystäväni linja-autoasemalta meille. Hän tuli päivää aiemmin meille, jotta aamulla pääsisimme heti laittamaan tukkaan kuntoon. Juhla-aamuna herätys oli kahdeksalta, nukuin yön kuin tukki ja heräsin 15 minuuttia ennen herätyskelloa. Nousin tekemään aamiaista ja pian syötyämme aloimme hommiin. Puuhailimme pari tuntia tukkani kanssa, yhteensä valmistautumiseen meni noin kolme tuntia. Best man tuli myös meille auttamaan miestä pukeutumisessa. Yhdessä suuntasimme hyvissä ajoin juhlapaikalle. Ilma oli harmaa ja sateinen.
Juhlapaikka oli kaunis ja yksinkertainen, pöytäkoristeina oli Tiimarista eurolla ostettuja kynttilöitä ja maljakoissa oli koivunoksia ja tulppaaneja. Ruokatarjoiluina oli kala- ja kasvisvoileipäkakkua, pasteijoita ja keksejä, sekä kahvia/teetä hääjuustokakun kanssa. Kaikki oli oikein maittavaa ja täyttävää, tuntui että ei mahtunut pukuun enää santsilautasen jälkeen. Muutaman puheen jälkeen oli vuorossa ystäväporukan ohjelmanumero. He olivat alunperin mieheni ystäviä ja sanoivatkin nyt, että he kuuluvat samaan pakettiin mieheni kanssa. Jos meinaisin viettää hääyön mieheni kanssa kahden, pitäisi minun päästä heistä eroon. Avuksi sain muovipussillisen esineitä, jotka olivat mm. inhokkeja, joilla sain karkoitettua ystäviä yksitellen pois.


Aika meni nopeasti ja pian kello oli sen verran, että oli aika lähteä pois. Korjasimme lahjat ja pöytäkoristeet talteen, rasiat unohdettiin ottaa mukaan ruoantähteitä varten, mutta sekin asia järjestyi. Kotiin meitä seurasi minun vanhemmat sekä muutama ystävä. Vaihdoimme vaatteet ja pakkasimme laukun, sillä meille oli hotellihuone varattuna. Kirjauduimme hotelliin, ja kun lopulta pääsimme perille (hissi oli rikki ja huoneen ovi oli takalukossa), siellä meitä odotti pullollinen kuohuviiniä ja suklaalevy. Lähdimme kuitenkin vielä istumaan hetkeksi iltaa ystävien kanssa baariin, mutta tulimme hotellille takaisin niin, että ehdimme vielä käydä illallisella hotellin ravintolassa. Huoneeseen päästyämme olimme niin poikki, että päätimme ottaa kuohuviinin kotiin ja mennä vain nukkumaan.


Aamulla heräsimme aikaisin, kävimme nauttimassa aamiaisesta ja suuntaismme pian kotiin, sillä halusimme päästä takaisin kotiin kissojen (ja häälahjojen) luokse. Saldona oli kaksi parivuoteen pussilakanasettiä, 12 kpl muumimukeja, itsetehty shaali, muutama sekalainen tavara ja kasa avustusta häämatkakassaan. Ihanaa kun tämä kaikki on ohi, nyt edessä on enää kiitoskorttien teko ja kaikkien korttien uusiminen! Onneksi tätä lomaa on vielä 1,5 päivää jäljellä :)

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

ps. lisään kuvia tähän myöhemmin, kaikki kuvat ovat vielä kamerassa...

torstai 1. huhtikuuta 2010

Rouva K.

Nyt sitä ollaan sitten ihan oikeasti Rouva :)

Ja tämä ei ole aprillia mutta juokaa silti kuravettä! :D

Kerron myöhemmin lisää tästä päivästä.

Kuusi tuntia

Ilmeisesti vähän jänskättää kun olen lomapäivänä tähän aikaan hereillä :)

Syön ihan itsekseni viimeistä neitiaamiaista, mies kun nukkuu vielä.

Kuuden tunnin päästä minä olen jo Rouva!